Twilight: Ketojen Kutsu (!!! 3. kpl 29.7 !!!) | K-11 OC/sudet + perusparit, drama, action

[saaga]

Nimi: Ketojen kutsu
Kirjoittaja: Saaga
Ikäraja: K-11
Genre: Drama, Romance, Action
Fandom: Twilight
Paritus: OoC/ Jake + muita OoC/heimon poikia parituksia.
Disclaimer: Tapahtuma paikat ja osa hahmoista Stephenie Meyerin, muut hahmot minun. En hyödy fickistä rahallisesti
Warning: Saattaa sisältää kirjoitusvirheitä.
Summary: Amelia on 17 vuotias tyttö ja kaupan päälle Lumoojatar eli Seireeni. Hän on lähtenyt viettämään lomaansa La Pushiin. Häntä odottaa luultavasti ikimuistoisin kesä.
A/N: Juu eli siis minä kirjoitan nyt ekaa fickkiä joka on päässyt tänne saakka. Eli rakentava kommentti on toivottua.

kpl.1

Amelia's PoV

''Rakas päiväkirja.                                                                                                                    21.5.-13

Saavuin jo La Pushiin. En jaksa odottaa että pääsen rannalle. Toivottavasti siellä ei ole paljoa ihmisiä sillä mieleni tekee laulaa. Että taas inhottaa olla tälläinen...''

Laskin kynän kuluneen päiväkirjan päälle ja  huokaisin. Eemil tuijotti telkkaria ja nauroi tyhmille vitseille. Satiny ja Evilye olivat lähteneet tunti sitten Port Angelesiin tutustumaan vaatekauppoihin. Minä olin jäänyt pelkästään siksi että saisin mennä yksin rannalle. päätin lähteä heti ja huikkasin Eemilille meneväni ulos. Lähdin kävelemään märkää hiekkatietä pitkin rannalle. Huokaisin helpotuksesta kun en nähnyt ketään perillä. Rupesin hiljaa laulamaan ja kun olin varma ettei kukaan ilmestyisi syleilemään jalkojani, aloin laulaa kovempaa. En minä kauvaa kerennyt laulamaan kun säikähdin ihan läheltä kantautuvaa suden ulvontaa.lauluni loppui kuin seinään mutta jatkoin kun olin varma ettei susi ollut enää lähellä. erehdyin. Menin istumaan rannalla olevalle ajo tukille enkä huomannut metsästä tuijottavaa silmä paria ennen kuin ulvonta toistui. En minä eläimiä pelännyt mutta tämä jonka näin oli erittäin suuri kokoinen. kuin karhu.Luulen että näin vain näkyjä sillä silmä pari katosi yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin.En usko että se oli edes totta vaan jotain toden tuntuista unta.

Järkytys meni ohi melkein heti, totesin kuvitelleeni omia ja jos en niin ainakin eläimen koko saattoi vähän hämärtyä metsän varjojen ja kolean harmaan sään takia. La Push oli lempi paikkojani joissa vietin kesäni. Se ei ollut sellainen teennäinen aurinko ranta jonne äiti raahasi minut lähes tulkoon joka kesä. Hän ei viihtynyt La Pushissa sään takia. Olin viimeksi käynyt täällä 4 vuotta sitten mutta tiedän etten tulisi koskaan kyllästymään tähän. Vaikka en tuntenut täältä ketään niin tiesin että täällä oli kyllä ikäisiäni nuoria. Heistä suurin osa asui Vähän matkan päässä olevassa reservaatissa. Olin minä joskus nähnyt heitä tääll rannalla mutten ollut kärsinyt jutella. Unelmoin ja suunnittelin mitä kaikkea tähän kahteen kuukauteen saisin mahtumaan kunnes silmäni osuivat toisella puolella rantaa istuvaan tyttöön joka jutteli Vaalean ja hemmetin komean vaalean pojan kanssa. He näyttivät rakastuneilta. Jos en itse olisi tälläinen niin luulisin poikaa vain joksikin malliksi mutta pääni sisällä tiesin mikä tuo oli. Sieluton kivi joita minun '' liittolaiseni '' tappoivat. Minunkin olisi juuri nyt kuulunut hyökätä tuon hullun sadistin kimppuun mutta olin jo aikoinani päättänyt että yritän eläää mahdollisimman inhimillisesti. Minun kävi sääliksi tuota tyttöä jota poika vokotteli. Tiesin että jos en nyt äkkiä lähtisi niin minun tuoksuni (joka sattui houkuttelemaan vamppyyreja kuin hunaja karhuja) saisi pojan äkkiä perääni. Eihän minulla olisi mitään vaaraa mutta pojalla taasen oli. Hänen oli erittäin vaarallista maistaa vertani. Se polttaisi pojan sisältä päin samalla tavalla kuin heidän myrkkynsä polttaisi ihmistä. Tuskallisesti , paitsi ettei hän selviäisi siitä hengissä.  Lähdin perääntymään takanani olevaan metsään ja kun olin tarpeeksi kaukana suunnistin kotiin. Jos eka päiväni La Pushissa olisi tälläinen tiesin odottaa vielä paljon enemmän. En vain arvannut kuinka paljon.

Eemil's PoV

Tylsää... Tylsäätylsäätylsää! Telkkarista ei tullut mitään. Satiny ja Evilye olivat shoppailemassa ja Amelia kadonnut rannalle.  Minä makasin kuoleman kielissä täällä sohvalla eikä kukaan tulisi pelastamaan minua vähään aikaan tältä tylsyys kuolemalta joten luultavasti kuihtuisin pois ennen kuin minut tultaisiin pelastamaan. Nousin sohvalta ja täräytin stereon päälle ja väänsin sen huutamaan niin kovalle kuin korvani vain kestivät. Suunnistin suorinta tietä jääkaapille ja nappasin mehujään pakastimesta. Ilma oli sen verran hiostava että meinasin paahtua. Päätin mennä terassille istumaan ja lukemaan kirjaa. Tyttöjen mielestä luin pojaksi liian paljon paksuja kirjoja. En minä kerennyt kauvaa olla kun huomasin jonkun kävelevän ohitseni kengät paukkuen. Musiikki hiljeni ja ovesta marssi ulos hoikka , kaunis , ruskea hiuksinen jumalatar. Hänen ilmeensä tosin ei ollut se minkä olisin halunnut nähdä. Hän oli kiukkuinen ja ennen kuin ehdin tervehtiä hän jo avasi sanaisen arkkunsa.

- Tuliko mieleen että toi saamarin jumputus saattaisi häiritä jota kuta?! Vai luulitko että olet niin korrvessa ettei kukaan kuule! On mahdotonta keskittyä lukem... Tytön puhe loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Hän nappasi kirjan edestäni ja katseli sitä innoissaan hukkaamatta paikkaa jossa olin menossa.
-Onko nää tullutkin jo kauppaan? Miksi mä en ikinä löydä sitä kun olen Port Angelesissa. Tyttö Tutki kirjaa hetken hiljaisuudessa joten päätin avata suuni.
-voin myydä sen sinulle parin päivän päästä kun olen saanut sen itse päätökseen . en ole koskaan innostunut lukemaan samaa kirjaa kahdesti sillä siitä on silloin hohto kadonnut. Tyttö Katsoi minua hetken ja rupesi sitten hymyilemään maailman viehkeintä hymyä.
-Kiitos kiitos. Mä ostan sen ihan mielellään. ei tarvitse vaivautua mihinkään kauvas etsimään tälläistä aarretta. Olen Leah. Tyttö ojensi kätensä ja kättelin sitä kertoen nimeni. Leah istui seuraani ja keskustelimme kirjoista ja niistä tehdyistä elokuvista ja tarjosin hänelle myös mehujään kuuman ilman takia. En edes huomannut ajan kuluneen niin nopeasti mutta havahduin kun terassin ovi avautui ja pörröpäinen Amelia kurkisti sen raosta.
-Hei Amelia. Miksi näytät siltä kuin olisit tarponut kilo metrejä metsässä? Kysyin ja hän tuijotti minua kärttyisästi mutta hänen ilmeensä muuttui iloiseksi kun hän huomasi vierelläni kirjoja tutkiskelevan kaunottaren. Hän vain virnuili ja palasi sisälle. Minä jatkoin juttuani Leahin kanssa ja hän lähti kun ennen kuin muut tytöt palasivat kaupungista.


Amelia's PoV

Eemil oli tutustunut johonkin toiseen nättiin lukutoukkaan ja oli istunut koko illan terassilla keskustellen tytön kanssa. Minä olin miettinyt ranta reissuani. Jos La Pushissa kerran oli vamppyyreja niin minun kannatti olla varovainen tai heidän kannattaisi olla varovasia. Mieleeni myös juolahti vanhat tarut La Pushista. Olin omaksi huvikseni tutkinut millaisia taruja täällä päin oli. Kyllä täällä oli yhdellä heimolla myytti ihmissusista jotka pitivät heimoaan suojassa kylmä ihoisilta. Minun laisistani eli seireeneistä ei ollut kerrottu muuta kuin kerran mainittu liitto lumoojattarien kanssa jotka olivat kadonneet liiton jälkeen taivaan tuuliin. Meidät mainittiin erittäin kauniiksi mutta muuta ei löytynyt. Minun velvollisuuteni seireeninä eivät liikuttaneet tippaakaan. Olin jättänyt ryhmäni jo aikaa sitten ja yritin elää mahdollisimman normaalisti. Minun oli kuulunut tappaa se peto rannalla mutta jos täällä olisi susia niin he olisivat nirhanneet hänet. tarun mukaan hän ei olisi saanut olla rannalla. Päässäni pyöri liikaa asioita ja luojan kiitos tytöt palasivat etsintä retkeltään ja veivät ajatukseni muualle rynnätessään huoneeseeni esittelemään uusia aarteitaan. Minulle oli tuotu sinänsä kaunis taivaan sininen silkki mekko johon ihastuin heti. Laittaisin sen huomenna rannalle illalla mennessäni. Tämä päivä ei sittenkään ollut niin kamala ja ehkä loma vielä pysyisi inhimillisyyden kaavoissa joita koitin noudattaa. Hiiteen sudet ja lepakot. Päätin ettei mikään pilaisi huomista illalla järjestättävää nuotio iltaamme rannalla. Kaikki tulisi olemaan täydellistä.


Aamu oli jo päässyt pitkälle kun yritin nousta pehmeiden lakanoiden välistä. Teko osottautui kuviteltua vaikeammaksi sillä en halunnut päästää unestani irti. Olin tavannut unessani pojan jolla oli mustat hiukset ja oliviin ruskea iho. muistan unesta kaukaisesti myös ihanan hymyn. Päästyäni alakertaan saakka sain Eemililtä naurut takkuisesta tukastani jota en jaksanut vielä harjata. Tartuin kahvimukiini ja täydensin sen hyväntuoksuisella kahvilla. istahdin ruokapöytään ja kaadoin maitoa mukiini. Äiti ei näköjään tainnut viihtyä täällä. Hän oli keksinyt että hänellä olisi vielä töissä asioita ja ei tulisi lomalla tänne kuin muutaman kerran joten jouduin valmistamaan tänään ruokaa noille hulluille. Nappasin pöydästä leivän ja voitelin sen. Eemil katseli häiritsevästi rouskutustani kun Satiny ja Evilye kiistelivät siitä kuka saisi laittaa hiukseni illaksi. En jaksanut välittää heistä vaan kulautin kahvini loppuun ja suunnistin takaisin omaan huoneeseeni ja avasin vaatekaapin oven. Hymyilin mekolle joka roikkui henkarissa. Se tosiaan oli täydellinen.  Siinä oli naru hihat ja rintojen alapuolella nauha jonka avulla mekko näytti sievältä. Se oli pohkeisiin pitkä ja siinä oli harkitun epätasainen helma. Tiesin että se tulisi hulmuamaan tuulessa niinkuin kaikissa kuvitelmissani unelma mekon kuului. ja tyttöjen avulla saisimme minut luultavasti aika hienoon kuntoon illan ranta juhlia varten. En yleensä ollut näin innostunut mutta kai minä jotenkin ajattelin että minulle tulisi kyllä hauskaa.  Odotin iltaa kellon sekuntteja laskien. Toivoen että se tulisi mahdollisimman nopeasti. Ne eivät kuitenkaan menneet sen nopeammin joten päätin mennä takaisin rannalle kirjoittamaan. Tuskin siellä vielä olisi ketään valmistelemassa juhlia.

Tuuli tuiversi ja yritti varastaa lehtiöni sivuja kun kirjoitin runoani. Runojen kirjoittaminen oli helppoa minulle ja ne ilmestyivät paperille kuin itsestään, miettimättä.

Hän suuteli kasvojani ja sekoitti kyyneleeni omiinsa.
Vain hetken kun seisoin siinä ja uin sinun kylmässä syleilyssäsi.
Tämä rakkaus ei olisi lempeää ja tappaisi minut ajan myötä.
Hetken vain suutelit ja minua ei sitten ollut.
Meri oli rakastajani, Niin kylmä ja brutaali kuten aina.

-----------------------------------------------------------------------
Ensinmäinen luku on kieltämättä vähän lyhyt mutta jatkossa luultavasti sitten pitempiä.

[Classick]

Ihan hyvä ja mielenkiintoinen aloitus ficille.
Virheitä oli kyllä ja PALJON. Suosittelisin betaa. Tekstistä suorastaan pomppasivat esiin kohdat joissa oli iso alkukirjain keskellä lausetta ja pieni aloittamassa sitä.
Mutta hyvin mielenkiintoinen tarina
Odotan jatkoa kärsimättömästi.

~Classick

[saaga]

kpl.2 

Amelia's PoV 

-Au! Onko ihan pakko nyhtää minut kaljuksi? Vaikeroin Satinyn harjatessa ja kähertäessä hiuksiani.
-Luuletko että sinut huomataan jos et näytä hyvältä? Hän valitti ja otti käsiinsä taas uuden tupsun hiuksiani.

Miksi minut muka piti huomata? Olinko menossa rannalle muka jonkun poikajoukon kuolattavaksi tai jotain? Suljin silmäni kun Evylien meikkisuti lähestyi kasvojani. Minä kyllä pidin siitä että näytin kauniilta mutta tälläinen oli jo kidutusta. Olisin mieluummin vain pitänyt hiukset normaalisisti auki ja jättänyt kaiken sen pakkelin pois.

- Alkaa olla jo valmista. Muutama silaus vielä niin meikki on luonnollinen. Evylie kujersi innoissaan. Hän näytti yhtä nätiltä itsekkin. En ymmärtänyt missä välissä hän itse oli kerennyt kohentaa ulkonäköään mutta en minä häntä muutenkaan aina ymmärtänyt.

Nousin tuolilta ja puin unelmieni mekon ylleni. Se oli odottanut minua uskollisesti koko päivän ja nyt sain laillisesti luvan laittaa sen ylleni. Olinhan minä sitä päivän aikana kokeillut yhden jos toisen kerran. Katselin kuvajaistani peilistä enkä ollut uskoa silmiäni kun näin punertavat hiukseni kiharilla ja sen kuinka se soi jännän vaikutelman mekkooni. Tuijotin kuvajaistani haavi auki varmaan ikuisuuden kunnes tytöt alkoivat pukea kenkiä jalkaansa ja huusivat minua. Oli aika lähteä.

Seisoin vesirajassa ja katselin tummaa vettä. Juhlat olivat jo täydessä vauhdissa mutta minulle tuli outo kaipuu olla hetki yksin. Luontoni kutsui minua menemään veteen ja laulamaan kuten taruissa mutta minä tiesin mitä siinä kävisi. Miehet, niin nuoret kuin vanhatkin juoksisivat perääni ja hukkuisivat. Mielessäni pyöri satoja tarinoita minun laisistani. Minun kuului olla tappaja, oikea tarujen feministi ja miestenvihaaja. Minulla ei ollut mitään tarvetta tappaa ketään miestä. Ei edes niitä kylmä ihoisia.

Istahdin ranta hiekkaan ja tuijottelin ulapalle. Siellä oli pimeää ja rauhoittavaa mutta samalla se huokui pahaa kuten aina. Vesi toi elämää mutta myös vei sitä. Kai sitä kutsuttiin luonnon kiertokuluksi.

Katselin hiljaisena juhlijoita jotka riehuivat ja tanssivat. Näin pilkahduksen Satinysta joka tanssi komean pojan kanssa nuotion ympärillä. Käänsin katseeni tyhjälle puolelle rantaa, tai ainakin melkein tyhjälle. Vähän matkan päässä minusta seisoskeli poika joka katseli surumielisenä aaltoihin. Hän oli pitkä ja komea. Tummat, luultavasti jopa mustat hiukset heiluivat tuulessa. Jäin katselemaan poikaa joksikin aikaa mutta käänsin katseeni pojan huomatessa minut. Hän tuli luokseni ja istui viereeni sanaakaan sanomatta. Siinä me kaksi yksinäistä tuijotimme pimeään. Vaikka emme puhuneet niin minulla ei ollut kiusaantunut olo. Siinä oli yllättävän hyvä olla. Yleensä luontoni käski minun tappaa moiset mutta nyt se tuntui kadonneen kokonaan. Ensinmäistä kertaa elämässäni minun ei ollut vaikea istua miehen lähettyvillä.

'' Amelia, et sinä pärjää yksin. Sinun on parempi täällä kaltaistesi joukossa. Sinä tiedät mikä olet.''

Soi ääni päässäni. Nyt minulla oli varmempi olo aikoihin siitä että pärjään ihan hyvin yksin. Siitä oli vuosi kun jätin siskoni ja lähdin yksin maailmaan. Poika vieressäni huokaisi hiljaa ja huomasin hänen kääntävän katseensa minua kohti. Katsoin häneen ja soin nopean ja teennäisen hymyn  ennen kuin käänsin katseeni takaisin horisonttiin.

- Miksi olet yksin kun kaikki muut pitävät hauskaa? Hän kysyi ihanan hiljaisuuden rikkomiseksi.
-Samaa voisi kysyä sinulta. Vastasin hiljaa katsoen takana oleviin ystäviini. Sain Evylieltä vihjailevan katseen ja ilkikurisen hymyn. Hän kuiskasi jotain Satinylle joka näytti minulle peukkuja. Hymyilin ystävieni luuloille.

Poika nousi seisomaan ja veti minutkin ylös, otti kädestäni kiinni ja kätteli.
-Olen Jacob mutta kaikki kutsuvat minua Jakeksi. Hän hymyili ystävällisesti.
-Amelia. Vastasin hämmästyneesti ja koitin saada naamalleni jonkun sortin hymyn joka luultavasti meni ihan pieleen. Jacob veti minut perässään nuotiolle ja kävi hakemassa meille tarjoilupöydästä juomat. Hän tyrkkäsi käteeni jää kylmän boolimukin ja otin siitä huikan.  Se maistui omenasta ja mansikasta tehdylle limpparille. Sinänsä ihan hyvän makuista. Menimme istumaan nuotion lähellä olevalle penkille. Hän oli huomannut että minulla oli kylmä. Nuotion tuli lämmitti mukavasti.

Jake ja minä juttelimme koko illan. Hän kertoi asuvansa täällä La Pushissa ja minä puolestani kerroin kesälomasuunnitelmistani. Kun alkoi näyttää siltä että Satiny ja Evylie olisivat jo tarpeeksi huonossa hapessa, päätin lähteä raahaamaan heitä kotiin päin. Eemilistä ei ollut hätää sillä hän osasi kyllä hallita juomistaan. Eemilistä oli koko illan aikana näkynyt vain muutama vilaus. Hän oli sen eilen näkemäni tytön kanssa rannalla juttelemassa. En nähnyt kertaakaan että siinä olisi ollut jotain enemmän. Jacob nousi penkiltä samaan aikaan kuin minäkin. Hän kätteli hyvästeiksi ja sanoi että me tavattaisiin vielä. Hän oli mukavin poika aikoihin. Lähestulkoon kaikki minulle puhuneet olivat vain yrittäneet päästä pöksyihin. Se ei kyllä onnistuisi.  Lähdin raahaamaan tyttöjä kotiin ja pian he jo nukkuivatkin kiltisti sohvilla. Eemil tuli vähän ajan päästä kotiin säteillen. Hän hymyili ja hyräili kuin ihastunut pikkutyttö. Luultavasti hänellä oli ollut mukava ilta. Minä en vaivautunut edes virnuilemaan hänelle vaan painuin yläkertaan nukkumaan.

Nukahdin melkein heti mutta heräsin keskellä yötä vaistoihini. Talossa oli joku joka voisi olla vaaraksi muille. Nousin sängystä rivakasti ja lähdin hiipimään alakertaan. Nappasin sytyttimeni laukusta ja katselin ympäri huoneita. Päästyäni olohuoneeseen näin tumman ja pitkän hahmon tarkastamassa ystävieni kasvoja. Hän ei huomannut minua heti. Hän ei ollut ihminen, muuten olisin nukkunut kuin tukki ilman mitään keskeytyksiä. Se ei ollut vamppyyrikaan. Sillä oli tumma iho kuten kaikilla La Pushin reservaatin pojilla.

Tunkeilija huomasi minut ja lähti juoksemaan ulos talosta. Juoksin perään mutta kun pääsin terassille saakka näin pojast enää pilkahduksen. Hän juoksi metsän rajassa ja räjähti isoksi sudeksi. Susi katosi metsään ja minä jäin tuijottamaan hämärään yöhön. La Pushin reservaatissa oli susia, ihmissusia. En voinut jättää tätä tähän. Lähdin kävelemään metsään ja tarvoin metsässä pitkän aikaa. Minua pelotti olla yksin metsässä vaikka minulla ei olisi mitään hirveää vaaraa. Eläimet eivät hyökkäisi minun kimppuuni sillä tuoksuin niille puhtaalta pelolta. Vamppyyri olisi minulle helppo voitettava. Eniten pelkäsin susia jotka juoksentelivat metsissä. Niistä en tiennyt mitään. En tiennyt tuoksuinko heille saaliilta vai saalistajalta. He olivat kuitenkin puoliksi ihmisiä. Mietin susia pitkään. Tahdoin tietää niistä kaiken. Olin kuullut niistä vain joitakin tarinoita siskoiltani mutta niistä ei selvinnyt mitään olennaista. Meinasin jo luovuttaa kunnes näin vilahduksen samasta sudesta joka oli murtautunut meille.

-Tule tänne, kuka sitten oletkin. Tiedän mikä sinä olet ja minulla on velvollisuus pitää se salassa! Huusin metsään. Susi ei tahtonut tulla näkyviin mutta kuulin kuinka se kiersi minua. Mieleni teki alkaa laulaa. Se olisi ollut helppo tapa saada susi-poika näyttäytymään, tulemaan ihan lähelle mutta se ei ollut minun tieni. Olin vakaasti päättänyt etten käyttäisi kiroustani muihin. Susi kiersi koko ajan lähempää ja houkuttelin sitä näyttäytymään.
Hetken kuluttua se tuli puiden takaa ja murisi minulle.

-Turha yrittää, en minä sinua pelkää tai juokse pakoon. Härnäsin sitä. En kyllä tiennyt miksi. En halunnut sen hyökkäävänkään. Se jatkoi murinaa vielä hetken mutta lopetti. minä istuin maahan ja pyysin sitä vaihtamaan muotoaan. Aluksi se kieltäytyi mutta hetken maanittelun jälkeen se katosi muuttuman. Puiden takaa tuli esiin Jaken näköinen poika joka pysähtyi heti kun näin ja kuulin hänet. Hän oli pitkä ja tumma ja hänen silmissään näkyi samaan aikaan pelko ja uteliaisuus. Hän oli suuren puun vieressä ja seisoi varuillaan kuin minä olisin hänelle suurikin vaara.

-Onko täällä päin normaalia hiippailla toisten taloissa öisin ilman lupia? Kysyin ivallisesti.
Poikaa näytti kiukuttavan se miten rauhallinen olen.
-Mikä hitto sä olet? Mistä sä tiiät mikä mä olen. Poika kyseli minulta kiukkuisesti ja astui muutaman askeleen eteenpäin, kuin näyttäen ettei pelkää minua. Hänen silmiensä katse kuitenki kertoi muuta.
-Sanotaanko että me ollaan samasta ulottuvuudesta. Mitä sä teit meillä? Tarkistitko että ketä siellä on? Vastasin hänelle mutta minulla ei ollut aikomustakaan paljastaa hänelle todellista luontoani ellei olisi pakko.
-Mä tulin etsimään sua. Siellä rannalla näin sut ja tiesin että sussa oli jotain vikana. Sä et tuoksu ihmiselle vaan kaikkein ihanimmille kukille ja pelolle ja se ei ole mahdollista ihmiselle. Ne voi kyllä tuoksuu kukille muttei kenenkään ominaistuoksu voi olla noin vahva. Poika tahtoi vastauksia.
- No mä en aijo paljastaa sulle suoraan että mikä mä olen mutta sen kerron että musta ei ole haittaa teille. Niin sanotusti mä olen vähän niinkuin teidän liittolainen.  Katsoin poikaa joka oli tullut taas vähän lähemmäksi. Näin pienen helpotuksen pilkkeen hänestä. Hänen oli tarkoitus udella vielä lisää mutta paikalle saapui toinen susi. Näin että se ei olisi halunnut pojan olevan näin lähellä minua, Kuin olisin suurikin uhka. Se johtui luultavasti tiedottomuudesta. Paikalle saapunut susi oli piki musta. Se oli yhtä varuillaan kuin poikakin.
- Me seurataan sua. Sä oot kuitenkin meidän alueella. Jos susta aiheutuu jotain ongelmaa niin sun kannattaa juosta ja kovaa , vaikka se ei mitään auttaiskaan. Me kyllä otetaan selvää mikä sä olet. Poika sanoi ja lähti juoksemaan metsään ja hetken päästä kuuluikin räsähdys kun poika muuttui. Musta susi katsoi minua vielä hetken ja lähti sitten pojan perään.

Minä lähdin kävelemään talolle päin. Minua alkoi matkalla väsyttää niin että olisin halunnut jäädä nukkumaan siihen paikkaan. Kotiin päästyäni painuin suoraa päätä sänkyyn. Näin unta susista jotka juoksivat perässäni tai sitten kanssani, en ollut varma. Juoksin pitkin metsiä omaa vauhtiani ja sudet hölköttivät kintereilläni. Juoksin rannalle ja sieltä suoraan veteen. kun jalkani eivät enää ylettäneet pohjaan, käännyin. Näin että sudet olivat muuttuneen ihmisiksi. En erottanut kasvoja mutta tiesin että metsässä tapaamani poika oli siellä. Rupesin laulamaan muinaiskreikaksi ja rannalla olevat pojat lähtivät kahlaamaan veteen. Puolivälissä matkaa suurin osa heistä katosi ja minun luokseni pääsi poika jonka olin jo tavannut. Oletin hänen alkavan palvoa minua mutta tarpeeksi lähelle päästyään hän survaisi veitsen rintaani. Heräsin hiestä märkänä ja vilkaisin kelloa. Se oli jo 9 aamulla joten en edes harkinnut jatkavani unta. Toivoin ettei tänään tapahtuisi mitään ihmeellistä vaikka susi-pojat tietäisivät minun olevan jonkun sortin taikaolento. Nousin ja lähdin alakertaan.

Tytöt nukkuivat vielä mutta minä ja Eemil söimme aamupalaa hiljaisuudessa. Arvasin että tytöillä olisi krapula tänään joten he makaisivat koko päivän kotona. Päätimme Eemilin kanssa mennä rannalle uimaan. Eemil haastoi minut uimaan kilpaa. Tiesin että hän häviäisi mutta suostuin silti. Lähdimme rannalle päin kun olimme saaneet tavarat pakattua. Päätimme ottaa mukaan eväätkin jos viipyisimme pitempää. Tytöille jätin lapun.

Hei!
Menimme Eemilin kanssa rannalle.
Lääkekaapissa on särkylääkettä ja jääkaapissa
appelsiinimehua.
T. Amelia

Rannalle oli jo kasaantunut paljon ihmisiä sillä päivä oli kuuma ja rannallehan kaikki suuntasivat. Etsimme itsellemme paikan jolle leiriydyimme. Kaikki näytti taivaalliselta. Voitin Eemilin niinkuin arvelinkin ja hän vaati revanssia jota ei saanut. Oli mukava olla joskus ihan vaan hengailemassa rauhassa kaverin kanssa.

Eemil's PoV 

- Sä huijasit jotenkin! Ihan varmana. Huusin naureskellen Amelialle. Uimme kilpaa vaikka tiesin hänen olevan nopeampi. Minä rantauduin ennen Ameliaa ja kävelin viltillemme. Amelia oli pakannut mukaan mehua ja voileipiä. Kaivoin korista itselleni leivän ja mukin. Amelian ruuat olivat parhaita. Missähän se tyttö oli oppinut kokkaamaan. Välillä minusta tuntui että hän olisi asunut jossain super sisäoppi-laitoksessa. Hänestä ei välillä oikein saanut selvää. Sen tiesin että hän viihtyi vedessä, ei koskaan laulanut, osasi kokata hemmetin hyvin ja kirjoitti paljon. Olin lukenut joskus hänen runojaan, jotka olivat oikeasti todella kauniita. Hän piirsikin joskus. Useimmiten merenneitoja ja muita satuhahmoja kuten lohikäärmeitä. Katselin kun Amelia sukelsi vedessä ja näytti onnelliselta. Rannalla oli paljon ihmisiä. Annoin katseeni kiertää rannalla ja näin jonkun matkan päästä tutun näköisen porukan. Leah oli siellä ja muutama poika jonka olin nähnyt eilen ranta juhlissa. Satinyn ja Evylien pokaukset sekä poika joka oli ollut rannalla Amelian kanssa. Leah oli mukava. Olimme jutelleet eilen paljon ja minusta hän oli kiinnostava. Hän ei ollut sellainen teennäinen tyttö joka mietti tunnin mitä laittaa päälleen ja toisen tunnin hiuksia laittaessa. Hän tiesi paljon ja olimmekin keskustelleen tieteistä , kirjoista, elokuvista sun muista fysiikan teorioihin saakka. Hän oli kertonut että hänellä oli täällä paljon aikaa opiskella. Yksi heistä lähti kävelemään Ameliaa kohti. Katselin kun hän Amelia nousi vedestä ja hymyili pojalle joka ei näyttänyt olevan hirveän rento. Hän vaihtoi tasapainoa jalalta toiselle ja katseli ympärilleen hajamielisesti puhuessaan ystävälleni. Amelia hymyili pojalle ja jatkoi matkaa minun luokseni. Poika jäi hetkeksi toljottamaan Amelian perään mutta lähti lopulta takaisin porukkaan. Leah istui hietikolla kirja kädessä ja näytti keskittyneeltä. Hän ei välittänyt muista vaan piti silmänsä kiinteästi kirjassa. Havahduin aatoksistani kun Amelia käveli luokseni ja päätti että lähdemme katsomaan onko kotona ketään hengissä. Loin vielä pienen haikean katseen tyttöön toisella puolella rantaa ja käännyin kohti tietä. Kävelimme hiljaisuudessa puiden varjostamaa hiekkatietä pitkin. Amelia oli omissa aatoksissaan ja hymyili heikosti kuin leijailisi ihan eri maailmassa. Aurinko oli taas mennyt pilveen ja painostava ilma enteili jo niin tuttua sadetta. Oli aika hämärää ottaen huomioon että päivä ei vielä ollut kunnolla edennytkään. Kello saattoi olla vasta 3. Yht'äkkiä Amelia havahtui ja näytti kireältä. Tajusin katsoa taaksemme. Meitä seurasi kaksi miestä , Tumma ja vaalea sekä punahiuksinen kuvaamattoman kaunis nainen. Heillä kaikilla oli ilkeä hymy kasvoillaan ja pelottavat Tummat punertavanruskeat silmät.

---------------------------------------------------------------

A/N :  Tässä sitten jatkoa. Toivottavasti nyt ei ollut niin paljon kirjotus virheitä. Seuraavassa kappaleessa luultavasti vähän enemmän La Pushin poikien näkökulmaa. kommenttia kehiin. Valitelkaa jos kappaleet on liian lyhyitä (:

[Classick]

Jeij jatkoa!!
Kirjotusvirheitä oli vain pari (enkä edes muista niitä...). Ihan rakenteellisena vinkkinä kertoisin, että toistat nimiä ika paljon. Esim menimme ennan kanssa rannalle. Henna levitti viltin. Hennna kertoi, että...  ym. Petraappas sitä vielä
Juoni etenee mukavasti ja toivoinkin jo lisää vampyyreita. Tulevatko Cullenit ollenkaan mukaan tarinan edetessä?
Pistäppäs jatkoa

~Classick

[saaga]

kiitos kommentista Classick. Koitan olla toistamatta jos pystyn. Cullenit tulevat mukaan kunhan tarina etenee mutta he eivät ole ihan pää osassa koko hommassa. Lupaan että heidänkin näkökulmistaan tulee jotakin. Nessie ei ole kuvioissa ja Bella luultavasti silti vamppyyri.

[saaga]

kpl.3

Jacob's PoV

Katselin kun Amelia käveli takaisin viltilleen. Bellan jälkeen tämä tyttö oli oikea aurinko minun elämääni. Hän oli älyttömän kaunis, jopa kauniimpi kuin entinen paras ystäväni joka nyt oli lähtenyt iilimatojen matkaan ja luultavasti oli myös yksi heistä. Olin tavannut Amelian rantajuhlissa.

Takauma

Katselin horisonttiin ja mietin miksi kaiken piti mennä niin että minun pitää päästää irti. Bella oli minulle kaikkeni. Hän oli valinnut eri tien, väärän tien. Hän oli valinnut ikuisuuden kivenä ja minulle jäi vain tämä tunne että en pysty nautimaan mistään. Annoin silmieni liukua pitkin rantaa ja mitä silmäni näkivätkään, kauniin puna hiuksisen tytön istumassa rantahietikossa. Hän katsoi minua mutta käänsi päänsä pois. Päätin mennä hänen luokseen Kävelin hänen viereensä ja istuin maahan.

takauma päättyy

Hän kasaili tavaroitaan hymyillen. Olin kysynyt häneltä lähtisikö hän minun kanssani ulos tänä iltana ja hän oli hyväksynyt kutsun. Tyttö lähti kävelemään kaverinsa kanssa pois rannalta. Katselin häntä vielä hetken kunnes silmäni osuivat kolmeen hahmoon jotka lähtivät kävelemään heidän peräänsä. Vamppyyrejä. Amelia olisi vaarassa. Lähdin juoksemaan metsään ja räjähdin sudeksi. Joudun kiertämään metsässä pienen lenkin ettei kukaan näkisi minua. Toivottavasti ehtisin. Amelia oli tuonut pientä toivoa tähän elämään, enkä halunnut että hänelle kävisi mitään.  Juoksin kovempaa kuin ikinä ja kun haistoin vamppyyrit, syöksyin heitä kohti.

-EEMIL! SULJE SILMÄT JA TUKI KORVAT! TOTTELE! Kuulin huudon jonka tunnistin kuuluvan tytölle.
Kuulin hetken jotain todella lumoavaa ja lähdin sitä kohti mutta se loppui ennen kuin pääsin perille. Näin Amelian kävelevän punahiuksista vamppyyria kohti. Kaksi muuta paloivat maassa kiemurrellen. Hän teki haavan sormeensa ja tarjosi vertaan kolmannelle vamppyyrille, mikä sai minut säikähtämään pahemman kerran. Luulin että hän todella koitti tapattaa itsensä. Nainen hyökkäsi heti kiinni ja minä jännitin lihakseni ja olin juuri hyökkäämässä mutta nainen lyyhistyi maahan huutaen tuskaisesti.

Minulle mahtui päähän vain yksi kysymys. Mikä Amelia oli? Ei takuulla kyllä ihminen mutta en ollut haistanut mitään hänestä. Menin hänen luokseen sutena ja vasta nyt kun keskityin niin haistoin erikoisen tuoksun tuoksun joka todella osoittautui häneksi. Samaan aikaan täynnä pelkoa joka varoitti minua juoksemaan pakoon sekä kukkia, kuin sata eri tuoksuista kukkaa olisivat olleet samalla niityllä.

-Ja tekin jaksatte vielä vahdata. Nyt kun kerran olet siinä niin tee noille jotain niin minä menen auttamaan Eemilin kotin. Hän kivahti kuin minä olisin ihan vain normaali ihminen hänen vieressään. Hän taisi sitten tietää mikä minä olen. Nyökkäsin vastaukseksi ja raahasin ruumiit pois, tai oikeastaan yhden vain.  Loput olivat jo melkein tuhkana.

Kun palasin takaisin en nähnyt heitä enää missään. Mitenhän Eemil - Luultavasti hän oli Eemil.-  suhtautui siihen että hänen ystävänsä juuri sytytti pari hullua tuleen? Hän tietääkseni oli vain ihminen. Miksi kaikki tapaamani tytöt olivat niin erikoisia. Bella joka rakastui vamppyyriin ja nyt on myös itse sellainen, ja nyt Amelia joka juuri tappoi muutaman ystävänsä nenän edessä.

Olin kuullut Embryltä heidän yöllisestä tapaamisestaan sen verran ettei hän ollut normaali mutta ei tullut mieleen että hän pystyisi tuollaiseen. Minun oli pakko saada tietää mikä hän oli. Ajatellessani tapahtunutta mieleeni ajautui se huumaava ääni jonka olin kuullut ennen kun pääsin paikalle. Tuliko se hänestä? Se oli kauneinta mitä olin ikinä kuullut.  Huumaavaa ja samaan aikaan kutsuvaa. Kuin se olisi houkutellut minua luokseen.
keräsin itseni ja lähdin hölköttelemään kohti rantaa tytön pyöriessä mielessäni.

Edward's PoV

Katselin kelloani minuutin välein ja odotin että vieraamme tulisivat takaisin metsästys retkeltään. He olivat olleet siellä jo pitkän aikaan ja pelkäsin että he teurastavat koko kylän. Bella taas pelkäsi että jonkun hänen tuttunsa. Alice oli lähtenyt kaupunkiin aijemmin päivällä joten meillä ei ollut häntä kertomassa milloin vieraamme palaisivat. Olimme tutustuneet Jamesiin ja Victoriaan muutamia vuosia takaperin ja vast'ikää heidän mukaansa oli liittynyt uusi vamppyyri, Laurent. He olivat tulleet tapaamaan meitä nähdäkseen puolisoni. Haahuilin ympäri alakertaa ja vilkuilin ikkunoista. Vaikka olimme tunteneet heidät vasta vähän aikaa niin minusta ja Jamesista oli tullut hyviä ystäviä joten minua huoletti myös ihmisparkojen lisäksi hänen vointinsa. Varoitin heitä poikkeamasta alueelta La Pushin puolelle sillä siellä tuntemattomia vamppyyrejä ei vastaanotettu hymysuin vaan kynsin ja hampain.

Tunnit olivat vierineet jo illan puolelle kun Alice saapui kotiin. Kuulin hänen kääntävän päässään raamattua saameksi. Hän osasi kyllä peittää ajatuksensa hyvin mutten ikinä tajunnut hänen kieli valintojaan. Hänen astuessaan siisään ajatukset hairahtivat hetkeksi ja kerkesin kuulemaan vain sen että vieraillamme oli jokin vikana ja sitä seurasi monen laisia kirosanoja jotka sinänsä järkyttivät minua enemmän kuin uutinen vieraitteni tilasta.

- Kakaise ulos, Alice. Sanoin tyynesti mutta käskevästi.
-Miten sen nyt kertoisi. Vaikka että meidän vieraamme kohtasivat loppunsa La Pushissa, vaan ei susien takia. Meitä on vastassa nuori tyttö joka takuulla ei ole vamppyyri eikä koira. Hän vastasi mahdollisimma huolettomasti ja arkipäiväisesti kuin hätä ei olisi suurikaan. Mietin kiivaasti mikä voisi tappaa kolme vamppyyria yksin. Mieleeni yksinkertaisesti ei juolahtanut yhtään mitään. Luultavasti en siis ollut edes tietoinen tälläisen olemassa olosta mutta ottaisin siitä selvää ja pyysin Alicea kertomaan näkynsä jokaisen pienenkin yksityiskohdan.

Yön aikana olin selannut vanhoja myyttejä ja Carlislen kirjoja ja pohtinut pääni puhki tätä tapausta. Tiedon janoni oli sammutettava ja jos ei muuten niin minun on pakko ylittää raja salaa jotta saisin edes haistaa vihollisemme hajun. Alicelta olin saanut sen verran tietoa että kaksi heistä oli poltettu kokonaisina, elävinä. luulen että jokin oli lamauttanut heidät ja kolmas vieraista oli kuollut tytön verta maistaessaan. Internetistä en ollut löytänyt mitään mutta Carlislen voltureilta saatu kirja mainitsi jotain seireeneistä jotka oli oletettu hävinneen kauvan aikaa sitten. Siinä kerrottiin että seireenit olivat iso vaara vamppyyreille ja kaikki olisi pyrittävä tappamaan. Totesin että mikään muu ei olisi voinut tappaa kolmea vamppyyria niin helposti kuin tämä kuolleeksi luultu laji. Aloin jo suunnittelemaan hyökkäystä häntä kohtaan sillä hän voisi hyvinkin tuhota perheeni ja sitä en sallisi.

Amelia's PoV

Makasin sängyllä ja mietin iltapäivän kohtausta. Minua karmi vieläkin vamppyyrien kylmä ja nälkäinen katse, joka porautui minuun. Eemil oli onneksi totellut käskyjäni eikä ollut kuullut tai nähnyt tapahtumaa. Ainoa mitä hän kuulemma oli tajunnut oli kirkuva nainen ja kitkerä, savuinen tuoksu. Hän oli onneksi pitänyt tapahtuneen omana tietonaan eikä kysellyt minulta sen enempää asiasta. Luultavasti hän oli päättänyt unohtaa koko välikohtauksen.  Minä puolestani päätin olla entistä varovaisempi liikuskellessani ulkona. oli vamppyyreilta aika uhkarohkeaa lähteä ulos niinkin aurinkoisena päivänä vaikka ihan hyvin he varjoissa kulkivatkin. Minua ärsytti suunnattomasti se että en voinut olla vain normaali ihminen.

Puin ruskean puseron ja tummat farkut päälleni sekä kiinnitin lainehtivat hiukseni pinneillä korvieni taakse. Minä olin lupautunut lähtemään ulos Jacobin kanssa. Hän oli ollut suloisen ujo kysyessään sitä tänää aijemmin rannalla. Matkalla rannalle oivalsin miksi minulla ei ollut vaikeaa olla Jacobin lähellä. Totta kai hän oli ihmissusi. Sopimuksen takia minun ei tarvinnut kuunnella vaistoani.  Luultavasti hän oli jo tajunnut etten ollut normaali ihminen tai oli ainakin haistanut sen. Kävelin rannalle ja siellä hän istui, vanhan ajotukin päällä. Minut huomatessaan hän alkoi hymyillä valkoinen hammasrivi vilkkuen. Se oli vilpitön ja lämmin hymy. Hän käveli luokseni ja seisahti eteeni ojentaen minulle sievän, vielä aika pienen auringonkukan.

-Mukava kun pääsit. Hän kuiskasi minulle ystävällisellä äänellä ja siitä tiesin että illastani tulisi mukava...
-----------------------------------------

A/N:  Tässä sitten kolmas kappale ja toivottavasti piditte. Nyt on vähän jo Cullenitkin mukana koko soopassa. Seuraavassa kappaleessa luultavasti enemmän Satinyn ja Evylien näkökulmaa mutta en lupaa mitään

[Classick]

kauvan aikaa sitten.

Kauan?

Hyvä luku ja mukavaa, että Cullenitkin pääsivät jo tarinaan mukaan!
Onko tässä Renesmeetä ollenkaan? Toivottavasti, koska kolmiodraama on ihanaa <3
Jatkoa odottelen

~Classick

[saaga]

Hei Classick! Kiitos kommentista. Luultavasti Renesmee ei ole tässä mukana mutta saatan muuttaa mieleni tässä kun fickki etenee. Jos Nessie tulee mukaan niin hän ei ole samoissa asemissa kuin kirjassa, eli Jake ei siis joko ole tähän leimaantunut tai tapaa Nessien vasta ekaa kertaa. Se jää nähtäväksi.

[aurore]

Mielenkiintoiselta vaikuttava ficci, betan käyttö olisi suositeltavaa.
Kirjoitusvirheitä on paljon, Wordilla myös saa karsittua niitä pahimpia virheitä pois.
Oma toiveeni olisi, että Nessietä ei tungettaisi tähän ficciin mukaan, en jaksa sitä kakaraa (;
Kuvailua voisi olla ehkä enemmän, mutta muuten ihan hyvä ficci.
Yksi ärsyttävimmistä virheistä on sana vamppyyri, joka kirjoitetaan siis vampyyri.
Mutta, jatka kumminkin pian (:
~ a.

[saaga]

Selvä   Korjasin asian ja kiitos vinkistä tosi paljon.