Multifandom: Yllätysten joulukuu K-11 (HP ja Yuri!!! on Ice) Kahdeksas vuosi 25/25

[Fairy tale]

Larjus, kiitos kommentista. Draco on läpinäkyvä kunhan osaa katsoa. Raasu haikailee Harryn perään, eikä se hömelö tajua. Tai sitten tajuaa, mutta ei halua ymmärtää. Ja kyllä joo, Winkyllä menee paremmin. Kotitontuillakin taitaa olla parempi vuosi Tylypahkassa. Niin kuin Dracollakin. Taikuus on hauskaa. Se näyttäytyy koristeluissa ja paljon muussa. Mutta taikuus voi myös ryppyillä...

14

”Draco, nyt iski paniikki”, Pansy sanoi puhelimeen ja painoi samalla sylimikronsa deletenappulaa. ”Se Katsukin kuva, jolla ei pitäisi olla salamanmuotoista arpea otsallaan, on siellä kuitenkin. Tämä alkaa olla noloa.”
”Mitä ihmettä sinä tarkoitat?” Draco ihmetteli. ”Odota, tulen sinne ihan heti”, hän jatkoi ja oli jo matkalla tyttöjen makuusaliin.

Samaan aikaan Harry istui sängyllään, luki fikkiä ja katseli fanitaidetta, kun Draco yhtäkkiä rymisti pois huoneesta. Mitä ihmettä hän oli äsken nähnyt? Se oli ollut siinä ja sitten ei ollutkaan. Aivan upea kuva Viktorista, joka oli satuttanut nilkkansa ja Yuuri hänen vierellään. Mutta hänen silmänsä olivat varmasti harittaneet, sillä hän oli nähnyt Katsukin otsalla arven – salamanmuotoisen. Ja nyt sitä taas ei ollut. Ja nyt koko kuva hävisi johonkin.

”Olen kuullut tällaisesta ongelmasta pari kertaa ennen”, Pansy sanoi, kun Draco tuli huoneeseen. ”Taika, jolla kuvaa on käsitelty, voi vielä haamuilla jälkeenpäin. Tarvitsen tästä uuden version, jossa taika ei vaikuta.”
”No voi mörön paska”, Draco sanoi. ”Kuinkahan moni sen kuvan on ehtinyt nähdä?” Häntä kuumotti oikein toden teolla.
”Mistä kuvasta on kysymys?” huoneeseen saapuva Hermione uteli.
”No tästä”, Pansy sanoi osoittaessaan alkuperäistä kuvaa, jota ei ylimääräinen salama koristanut.
”Tämä on upea kuva. En ole nähnyt siinä mitään outoa”, Hermione sanoi eikä huomannut kuinka kaksikko huokaisi helpottuneena.
”Nyt kuva pitäisi olla alustettu taikavaikutuksilta”, Draco sanoi ja Pansy sai ladattua sivustolle kuvan takaisin.

No nyt kuva palasi, eikä siinä ole mitään arpea, Harry totesi. Oliko hänen alitajuntansa tehnyt tempun? Halusiko hän niin kovasti olla Yuurin paikalla, että näki jo olemattomia. Viktor oli komea ja haluttu, toki. Mutta turhaan hän fiktiivisen hahmon perään haikaili, kun hänen huoneessaan majaili samannäköinen komistus ihan elävänä.

Kohta Draco palasi omaan makuusaliinsa posket punaisina. Hän vilkaisi Harryyn, jonka teki mieli kysyä oliko kyseinen kuva Dracon piirtämä. Hän ei kuitenkaan kysynyt. Kuvan allekirjoituksen mukaan piirtäjä oli June. Kohta Ron tuli kirjastolta ja roikotti kädessään muodonmuutosten esseetä tyytyväisen näköisenä. Hän oli aistivinaan huoneessa tiiviin tunnelman, mutta näki ainoastaan kaksi omissa oloissaan istuvaa entistä tappelupukaria, jotka vilkuilivat toisiaan.

[Larjus]

Voi ei Dracon Viktor/Harry-fanartit oli hetken kaiken kansan nähtävänä Voi voi, seuraakohan tosta vielä jotain. (Salee.) Harry tosin ainakin toistaiseksi väittää itselleen nähneensä harhoja, ja ehkä hyvä niin. Rauha maassa ainakin hetken. Vaikka eipä se suhdekaan taida hirveästi edistyä tässä tilanteessa 😅

Taikuus on hauskaa.

Se on. Kiva kun laajennat sen mahdollisuuksia. Hyvä keino luoda draamaa

Vähän tämmönen minimpi kommentti tällä kertaa. Olin tänään töissä useemman vapaapäivän jälkeen ja olo on ihan töttöröö 😅 muutenkin vähän kiirettä pitää, mut halusinpa nyt vielä jonkinmoista kommenttia rustata. Kiva seurata, mitä oot hahmojen päänmenoksi keksinyt.

[Fairy tale]

Kiitos taas kivasta kommentista Larjus. Harry on oppinut ettei kaikki ole sitä miltä se ensin näyttää, joten luulee nähneensä omiaan. Dracon onneksi. Suhde ei kyllä tätä menoa edisty, voi voi. 

Nyt taas vähän jouluisempaa. Tämä luukku tuotti päänvaivaa, eikä ollut ihan helpoin. Muoksin sitä vielä lounastauollakin, enkä sen takia silloin saanut sitä vielä laitettua tänne. Ja vieläkin muutama pikku muokkaus tuli. Nyt se on mikä on, vaikka mun mittapuulla meni myöhäiseen.

15

Keskiviikkona Suuren salin oven lähettyville oli tuotu tuttu joulukorttilaatikko. Laatikko oli saanut uudeksi kuosiksi punaisen taustan ja siinä oli tummanvihreitä kuusen kuvia. Yksi alakerran luokista oli avattu korttipajaksi, jossa sai omalla ajallaan käydä tekemässä kortteja tai hakemassa tarvittavaa materiaalia kortteihin. Kortit olivat suosittuja ja ne sisälsivätkin aina yllätyksiä perinteisten joulun aiheitten lisäksi. Kortit haluttiin tehdä saajansa näköisiksi.
”Miksi tämä on joka vuosi yhtä vaikeaa?” Ron kysyi Harrylta, joka ei keksinyt minkä väristä kartonkia ottaisi.
”Ja silti joka vuosi joku aina hengittää niskaan, että kortteja on tehtävä”, Harry sanoi, mutta vaikeni kun huomasi Hermionen tulevan paikalle.

”Huomasitteko, tässä on muutama pikakikka ja taika niitä varten, joilla ei ole omaa mielikuvitusta?” Hermione huomautti. ”Taika arpoo kortista jonkinlaisen, kunhan se jollain lailla liittyy talveen tai jouluun. Ja kortin antaja voi miettiä kenelle se parhaiten sopii.”
”Tuo kuulostaa kokeilemisen arvoiselta konstilta”, Ron totesi kerätessään korttimateriaalia laukkuunsa.
”Minäkin taidan kokeilla. Ainahan liian oudon kortin voi nimetä jollekin professoreista tai Vorolle, joka ilahtuu joka kortista”, Harry sanoi.

Kun Harry myöhemmin kokeili kortinkokoamistaikaa, hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että halusi itse sommitella korttinsa. Taika oli valinnut tummansiniselle kortille valkoisia lumihiutaleita ja siitä tuli ihan mukiinmenevä, mutta Harry ei ensin keksinyt kenelle sen voisi antaa. Hän antoi taian huolehtia korttipohjista, mutta keksi sitten lisätä niihin yhtä ja toista kivaa. Sillä yhdistelmällä korteista tuli kivoja ja yksilöllisiä.

Harry lisäsi tummansiniseen lumihiutalekorttiin vielä lammen ja siihen kaksi luistelevaa hahmoa. Hän halusi korttiin vielä koirankin. Kun kortissa vaikuttava taika vielä liikutti luistelevia hahmoja ja koiran häntää, siitä tuli oikein hieno. Harrylle tuli jostain syystä mieleen Draco. Se kuului antaa Dracolle, vaikka hän ei ehkä saisikaan Dracolta korttia. Miksi saisikaan? Eihän sellainen kuulunut heidän tapoihinsa. Mutta yleensä oli tapana muistaa huonetovereita kortilla. Olkoon se kädenojennus Dracolle, että he voisivat olla hyvissä väleissä. Niin kuin siinä Dracon piirustuksessa.

[Fairy tale]

16

”Draco tule. Voit tänään tulla kun jakso katsotaan sentään Luihuisten oleskeluhuoneessa. Tuskin sinne tämän jälkeen enää niin paljoa porukkaa ikinä edes kokoontuu”, Pansy houkutteli. Pienen miettimisen jälkeen Draco suostui. Hän oli toki käynyt Luihuisten oleskeluhuoneessa tänäkin vuonna, mutta ei jäänyt kaipaamaan sieltä mitään. Nykyinen ruskean värinen oleskeluhuone ylemmissä kerroksissa oli jollain lailla mukavampi. Olihan oleskeluhuoneessa suuri määrä eri tupien tunnusvärisiä tyynyjä, jotta kaikilla oli kotoisaa. Draco piti kuitenkin enemmän huoneessa olevista suurista viherkasveista, kuin sen värikkäistä tyynyistä.

Luihuisten oleskeluhuone oli aivan täynnä porukkaa, kun kaikki olivat asettautuneet suuren taulutelevision äärelle. Jokaisesta tuvasta oli tullut väkeä. Tuvanjohtaja Horatius Kuhnusarvio kurkisti oleskelutilaan vähän ennen kuin katselu alkoi. Viimeinkin tupien välille oli saatu sellainen harmonia, joka oli ollut hukassa useita vuosikymmeniä, kautta Salazarin salaisten kirjoitusten. Oleskeluhuoneessa oli aluksi aivan hiljaista. Olisi voinut kuulla hiiren vikisevän, jos mahdollista. Vähin erin katsojien keskuudessa alkoi viritä kuiskinta ja keskustelu, joka päättyi vihellyksiin ja valtaviin suosionosoituksiin viimeisen minuutin aikana.

Draco oli kaiken tuon joukon keskellä säkkituolilla. Hän oli oikeastaan tyytyväinen, että oli tullut. Oli kiva kuulua porukkaan ja katsoa jotain yhdessä. Jopa rohelikkoja oli tullut suuri ryhmä. Hän näki Weasleyn ja Grangerin. Heidän lähellään istuivat Dean Thomas ja Weasleyn pikkusisko, jotka olivat nykyisin taas kimpassa. Mutta lempirohkelikkoaan Draco ei nähnyt.
”Henkilökohtainen Katsukisi ei sitten tullut”, Pansy sanoi pukien Dracon ajatukset sanoiksi.
”Henkilökohtainen mikä? Pansy, anna olla. Ei siitä koskaan voi tulla mitään”, Draco sanoi.
”Minä voin kyllä auttaa siinä asiassa. Et tiedäkään mikä verkosto minulla nykyisin täällä koululla onkaan”, Pansy sanoi oleva ilme kasvoillan.
”Ihan totta, anna olla”, Draco aneli jo vähän epätoivoisesti.

[Larjus]

Ja taas meni pari päivää etten ehtinyt lukemaan 😅 Onneksi nämä osat ovat sen verran lyhkäisiä, että on helppo kiriä kiinni.

”Huomasitteko, tässä on muutama pikakikka ja taika niitä varten, joilla ei ole omaa mielikuvitusta?”

Kiva idea, että Tylypahkassa erikseen on järjestetty korttipaja, jossa tarjotaan mahdollisuus korttien tekoon. Ja kuten joskus aiemmin totesin, tykkään siitä miten laajentelet velhomaailman taikaulottuvuutta kaikilla omilla loitsuilla ja muilla. Tollainen taika, joka tekee valmiin kortin, on varmasti kätevä jos ei muuten inspaa (ja varsinkin jos tekee useamman kortin alkaa helposti jossain välissä väsyttämään se uurastus).

Ainahan liian oudon kortin voi nimetä jollekin professoreista tai Vorolle, joka ilahtuu joka kortista

Lol nyt mun myötätunto Voroa kohtaan heräs Ihan vain jo tän Harryn sanoman jutun takii voisin tehdä sille kortin (ja ihan ite omin käsin, en käyttäis loitsuja edes silloin jos niitä osaisin tehdä).

Harry lisäsi tummansiniseen lumihiutalekorttiin vielä lammen ja siihen kaksi luistelevaa hahmoa. Hän halusi korttiin vielä koirankin.

Hmmm... ketkököhän siinä kortissa onkaan Harrykin päätyy tekemään fanarttia (tai vaikkei siinä suoraan Viktor ja Yuuri (ja Makkachin) oliskaan niin inspiraationlähde on selvä).

Viimeinkin tupien välille oli saatu sellainen harmonia, joka oli ollut hukassa useita vuosikymmeniä,

Se on aina hyvä ♥ Alkuperäisissä kirjoissakin tosin oli aina paikoitellen typerää tupien vastakkainasettelua, varsinkin Luihuinen vs. muut -henkeä :/

”Henkilökohtainen Katsukisi ei sitten tullut”, Pansy sanoi pukien Dracon ajatukset sanoiksi.

Haha
Mutta missä on mun henkilökohtainen Otabek :<<<

”Ihan totta, anna olla”, Draco aneli jo vähän epätoivoisesti.

Musta vähän tuntuu, ettei Pansy anna olla. Ehkä hän onkin se, joka panee rattaat Dracon ja Harryn välillä kunnolla pyörimään.

[Fairy tale]

Larjus, voin vakuuttaa, että Voro saa joka vuosi paljon hienoja kortteja (viittaan yhteen ystävänpäivänfikkiini, jossa tuo sama korttiboxi on käytössä). Myös kotitontut saavat kortteja ja ne vuoraavat niillä keittiön yhden seinän.  Harry tuli tehneeksi kortin Dracolle, vieläpä kivalla kuvalla varustettuna. Pansy on tosiaan tiennyt jo kauan että Draco on ihastunut Harryyn. Vaan mitä Pansy tekee? Kiitos taas kommentista.

17

”Kuten kaikki tiedämme, ensiviikon tiistaina on talvipäivän seisaus ja Tylypahkan perinteinen kuusijuhla”, Rehtori Minerva McGarmiwa ilmoitti lounastunnin alussa, kun kaikki olivat koolla Suuressa salissa. ”Tänä vuonna juhla on poikkeuksellinen, sillä olemme lähettäneet kutsun kaikille niille Tylypahkan oppilaille, jotka ovat päättäneet opintonsa kahden edellisen vuoden aikana. Tämä siksi, että halusimme tarjota myös heille kokemuksen uudesta Tylypahkasta, jossa vallitsee nykyisin rauhallinen ja sopuisa ilmapiiri. Muut henkilökunnasta ovat kanssani samaa mieltä, että haluamme tarjota heille tämän kuusijuhlan”, rehtori jatkoi ja sai puheensa jälkeen suosionosoituksia.

Kaikkia tämä uutinen ei miellyttänyt. Dracon silmissä musteni ja sen jälkeen mustenivat hänen ajatuksensa. Hän murjotti loppupäivän, eikä se jäänyt huomaamatta niiltä, joiden kanssa hän jakoi seuraavat oppitunnit.
”Draco, ehkä kaikki paskiaiset jättävät tulematta, ei heitä kiinnosta”, Pansy yritti olla rohkaiseva.
”Pansy, älä yritä”, Draco jupisi. ”Paskiaiset ehkä jättävät tulematta, mutta moni sellainen, joka ei ole suoraan laskettavissa paskiaiseksi, mutta inhoaa minua, on tulossa. Vau, mikä ikimuistettava kuusijuhla”, Draco ivasi.

Harry ei voinut olla kuulematta kaikkea ja oli vähän pahoillaan Dracon puolesta.
”Draco on oikeassa. Tylypahkan ulkopuolella maailma on vielä kova. Meillä on ollut täällä hyvä lukukausi”, Harry kuiski Ronin korvaan, joka nyökkäsi vähän.
”Ehkä hänen täytyy vain pysyä poissa kuusijuhlasta”, Ron ehdotti ratkaisuksi. Harry kohautti hartioitaan. Hänen mielestään ei ollut oikein, että muille haluttiin tarjota kiva juhla, mutta Tylypahkassa parhaillaan oleva joutui kärsimään. Ellei hän itse sitten keksisi jotain päivän pelastamiseksi.

Draco ei ollut illallakaan sen paremmalla tuulella, sillä hän oli linnoittautunut sänkynsä verhojen taakse. Harry olisi mielellään piristänyt toista jotenkin, mutta tajusi että oli parempi antaa tilaa nyt, kun toinen sitä tarvitsi.

[Larjus]

voin vakuuttaa, että Voro saa joka vuosi paljon hienoja kortteja (viittaan yhteen ystävänpäivänfikkiini, jossa tuo sama korttiboxi on käytössä). Myös kotitontut saavat kortteja ja ne vuoraavat niillä keittiön yhden seinän.

Jee ♥ Ja voi, söpö mielikuva että kontitontuilla on keittiössä yksi seinä täynnä oppilailta saatuja kortteja ♥

Kiva idea tuo laajennettu kuusijuhla, kaunis ajatus, vaikka voiii, ymmärrän kyllä hyvin ettei Draco ole siitä niin innoissaan. Toivottavasti juhlasta tulee kuitenkin hänellekin ihan mieluisa.

Hänen mielestään ei ollut oikein, että muille haluttiin tarjota kiva juhla, mutta Tylypahkassa parhaillaan oleva joutui kärsimään. Ellei hän itse sitten keksisi jotain päivän pelastamiseksi.

Harry luonteelleen uskollisena jo miettimässä pelastusta tilanteeseen Kyllähän kaikilla on oikeus nauttia kuusijuhlasta, sehän se tarkoitus siinä on.

[Fairy tale]

Larjus, joo Harrylla on maailmanpelastuskompleksi, joka on jäänyt vähän päälle. Tai nyt hän suuntaa energiansa ja pelastamisintonsa nimenomaan Dracoon. Juhliin on vielä muutama päivä. Tässä välissä vähän muita tunnelmia. Kiitos kommentista. 

18

Ohut lumikerros narisi mukavasti kenkien alla, kun kahdeksannen ja seitsemännen luokan oppilaat kävelivät Tylyahoon jouluostoksille ja aikaa viettämään. Draco näytti olevan eilistä paremmalla tuulella, mutta oli aika hiljainen. Dean ja Ginny erkanivat käsi kädessä muista heti kylälle saavuttuaan. Hermionella oli asiaa postiin, jossa hän kävi postittamassa suuren määrän joulukortteja. Pansylla oli mielessä sama ja hän yritti samalla karistaa muut kannoiltaan. Hänellä oli asiaa Grangerille, eikä sen asian sopinut vuotaa muiden korville.

Harry ja Ron jatkoivat matkaa kujalle ja Draco livahti Lunan jäljessä Säilään&Imupaperiin. Kujalla kaksikkoa odotti yllätys, nimittäin ulkona oli pystytettynä koju, jota isännöi George Weasley. Koju ei ollut mikään muu kuin Weasleyn Welhowitsien koju.
”Katsos velipoikaa!” George huudahti Ronin nähdessään. ”Ja Harry.”
”Kuinka sinä olet täällä? Eikö Viistokujalla tarvita myyjää tällaisena päivänä?” Ron ihmetteli.
”Viistokujalla on muutama oikein hyvä myyjä. Voin vallan hyvin pistäytyä täällä ihan vain sen kunniaksi, että voi tavata tylypahkalaisia ja viedä samalla heidän kaljuunansa”, George sanoi.

Ron ja Harry ostivat kojulta sen, minkä katsoivat parhaaksi ja väistyivät sitten kasvavan jonon tieltä. He liittyivät postista poistuviin ja menivät vielä paperikauppaan, jossa Draco oli kaiken muun ohella täydentämässä piirustustarvikkeitaan. Luna oli ostanut mustetta ja muutaman sulkakynän.
”Voisimme mennä porukalla Kolmeen Luudanvarteen”, Luna ehdotti, kun kaikki olivat tehneet ostoksensa, mutta kukaan ei oikein keskinyt mitään sanottavaa. He eivät olleet tällaisella kokoonpanolla kovinkaan usein missään, mutta olivat tulleet tutuiksi koulutöitä tehdessä.
”Sopii”, Hermione sanoi ja Pansy nyökkäsi.

”Paitsi että karkkihammastani kolottaa”, Ron totesi nolona.
”Saat kyllä karkkisi, älä murehdi”, Hermione sanoi tunkiessaan Ronin käsipuoleen.
Kummallinen kuusikko istui pitkän tovin juomassa kermakaljaa ja rupatellen kaikkea pientä. Harry oli joutunut puristuksiin Hermionen ja Dracon väliin, kun taas Draco oli Harryn ja Pansyn välissä. Puuskupuhien tyttölauma ja Misaki valloittivat viereisen pöydän ja kohta kahden pöydän väki oli yhdistänyt pöytänsä. Pian pöydässä kaikui nauru. Kun Harry mietti kuuluiko nyt nauraa vai pitäisikö pidättää nauruaan, hän tunsi kyynärpään kyljessään. Se oli Draco.
”Onko pitkät piuhat?” Draco kysyi ja rämähti nauruun.
”No on”, Harry vastasi ja nauroi sitten kun käsitti vitsin jolle muut jo nauroivat.

[Fairy tale]

19

Harry oli nukkunut levottomasti ja heräsi lopulta aivan liian aikaisin. Ulkona oli vielä säkkipimeää, eikä ihme, sillä kello näytti vasta puoli kuutta. Hermione oli kertonut hänelle jotain, joka oli valvottanut ja saanut hänen ajatuksensa solmuun ja vatsansa kuralle. Draco on ihastunut sinuun Harry, ollut jo pitkään. Kautta fletkumadon aivojen vähäisen toiminnan, sitä Harry ei voinut millään uskoa. Se tuntui oudolta ja yllättävän mukavalta samaan aikaan. Ja sinä Harry, olet aina ollut kiinnostunut Dracosta, myönsit sitä itsellesi tai et.

Ensin Harry oli voinut huonosti ja juossut sen tähden vessassa. Hän mietti oliko hän voinut olla kaikki nämä vuodet niin läpinäkyvä, että hänen kiinnostumisensa oli näkynyt. Hän yritti rauhoittaa itseään sillä ajatuksella, että ainoastaan Hermione oli huomannut sen. Draco ei ollut näinä vuosina mitenkään miellyttävä ihminen, mutta silti Harry oli kiinnostunut kaikesta, mitä Draco teki. Ja siitä, mitä Draco edusti. Ja olihan toisen ulkonäkö sellainen, jossa oli mukava lepuuttaa mieltään. Ja jos hän jotain muuta sen lisäksi ajatteli, sen hän työnsi nopeasti pois ajatuksistaan, koska se oli yksinkertaisesti vähän liikaa. Lopulta Harry nousi ylös, puki hupparin ylleen, laittoi tohvelit jalkaan ja meni oleskeluhuoneeseen.

Harry huomasi, ettei ollutkaan yksin. Draco istui pimeässä ikkunalaudalla huopaan kääriytyneenä. Hän hätkähti vähän, kun huomasi ettei ollutkaan enää yksin.
”Anteeksi, ei ollut tarkoitus häiritä”, Harry sanoi. ”En vain saanut enää unta.” Harryn sydän alkoi laukata hieman nopeammin.
”Ei se mitään”, Draco totesi ja laskeutui sitten ikkunalaudalta. ”Sytytän tulen takkaan. Täällä on melkoisen viileää”, Draco sanoi ja Harry liittyi hänen seurakseen takan äärelle. Harry ei viitsinyt sanoa, että ikkunalaudalla oli aina kylmä. Hän tiesi sen itse, koska harrasti usein ikkunalaudalla istuskelemista. Ja nyt oli talvi. Ja tämä oli Skotlanti.

He ottivat pinosta muutaman puun ja sitten yhden puuklapin kohdalla he tarttuivat siihen yhtä aikaa, jolloin heidän kätensä koskettivat. Harry tunsi punastuvansa ja toivoi ettei se näkyisi pimeässä.
”Mikä sinun untasi häiritsi?” Draco kysyi siirtääkseen huomion pois muusta.
”Jaa, aika moni asia”, Harry vastasi varoen. Hänen untaan tosiaan häiritsi moni asia, kuten Dracon olemassaolo, Dracon ihastuminen ja Dracon mielipaha kuusijuhlasta ja... ”Äh,” hän sanoi ääneen tajutessaan että siinä oli yksi ainoa asia monelta kantilta.

”Minua valvottaa tuleva kuusijuhla. Sain myös äidiltäni viestin, että hän pääsee käymään täällä joulupäivänä, vartijoitten kanssa tosin. En ole kuullut hänestä kesän jälkeen”, Draco kertoi. ”No, se siitä sitten, en kuormita sinua enempää. Tuskin sinua kiinnostaa.”
”Kyllä minä voin kuunnella”, Harry sanoi. ”Ihan tosi. Jos vain haluat puhua.” Harry havahtui uudelleen siihen tosiasiaan, että he elivät vielä sodan jälkeistä aikaa, eivätkä kaikki asiat olleet vielä parhain päin. Yhdessä he saivat takkaan tulen ja istuivat sen äärellä lämmitellen ja puhellen. Harryn kipristys vatsassa väistyi vähitellen ja tilalle tuli lämmin ja miellyttävä tunne. Hän tunsi vahvaa yhteenkuuluvuutta Dracon kanssa.

[Meldis]

Ähh, tuntuu tyhmältä, että kesti näin kauan päästä tämän ääreen. Luin muutamat ensimmäiset luvut kuun alussa, mutta tuntui, että en muista tarpeeksi YOIsta, että pääsisin makuun ja sitten oli kauheasti kalentereita ja muuta elämää. Mutta nyt on loma alkanut ja otin itseäni niskasta kiinni ja luin tämän ja kyllä vieläkin enemmän harmittaa, että meni näin pitkään, kun tämä on niin uskomattoman erilainen ja hauska kalenteri. Eihän minun ihan hirveästi tarvinnut animesta muistaakaan, että ymmärsi missä mennään. Vähän hämmennyin, kun kymmenennessä luukussa puhuttiin ihmeellisestä kymmenennestä jaksota, koska en mitenkään muista, missä jaksossa mitkäkin tapahtumat tulivat. Mutta lisämaustettahan tuo YOIn seuraaminen lähinnä oli. ^^

Hieman kesti asennoitua asetelmaan, että Tylypahkassa on kännyköitä, seurataan animea ja luetaan ficcejä. Mutta minusta olit ihanasti ottanut kaiken irti fan fictionin parhaimmista puolista, että oikeasti kaikki on mahdollista. On ihan super hauskaa näin metana käyttää ficcejä ficin sisällä, Draco betaa ficcejä ja vielä piirtää niistä! Oikeastaan se mikä kirjoista on vähän puuttunut on enemmän sellaisia teini-ikäisten harrastuksia ja niistä innostumisia, jos ei lasketa huispausta ja sekin on kuitenkin ollut mielestäni vain perus urheiluharrastus. Harryn ja kumppanien intoilua animesta ja ficeistä oli tosi samaistuttavaa lukea ja muistan itse seuranneeni Yuri on Icea yhtä innolla (vaikka on jokseenkin unohtunut osa tapahtumista, katsoin sen kerran vuosia sitten ). Ja tietty muidenkin kiinnostuksen kohteiden kohdalla tuntui tutulta fanitukselta. ^^ Voi että Harryn tuskaa, kun ficci on kesken, en kestä, fiilaan sinua, Harry.

Kännykät ja netti ynnä muut tulivat tosi luontevasti osaksi Tylypahkaa, minusta se on aina ollut vääjäämätöntä, että jossain vaiheessa 2000-lukua Tylypahkaan tulee teknologia, mutta minusta se on ollut vaikea toteuttaa osuvasti. Minusta tässä se toimi hyvin muun juonen mukana, varsinkin, kun sillä oli tekemistä itse juonen ja Harryn ja kumppanien vapaa-ajan kanssa. Niin fiksu juttu tuo Dracon piirrustuksen korjaustaika, joka jää haamuilemaan! Tykkäsin tuosta tosi paljon. Samoin luistin-taika, tuli ihan Frozen mieleen. ^^ Luisteleminen kuulosti myös hirveän hauskalta, ihme, ettei sitä itse asiassa ole keksitty aiemmin ja itse asiassa alkoi tehdä mieli mennä itsekin luistelemaan. :'') Olisi ehkä ollut hauskaa lukea tarkemmin esim, miten jästisyntyiset opettavat puhdasverisiä käyttämään kännyköitä tai miten Ron on tumpelo netin kanssa, mutta toisaalta teknologiset saavutukset taisi olla olleet jo pidempään osa elämää.

Tahdon itsekin huispaus-animen. YOIn jälkeen muutenkin on tullut olo, että tahdon kanssa tuommoisen animen, joka kuvaa jotenkin omaa harrastusta tosi autenttisesti ja tarkasti ja oli hauskaa, miten tylypahkalaiset ajattelivat ihan samoin. Japanilainen vaihto-oppilas oli muutenkin tosi kiva lisä. Jännä ettei niitä oikeastaan ollut kirjoissa (jos ei turnajaisia nyt lasketa), koska varmasti vaihtoja tehdään, mutta ehkä Harry oli liian hajamielinen kiinnittäkseen huomiota mahdollisiin vaihtareihin. Minusta on sopivaa myös, että Draco olisi hyvä luistelemisessa.

Ahh, Harryn ja Dracon arka ihastuminen on niin söpöä, se on aina ja ikuisesti parasta. Tässä tykkäsin tosi paljon tuosta Dracon piirtämisen tuomista käänteistä. Miten hän ihan huomaamattaan piirtää Harryn piirteitä. Awwittelin hirveästi tuolle kättely-kuvalle, oi Draco-parkaa, onneksi hän löysi taas innon piirtämiseen tauon jälkeen. :'') Tahdon nähdä tuon Merlin-pilapiirroksen! Itse asiassa tuo oli kohta, joka myi minut lopullisesti rakastamaan tätä kalenteria. <3 Tosi kaunista, että Draco halusi antaa kättely-kuvan Harrylle. Vaikka hän sanoikin Pansylle, että hänestä ja Harrysta ei koskaan tulisi mitään, tuo lahja sai ajattelemaan, että ehkä Draco vielä vähän toivoo, voisiko se olla mahdollista. ^^

Nytkö olenkin yhtäkkiä Draco? Draco ihmetteli mutta ei sanonut mitään. Harryn antama kehu lepatti hänen vatsassaan mukavasti. Kehu sai hänet sen verran häkellyksiin, ettei hän osannut muuta kuin kallistaa päätään typeränä ja virnistää.

Äää, suloista! <3

”No voi mörön paska”, Draco sanoi.

Olipas se hyvin artikuloitu.

Viimeisin luukku oli tosi suloinen, ihana oli lopetus, missä Harry ja Draco juttelivat ja Harry tajusi, että sotakin on vasta hetki sitten päättynyt. Hyvä oivallus, että samalla kun tässä vaan ihkutetaan Viktoria ja luetaan smuttia ynnä muuta, on ihan oikea elämä ja sen tapahtumat vaikuttavat Harryyn ja Dracoon koko ajan. Toivottavasti Harry voisi auttaa Dracoa nauttimaan kuusijuhlasta.

Kiitos ihanaisesta kalenterista, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toisaalta oli kivaa lukea kaikki ilmestyneet luukut perätysten, mutta olisi ollut kyllä kiva myös ihkua tarinaa läpi joulukuun. Pahoittelut, että kesti päästä mukaan, mutta nyt olen täällä ja en malta odottaa jatkoa, erityisesti tuota kuusijuhlaa. ^^

[Larjus]

Olipa mukava yllätys, että George ilmestyi Tylyahoon. On se varmasti taloudellisestikin kätevä veto, kun oppilaat voivat viikonloppuna lahjoja itselleen ja muille, paljon helpompaa kuin tehdä tilauksia Viistokujalle. Sehän tiedetään, että Fredillä ja Georgella oli bisnesvainua (ja hitto tajusin vasta tätä kommenttia kirjoittaessa että niin, Fredhän on kuollut...  ). On varmasti Georgellekin kiva tulla käymään tutussa ympäristössä, sinne kun varmasti harvoin ehtii muuten.

Hermione oli kertonut hänelle jotain, joka oli valvottanut ja saanut hänen ajatuksensa solmuun ja vatsansa kuralle.

No ni, nyt on näköjään Hermionekin valmiina auttamaan Harryn ja Dracon yhteen Oletettavasti heihin liittyikin se tärkeä asia, jonka Pansy halusi Hermionelle kertoa. Ehkä niistä tyttöjen avulla vielä pari tulee Omatoimisesti ei varmaan koskaan.

Harry havahtui uudelleen siihen tosiasiaan, että he elivät vielä sodan jälkeistä aikaa, eivätkä kaikki asiat olleet vielä parhain päin.

Niin, vaikka sota on ohi, sen jäljet näkyvät vielä. Varmasti se näkyy jokaisen elämässä tavalla tai toisella, mutta Draco kuuluu siihen porukkaan, johon se vaikuttaa enemmän. Mukavaa kuitenkin, että hänen äitinsä on tulossa käymään, vaikka joutuukin tulemaan vartijoiden saattelemana. Tosin senkin kyllä ymmärtää.

Soma tunnelmallinen hetki Dracon ja Harryn välillä. Ehkä he saavat asioita vähän järkkäiltyä ihan kahdestaankin, ilman Hermionea ja Pansya. Tai no, ovathan tytöt jo jotain tehneet puhuessaan pojille aiheesta.

[Fairy tale]

Kiva kun jätit kommentin Meldis. Mukavaa että löysit tämän kalenterin äärelle. Olen yrittänyt pitää tuon YOI:n osuuden sellaisena, että ei haittaa vaikka siitä ei paljoa mitään tietäisikään. Olen muutamaan fikkiin aikaisemmin kirjoittanut Welhonettiä ja härpäkkeitä, sillä se tuo hauskaa vaihtelua. Ja silti olemme tutussa Tylypahkassa, jossa ovat tutut kuviot ja jouluperinteet 

Hauska kuulla että viihdyt tämän tarinan parissa ja olet mukana tässä kaikessa hassussa fanituksessa ja sen lieveilmiöissä. Yritin muuten itse luistella alkuvuodesta, mutta olin kuin pikkukersa, ei siitä mitään tullut (useampi vuosi ilman luistelua). Pahus että otti vähän luonnon päälle. Kuusijuhlaan päästään kurkistamaan huomenna. Saas nähdä mitä siellä tapahtuu. 

Tuosta YOI:n kymppijaksosta:

Spoiler: näytä

Siinä Otabek nappaa faneja pakoilevan Yurin moottoripyöränsä selkään ja siitä alkaa näiden kahden välinen "juttu." Samainen jakso paljastaa, että Katsuki oli viime vuonna luistelun gaalaillan päätteeksi niin kännissä, ettei muista edes tanssineensa Viktorin kanssa. Ja kun tämä paljastuu, sehän antaa sarjaa seuraavalle yleisölle ja Yuurille ja Viktorille aivan uuden näkökulman siihen, miksi asiat menivät jaksoissa 1-9 niin kuin menivät. Viktorin ja Yuurin käytös näyttäytyvät nyt ihan eri valossa. Ja jaksossa oli myös sormusten osto.

Kiitos Larjus kommentista. Iloiseen joulukalenterifikkiin ei onneksi mahdu paljoa sodan jälkeistä synkistelyä ja hyvä niin. Mutta Fred on poissa, niin se vain on. Ja mietin sitäkin tässä yks päivä että paloiko Kotikolo kirjoissa vai ainoastaan elokuvassa. Kun mietin että Kotikoloon yleensä mennään jouluna, mutta vanhaa ei enää ole. On oltava uusi, entistä parempi Kotikolo. No tuleepa nyt synkkää pohdintaa.  Tykkään usein laittaa Pansyn ja Hermionen tekemään yhteistyötä. He osaavat olla hienovaraisia ja jättää tilaa Harrylle ja Dracolle. Heidän juttunsa etenee - mutta miten? 

20

”Hermione, voisitko kirjoittaa blogiini tekstin?” Misaki kysyi heti aamiaisella. ”Se viimekertainen postauksesi ja pohdintasi Yuuri Katsukin demiseksuaalisuudesta oli oikea menestys. Ihmiset haluavat lisää näkökulmiasi.”
”Tietysti kirjoitan. Sehän on kunnia-asia. Minulla on mielessäni jo muutamakin aihe, jonka voisin nostaa esiin. Esimerkiksi pohdintaa siitä onko Viktor oikeasti playboy vai onko maine vain annettu hänelle. Ja sitten vielä tietysti suhdeasiaa. Mitä Yuuri tarkoitti onnea tuovalla esineellä ja yhtäkkiä se onkin jotain muuta tai sitten näkökulmia siihen miten kymppijakso muutti Yuurin ja Viktorin ymmärrystä heidän suhteestaan”, Hermione selitti innoissaan ja Misakin silmät laajenivat innostuksesta.
”Mahtavaa, en malta odottaa”, Misaki sanoi. Misakin japaninkielen taito oli tuonut syvyyttä koko animesarjan seuraamiseen. Kankeat käännösvirheet olivat äkkiä saaneet uuden ja tarkemman käännöksen.

”Blogi? Kirjoitatko sinä blogiin?” Ron ihmetteli. ”Miten ihmeessä sinä ehdit kaikelta muulta?”
”Ei minun tarvitse, kuin laskea sormeni näppäimistölle ja tyhjentää ajatukset läppärilleni. Sanat vuotavat päästäni sormia pitkin. Niin vain tapahtuu kun luovuus iskee”, Hermione selitti.
”Ai jaa”, Ron totesi.

Luokan ulkopuolella Harry ja Draco odottivat oppitunnin alkamista ja näyttivät uppoutuneen jonkinlaiseen keskusteluun. Pansy näki heidät jo kaukaa ja nosti vähän peukaloaan Dracolle, kun varmisti, ettei kukaan muu nähnyt. He puhuivat huispauksesta. Tupien oleskeluhuoneisiin oli ilmestynyt ilmoitus, jonka mukaan Tylypahkassa vallitsi parhaillaan niin kummallinen urheiluhulluus, että jotain oli tehtävä. Ja vastauksena siihen olivat huispauksen uudet harrastejoukkueet kevätkaudeksi.

”Olisi kiva liittyä johonkin joukkueeseen, kun virallisiin joukkueisiin ei kaseja huolittu”, Harry sanoi.
”Vaan miltä peli maistuisi jos kuuluisimme samaan joukkueeseen?” Draco kysyi.
”En ole kovin vahva muissa pelipaikoissa kuin etsijänä”, Harry totesi siihen.
”Minä olen aika hyvä lyöjä”, Draco kehuskeli.
”Minä taidan perustaa joukkueen niille, jotka juuri ja juuri pysyvät luudan päällä”, Pansy sanoi liittyessään ajankohtaiseen keskusteluun.

[Meldis]

Ahh, se oli se jakso. Joo tapahtumat muistan, mutta en missä jaksossa ne tapahtuivat. Tuntuipa tutulta tuo Hermionen halu analysoida sarjaa ja sen hahmoja, hyvä pointti tuo että onko Viktor oikeasti playboy. Hyvin tutulta tuntui myös tuo, että ei siinä kauaa nokka tuhise, kunhan saa näppiksen eteensä.

Joo onhan se kummallista tykätä urheilusta animen takia. Jos siis ymmärsin oikein, että luistelevat nuoret ovat aiheuttaneet hämmennystä Tylypahkassa. Olisipa oikeasti ihan sairaan jännää tietää, miten Harry ja Draco mahtuvat samaan joukkueeseen. Lyöjän rooli varmaan sopii persoonaan, mutta Dracokin on vähän pienikokoisempi, että ajattelin, että sopisiko hän jahtaajaksi paremmin. Tosin se vaatii erilaista tiimityötä, johon Draco ei ole ehkä etsijänä tottunut, lyöjänä saa vähän huidella missä vain näkee parhaaksi puolustaa joukkuelaisiaan. Mutta olisi tosi mielenkiintoista nähdä sellainen kokoonpano, missä on sekä Harry että Draco. Ihanaa, että he löytävät keskustelunaiheita, yhteisiä juttuja keskenään. ^^ Huh, miten se aatto noin nopeasti on jo tulossa! Kiitos luukusta, innolla odotan jatkoa. ^^

[Larjus]

Hermionen analysointi-into kuulostaa tutulta, koska voi miten fandomeissa aina kuhisee juonenkäänteiden ja hahmojen syvimpien kerrosten suhteen. Itse kans rakastan hahmo/sarja-analyyseja. Ja Hermionen voisin niin hyvin nähdä jossain conissa pitämässä luentoa

”Ei minun tarvitse, kuin laskea sormeni näppäimistölle ja tyhjentää ajatukset läppärilleni. Sanat vuotavat päästäni sormia pitkin. Niin vain tapahtuu kun luovuus iskee”, Hermione selitti.

Tääkin kuulostaa niin tutulta Mulla se tosin iskee lähinnä ficimuodossa, mutta mikäpäs siinä! Aina joskus inspiraatio iskee niin että siinä haihtuu koko muu todellisuus.

Mutta olisi tosi mielenkiintoista nähdä sellainen kokoonpano, missä on sekä Harry että Draco.

Mä mietin samaa kuin Meldis Se voi joko toimia tai olla täysi kaaos. Joskus kun ihmiset pelaavat parhaiten toisiaan vastaan eivätkä samassa tiimissä. Pansyn miettimä täysin aloittelijoiden/muuten vain huonojen tiimi kuulostaa myös kivalta. Jos pelaa samassa porukassa Harryn ja Dracon kaltaisten tyyppien kanssa, siitä varmasti katoaa harrastelijamaisuus hetkessä! 😅

[Fairy tale]

Kiitos kommentista Meldis. Olen itse lukenut tuollaisia analyyseja ja näkökulmia, mikä on kivaa, koska en osaa japania. Kielen omat sanonnat ja toimintatavat avautuvat vasta, kun joku niistä kertoo. Itse ajattelen että Tylypahkassa on luisteltu aina, mutta nyt suosio on todella suurta.  Ja jästiurheilulajit vilisevät puheissa huispauksen ohella. Eihän siinä kaikki professorit pysy perässä.

Kiitos kommentista Larjus. Nyt kun mainitsit Hermionen luennoimassa jossain, niin kyllä joo. Olisi kiva päästä kuuntelemaan hänen puhettaan, sillä jostain syystä uskon että se olisi mielenkiintoinen.    En epäile, etteikö Harry ja Draco pelaisi hyvinkin samassa joukkueessa. Ovat molemmat tainneet vapaa-aikanaan pelata muitakin pelipaikkoja. Mutta he tarvitsevat joukkuetovereiksi kyllä osaavia ja taitavia pelaajia.

21

Suuri joulukorttilaatikko avattiin lounastunnilla ja kortit leijuivat kukin vastaanottajalleen. Ilma oli täynnä värikkäitä ja iloisia joulukortteja. Osa niistä vaelsi pitkin käytäviä vastaanottajilleen ja korteissa, joissa oli mukana joululaulu, soivat. Ilma oli täynnä musiikkia laidasta laitaan. Draco oli yllättynyt saamastaan korttimäärästä. Hyvän joulun toivotusten lisäksi niissä kiitettiin hänen upeasta fanitaiteestaan Junena. Moni Tylypahkassa tiesi, kuka piileskeli sen nimimerkin takana ja Dracoa alkoi melkein hävettää.

Harry sai mukavan määrän kortteja ja lueskeli niitä. Yhdessä oli hienosti piirretty Makkachin*. Koiralla oli kuvassa punavihreäraitainen kaulahuivi. Puumerkkinä oli vain D. Kortti oli Dracolta. Ja Harryn oli pakko todeta uudelleen, että koira oli piirretty täsmälleen sillä tyylillä, mitä Junen fanitaide aina oli. Draco on June. Hän katsoi Luihuisten tupapöytään, jossa Draco katseli saamiaan kortteja ja tuli vilkaisseeksi Harryyn. (*Makkachin on Viktorin suurikokoinen puudeli).

Oppitunnit päättyivät aikaisin ja kuusijuhla alkoi yhteisellä päivällisellä. Tupapöytien sijaan salissa oli paljon pieniä pöytäryhmittymiä. Tylypahkan päättäneitä entisiä oppilaita saapui paljon. Draco oli valinnut Pansyn ja muutaman muun kanssa syrjäisen takapöydän. Heidän pöytäänsä liittyivät Blaise, Daphne ja heidän suureksi yllätyksekseen muutamia viidennen luokan tyttöjä Puuskupuhin tuvasta, jotka käyttivät tilaisuuden hyväksi päästä Dracon pöytään. Draco ei suinkaan ollut tajunnut, että hänellä oli paljon salaisia ihailijoita.

Ruoka oli hyvää ja musiikki iloista. Harry nautti juhlista ja hyvästä seurasta, sillä hänen, Ronin ja Hermionen pöytään olivat liittyneet Luna, Neville ja Seamus ja monia muita tuttuja näkyi viereisissä pöydissä. Harry ei kuitenkaan halunnut missään nimessä jäädä tanssimaan, vaan lähti silloin pois, vaikka se oli muiden mielestä aivan liian aikaista.

Hän oli pitkään yksin, kunnes Draco tuli makuusaliin.
”Kiitos muuten kortista”, Harry sanoi. ”Arvaanko oikein, että sinä olet June? Olen nähnyt koko Junen tuotannon ja tykkään niistä”, hän lisäsi vielä. Se mitä sitten tapahtui, olikin vähän odottamatonta. Draco punastui rajusti.

”Oletko nähnyt ne... kaikki?” Draco kysyi. Hänen mieleensä nousi heti ainakin kaksi tai kolme korkean ikärajan intiimiä kuvaa Viktorista ja Yuurista toistensa sylissä. Hän peitti kasvonsa käsillään. ”Potter!”
Sitten oli Harryn vuoro punastua, kun hän tajusi että kyllä. Hän oli nähnyt ne kaikki. Aivan kaikki ja mukana oli sellaisia kuvia.
”Kaikki”, Harry myönsi näyttäen yhtä nololta kuin Dracokin.

”Mitä täällä tapahtuu?” Ron kysyi, kun hän tuli makuusaliin seurassaan Dean, Neville ja Seamus. Saapujat näkivät kaksi punastelevaa ja hämillään olevaa poikaa, joilta ei irronnut vastausta kysymykseen.

[Meldis]

Unohtui aikaisemmin sanoa, että tosi kiva idea tuo joulukorttien jakaminen. Kuusijuhla oli myös kivaa vaihtelua pelkän joulun juhlintaan. Voi häveliästä Dracoa koko luukun ajan, vaikka kaikki muuthan siinä olivat vain innoissaan tietäessään, kuka niitä upeita kuvia piirtää. Ihana oli Dracon kortti Harrylle, aivan supersöpö idea. ^^ Hitto kun Ron tulee aina blokkaamaan Harryn ja Dracon keskustelut, olisin halunnut kuulla kuinka Harry sopertaa, miten ihan kaikki Dracon piirtämät kuvat olivat hänestä hienoja ja että Draco osaa piirtää monenlaisia kohtauksia.

Huomasinpa vasta nyt, että näitä luukkuja tuleekin joulupäivälle saakka! Jess, on vähän enemmän luettavaa siinä pyhien aikanakin. ^^ Kiitos luukusta jälleen, nämä jaksavat hymyilyttää joka kerta. 

[Larjus]

Dracohan se on suosittu fanarttiensa takia Mut niinhän se menee, jotkut sitä suosiota niittävät. Vaikka eiköhän hän ole saanut niitä kortteja myös ystävyyden takia.

Harry ei kuitenkaan halunnut missään nimessä jäädä tanssimaan,

Neljännen vuoden joulutanssiaiset yhä mielessä

”Oletko nähnyt ne... kaikki?” Draco kysyi. Hänen mieleensä nousi heti ainakin kaksi tai kolme korkean ikärajan intiimiä kuvaa Viktorista ja Yuurista toistensa sylissä. Hän peitti kasvonsa käsillään.

Tässä kohdassa tuli mieleen vain, mitä sitä itse ajattelis, jos joku irl-tuttu (sellainen jota ei olis fanitusjuttujen kautta oppinut tuntemaan) tietäis, millaisia ficejä mä kirjoittelen (ja onhan sitä tuhmaa fanarttiakin tullut piirreltyä joskus.) On kyllä varmasti kiusallinen hetki käsillä, enkä tiiä, oliko se hyvä vai huono asia että Ron pelmahti paikalle.

Minäkin muuten tajusin vasta nyt, kiitos Meldiksen viestin, että osiahan on tosiaan tulossa sen 25! En tiiä miten en oo huomannut aiemmin, kun oon tätä kuitenkin melkein alusta asti seurannut 🙈 No, en pane kyllä yhtä "lisäluukkua" lainkaan pahakseni.

[Fairy tale]

Kiva kun jätit kommentin Meldis. Tuo kuusijuhlahan pidetään juuri ennen kuin oppilaat lähtevät jouluksi kotiin. En ole varma olenko keksinyt sen itse vai nouseeko se jostain kirjasta tai elokuvista. Draco on vähän nolona, mutta samalla mielissään, että Tylypahkassa on myös niitä jotka pitävät hänestä. Hänen osaltaan kuusijuhla meni hyvin eikä siihen tarvittu Harrya pelastamaan.  Lyhyet luukut ikävä kyllä päättyvät usein näin, että joku keskeyttää jotain ja lukija joutuu päättelemään loput.

Kiitos kivasta kommentista Larjus. Draco on suosittu ja hyvä niin. Tunteepa olonsa kotoisammaksi koululla.  Joo siis Harrylla on jäänyt kammo tanssimisesta. Hänellä taitaa olla kaksi vasenta jalkaa eikä jaksa innostua edes yksin tanssista. Ja Draco on nyt sen tosiasian edessä, että hänen nimimerkkinsä on melko yleisesti tiedossa Tylypahkassa. Mutta kyllä hän salaa tykkää tilanteestaan.

22

Aamiaisen jälkeen monet lähtivät kotiin joulunviettoon. Se ei vähentänyt joulun tunnelmaa Tylypahkassa, jonne jäi kuitenkin lähemmäs viisikymmentä oppilasta. Draco oli hävinnyt jonnekin aamupalan jälkeen. Harry arveli hänen kadonneen jonnekin piirtämään, sillä oli nähnyt tarvikkeita esillä sängyn päällä. Yön aikana oli satanut vähän lisää lunta. Harry päätti liittyä niiden useiden joukkoon, jotka menivät luistelemaan. Oppilaat loitsivat leveät harjat siivoamaan jääkentän lumesta ja niin päästiin viimein jäälle.

Hagrid ilmestyi paikalle valtavan reen kanssa tarjoten kierrosta halukkaille. Reessä oli lyhteitä ja säkkejä täynnä ruokaa metsän eläimille.
”Ei tämä ny mikkään poro ole, mutta sinnepäin kummiskin”, Hagrid selitti silittäessä hevostaan, joka oli valjastettu reen eteen.
”Minulle kelpaa vaikka päättömän kanan vetämä kyyti, kun olen päässyt tänne joulua viettämään”, Misaki selitti innoissaan ja kiipesi ystävineen kyytiin. Jostain juoksivat vielä Hermione ja Ronkin reen kyytiin.
”Tämä vaikuttaa kivalta”, Hermione sanoi.
”Mä vakuutan, et tykkäät takuulla”, Hagrid lupasi. Kulkuset kilisivät reen lähtiessä kierrokselleen.

Harry luisteli rennosti ympäri kenttää. Kun sitten jokin kiinnitti kentän laidalla hänen huomionsa muualle, hän tuiskahti kovassa vauhdissa päin sitä ainoata puuta, joka kentän vierellä kasvoi. Hänen nenänsä oli alkanut vuotaa verta (tietysti) ja hän oli sen verran pökerryksissä, ettei tajunnut ensin edes nolostua. Hän nolostui vasta, kun hän tajusi kuka hänet oli nähnyt. Draco.

”Tietysti mennään auttamaan. Tuo pölvästi rohkelikko on pahin tietämäni kolhukalle”, Pansy sanoi vetäen Dracoa hihasta mukaansa. ”Tajua nyt, muut ovat meitä pajon nuorempia. Eivät he uskalla koskea Pyhään Potteriin, joka tarvitsee selvästi apua.”
”Selvä on”, Draco sanoi katsellessaan ympärilleen. Muut olivat tosiaan paljon nuorempia ja he vain tuijottivat epävarmoina Harryn suuntaan, eivätkä keksineet mitä tehdä.
Kun Draco ja Pansy lähestyivät lumessa istuvaa Harrya, puusta putosi roima annos lunta hänen päälleen. ”Tämäkin vielä”, Harry jupisi.

”Kentän ainoa puu, Potter. Ja päätit halata sitä”, Draco totesi kuivasti. ”Näytät pöhköltä”, hän lisäsi vielä.
”Minä... öh”, Harry mumisi.
”Löitkö naamasi puuhun? Olet pahempi kuin Yuuri Katsuki. Nenäsi vuotaa verta”, Pansy totesi.
”Katsuki? Jaa niin joo”, Harry sanoi alkaessaan punastella.
Pansy ja Draco nostivat Harryn pystyyn, siivosivat lumet hänen yltään ja katsoivat pysyikö hän edes pystyssä luistimilla.
”Nenäsi vuotaa aina vain. Pidä pää suorassa”, Draco komensi. Hän kaivoi taikasauvan taskustaan ja osoitti sillä Harryn nenää. ”Tyrehtyös.” Ja vielä varmuuden vuoksi, ”episkious.”

Harry katsoi Dracoon ja muisti erään toisen tilanteen junassa reilut kaksi vuotta sitten.
”Olen tämän sinulle velkaa ja vielä enemmänkin”, Draco sanoi.

[Meldis]

Minäkin tahdon rekiajelulle, ja myös lähtisin vaikka päättömän kanan kyytiin! Ihanan kuuloista oli tällainen talvinen ja jouluinen ilonpito, tosi ihanaa Hagridilta, että tarjosi mahdollisuuden. Onkohan taikamaailmassa lentäviä poroja, ei siis pelkästään joulupukin käytössä, vaan olisiko se yleinen taikaeläin? Harry-parkaa, sitä ei parane huomio heretä muualle luistellessa. Minusta on täydellistä, että Harry, erittäin taitava etsivä, tehtävä, joka vaatii ketteryyttä ja sulavaliikkeisyyttä, törmää kentän ainoaan puuhun.

”Kentän ainoa puu, Potter. Ja päätit halata sitä”, Draco totesi kuivasti. ”Näytät pöhköltä”, hän lisäsi vielä.
”Minä... öh”, Harry mumisi.
”Löitkö naamasi puuhun? Olet pahempi kuin Yuuri Katsuki. Nenäsi vuotaa verta”, Pansy totesi.

Rakastin tätä sananvaihtoa, erityisesti Dracon kommenttia puun halaamisesta. Jotenkin myös tuo "näytät pöhköltä" yritti olla sellainen kaverillisen kiusoitteleva, mutta heidän lähentyneessä suhteessaan se tuntui vain hellyyttävän huolehtivaiselta. Etenkin, kun Draco korjasi Harryn nenän kuntoon. Hienoa, että Draco sai mahdollisuuden tehdä oikein tilanteessa, ihanaa, että he molemmat tiesivät tismalleen, että kumpikin ajattelee tuota hetkeä junassa kuudentena vuotena. ^^ Kiitos luukusta taas!

[Larjus]

Oi tollanen rekiajelu kuulostaa ihanalta! Pääsispä itsekin. Oon joskus ollut mutta siitä on tosi kauan (just muisteltiin sitä eilen porukoiden kanssa). Hevonen on hyvä vaihtoehto silloin kun poroja ei ole saatavilla, mutta kyllä mullekin kelpais tarvittaessa päätön kanakin Kauniit mielikuvat kun aattelee rekeä, jonka eteen on valjastettu parvi päättömiä kanoja...

Kun sitten jokin kiinnitti kentän laidalla hänen huomionsa muualle, hän tuiskahti kovassa vauhdissa päin sitä ainoata puuta, joka kentän vierellä kasvoi.

Tietenkin sitä päin, mitäpä muutakaan Tää on kuin minä jos pelaan jotai ajopelejä tai vastaavia: vaikka esteitä olis tasan yks matkan varrella, se on se johon mä törmään.

Minusta on täydellistä, että Harry, erittäin taitava etsivä, tehtävä, joka vaatii ketteryyttä ja sulavaliikkeisyyttä, törmää kentän ainoaan puuhun.

Mä mietin samaa

Harry katsoi Dracoon ja muisti erään toisen tilanteen junassa reilut kaksi vuotta sitten.
”Olen tämän sinulle velkaa ja vielä enemmänkin”, Draco sanoi.

Mukavaa, kun Draco pääsi nyt hyvittämään aikaisemmat tekonsa. Arvatenkin molemmat muistelivat juuri samaa hetkeä.