Title: Kanssasi kokonainen
Author: Angelina
Fandom: MCU (Marvel Cinematic Universe)
Rating: S
Genre: fix-it, fluff, slice of life
Paring: Steve Rogers/Tony Stark
A/N: Tämä on omistettu puhtaasti salaiselle ystävälleni Aurinkolapselle, I hope u like it ♥♥♥ Halusin kirjoittaa kolmeosaisen versen elämästä Endgamen jälkeen. This is part one.
LOPUN JÄLKEEN -verse:
1. Kanssasi kokonainen | S | Steve/Tony
2. Sinä olet siinä | K-15 | Peter/Wade
3. Manttelinperijät | S | Sam+Bucky
Haasteet: Salainen ystävä, Vuosi raapalehtien ja FF100 sanalla 003. Loppu
KANSSASI KOKONAINEN
I[150 sanaa]Kun Tony saa Infinity gauntletin käteensä hän tietää, että tämä on loppu - kipu on sanoinkuvaamatonta ja se täyttää hänen aistinsa. Hänen tekee mieli huutaa tuskasta, mutta hänellä ei ole aikaa. Tony Starkin viimeisten sanojen täytyy merkitä jotakin.
“Minä... olen Iron man.”
Tony toivoo, että hän voisi sanoa jotakin Pepperille ja Rhodeylle, parhaille ystävilleen, jotka ovat olleet hänen rinnallaan kaikesta huolimatta. Hän haluaisi rohkaista Peteriä, joka on nähnyt ja kokenut jo aivan liikaa.
Ja Steve...Rohkea, epätäydellisen täydellinen Steve, jolle Tony haluaisi sanoa kaiken.
Steve, joka juoksee häntä kohti silmissään paniikki. Steve, joka tarttuu Tonya kädestä ja huutaa.
Tony räpäyttää silmiään. Kipu on edelleen helvetillinen, mutta tuntuu helpottavan.
Eikä kulu kuin hetki, kun Thor ilmestyy salamoiden saattelemana ja tarttuu vuorostaan Steveen. Thorin perässä saapuu Peter ja tämän jälkeen Hulk.
Kipu helpottaa ja Tony kääntää hiestä ja kyynelistä kosteat kasvonsa Steveen, joka katsoo häntä silmiin.
“Tony!”
Hän napsauttaa sormiaan ja kaikki hiljenee.
II[150 sanaa]Hän on aina vihannut sairaaloita - niiden liian kirkkaita valoja ja steriiliä tuoksua. Ne hänet lopulta herättävätkin, saavat Tonyn avaamaan silmänsä ja voihkaisemaan. Kaikkialle sattuu, eikä katse meinaa tarkentua.
Aistit heräävät hiljalleen, silmät tottuvat kirkkauteen ja nenä haistaa desinfiointiaineen lisäksi ruusujen tuoksun ja jotain muuta tuttua, joka tuo hänen mieleensä...
Steve.Steve, joka nukkuu hiukset sotkussa, pää Tonyn vierellä. Steve, joka on ujuttanut sormensa Tonyn sormien lomaan, eikä unissaankaan hellitä otettaan. Steve, joka on Tonylle kaikki kaikessa, eikä edes tiedä sitä.
“Steve”, Tony kuiskaa, eikä ole tunnistaa käheää ääntä omakseen.
Steve havahtuu ja tuijottaa hetken vauhkona ympärilleen. Tonyn tekee mieli nauraa.
Lopulta siniset silmät katsovat häneen ja Tony hymyilee.
“Hei, Cap.”
Steven silmät täyttyvät kyynelistä ja hän puristaa Tonyn kättä lujempaa.
“Älä koskaan enää... Minä en tiedä, miten olisin selvinnyt... Et saa...
Tony.”
Eikä hän ehdi vastata mitään, ennen kuin Steve nojautuu hänen ylleen ja painaa rohtuneet huulensa Tonyn omia vasten.
III[100 sanaa]Iron manista luopuminen on vaikeinta, mitä Tony on koskaan tehnyt, mutta samalla päätös tuntuu helpottavalta. Hän on tehnyt osansa ja on aika antaa nuorempien puolustaa maailmaa.
Tony lupaa edelleen toimia Peterin mentorina ja hätäkontaktina, eikä hän koskaan lakkaa suunnittelemasta uusia päivityksiä hämähäkkimiespukuun. Jonkunhan on pakko katsoa pojan perään.
Stevelle päätös on lopulta helppo. Hän on koko elämänsä noudattanut käskyjä ja ohjeita, mutta nyt hän saa valita. Niinpä hän antaa kilpensä Wilsonille, pyytää tätä vahtimaan Buckya ja käymään joskus vierailulla.
“Mitä sinä sitten aiot?” Sam kysyy hämmästyneenä ja Steve hymyilee.
Samana iltana hän pakkaa pienen omaisuutensa ja muuttaa Tonyn kanssa Malibuun.
IV[100 sanaa]Malibussa on lämmintä ja rauhallista, eikä Steve kaipaa New Yorkiin. Tony tyhjentää hänelle huoneen talon parhaimmalla näköalalla, joten kun tämä lukittautuu alakerran verstaaseen, keskittyy Steve piirtämään ja maalaamaan.
Heillä molemmilla on omat demoninsa ja painajaisensa, eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun he heräävät yöllä toisen huutoon. Heillä on kuitenkin jotain, mitä heillä ei aiemmin ollut. Jotain, mikä saa heidät rauhoittumaan ja lopulta nukahtamaan uudestaan.
Toisensa.
Aikaa kuluu, painajaiset helpottavat ja Stevestä tuntuu, että hän on vihdoin onnellinen. Tai niin hän luulee, aina siihen asti, kunnes Tony ensimmäisen kerran kertoo rakastavansa häntä.
Steve Rogers ei ole aiemmin tiennyt onnesta mitään.
V[100 sanaa]Toki he välillä riitelevät kuten aiemminkin, mutta enää se ei tunnu maailmanlopulta. He eivät myöskään koskaan mene vihaisina nukkumaan, sillä sekä Steve että Tony tietää, miten typerää on hukata aikaa.
Kun Tony seuraavan kerran haroo turhautuneena hiuksiaan ja sanoo Steveä Kapteeni Tiukkapipoksi, Steve tarttuu tätä käsistä ja katsoo tiukasti silmiin.
“Mennään naimisiin.”
Tony katsoo häntä järkyttynyt ilme kasvoillaan, mutta Steve ei peräänny.
“Sinä olet tosissasi?”
“Tottakai olen.”
Lopulta Tonyn kasvot sulavat hymyyn ja hän painaa suudelman Steven huulille, nyökäten samalla.
Kun he sitten illalla makaavat sängyssä hikisinä, toisiinsa kietoutuneina ja hengitystään tasaten, Tony virnistää leveästi.
“Anthony Stark-Rogers kuulostaa kyllä hyvältä.”