Kirjoittaja Aihe: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 7/16 (28.5)  (Luettu 7232 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Ficin nimi: Harmaapilvet
Kirjoittaja: Odo
Genre: Hurt&Comfort
Paritus: Draco Malfoy/Astoria Greengrass
Ikäraja: K-11
Summary: Draco jatkaa elämäänsä sodan jälkeen ja tapaa pitkästä aikaa Astorian.
Varoitukset: Masennusta, itsemurha, selkeitä viittauksia seksiin
Vastuunvapaus: Row omistaa potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla.
A/N: Aamupalaa syödessäni muistin, että tänään on kirjoitusmaratooni. Arvatkaa, olinko miettinyt yhtään mitä kirjoitan? Niimpä, en ollut. Pohdiskelin sitten, että kirjoitan Dracosta. Sitten tuli ajatus Astoriasta. Tarina alkoi syntyä, kun muistin Aina eka kerta-haasteen, jota ilman olisin varmaan vieläkin ihan hukassa. Alapuolelta löytyy lista haasteeseen valituista aiheista, jotka eivät ole kronologisessa järjestyksessä. Linkit vievät teksteihin ja kyllähän siitä edistymisenkin näkee. Osallistuu myös Genrehaasteeseen H/C:lla.

(Älkää kysykö nimestä. Keksin sen viimeyönä kolmelta. Enkä tiennyt, mihin sitä käytän, joten nyt se on tässä. Okei, kyllä tällä on tekemistä ficinkin kanssa sitten tulevaisuudessa, vaikka vähän tönkkö onkin.)

Aina eka kerta II 7/15

Ruusuilla tanssimista (vaiko sittenkään?)
- Ensikohtaaminen
- Ensimmäiset treffit
- Ensisuudelma
- Ensimmäinen tunteiden tunnustus
- Eka kerta

Ruusupensaassa istumista
- Ensimmäiset oharit
- Ensimmäinen valhe
- Ensimmäinen riita
- Ensimmäinen syrjähyppy
- Ensimmäinen ero

Arki
- Ensimmäinen yhdessä ostettu asia
- Ensiasuntoon muuttaminen
- Ensimmäinen unohdettu merkkipäivä
- Ensimmäinen unohdettu ystävä

Yhteiskunnan odotukset
- Naimisiinmeno
- Esikoinen

Kronologinen järjestys: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16
« Viimeksi muokattu: 28.05.2015 17:21:37 kirjoittanut Odo »
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ H/C ~ Lukuja 1/15
« Vastaus #1 : 28.03.2015 22:13:08 »
1.   Ensimmäinen valhe

Kartanon käytävät tuntuivat tyhjiltä, vaikka niin ne olivat aina olleet. Draco asteli ohi tummapuisien ovien ja mietti, miksi kaikki oli tuntunut ennen niin erilaiselta. Ei kukaan koskaan astellut näillä toisen kerroksen käytävillä häntä itseään lukuun ottamatta, mutta nyt, kun Lucius oli vangittuna Azkabaniin ja Narcissa kuollut oli kaikkialla kovin autiota.

Draco painoi päänsä miettiessään parin päivän takaisia hautajaisia, joihin oli saapunut ainoastaan muutamia sukulaisia ja harvoja ystäviä. Heidän sukunsa loisto oli sammunut ja aivan lopuksi he olivat jääneet yksin, vaikka Harry Potter – poika joka elää – oli auttanut heitä parhaansa mukaan. Se ei ollut riittänyt, kuten ei mitkään muutkaan sanat tai teot, sillä heidän syntinsä olivat liian suuria.

Draco oli toivonut, että hänet olisi tuomittu kuten isänsä ikuisiksi ajoiksi, mutta ei, sillä hänen kohdallaan vain muutama kuukausi Azkabanissa oli riittänyt ja jo ne kymmenet päivät olivat syöpyneet hänen mieleensä tuskaisina ja pelottavina muistoina. Azkabanissa hän olisi pian unohtanut itsensä ja hukkunut pimeyteen, mutta  kotona hänen tuli jatkaa elämäänsä, sitä mitä siitä oli enää jäljellä, yksin.

~

Kirjeitä oli lojunut jo monta viikkoa keittiön pöydällä, mutta Draco ei ollut aukaissut yhtäkään. Pöllön taas lentäessä ikkunalle Dracon nosti katseensa teemukista. Ottaessaan kirjeen hän heitti sen aluksi pöydälle muiden kirjeiden joukkoon, mutta huomatessaan, että tässäkin kirjeessä toistui sama koristeellinen käsiala kuin useissa aiemmissakin hän päätti avata sen.

Hei, olen kirjoittanut sinulle jo monta kirjettä, mutta en ole saanut vastauksia. Olethan varmasti kunnossa? Toivon, että voit hyvin. Sinulla on varmasti ollut raskasta kaiken tapahtuneen jälkeen ja saatan olla tahditon pyytäessäni, että tapaisimme.

Astoria Greengrass


Kirje oli lyhyt, mutta Draco katsoi sitä pitkään ennen kuin laski sen takaisin pöydälle. Rankkaa? Niin, oli hänellä ollut. Öisin tunnit matelivat ja unenrippeet olivat täynnä painajaisia, päivisin ahdistus etsi paikkansa jokaisesta ajatuksesta ja sängystä nouseminen oli raskasta. Hän oli laiminlyönyt itsestään huolehtimisen ja haroessaan likaisia hiuksiaan Draco yritti muistaa, milloin viimeksi oli käynyt suihkussa tai syönyt hyvin. Ottaessaan sulkakynän käteensä ja raapustaessaan kirjekuoresta repäistylle paperille lyhyen valheen hän katsoi sitä ja yritti hymyillä.

Minulle kuuluu hyvää. Sopiiko sinulle tapaaminen perjantaina kahdeksalta Vuotavassa noidankattilassa?

Draco


Kirje ei kuulostanut  yhtään häneltä, mutta Draco tiesi, että Astoria ei huomaisi sitä. Koulussa he olivat jutelleet vähän ja joskus tavanneet Narcissan juhlissa, joihin oli kutsuttu velhoja ja noitia puhdasverisistä suvuista ylläpitämään suhteita, joita he olivat solmineet välilleen. Siihen aikaa he olivat olleet vielä arvostettuja ja monien ihailemia. Sodan jälkeen he eivät olleet Astorian kanssa tavanneet kertaakaan, joten Draco, joka oli menettänyt mielenkiintonsa kaikkeen oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan utelias. Miksi Astoria halusi tavata?

Draco käveli kirjastoon, josta pääsi parvekkeelle. Vanhasta, mutta koristeellisesta laatikosta hän kaivoi kirjekuoren ja sulki kirjeen siihen kirjoittaen vielä kuoreen Astoria Greengrass. Astuessaan parvekkeelle häntä odotti tornipöllö, jota Draco jäi katselemaan, kun se lensi pois kirje mukanaan.
« Viimeksi muokattu: 28.03.2015 23:26:04 kirjoittanut Odo »
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 1/15
« Vastaus #2 : 28.03.2015 22:26:00 »
Jee, Draco/Astoriaa! <3 Ja yhyy, sä aloitat heti valehtelulla. ): Tykkään kuitenkin ideastasi todella paljon, koska ekat kerrat on aina mielenkiintoisia ja paritus on ehkä yksi lemppareistani canonissa, vaikka sitä ei kovin paljoa olekaan missään. (:

Sodan jälkeen he eivät olleet Astorian kanssa tavanneet kertaakaan, joten Draco, joka oli menettänyt mielenkiintonsa kaikkee n oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan utelias.
Bongasin tuolta tuollaisen hassuuden, että tuo yksi n oli lähtenyt karkuteille muusta sanastaan.

Tykkään siitä, että tämä alkaa velhosodan jälkeen, koska Malfoyista ei tiedetä juuri mitään sen jälkeen. Ainoat canonissa mainitut jutut taitaa olla, että Lucius oli Azkabanissa ja Draco meni naimisiin Astorian kanssa, joten mielenkiintoista nähdä mitä muuta olet kehitellyt heille. Narcissastakin tulee nyt edes vähän enemmän, vaikka tämän hautajaiset olivatkin heti alussa mainittuna. Oletettavasti kuitenkin jatkossa saattanee löytyä viittauksia muuhunkin, kenties, mikä olisi ainakin musta ihan mukavaa vaihtelua, hänestä kun ei kovin usein löydä mitään luettavaa ficceissä.

Tämä on muutenkin todella mielenkiintoinen aloitus, vaikka tavallaan lopetuksen tietääkin kenties jo. Nyt saa kuitenkin seurata sitä, kuinka Draco/Astoria kehittyy tässä pikkuhiljaa eteenpäin ja kuinka sitten päästään siihen lopputulokseen, mikä canonissa oli, vai päästäänkö sitten kuitenkaan. Koska sekinhän on ihan mahdollista, että olet suunnitellut ihan toisenlaisen lopun näille kahdelle. Jään siis odottelemaan jatkoa, ja toivon, että Dracon ja Astorian tulevaisuus alkaa (ja päättyy) hyvin, vaikka tässä Draco aloittaakin valehtelemalla toiselle...

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 1/15
« Vastaus #3 : 29.03.2015 13:07:24 »
Kommenttikampanjasta hei :)
Tykkäsin kovasti! En ole ennen tainnut lukea tällä parituksella, joten odotan innolla mitä saat vielä aikaiseksi :)
Lainaus
Heidän sukunsa loisto oli sammunut ja aivan lopuksi he olivat jääneet yksin, vaikka Harry Potter – poika joka elää – oli auttanut heitä parhaansa mukaan.
Tykkäsin tästä kohdasta, koska se tuo hyvin esile sen että kouluvuosien kauna ei ole kokonaan häipynyt, vaikka sotakirves olisi päällisin puolin haudattu.

Tuo kohta josssa kerrottiin Azkabanista oli tosi hyvin kuvailtu. Tuot hyvin esille sen tyhjyyden ja arvottomuuden tunteen, jota Draco varmaan tuntee. Muutenkin Dracon yksinäisyys tuodaan hyvin esille. Saan vähän sellasen vaikutelman, että sodan loppuminen ei ollut Dracolle välttämättä hyvä asia. Tai eihän se vissiin olekaan, kun Draco periaatteessa on "pahis" canonissa.

Tykkäsin myös siitä, että Draco on tässä vähän hukassa, jonka toivottavasti Astoria saa tulevaisuudessa korjattua.

Jatkoa ootellen :)

Never underestimate the power of fanfiction

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 1/15
« Vastaus #4 : 29.03.2015 15:21:06 »
LillaMyy, kiitos kommentista! <3 Mä tykkään kirjoittaa ficcejä sodan jälkeen ja musta oli itestäkin kiva, että sain inspiraation poikasen taas tälle aikavälille. Haaste rajoittaa vähän sitä, mitä kaikkea tähän saan mahtumaan (huomasin sen viidennen luvun kohdalla) mutta parhaani mukaan olen yrittänyt soveltaa ja saada näiden kahden tarinan ohelle kerrottua myös muuta. Narcissasta itseasiassa mietin spinoff-shottia, että saisin kerrottua vähän enemmän tämän lisäksi. Draco meni tosiaan valehtelemaan heti alussa, olipas tyhmä Draco! :c

Crysted, mukava, että nappasit tämän kommentti kampanjasta! (:  Jep, halusin tuoda mukaan vähän asioita myös menneisyydestä, koska se on kuitenkin osa sitä, mitä hahmoille kuuluu sodan jälkeen. Yleensä Harry jää lähes kokonaan pois mun ficeistä, mutta nyt halusin sen mukaan. Mä tykkään Dracosta, joka on hukassa ja käsitellä sitä, miten sodan jäljet näkyvät ihan kaikissa.

A/N: Astoria vaikuttaa vähän hissukalta, mutta olen aina kuvitellut Astorian hiljaisemmaksi ja enemmän omissa oloissaan viihtyväksi kuin luihuisjengin jäseneksi, johon Dracokin kuului. Kohteliaisuus ja tietynlainen kunnioitus "parempaa" sukua kohtaan myös vaikuttavat näin aluksi. Mun kuva Astoriasta on ollut vähän hämärä ja tätä kirjoittaessa se alkaa tavallaan muotoutua pikkuhiljaa. Jännää kirjoittaa tavallaan uudesta hahmosta, kun Astoria ei ole ollut aiemmissa teksteissäni pääosassa. (En itseasiassa muista, olenko kirjoittanut Astoriasta ollenkaan.)



2.   Ensimmäinen tunteiden tunnustus

Astoria oli valinnut pöydän nurkasta, jossa ei istunut muita. Dracon astuessa sisään Astoria kohotti katseensa Päivän profeetasta ja viittoi miehen luokseen. Draco asteli naisen luokse ja vilkaisi itseään peilistä, joka oli ripustettu baarin seinälle. Siitä oli aikaa, kun Draco oli viimeksi kammannut hiuksensa ja pukenut ylleen siistit vaatteet. Hänen ulkonäössään oli siitä huolimatta virheitä, jotka kertoivat vaikeista päivistä. Draco oli laihtunut ja silmien aluset olivat tummat, eikä silmissä ollut enää samanlaista eloisuutta kuin ennen. Dracon ylväs olemuskin oli muuttunut, eikä hän tuntenut itsevarmuutta istuessaan Astoriaa vastapäätä ja pelkäsi, että nainen näkisi hänen lävitseen.

”Hei”, Astoria sanoi varovasti ja painoi katseensa pöytään jatkaessaan: ”Olen pahoillani, että pyysin sinut tänne. Haluaisit varmaan olla yksin, kun hautajaisista on vielä niin lyhyt aika. Otan osaa suruusi.”
”Ei se mitään, on mukavaa käydä ulkona. Olen viime aikoina ollut liikaa sisällä. On ollut paljon asioita hoidettavana”, Draco kertoi jälleen yhden valheen. Oikeasti Draco oli jättänyt tekemättä paljon asioita, jotka odottivat hoitamista. Totta oli kuitenkin se, että hänestä oli jollain tapaa mukavaa astua ulos talosta, jossa hänen ympärillään jokainen muisto aiheutti kipua hänen sisällään. Hetken aikaa Astoria pysyi vaiti, eikä tiennyt, mitä sanoa.
”Haluaisitko tilata jotain juomaa tai ruokaa?”
”Ruoka voisi maistua. Mitä sinä haluat?” Draco kysyi kohteliaasti ja kutsui tarjoilijan heidän luokseen. Tunnistaessaan tarjoilijan puuskupuhiksi, jonka Draco oli viimeisimmän kerran nähnyt sodassa hän tunsi olonsa epämukavaksi. Oli ihailtavaa, miten ammattimainen tyttö oli, kun ei osoittanut minkäänlaista merkkiä siitä, että palveli parhaillaan entistä kuolonsyöjää. Vaistomaisesti Draco puristi kättä, jossa pimeän piirto oli edelleen. Sitä ei saanut pois loitsuin eikä se kulunut. Pimeän piirto muistuttaisi häntä loppuelämän ajan kauheuksista, joita hän oli tehnyt.

He tilasivat ruuan ja molempien annokset tulivat nopeasti pöytään. Draco kysyi Astorian kuulumisia, mutta lyhyen keskustelun jälkeen he olivat vaiti. Astorian elämässä ei ollut tapahtunut mitään erikoista ja puhe naisen elämästä kuulosti vain pintaraapaisulta. Draco oli syönyt vasta ensimmäisen neljänneksen ateriastaan, kun hän ei enää jaksanut. Viikkojen syömättämyys tuntui nyt ja Astoria katsoi huolestuneena miestä, joka pyöritteli haarukalla herneitä lautasen reunoille. Dracon huomatessa Astorian katseen hän muutti kasvoilleen ylimielisen ilmeen, joka nuoruusaikoina oli ollut hyvin tuttu näky hänen kasvoillaan.

”Olen tottunut parempaan. Tämä ruoka on keskinkertaista, jos sitäkään. Taidan tilata kermakaljan, että saan tämän maun pois suustani”, Draco totesi ja työnsi lautasen keskemmälle pöytää. Hän antoi itsestään huonon kuvan, mutta se oli parempi kuin näyttää merkkejä siitä, kuinka huonosti hänellä asiat todellisuudessa olivat.

”Minusta tämä on maistuvaa”, Astoria sanoi varovasti.
Draco sanoi seuraavat sanat hetken mielijohteesta ja siksi, että hän voisi todistaa olevansa kunnossa: ”Voisin tarjota sinulle illallisen kotonani, jos sinulle vain sopii. Saisit oikeasti maistuvaa ruokaa. Saat, mitä vain haluat.”
Astorian poskilla kävi puna hänen hymyillessä. ”Se olisi ihanaa, mutta eikai siitä ole sinulle haittaa?”
”Ei”, Draco sanoi ja käänsi katseensa tarjoilijaan ennen kuin jatkoi: ”Oikeastaan olisi mukavaa, jos olisi seuraa.”
Ennen kuin Astoria ehti sanoa mitään tarjoilija tuli heidän luokseen ja Draco herrasmiehenä tilasi heille molemmille lasillisen punaviiniä sen sijaan, että olisi tyytynyt tilaamaan kermakaljaa.

Kello oli jo lähemmäs kymmentä, kun he nousivat pöydästä. Vuotavaan noidankattilaan oli illan mittaan alkanut saapua velhoja ja noitia, jotka tuliviskiä nautittuaan muuttuivat kokoajan äänekkäämmiksi, eikä illan istuminen enää ollut niin viihtyisää kuin aluksi. Draco oli saanut hetken aikaa ajatella jotain muuta kuin niitä kaikkia synkkiä asioita, jotka seurasivat häntä kotona huoneesta toiseen. Astoria astui Dracon kanssa ulos ovesta ja he olivat jo hyvästelleet, kun Astoria pyysi Dracoa jäämään vielä hetkeksi.

Draco odotti, mutta Astoria ei sanonut mitään. ”Hei, mitä nyt?” Draco kysyi, kun Astoria ei tuntunut saavan muodostettua ajatuksistaan lauseita.
”Halusin vain kertoa sinulle, että pidän sinusta todella paljon. Tämä saattaa kuulostaa hieman oudolta, koska emme koskaan viettäneet aikaa paljoa yhdessä, mutta niin vain kävi. En ole saanut sitä ajatusta mielestäni ja ajattelin vihdoin uskaltaa sanoa sen sinulle. Olen pahoillani”, Astoria lähes kuiskasi sanansa ja vasta lopuksi nosti katseensa käsistään kohtaamaan Dracon katseen.

”Älä ole pahoillasi”, Draco sanoi rauhallisesti ja hymyili. Astoria näytti helpottuneelta, mutta ei osannut sanoa enää mitään muuta. Astoria hyvästeli lyhyesti. Ennen kuin Draco kääntyi lähteäkseen hän sanoi lopuksi Astorialle: ”Tarjoan sinulle lupaamani illallisen ensi viikon lauantaina. Lähetä minulle kirje niin tiedän, mitä haluat syödä.” Astorian nyökättyä vastaukseksi Draco käveli kujalle, josta kaikkoontui takaisin kotiin.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 2/15
« Vastaus #5 : 31.03.2015 20:15:41 »
wkfawkfoisjpfapodjapfksfs... Inhoan itseäni juuri nyt, koska mun on pitänyt kommentoida tätä jo vaikka ja kuinka usein, mutta unohdin koko asian. Tsekkasin tämän supernopeasti jo silloin, kun julkaisit sen, mutta silloin en syystä tai toisesta ehtinyt kommentoida ja sitten se tietysti jäi, pahoittelut siis siitä.

Tämä etenee todella kivaan tahtiin, ei liian hitaasti, mutta ei myöskään liian nopeasti. Tuo on myös mielestäni erittäin uskottavaa, että Astoria on jo aikaisemmin pitänyt Dracosta ja uskaltaa nyt vasta sanoa sen. Ihan suoraan sanottuna ennen kuin mä luin tätä pätkää, niin mä vähän pelkäsin, että tämä tulisi jotenkin puskista tai jotain, kun heti toisessa tunnustetaan tunteitaan, mutta tämähän toimi varsin mainiosti. Itse asiassa näin se varmaan toimii jopa paremmin kuin, jos tuo tunteiden tunnustus olisi tullut myöhäisemmässä vaiheessa. (:

Draco vaikuttaa muutenkin varsin Dracomaiselta, ja etenkin tuo ruoalla leikittely sen piilottamiseksi, ettei vain pysty syömään tuntuu hyvin pitkälti sellaiselta, mitä Draco voisi oikeastikin tehdä. Hänet on ikään kuin kasvatettu pitämään tietynlaista naamiota kasvoillaan, joten hän ei sitten myöskään osaa tehdä muuta kuin pitää sitä kasvoilla. Astoriasta taasen huomaa, että hänen kasvatuksensa on ollut hieman erilaista, ja tuot sen hienosti esiin myös ficcissä. Muutenkin tässä kohtaa on ihan pakko sanoa, että tästä tekstistä ei kyllä todellakaan huomaa, että kirjoitat hieman uudemmasta hahmosta, koska Astoria vaikuttaa todella tarkkaan harkitulta hahmolta tässä. (:

Viikkojen syömättämyys tuntui nyt ja Astoria katsoi huolestuneena miestä, joka pyöritteli haarukalla herneitä lautasen reunoille.
Tuossa kohtaa pitäisi varmaankin lukea syömättömyys. (Hah, piti itsekin oikein tavata tuo, että sain sen varmasti oikein. :D)

Pakko muuten sanoa vielä sen verran, että sun Dracosi on selkeästi hieman erilainen kuin mun, koska mun fanonissani Dracolla ei ole pimeän piirtoa, mutta tässä tarinassa kyllä toimii paljon paremmin se, että Draco oikeasti on ollut kuolonsyöjänä! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 2/15
« Vastaus #6 : 31.03.2015 23:04:33 »
LillaMyy, kiitti jälleen kommasta! <3 Ja turhaan sä pahoittelet, eihä tässä oo mennyt kun pari päivää ees julkasustakaan! : D Hyvä, jos Astoria tuntuu sille, että oisin kirjoittanut siitä ennenkin. Mulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä millaiseksi oon sitä edes tekemässä. Toivottavasti tää jatkossakin etenee järkevässä vauhdissa, mutta noh, tiedä sitten onko jatko enää niin järkevää... Dracosta kuolonsyöjänä, mä oon aina miettinyt, että kumminkohan se ois, oliko Draco oikea kuolonsyöjä vai ei. Tähän sopii mustakin paremmin se, että oli, joten kiva että tykkäsit. : )

A/N: Pakko kertoa tähän väliin, että ilmeisesti huone, jossa Voldemort ja kuolonsyöjät pitivät kokoustaan ei oikeasti tainnut olla ruokasali. Kirjoissa oli maininta, että huonekalut oli työnnetty seinustoille, mutta no, se saa nyt silti olla ruokasali. Iso huone se on, jossa on pöytä ja tuolit!



3.   Ensimmäiset treffit

Malfoyden kartanossa oli jäljellä enää kaksi kotitonttua kahdeksasta, jotka olivat palvelleet heitä hyvinä aikoina. Sodan jälkeen Draco oli yrittänyt kohdella kotitonttuja paremmin tai ainakin vähemmän huonosti kuin ennen. Hän oli huomannut, miten ne olivat pitäneet kartanon puhtaana ja pysytelleet poissa silmistä, kun Draco oli halunnut olla yksin. Kotitontut olivat tyytyväisiä, kun saivat pitkästä aikaa valmistaa runsaan illallisen, johon sisältyi alkuruoka, pääruoka ja monimutkaisesti valmistettava jälkiruoka, sillä muutamaa leipää ja teetä lukuunottamatta he eivät olleet saaneet palvella nykyistä talon herraa keittiön puolella juuri ollenkaan.

”Onko kaikki valmista?” Draco kävi kysymässä keittiössä, jossa työ näytti olevan lopuillaan.
”Aivan pian, nuori herra”, kotitonttu vingahti ja jatkoi kakkupalojen koristelua suklaamurusilla ja mansikoilla. Draco ei ymmärtänyt, mikä jälkiruuasta teki niin monimutkaisen, mutta jotain tekemistä sillä oli raaka-aineiden tai taikinan valmistuksen kanssa.
”Sytyttäkää kynttilät hetkeä ennen kuin saavumme ruokasaliin. Haluan, että alkuruoka ja valkoviini tarjoillaan tasan seitsemältä”, Draco komensi ja kotitontut vannoivat olevansa täsmällisiä. Kotitonttu kuiskasi toiselle, että Draco muistutti rouva Malfoyta, mutta Draco ei kuullut sitä. Kello oli kaksikymmentä yli kuuden ja Draco arvioi Astorian tulevan pian.

Ovelta kuului vaimea koputus ja takkahuoneeseen astui toinen kotitontuista seurassaan Astoria. Draco oli mennyt takkahuoneeseen odottamaan ja pyysi Astorian istumaan, kun oli ensin lähettänyt kotitontun pois.
”Meillä on hetki aikaa ennen illallista”, Draco sanoi Astorialle, joka istui viereiseen nojatuoliin takan ääreen. Tuli leimusi ja muutaman minuutin he vain katselivat liekkejä.
”Pidätkö mansikoista?” Draco avasi keskustelun, koska oli huomannut Astorian olevan ujo ainakin jollain tasolla. He olivat tunteneet useita vuosia, mutta koskaan Draco ei ollut uhrannut naiselle kovin montaa ajatusta, sillä hänen oli pitänyt pitää yllä omaa jopa hieman ylimielistä asennettaan. Siihen aikaan Draco oli seurustellut Pansyn kanssa, joka ei ollut erityisemmin pitänyt siitä, että Draco vietti aikaa muiden tyttöjen kanssa.
”Pidän”, Astoria vastasi katsoen kysyvästi Dracoa.
”Kunhan tarkistin. Et kertonut kirjeessäsi, mitä haluat syödä.” Draco oli saanut muutamaa päivää aikaisemmin Astorialta kirjeen, jossa nainen oli ehdottanut aikaa heidän tapaamiselleen. Dracon kysyessä Astoria ei ollut osannut sanoa, mitä tarkalleen ottaen halusi, joten Draco oli antanut kotitontuille vapaat kädet illisen suhteen.

Seitsemältä he menivät ruokasaliin ja Draco joutui hetken aikaa kokoamaan ajatuksiaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Draco meni ruokasaliin sen jälkeen, kun oli ollut siellä Voldemortin ja muiden kuolonsyöjien kanssa.

”Näytät kalpealta”, Astoria sanoi, johon Draco ei sanonut mitään. ”Istu alas”, Draco totesi viileästi ja Astoria istui häntä varten katetulle paikalle. Hopea-astiat oli kiillotettu ja niistä heijastui kynttilöiden ja pöydän päässä olevan takkatulen valo. Lautasille ilmestyi alkuruoka ja laseihin kallista viiniä, parhainta, mitä Malfoyden kartanon kellareista löytyi.
”Näyttää herkulliselta”, Astoria henkäisi.
Molemmat nauttivat ruuasta ja keskustelivat Astorian työstä kansainvälisen taikayhteistyön osastolla taikaministeriössä. Draco, joka oli työtön vältteli puhumasta itsestään, mutta kuunteli mielellään Astoriaa. Hiljalleen synkät ajatukset kuitenkin hiipivät Dracon mieleen ja hänen vastauksistaan alkoi tulla kaavamaisia, eikä hän enää pysynyt keskustelun mukana.

”Oletko kunnossa?” Astoria kysyi, kun Draco painoi kasvot käsiinsä. Muistoista oli tullut Dracon mielessä kirkkaampia ja nauttiessaan Astorian seurasta hän tunsi itsensä likaiseksi tekojensa vuoksi. ”Ei tämä mitään”, Draco murahti, mutta huomasi äänensä särkyvän. Hän muisti Voldemortin julman katseen, Amore Burbagen, ivallisen naurun ja häpeän. Tälle samalle pöydälle oli pudotettu ruumis, jonka Voldmortin käärme oli syönyt Dracon katsellessa vierestä ja Bellatrixin nauraessa viattoman ihmisen kidutukselle ja kuolemalle. Ennen kaikkea oli kuitenkin pelko, joka kuristi kerta toisensa jälkeen Dracon uudelleen otteeseensa, sillä se oli muistojen tunteista voimakkain.

Dracon käsien vapina levisi huomaamattomasti koko kehoon, eikä sitä voinut enää piilotella. Astoria nousi tuoliltaan ja asteli Dracon vierelle kiertäen kätensä miehen ympärille. Se oli viimeinen pisara Dracolle, joka ei ollut tuntenut ihmisen kosketusta pitkään aikaan tai kuullut ainoatakaan sanaa, joka viestisi välittämisestä.

Draco itki ja Astoria seisoi hänen rinnallaan, silittäen hiuksia, sanomatta sanaakaan. Astoria ei esittänyt ymmärtävänsä, hän vain oli paikalla, ja sillä hetkellä se merkitsi Dracolle kaikkein eniten.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 2/15
« Vastaus #7 : 01.04.2015 08:34:28 »
Täällä taas, kuten eilen illalla IRC:issä lupasinkin. (: Eikö se oikeastikaan ollut ruokasali, jossa Voldemort ja kuolonsyöjät oli silloin? Hah, ilmeisesti joka päivä oppii jotain uutta, koska mulla on koko ajan ollut sellainen fiilis, että se olisi ollut ruokasali. :D

Dracon kysyessä Astoria ei ollut osannut sanoa, mitä tarkalleen ottaen halusi, joten Draco oli antanut kotitontuille vapaat kädet illisen suhteen.
Pienoinen typo oli eksynyt tuonne sekaan, kyse on varmaankin illallisesta.

Tälle samalle pöydälle oli pudotettu ruumis, jonka Voldmortin käärme oli syönyt Dracon katsellessa vierestä ja Bellatrixin nauraessa viattoman ihmisen kidutukselle ja kuolemalle.
Täällä myös Voldemortin e-kirjain oli tipahtanut vahingossa pois.

Vielä ainakin tämä etenee järkevässä tahdissa ja mun mielestä Dracon ja Astorian treffit tuntuivat luontevilta tässä kohtaa. Dracosta paistaa aluksi tietynlainen jännittyneisyys, että kaikki menee niin kuin hän haluaa, mutta lopussa hän tuntuu rentoutuvan hyvin, mikä kuvaa ensitreffejä loistavasti, koska yleensähän siinä alussa jännittää hirveästi, mutta sitten lopussa osaa jo ottaa rennommin. Tykkään erityisesti kaikista näistä "by-the-way" -huomioista, mitä täällä on, esim. tuo kun joku kotitontuista kuiskasi toiselle, että Draco muistuttaa Narcissaa, ne tekevät tarinasta jotenkin todentuntuisemman, koska mulla on jotenkin sellainen mielikuva kotitontuista, että vaikka ne eivät voikaan sanoa mitään pahaa isännistään ilman, että joutuvat satuttamaan itseään, niin ne kuitenkin juoruilevat keskenään isännistään ihan samalla tapaa kuin ihan tavallisestkin palvelijat. :D Siispä pisteet siitä!

Dracon ajatuksia on kiva lukea, koska se tuo entistä enemmän syvyyttä hahmoon. Muutenkin tykkään noista canonisista vivahduksista täällä, koska ne sitovat tätä tarinaa enemmän siihen canoniin. Välillä tuntuu melkein kuin tämä olisi ollut juuri sitä, mitä Rowling ajatteli näiden hahmojen taustalle, joten olet onnistunut tämän kanssa todella hyvin. Draco ja Astoria vaikuttavat muutenkin erittäin IC:mäisiltä, vaikka mä en tiedä, voiko Astoriasta oikein sanoa niin, koska hän vain vilahtaa canonissa. :'D Tuo lopetus on kyllä ehkä maailman suloisin tapa lopettaa tällainen, koska se tuo sitä Dracon tuskaa ilmi, mutta antaa kuitenkin vilauksen toivosta, että hänkin pääsee siitä joskus ylitse. Tuo myös jättää lukijan toivomaan, että päästäisiinpä tässä kohta pidemmälle, koska Draco ja Astoria tuntuvat kuuluvan toisilleen, koska heidän välillään ei ymmärrys tarvitse edes sanoja (ainakaan tuossa kohtaa!). <3 (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 3/15 (31.3.)
« Vastaus #8 : 01.04.2015 17:44:31 »
LillaMyy, aww toi sun kommentti. ;__; mulla oli ihan surkea koulupäivä ja olin ihan möksmöks, mutta tää kyllä pisti hymyilyttämään, kiitos! <3 En nyt osaa oikein muuta sanoa, mutta mä itekin tosin elin tähän asti siinä uskossa, että se oli nimenomaan ruokasali, mutta pelkästä suuresta huoneesta puhutaan kirjoissa jonka tavarat oli työnnetty seiniä vasten. Malfoylla tosiaan vaikuttaa olevan tilaa talossaan ihan reilusti. :'D

A/N: Olen laiska ja korjailen typot sitten, kun oon julkaissut tämän kokonaan, koska camp. Kiitos LillaMyylle tähän mennessä olleiden virheiden bongailusta, kun iteltä jäänyt näköjään ihan selkeät virheet huomaamatta, hups. Beta vois toisinaan olla ihan kiva. : D Huomaan, että mulla "tapahtuu" tässä tarinassa muutaman lauseen verran ja kaikki muu on jotain epäolennaista (kotitontut aika pääroolissa!), mutta noh, eipähän tule hätiköityä liikaa.



4.   Ensisuudelma

Astoria oli vienyt Dracon makuuhuoneeseen ja lähtenyt hakemaan heille teetä. Illallinen oli jäänyt kesken, mutta se ei haitannut Astoriaa ja hän oli hyvillään siitä, että vihdoin Draco oli purkanut edes pienen osan tunteistaan. Astoria oli jättänyt Dracon istumaan vaitonnaisena huoneeseen, kun mies oli jo rauhoittunut. Astoria oli ajatellut, että Draco tarvitsisi hetken omaa rauhaa, hetken, jonka aikana koota ajatuksia ja siksi hän oli lähtenyt hakemaan teetä, vaikka kotitontut olisivat voineet tuoda sen heille yläkertaan.

Astorian mielessä kaikui Dracon kuiskaus: ”Tahdon pois täältä.” Se oli surullinen pyyntö, johon Astoria ei osannut vastata. Hän pystyi saattamaan Dracon pois ruokasalista, mutta hän ei pystynyt viemään Dracoa pois vankilasta, jonka miehen oma mieli oli rakentanut.

~

Keittiössä Astoriaa vastassa olivat kotitontut, jotka omalla taikuudellaan hoitivat tiskejä ja siivosivat pois ruokia, jotka Dracolta ja Astorialta oli jäänyt syömättä. Astoriasta oli kurjaa, että niin hyvät ateriat jäivät syömättä, joten hän pyysi, että kotitontut säästäisivät heille jotain pientä iltapalaksi. Samantien tontut alkoivat tehdä Dracolle ja Astorialle annoksia valmiiksi yläkertaan, johon lisäsivät pieniä paloja alku- ja pääruokaa sekä hieman jotain uuttakin.

”Voisinko keittää teetä?” Astoria kysyi ja katsoi kaappeja miettien, missä niistä säilytettäisiin teekuppeja. Kotitontut olivat ymmällään ja tarjosivat ensin vaativasti apuaan, mutta Astorian kieltäydyttyä he näyttivät naiselle, missä pannu ja kupit olivat.

Veden kiehuessa Astoria yritti ajatella, miten voisi olla Dracolle avuksi. Nyt hän oli saattanut vain olla Dracon vierellä ja toivoa, että siitä olisi apua tai edes pientä  lohtua, jota Astoria halusi antaa paljon, mutta ei vain tiennyt siihen sanoja. Astoria oli aina ollut se, joka on hiljaa ja kuuntelee sen sijaan, että osaisi valita oikeat sanat tai teot, kun joku toinen oli surullinen tai ahdistunut.

Saatuaan teen koristeellisiin posliinikuppeihin kotitontut tarjoituivat taas Astorian avuksi.
”Kiitos, mutta saan nämä itsekin yläkertaan. Voisitteko tuoda meille iltapalaa tunnin kuluttua?” Kotitontut lupasivat tulla tarkalleen 22:48 ja ihaillen kotitonttujen palveluhenkisyyttä Astoria kiitti heitä. Oli Astorian perheelläkin kotitonttu, mutta se oli vanha, eikä täsmällisyydestä ollut tietokaan. Tämä oli taas niitä eroja, joita heidän sukujensa välillä oli. Huokaisten Astoria lähti takaisin kohti makuuhuonetta kantaen mukanaan hopeista tarjotinta, teekuppeja ja kahta keksiä, jotka kotitontut olivat ujuttaneet mukaan välipalaksi ennen varsinaista ruokaa.

Draco istui edelleen sängyn reunalla samalla paikkaa kuin aiemmin, kun Astoria astui sisään. Nyt Dracon ilme oli kuitenkin muuttunut, eikä Astoria tiennyt mitä odottaa. Draco nousi nopeasti sängyltä ja käveli heidän välillään olevat askeleet ripeästi umpeen tarttuakseen tarjottimeen, jonka laski oven vierellä olevan tammikaapin päälle. Astoria oli hämmentynyt, mutta ei vastustellut tai sanonut mitään, kun Draco otti Astorian kasvot käsiinsä.

Draco painoi huulensa Astorian huulille, he suutelivat ja Astoria erotti kyynelpisarat Dracon silmäripsissä.
« Viimeksi muokattu: 01.04.2015 17:46:30 kirjoittanut Odo »
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 4/15 (1.4.)
« Vastaus #9 : 01.04.2015 18:48:42 »
Mitä mitä, olin hetken poissa ja tännehän on tullut vaikka kuinka! Ihanan nopeasti kirjoitat :) (okei myönnetään, piti kommentoida tota kakkoslukua kun se ilmesty, mutta se vähä jäi sorisori!)
Lainaus
Kotitonttu kuiskasi toiselle, että Draco muistutti rouva Malfoyta, mutta Draco ei kuullut sitä
:D :D
Toi kolmosluvun loppu oli niin surullinen ja sulonen samalla <3
Lainaus
Astoriasta oli kurjaa, että niin hyvät ateriat jäivät syömättä, joten hän pyysi, että kotitontut säästäisivät heille jotain pientä iltapalaksi.
Tässä on vaan yks esimerkki siitä, että Astoria on huolehtivainen ja säästäväinen Dracon välinpitämättömyyden ja mahtailun tasapainoks. Toivottavasti Astoria saa autettua Dracoa.
Lainaus
Astoria erotti kyynelpisarat Dracon silmäripsissä.
Oi <3 Toivottavasti Draco ei kuitenkaan käytä Astorian lempeyttä hyväkseen.
Tykkäsin paljon, vaikka mun kommentin rakentavuudesta ei ole tietoakaan...

Never underestimate the power of fanfiction

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 3/15 (31.3.)
« Vastaus #10 : 01.04.2015 21:41:59 »
Hih, ole hyvä! <3 Hyvästä tekstistä kuuluu saada kiva kommentti, joten kiva kuulla, että piristin sua! (:

Oi voi, Myyn ajatukset lähtee ylikierroksille, kun heti ekassa lauseessa puhutaan makuuhuoneesta ja mä ajattelen lapsilta kiellettyjä toimia... :'D Onneksi ei kuitenkaan (vielä ainakaan) ihan niin nopeasti edetty tässä. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tästä tulee ihan sukka kommentti, koska mä vaan awwittelen täällä ihan liikaa Astorialle ja Dracolle, koska ne on vaan ihan älyttömän söpöjä tässä uusimmaisessa. Tykkään kuitenkin tosi paljon siitä, kuinka sä saat tässä pidettyä yllä sitä Dracon tietynlaista "tuskaisuutta", mutta siinä ei kuitenkaan vellota koko aikaa.

Astoria on kyllä aivan älyttömän ihana, kun hän jaksaa huolehtia Dracosta, vaikkei välttämättä oikein tiedäkään, kuinka se pitäisi tehdä. Myös tuo, että hän halusi itse keittää teensä tuo tietynlaista maanläheisyyttä häneen, koska Draco esim. olisi samassa tilanteessa mennyt alas ja käskenyt jonkun kotitontuista laittamaan sen teen. Kuitenkin se, että Astoria nimenomaan halusi itse laittaa sen, viittaa siihen, että hän itse haluaa tehdä jotain Dracon hyväksi, vaikka se sitten olisikin niin pieni asia, kuin teen laittaminen. Se kuitenkin tässä tilanteessa on se, mitä hän tietää osaavansa, joten hän tekee sen. (:

Olet muutenkin saanut hyvin pidettyä Astorian ja Dracon ainakin tänne asti kivan yhtenäisinä, ettei tule mitään ihmeellisiä ristiriitaisuuksia yhtäkkiä. (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 4/15 (1.4.)
« Vastaus #11 : 03.04.2015 21:27:51 »
Cryted, sain kirjoitusmaratoonissa kirjoitettua viisi ensimmäistä lukua, joten se on mahdollistanut nopean julkaisun. Nyt on kuudes luku valmiina kanssa, mutta sitä pitää vielä editoida jonkun verran. Kiitos kommentistasi. (:

LillaMyy, musta on hassua lukea, miten keksit tekstistä niin paljon pieniä asioita, joita en ole itse ajatellut. Laitoin Astorian keittämään teetä, että Draco saisi hetken omaa aikaa. Astoria on kai muotoutunut mun mielessä tietynlaiseksi ja kirjoittaessa vain tulee automaattisesti tuollaisia juttuja, kuten maanläheisyys ja pienten hyvien asioiden tekeminen. : D Mainitsitkin tuosta nopeasti etenemisestä, joten sori pahoittelen jo näin etukäteen, kun tässä pääse käymään näin ja näin nopeasti!  Kiitos, että jaksat kommentoida tätä näin aktiivisesti. <3

A/N: Voipi olla, että hätiköin. Ajattelen kuitenkin asian niin, että kyseessä on kaksi aikuista ihmistä, joilla tällaiset asiat ovat jo entuudestaan tuttuja, jolloin tilanteiden päätyminen seksiin on ehkä helpompaa kuin vaikka nuorilla, joille se on vielä jollain tapaa vierasta. Teksti voi olla vähän  tönkköä ja "eka kerta" jää hieman lyhyeksi, koska en vaan osaa. (En tajua, miten ihmeessä oon kirjottanut joskus PWP:tä...)



5.   Eka kerta

Draco oli painanut suudelman päätteeksi Astorian sängylle, riisunut naisen hitaasti yksi vaate kerrallaan suudellen huulia, kaulaa, vatsaa… Astoria katsoi, kun Draco riisui itsensä ja tunsi olonsa vaivautuneeksi, mutta heidän kehojensa koskettaessa toisiaan, heidän tuntiessa toistensa pienimmätkin liikkeet, Astoriakin rentoutui ja antoi tilanteen viedä mukanaan. He nauttivat toisistaan hellästi ja Draco vaativasti ja he molemmat tunsivat mielihyvää, eivätkä ajatelleet sillä hetkellä mitään muuta.

~

Draco oli nukahtanut pää painautuen Astorian rintakehälle ja hän näytti rauhalliselta. Astorian sydän hakkasi edelleen ja hän ajatteli tapahtunutta: ei illallisen pitänyt päättyä sillä tavalla, mutta nyt kun he olivat siinä vierekkäin Astoria huomasi, että heistä kumpikin oli tarvinnut toista omalla tavallaan. Draco oli kaivannut kosketusta, jotain mihin tarttua ja hukuttaa ajatukset. Astoria taas oli kaivannut jo vuosien ajan, että Draco huomaisi hänet ja nyt niin oli tapahtunut. Hyvästä olosta huolimatta Astorian mieltä kaihersi ajatus siitä, oliko yö ollut virhe, sillä kaikki saattoi jäädä vain yhteen kertaan. Astoria ei kuitenkaan katunut hetken verran kokemaansa unelmaa, vaikka se saattoi olla pelkkä merkityksetön yhden illan juttu. Astoria ei tiennyt, halusiko Draco hänen jäävän yöksi kartanoon. Hetken harkittuaan hän päätti jäädä ja nousi sängyltä pukeakseen alusvaatteet ja paidan takaisin ylleen. Noustuaan Astoria kuuli Dracon hiljaisen kuiskauksen: ”Älä mene”, jolloin nainen istui takaisin sängynreunalle Dracon ottaessa häntä kiinni kädestä.

Astoria kävi makaamaan Dracon viereen ja painoi otsansa miehen otsaa vasten. Draco aukaisi silmänsä, suuteli Astoriaa ja kiersi kätensä naisen ympärille nukahtaen uudelleen. Astoria painoi kevyen suudelman Dracon otsalle ja painoi päänsä tyynyyn nukahtaen rauhalliseen uneen tuntiessaan Dracon lämmön vierellään.

~

Draco oli pukeutumassa, kun Astoria heräsi. Katseltuaan hetken aikaa unisena ympärilleen Astoria huomasi teekuppejen kadonneet ja tilalle ilmestyneen heille aamiaista. Kotitontut olivat olleet huomaavaisia, kun eivät olleet saapuneet yöllä toteuttamaan tehtäväänsä. Dracon toivottaessa hyvää huomenta Astoria havahtui ja veti vaistomaisesti peittoa paremmin itsensä ylle ja mietti, kuinka hänen tulisi reagoida.

”Huomenta. Nukuitko hyvin?" Astoria kysyi hymyillen.
”Nukuin paremmin kuin pitkään aikaan”, Draco vastasi ja vaikutti paljon pirteämmältä kuin edellisenä päivänä. Astoria pelkäsi kysyä, mitä yö oli merkinnyt Dracolle ja hänen onnekseen Draco otti asian itse puheeksi.
”Piditkö siitä?” Astoria punastui ja vastasi nyökäten: ”Pidin.” Jokin Dracon katseessa kertoi Astorialle, että yö oli merkinnyt myös Dracolle enemmän kuin yhden yön kestänyttä lohtua ja pakoa todellisuudesta.

He keskustelivat vähän aikaa tapahtuneesta, eikä kumpikaan heistä katunut, päinvastoin. Astoria nojasi Dracoon heidän juodessa aamukahvia makuuhuoneessa. He juttelivat rennosti pitkälle aamupäivään istuen sängyllä ja he hymyilivät kuin maailmassa ei olisi ainoatakaan murhetta. Astoria piti Dracon naurusta, joka kaikui huoneessa.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 4/15 (1.4.)
« Vastaus #12 : 03.04.2015 21:52:13 »
Heh, ehkä mä olen hyvä lukemaan rivien välistä kaikkea omaani? :'D Tuo nopeasti eteneminen on kanssa vähän hetkestä kiinni... Tai siis joissain kohdissa seksiin eteneminen nopeasti on ihan luonnollista, kun taas toisissa se tuntuu hätiköidyltä, riippuen vähän tilanteesta. Ja, no, kuten itsekin sanoit, niin tässähän ollaan aikuisia jo, että kenties se sopii ihan hienosti jo tähän kohtaan (kenties vain siksi, etten ole lukenut vielä sinne asti :D).

Nyt voin sanoa, että tämä ei selkeästikään ollut liian nopeaa toimintaa, koska tässä tämä tuntuu todella luontevalta. Jossain toisessa tilanteessa näin pitkälle meneminen olisi voinut tuntua jotenkin tietynlaiselta pakottamiselta, mutta tässä se vaan oli kahden aikuisen ihmisen välisten treffien luonnollinen jatke. Osasit myös kirjoittaa sen siten, että lukija ei erehdy pitämään sitä vahinkona tai yhden yön juttuna, vaikka Astoria sitä vähän pelkäsikin. Ja mun mielestä tämä oli suoraan sanottuna parempi tapa kirjoittaa tämä eka kerta, kuin joku K-18 PWP-hinkkaus, koska se olisi pilannut tunnelman, joka tässä tekstin edistyessä tähän on kehittynyt. Muutenkin jotenkin musta tuntuu, että tuo luonnollisuuskin kumpuaa jotenkin siitä, että tähän ei ole ympätty liikaa ja liian tarkkaa kuvailua itse aktista, vaan se on jätetty söpölle tasolle.

Astoria ei kuitenkaan katunut hetken verran kokemaansa unelmaa, vaikka se saattoi olla pelkkä merkityksetön yhden illan juttu.
Tuolla tuo kursivoitu kohta jäi hieman vaivaamaan mua, kun en ollut ihan varma, mihin viittaat sillä. Se voi olla, että Astoria ei katunut hetkeäkään kokemaansa unelmaa, TAI että Astoria ei katunut kokemaansa unelmaa, joka kesti hetken verran (tai jotain sinnepäin). Ymmärrän kyllä (ehkä), mitä yrität hakea tällä, mutta noiden sanojen taivutus vain jotenkin monimutkaistaa sitä sanomaa, jota haluat välittää tuolla ilmaisulla.

(Hitto, sä nostit mun kommenttien rimaa, kun sanoit, että mä keksin näistä sellaista, mitä et itse ole ajatellut, koska mä nyt yritän kaivaa tästä uusimmastakin jotain, mutta aivot vetää tyhjää... x) P.S. Totta kai mä jaksan kommentoida aktiivisesti, koska Draco/Astoriaa on ihan liian vähän! <3)

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 5/15 (3.4.)
« Vastaus #13 : 08.04.2015 14:40:09 »
Ei tää mun mielestä mitenkään liian nopeasti edenny. Onnistuit kuitenkin kirjottamaan ton luvun sillee rauhallisesti. Tässä kun ei ole kauheasti dialogia, niin on hyvä että tuot sekä Astorian että Dracon ajatukset esille. Tossa melko lopussa mulle välittyy Dracon ja Astorian väliltä jonkinlainen pienen pieni kiusaantunuus, joka on luonnollista jos ei tunne toista niin hyvin.
Lainaus
Astoria nojasi Dracoon heidän juodessa aamukahvia makuuhuoneessa.
Tää oli ihana, kun se kiusaantunuus hävis lopulta kokonaan :)
Mut ihana luku :)

Never underestimate the power of fanfiction

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 5/16 (3.4.)
« Vastaus #14 : 17.04.2015 21:52:48 »
LillaMyy ja Crysted: kiitos molemmille kommenteista! <3 Kivaa tietää, että tästä tykätään enkä oo mennyt liikaa hätiköimään. :') LillaMyylle kiitos tuon typon pongaamisesta, tosiaan olin ajatellut muistaakseni "hetken vertaa", mutta tuo LillaMyyn ehdottama hetkeäkään on kyl parempi. : D

A/N: Alunperin tätä piti tulla 15 lukua, mutta näitä tulikin 16! Tämä luku on kirjoitettu viimeisenä, koska en vain yksinkertaisesti keksinyt, miten entiseen 6. lukuun olisin saanut tiivistettyä parisuhdetta ja kerrottua sen, mitä siinä luvussa nyt tullaan kertomaan. Loppujen lopuksi syntyi tämä. Ylimääräisen luvun kirjoittamisen nykyisen 7. luvun kannalta oli hyvä veto, mutta mua jäi mietityttämään tuliko tästä sitten loppujen lopuksi vain "täyteluku", mutta päätin kuitenkin pysyä tässä 16. luvun suunnitelmassa, kun tää rakenne on hautunut mun mielessä jo jonkun aikaa. Pahoittelen, että osaa tulee vasta nyt. Camp on tosiaan rajoittanut aikaa editoida ja tämän luvun kohtaloa piti pohdiskella, kuten sanoin. Tässä tämä nyt kuitenkin on.



6. Ensimmäinen yhdessä ostettu asia

Ensilumen sataessa Astoria ja Draco alkoivat seurustella. Se oli heille tavallinen ilta, he viettivät aikaa Astorian asunnolla, nauroivat ja söivät yhdessä. Draco ei ollut pyytänyt kertaakaan Astoriaa luokseen heidän yhteisen illallisensa jälkeen Malfoyden kartanossa, mutta viikko kerrallaan Draco vietti enemmän aikaa Astorian luona.

”Onko sinulla kylmä?” Draco kysyi ja kietoi kätensä Astorian ympärille. Talviyö oli kaunis ja takkatulen lämmöstä he olivat päättäneet tulla ulos edes hetkeksi katsomaan tähtiä ja nauttimaan ensilumen tuomasta tunnelmasta.
”En”, Astoria sanoi ja kääntyi hymyilemään Dracolle jatkaen: ”Mitä sinä ajattelet meistä?”
”Me olemme yhdessä.” Draco oli oikeassa: oikeastaan he olivat olleet jo viikkoja yhdessä, mutta vasta sinä iltana he päättivät, että he virallisesti seurustelivat. Se oli vain päätös, joka tehtiin, vaikka heidän yhteinen aikansa oli alkanut jo siitä illasta, kun Astoria oli astunut Malfoyden kartanoon.


~

Keväällä Astoria oli yhtä hymyä ja energiaa, se sai Dracon hyvälle tuulelle. Päivät pitenivät, eikä pitkään aikaan Draco ollut murehtinut menneisyyttään. He kiertelivät käsi kädessä Viistokujalla ja katselivat näyteikkunoita ja poikkesivat satunnaisissa kaupoissa.
”Haluaisin käydä tuolla”, Astoria sanoi ja viittoi lemmikkikaupan suuntaan, jonka ikkunasta näkyi rottia ja sammakoita terraarioissaan. Draco suostui ja yhdessä he astuivat sisään liikkeeseen ovikellon kilahtaessa.
”Terve, kuinka voin palvella teitä?” miesmyyjä kysyi reippaasti ja jäi odottamaan vastausta.
”Me vain katselemme”, Draco totesi ja veti Astorian mukanaan katsomaan eläimiä. Liikkeessä oli matelijoita, jyrsijöitä, pöllöjä ja vaikka mitä muita omituisempiakin otuksia. Astoria kuitenkin pysähtyi vasta kissojen kohdalle, katseli niitä ja kurotti silittämään pentuja, jotka tassuillaan yrittivät tarttua naisen sinisen paidan hihaan. Erityisesti Astoria piti valkoisesta kissasta, jolla oli syvänsiniset silmät ja leikkisä katse.

”Haluatko sinä sen?” Draco kysyi kuin olisi ehdottanut aivan tavallisen kenkäparin maksamista, joita oli jo ostanut aiemmin Astorialle lahjaksi vastaväitteistä huolimatta.
”Se voisi olla meidän, kun muutamme yhteen.” Draco otti silloin ensimmäistä kertaa puheeksi yhdessä asumisen, vaikka hän ei ollut käynyt pitkään aikaan kotonaan. Astoria punastui, mutisi, ettei hän voisi antaa Dracon ostaa itselleen lemmikkiä, vaikka hän todella piti kissanpennusta.
”Maksetaan se yhdessä”, Draco ehdotti vastoin tapojaan, sillä yleensä Draco maksoi ostokset, vaikka Astoria ei koskaan pyytänyt. Astorian kasvoille nousi hymyn, joka sai Dracon suutelemaan toista, kuin he olisivat vielä teini-ikäisiä ja ajattelemattomia siitä missä he olivat.

Myyjä keskeytti heidän suudelmansa kopauttaen Dracoa olkapäähän.
”Anteeksi, hyvä herra –”, mies töksäytti, koska luuli heidän olevan kaupassa vain katselemassa ja kuhertelemassa sen sijaan, että olisivat maksavia asiakkaita.
”Me haluamme ostaa tämän kissan”, Draco sanoi ja nosti laatikosta kissapennun, sen josta Astoria oli erityisesti pitänyt.
”Hyvä valinta, herra!” Myyjä totesi ja ilmoitti heti kissanpennun hinnan. Astoria ja Draco maksoivat sen puoliksi, kuten olivat sopineet.
”Meidän pitää varmaan viedä hänet kotiin”, Astoria totesi heidän astuessaan ulos liikkeestä kissa sylissään. Draco nyökkäsi ja he lähtivät yhdessä Astorian asunnolle, molemmilla hymy huulilla.

Kissanpentu saattoi olla joillekin pieni asia, mutta Astorialle ja Dracolle se merkitsi enemmän. Se sitoi heidän yhteen ja nyt heillä olisi jotakin, mistä huolehtia yhdessä.

~

Kesä meni yhtä hyvin kuin kevät – he olivat onnellisia ja katsoivat kissansa kasvamista, se oli saanut nimekseen Hercules. Lemmikin hankkiminen oli saanut heidät keskustelemaan tulevaisuudesta, joka herätti Dracossa toivoa onnellisesta elämästä, jota hän ei ollut uskaltanut ajatella pitkään aikaan – sellainen oli tuntunut kaukaiselta ja mahdottomalta saavuttaa. Astorian avulla hänen päivänsä olivat muuttuneet kevyemmiksi ja jokaisen suudelman ja halauksen myötä Dracosta tuntui, että hänen syntinsä annettaisiin ehkä joskus anteeksi.



A/N: Mä olin itseasiassa kirjoittanut kissan tuleviin lukuihin, joten tavallaan tässä selittyy sekin, miksi Astorialla ja Dracolla ylipäätään on kissa. : D Mut joo, vähän hassultahan se kuulostaa, että Malfoy ostelee kissanpentuja.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 6/16 (17.4.)
« Vastaus #15 : 18.04.2015 08:19:19 »
Eipä mitään, typojen bongailu on iloni... eikun siis. x) Ja mä ymmärrän kyllä täydellisesti, että kauhean Camp-buumin keskellä, kun takoo näppistä ihan hulluna, ei välttämättä tule aivan heti julkaista sitä kaikkea, koska, no, se teksti voi olla vähän... mielenkiintoista sen takomisen jälkeen. Nimimerkillä, kokemusta on; ei olisi kerta eikä ensimmäinenkään, että sitä tekstiä ei meinaa tajuta itsekään, kun se vilisee typoja. :D

”En”, Astoria sanoi ja kääntyi hymyilemään Dracolle jatkaen: ”Mitä sinä ajattelet meistä?”
Ehkä kuitenkin ihan vaan pelkkä ei riittää vastaukseksi tuossa. Kysynpäs muuten tässä kohtaa sitten, että miksi tämä yksi pätkä on kokonaan kursiivilla? Haluatko sillä erottaa sen muusta tekstistä tyyliin takaumaksi, vai onko sillä jotain muuta funktiota, koska itse ymmärrän tämän takaumaksi tällä tyylillä kirjoitettuna? (:

Päivät pitenivät, eikä pitkään aikaan Draco ollut murehtinut menneisyyttään.
Tuossa kursivoidussa kohdassa on hitusen erikoinen sanajärjestys. Itse laittaisin ehkä eikä Draco ollut pitkään aikaan, mutta kyllä tuon tuostakin ymmärtää. (:

Astorian kasvoille nousi hymyn, joka sai Dracon suutelemaan toista, kuin he olisivat vielä teini-ikäisiä ja ajattelemattomia siitä missä he olivat.
Ihan vain pelkkä hymy, eli n pois. P.S. TUI! <3

Kissanpentu saattoi olla joillekin pieni asia, mutta Astorialle ja Dracolle se merkitsi enemmän. Se sitoi heidän yhteen ja nyt heillä olisi jotakin, mistä huolehtia yhdessä.
Heidät, ja awwwwwwwwwwwwww!!1! <3 (Sulan kohta tälle awwaukselleni täällä! :D)

Mömm, ihana loppu! :3 Ja paskan marjat tämä mikään täyteluku ollut, jos siellä myöhemmissä osissa kerta heillä on yhteinen kissa, niin tottahan se pitää lukijalle selittääkin, että mistä se sellainen oikein on paikalle pamahtanut! :D Eikä se musta kuulosta yhtään hassulta, että Draco ostelee kissanpoikia, koska se kuitenkin tässä symbolisoi Dracon ja Astorian uutta yhteistä alkua. Se on ihan sama, kun pariskunta muuttaa yhteen ja ostaa yhdessä vaikka kahvinkeittimen, koska se sitoo heitä yhteen, tässä Draco ja Astoria vain päättävät sen kahvinkeittimen sijasta ostaa itselleen kissanpennun (mikä on muuten paljon söpömpää!).

Muutenkin tuo kissanpennun osto on Dracolle varmasti suuri hetki, koska se, että hän ostelee kenkiä tai mitä tahansa muuta tavaraa Astorialle on vain juuri sitä, tavaraa, mutta se että hän ostaa tyttöystävälleen kissanpennun, elävän olennon, on aivan kuin hän pääsisi aloittamaan alusta, puhtaalta pöydältä. Etenkin, koska tuo kyseinen kissa on valkoinen, joka symbolisoi puhtautta! (: Kaikista suurin kohta tässä on kuitenkin se, että nuo kengät Draco on ostanut Astorialle itse, yksin ja "vastaväitteistä huolimatta", kun taas kissanpentunsa he ostavat yhdessä, koska molemmat haluavat sen. (:

P.S. Ei tiekkö yhtään haittaa, että näitä tuleekin yksi osa enemmän kuin alunperin piti! :D <3

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 6/16 (17.4.)
« Vastaus #16 : 28.05.2015 17:19:50 »
LillaMyy, ihanaa, että sä jaksat kommentoida tätä näin ahkerasti. <3 Ja suuri kiitos siitä, että poimit nuo virheet täältä! Pääsenkin kunnon urakkaan, kun saan tämän julkaistua ja aloitan korjausprojektin. Sähän toimit ihan betamaisesti, joka on vaan hyvä juttu. : D Kiva kanssa kuulla, että kissa-luku on toiminut. En kyllä ajatellut valkoisen värin merkitystä vaan mietin yhtä tosi söpöä kissaa, joka on tuommonen. Siistiä, että keksit täältä tuommosia juttuja. (: Niin ja se kursivoitu kohta oli tosiaan takauma, kun ensin kerrottiin, että ne seurustelee ja sit takaumasti siitä alusta.

A/N: VIHDOIN! Kyllä tässä kestikin kahdesta syystä. 1) Olin laiska ja oon editoinnin sijaan vaan kirjotellut, 2) mun piti saada tätä varten kirjoitettua ja julkaistua spin-off, jonka voitte lukea täältä (K-15). Lukekaa se vasta tämän luvun jälkeen, että ette saa spoilereita! Tämä onkin sitten aika angstinen luku ja Aina eka kertaan ensimmäiset oharit.


7. Ensimmäiset oharit

Draco katsoi valkokullatun kellonsa sekunttiviisaria, joka liikkui hiljalleen eteenpäin. Sekunnit olivat muuttuneet minuuteiksi, ja minuutit tunneiksi. Kellon Draco oli saanut isältään täyttäessään 17-vuotta, kuten moni muukin velho tullessaan täysi-ikäiseksi. Kello muistutti isästä, mutta aika muistutti Astoriasta. Draco oli luvannut olla jo yli kaksi tuntia sitten Astorian asunnolla, mutta hän seisoi kaukana Astorian kodista. Draco ei kuitenkaan tehnyt elettäkään lähteäkseen vaan irroitti katseensa kellosta ja aukausi hautausmaan pronssisen portin.

Draco tiesi, että ei  menisi Astorian luokse lupauksistaan huolimatta, mutta aihe oli hänelle niin arka, ettei hän osannut muotoilla sanoiksi sitä, miksi ei halunnut tavata. Tekosyitä hän ei osannut keksiä, sillä Astorialla oli kyky nähdä valheiden läpi. Silloinkin, kun Draco oli väittänyt kaiken olevan hyvin, oli Astoria tiennyt, että niin ei ollut. He olivat puhuneet Dracon menneisyydestä vähän, vaikka Draco välttelikin puhumista ajastaan kuolonsyöjänä. Jokin kuitenkin sai Dracon puhumaan itsestään ja tunteistaan, sillä Astorialle oli helppo kertoa edes jotain niistä asioista, jotka pyörivät hänen mielessään. Tänään se ei kuitenkaan onnistunut, ei tässä asiassa.

Oli Narcissan kuolinpäivä.

Draco pysähtyi haudalle ja polvistui sen eteen, kohotti kädet kasvoilleen. Kun hänen isänsä haudattaisiin ei Draco koskaan itkisi, mutta äitinsä haudalla Draco antoi tunteilleen vallan, suri ja ikävöi. Pyyhittyään kyyneleet Draco jäi paikalleen, katsoi hautakiveä ja istutti mukanaan tuomansa valkoiset kukat, joista Narcissa oli aina pitänyt. Sanoja hänellä ei ollut lausuttavaksi, joten hän vain oli hiljaa katsoen hautakiveä, johon oli kirjoitettu syntymä- ja kuolinpäivät Narcissa Malfoy nimen alapuolelle. Syksyinen viileys tuntui Dracon ympärillä, mutta hän ei välittänyt siitä, eikä poistunut haudalta vielä silloinkaan, kun sadepisaroita alkoi tippua taivaalta ja päivä muuttui illaksi.

Tuntien kuluttua haudalle saapumisesta Draco tunsi käden olkapäällään ja hätkähti, mutta ei kääntänyt katsettaan. Hän tiesi kosketuksesta, kuka tulija oli kääntämättä katsettaan.

”Toin Narcissalle kukkia”, Astoria sanoi ja kumartui Dracon vierelle laskiessaan siniset kukat Dracon tuomien vierelle. Loitsulla Astoria lisäsi kukkiin helmiä, jotka näyttivät pieniltä tähdiltä. Dracon ei tarvinnut selittää Astorialle miksi oli jättänyt tapaamisen väliin ilmoittamatta, mutta hän tiesi tehneensä väärin. Draco tiesi, että Astoria oli etsinyt häntä tunteja, sillä muuten Astoria ei olisi osannut tulla hautausmaalle. Mustat pilvet tuntuivat väistyvän Dracon ajatuksista, kun Astoria oli tullut hänen rinnalleen, vaikka aluksi Draco oli pelännyt puhua äitinsä kuolemasta. Puhuminen oli liian vaikeaa, mutta kun he olivat hiljaa, Astorian käsi Dracon olkapäällä, kaikki tuntui helpommalta.

”Tiedätkö mihin hän kuoli?” Astoria yllättyi siitä, että Draco otti asian puheeksi, sillä hyvin harvoin Draco tahtoi kertoa mitään elämästään tai tapahtumista sodan jälkeen. Astoria pudisti päätään ja Draco joutui hetken aikaa kokoamaan ajatuksiaan ja valitsemaan sanoja, jotka lausuisi. Se oli vaikeaa, liian vaikeaa, mutta hän halusi kertoa.

”Se oli itsemurha, äitini ei enää jaksanut, kun… kaikki tapahtui.” Draco käänsi katseensa pois ja pyyhkäisi toisella kädellään silmäkulmiin ilmestyneet kyyneleet. Astoria oli järkyttynyt ja surullinen, eikä tiennyt mitä sanoa ja ensimmäisenä hänen mieleensä tuli ajatus, että hän oli ollut itsekäs ollessaan aiemmin vihainen Dracolle. Astoria oli oppinut ajan kanssa seisomaan Dracon tukena huonoina päivinä, mutta nyt hän tunsi olevansa taas eksyksissä, kuten aivan alussa.

Dracon kääntäessä katseensa Astoriaan hän huomasi, että nainen itki äänettömästi. Draco otti Astorian halaukseen ja nosti tämän seisomaan kanssaan ilman, että he irrottautuivat toisistaan.

”Olen niin pahoillani puolestasi”, Astoria takelteli. Draco otti Astoriaa kiinni kädestä ja viesti katseellaan, että Astorian ei tarvinnut sanoa mitään, se riitti, että Astoria oli hänen kanssaan kuten aina ennenkin. Jaettuaan surunsa Dracon oli jälleen helpompi hengittää ja ennen lähtöä Draco kumartui kuiskaamaan haudalle: ”Minä rakastan sinua, äiti.” Niitä sanoja Draco ei muistanut koskaan sanoneensa, mutta nyt hän oli saanut voimaa sanoa ne sanat, jotka Narcissa olisi ansainnut jo eläessään.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 7/16 (28.5)
« Vastaus #17 : 28.05.2015 18:41:52 »
Olen sen jo jossain aikaisemminkin sanonut, mutta Draco/Astoriaa on liian vähän, joten kommentoin joka ikistä näistä kertovaa, jonka vaan saan käsiini! xD Mä olen vissiin betaillut liikaa toisten tekstejä, kun en osaa jättää sitä tekemättä kommentoidessanikaan toisten tekstejä ihan huvin vuoksi. Ylianalysoin näköjään koko ajan, mutta ei se mitään, se kuuluu asiaan, koska tykkään sanoa kaiken, mitä mieleeni tulee. Ja, no, ehkä nämä ylianalyysit auttavat jotain toista lukijaa saamaan tästä enemmän irti? :D Never know... :D

Draco ei kuitenkaan tehnyt elettäkään lähteäkseen vaan irroitti katseensa kellosta ja aukausi hautausmaan pronssisen portin.
Koko luvun ainoa typo, jonka bongasin.

Tykkäsin ihan älyttömästi tuosta alun aikajutusta, koska se hidasti tätä sopivasti ja antoi kivan laskeutumisen edellisestä söpöilystä sitten vähän angstisempaan tavaraan. Muutenkin tuo aloitus kertoi kivasti taustaa sille, että Draco ja Astoria olivat sopineet tapaavansa, vaikka sitä itse sopimisen hetkeä ei missään olekaan kovin suoraan. Tykkään tässä myös siitä, että se varsinainen syy, minkä takia Draco tekee oharit kerrotaan vasta vähän myöhemmin, että sitä pohjustetaan tässä aluksi ensin ja sitten vasta mennään siihen varsinaiseen asiaan.

Tuo sade alkoi kyllä juuri sopivasti tässä, kun sitähän voi sanoa niinkin, että sateella taivaskin itkee, joten sade sopii mielestäni oikein hyvin aina hautausmaa/hautajais-kohtausten taustalle. Tykkäsin siitä, että Astoriakin saapui paikalle, jotta saatiin nämä kaksi kuitenkin samaan lukuun yhdessäkin, vaikka kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Tässä oli myös kivasti kerrottu, mitä Narcissalle tapahtui, kun täällä on kuitenkin aika monessakin kohtaa (muistaakseni) mainittu, että hän on kuollut, mutta missään ei ole ikinä sanottu, että miten. Voin kyllä hyvin kuvitella, että tuo kaikki on ollut raskasta aikaa Narcissalle, joten tuo on ymmärrettävä selitys. Ymmärrän myös sen, kuinka vaikeaa Dracolla on, joten kiva, että Astoria on hänen vierellään antamassa tukea. <3

Muutenkin tuo lopetus oli aivan turkasen ihana! <3 Draco ja Astoria vaan ovat aivan liian suloisia tapauksia! <3 Vaikka teksti olikin harvinaisen surullista, niin tuo lopetus lupaa ehkä kuitenkin jotain hyvääkin näiden kahden tulevaisuudelle. (: Kiitoksia tästä, ja nyt sinne spinoffin pariin, mars! :D -->

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Harmaapilvet ~ Draco/Astoria ~ K-11 ~ Lukuja 7/16 (28.5)
« Vastaus #18 : 07.06.2015 18:25:39 »
Toi kutosluku oli niin ihana ja sulonen, jas sitten tuli toi kunnon angstiluku seiska... en tiedä mitä ajatella, vaikka molemmat luvut oli kyllä hyviä :D Ihanaa vaihtelua tässä ficissä :)
On niin sulosta että Astoria tuntee Dracon jo niin hyvin, että tietää miten sen aivoitukset toimii, kuten tosta hautausmaajutusta näkee.
Toi kissanpentuluku oli kiinnostava, koska siinä oli monta vuodenaikaa. Se ei kuitenkaan vaikuttanut yhtään osiin jakautuvalta, vaan siinä tuli kaikissa kohdissa esiin se koko luvun idea, niiden suhteen kehittyminen. Onhan yhteisen lemmikin ostaminen kuitenkin aika iso askel.
Mutta menikö Hercules nyt asumaan siis Dracon vai Astorian luokse? Oletin että ne ei ole vielä muuttanut yhteen.
Lainaus
he olivat olleet jo viikkoja yhdessä, mutta vasta sinä iltana he päättivät, että he virallisesti seurustelivat.
Jess! Tätä on odotettu :D

Never underestimate the power of fanfiction