Anteeksi tuplapostaus! Risuilla ja ruusuilla saa tulla.
Nyt tulevia lukuja ei ole valmiiksi kirjoitettuna, joten kestää hiukan kauemin.
2.Culleneiden talo oli täynnä väkeä, kun saavuimme sen pihaan Edwardin kanssa hänen Volvollaan. Esme oli taas tehnyt taikojaan, sillä taloa sonnustivat siniset ja kultaiset värit. Suurta, seinänkokoista ikkunaa peitti suuri kangas, jossa oli koulumme logo. Puissa ja räystäissä oli kultaisessa ketjussa olevia pieniä valoja. Metsä talon ympärillä oli koristeltu kultaisilla valolyhdyillä, suuren uima-altaan ympärillä oli myös kullan hohdetta, sekä altaasta nousi sinistä valoa. Talo ja sen ympäristö oli kerta kaikkiaan aivan uskomattoman hieno.
“Ed! Hyvin pelattu!” joku sanoi ja paukautti Edwardin olkaan nyrkillä. Vastaukseksi Edward antoi virnistyksensä.
“Sieltä hän tulee, A!” Quil tervehti ja paukautti hänkin nyrkillä Edwardia olkaan.
“A?” kysyin kulmiani kohottaen, ilmoittaen samalla läsnäolostani.
“Aivot”, poika selvitti kuin vähäjärkiselle.
“Aivan, aivot! Miksi en heti tajunnut?” kysyin nyökytellen, kuin että pojan älykkyys muka olisi vertaansa vailla.
“En tiedä”, Quil sanoi ja lähti kävelemään nähtyään erään vaaleahiuksisen tytön, Kimin. Vieressäni oleva Edward nauroi tapahtuneelle.
“Älä naura, I”, kommentoin hänen nauruaan, joka oli kuin musiikkia korvilleni.
“I?” Edward kysyi edelleen hykerrellen.
“Idiootti”, sanoin yksinkertaisesti ja virnistin päälle, “tule”, sanoin ja tartuin rakastani kädestä ja lähdin päättäväisenä kävelyttämään häntä kohti keittiötä, jossa oma äitini sekä Edwardin äiti järjestelivät.
Olin kiittänyt luojaa siitä, että vanhempamme tulivat hyvin toimeen.
“Onnea kulta! Pelasit hienosti!” Edwardin äiti tuli onnittelemaan poikaansa. Esmellä oli suuret, pehmeänruskeat kiharat ja äidilliset kasvot.
“Kiitos äiti”, Edward sanoi iloisesti.
“Isabella! Sinähän olet sievä!” Esme sanoi iloisesti ja rutisti minut halaukseen.
“Kiitos Esme, niin sinäkin! Olet koristellut talon uskomattoman kauniiksi”, sanoin ja vastasin halaukseen.
“Hyvin pelattu, Ed”, äitini onnitteli Edwardia.
“Kiitos”, Edward vastasi hymyillen, hän rakasti saada kehuja.
“R, tulisitko minun kanssani erääseen paikkaan?” Edward kysyi minulta ihanan pehmeällä äänellä,
“Totta kai, ESR”, sanoin ja mietin, kuinka kauan nämä ‘nimet’ olisivat meillä käytössä.
“ESR?” Edward kysyi silmät hiukan viiruina.
“Elämäni Suurin Rakkaus”, tokaisin, hymyillen Edwardin epäileväisyydelle.
“R tarkoittaa Rakasta”, Edward sanoi ennen kun ehdin edes kysyä.
“Ed!” Mike tervehti Edwardia.
“Hei Mike!” Edward näytteli iloista. Mike Newton oli maailman ärsyttävin henkilö.
“Hei Ed”, Mike sanoi uudestaan.
“MinävainsitäettävoisinkomennäBellasinunkanssasitanssimaan?” Mike kysyi yhtenä ryöppynä minulta, mutta erotin sanat toisistaan. Tarkka kuulo näes.
“Anteeksi, en saanut selvää. Sano ihan rauhallisesti”, päätin kuitenkin esittää, etten ymmärtänyt. Mike huokaisi ja sanoi uudelleen.
“Voisitko, Bella, tulla tanssimaan minun kanssani?” Mike kysyi uudestaan. Olin hämmentynyt Miken uskalluksesta, sillä poikakaverini Edward seisoi vieressäni ja Edward oli Mikeä puoli päätä pidempi ja todella paljon lihaksikkaampi kuin hän itse.
“Totta kai. Käyn vain ensin hakemassa tuolta jotain juotavaa”, sanoin nopeasti jonkun tekosyyn, miksen menisi tanssimaan heti.
“Minä haen”, Mike tarjoutui ja minä hymyilin tälle kiitollisena, kääntäen selkäni hänen loittonevalle hahmolleen ja katsoin Edwardia.
“Ed,vie minut nyt heti sinne paikkaan ja lupaa että se on sellainen, ettei Mike löydä minua nopeasti”, sanoin hätääntyneenä. En todellakaan aikoisi mistään hinnasta tanssia Miken kanssa. Edward hymyili ilkikurisesti ja nappasi kädestäni kiinni, lähtien johdattamaan minua puun luo.
“Puu?” kysyin nauraen.
“Jep. Puu”, Edward sanoi ja auttoi minut nousemaan ensimmäiselle oksalle. Nauroin hänen piilopaikoilleen.
“Mitä?” Edward kysyi myös nauraen ja asettautui tarpeeksi tukevalle oksalle.
“Osaat kyllä keksiä piilopaikat”, tokaisin ja nojauduin Edwardia vasten. Edward hymähti ja sanoi;
“Katso tuonne. Tuonne olin sinut ensin viemässä”, hän sanoi ja osoitti viereistä puuta. Siellä oli pieni soma maja.
“Salainen maja?” kysyin tietäväisenä. Minulla itsellänikin oli ollut samanlainen Forksissa.
“Niin. Isä rakensi sen eräänä kesänä”, Edward kertoili ja katseli minua.
“Viime kesänä?” kysyin hymyillen.
“Ei. Jos en ollut viime kesänä seitsemänvuotias - olinko?” Edward kysyi silmät nauravaisina.
“Toivottavasti et. En oikein pidä seurustelusta kahdeksanvuotiaan kanssa”, sanoin nauraen.
“Entä jos olisin?” Edward kysyi viekkaasti. Kumarruin ja sanoin:
“Silloin rakastaisin sitä”, annoin pienen suukon Edwardin suulle ja vetäydyin kauemmas.
“Edward, haluan tuonne sinun vuotta vanhaan majaasi“, sanoin ja vedin Edwardin mukanani pystyyn.
“Ei vielä -” Edward aloitti ja sai osakseen mulkaisun minulta. “Vasta sitten kun Mike on lopettanut etsinnät, juo kahden ihmisen juomat ja kiinnostuu Jessicasta.” Edward selvitti ja veti minut mukanaan istumaan.
“Hyvä on, puoli tuntia”, myönnyin.
“Neljäkymmentäviisi minuuttia”, Edward sanoi järkkymättömällä äänellä.
“Hyvä on”, huokaisin ja istuuduin uudestaan Edwardin viereen, joka kiersi vahvat kätensä ympärilleni.
“Oletko muuten tiennyt että sinulla olisi muitakin tanssittajia kuin vaan Mike ja minä?”
“En. Ja teistä vain toisen kanssa tanssisin.”
“Haluatko kuulla?” Edward kysyi tietäen vastauksen, mutta minä kiehuin uteliaisuudesta. Vastoin tahtoani pyöritin päätäni.
“Minulla on sinut. En tarvitse muita”, selvitin ja suutelin maailmani keskipistettä. Yhtäkkiä tunsin, kuinka oksa tömähti ja katsoin sivulle ja näin että oksalla kanssamme oli Alice sievässä polveen asti yltävässä sinisessä mekossa, jossa oli kultaisilla paljeteilla tehtyjä kuvioita. Mietin, milloinkohan hän oli ehtinyt senkin vaihtaa.
“Hei, tulkaa alas juhlimaan minun ja Jasperin kanssa”, Alice pyysi ja melkein hyppi.
“Menemmekö?” kysyin Edwardilta hiljaa.
“Totta kai tulemme”, Edward sanoi huokaisten.
“Alice, etsiikö Mike vielä minua?” vastaukseksi sain naurua alhaalta.
“Ei, jos ei kuvittele että sinä olet Jessican suussa”, Alice tulkkasi rakkaansa naurua.
“He ovat olleet liimaantuneina jo kaksikymmentä minuuttia!” Jasper sanoi edelleen nauraen ja katseli kiinnostuneena Miken ja Jessican touhua kännykkä kädessä. Välillä minusta tuntui, ettei hänellä todellakaan ollut omaa elämää.
“Hyvä”, sanoin ja menin Edwardin jäljessä alas korkeasta vaahterasta.
“Hyvä?” Jasper kysyi siniset silmät hämmästyksestä suurina.
“Hän haluaisi tanssia kanssani”, selvitin olkiani kohauttaen.
“Niin, aika moni täällä”, Jasper huokasi ja nyökkäsi yhteen poikaporukkaan päin, “nuo tuolla, haluaisivat kaikki tanssia kanssasi ja puolet vähän muutakin”, tunsin kuinka Edward jäykistyi vieressäni.
“Puolet?” kysyin ääni kauhusta kimeänä.
“Jep, puolet”, Jasper sanoi ja kohdisti katseensa Aliceen joka oli palannut seuraamme.
“Mitä puolet?” Alice kysyi kultaiset silmänsä suurina. Hänellä oli eriskummalliset silmät, jotain ruskean, keltaisen ja vihreän väliltä.
“Puolet noista jätkistä haluaisi viettää kahdenkeskistä aikaa Bellan kanssa”, Jasper selvitti rakkaalleen.
“Ai seksiä?” Alice kysyi ja näytti kalvenneen.
“Bella, menemmekö tanssimaan? Haluan näyttää noille, että olet minun!” Edward valitti.
“Niin”, Jasper sanoi välittämättä Edwardista.
“Yök!” Alice kiljaisi.
“Veit sanat suustani”, sanoin katse lasittuneena ihailijajoukkooni, eräs pojista – Tyler - käänsi päätään, katsoi vartaloani pitkään ja vislasi.
“Kuvottavaa”, Alice sanoi ja nappasi kädestäni, mennen muka huomaamattaan minun ja Tylerin väliin.
“Älä muuta sano.”
“Jos hän koskee sinuun likaisilla näpeillään, hakkaan hänet”, Edward lupasi.
“Ei tarvitse, rakas. Alice, väistyisitkö hiukan, ole edessä, niin etteivät he näe minua tarpeeksi hyvin”, pyysin ja katsoin Alicea vetoavasti silmiin. Alice vastasi katseeseeni hämmästyneesti, mutta siirtyi lähemmäksi Jasperia.
“Tyler!” hihkaisin muka innostuneena saadakseni poikien päät kääntymään. Lähestyin Edwardia, enkä muistanut enää katselijoitamme. Lähestyin Edwardia huulillani ja kosketin hänen huuliaan varovasti. Hän vastasi suudelmaan ja painoi huulensa huulilleni ahnaasti ja omistavasti, huulemme tanssivat omaa tanssiaan. Moni oli pysäyttänyt tanssinsa ja jäänyt seuraamaan meitä.
“Nyt voimme mennä tanssimaan”, sanoin, kun irtaannuimme toisistamme vetääksemme henkeä. Edward nauroi ihanaa nauruaan otsa otsaani vasten.
“Niin, nyt voimme. Eikä kukaan tule pyytämään sinua enää tuon jälkeen kanssasi tanssimaan. Paitsi minä, tietenkin”, Edward kuiskasi korvaani.
“Niin”, sanoin ja lähdin taluttamaan häntä kohti nurmikentän - joka toimi tanssilattiana - keskelle.
“Saanko tämän tanssin?” kysyin virnistäen ja ojensin käteni.
“Hei! Eikö tuo ole minun repliikkini?” Edward hymyili lempihymyäni. Pyöritin päätäni vastaukseksi.
“Ei, se on nyt minun.”
“Minä sinulle sinun repliikkisi näytä…“ Edward mutisi ja ryhtyi tanssimaan, vetäen minutkin tanssin pyörteisiin. Väki väistyi meidän tieltämme, kun tanssimme. Huomasin että lisäksemme tanssilattialla pyörähteli hitaan sävelmän tahtiin vain Alice jolla oli sininen mekko päällään ja Jasper, jonka päälle Alice oli luultavasti pakottanut sinisen kauluspaidan, jonka hihat oli kääritty ylös, sekä Nessie jonka hiukset oli päästetty vapaaksi ja hänen päällään oli valkoinen, viime kesänä ostettu mekko, jossa oli sininen isosolkinen vyö. Hän tanssi yhden pojan kanssa. Kiinnitin huomioni myös muiden ihmisten vaatetukseen, joillain tytöillä oli edelleen cheerleader-asu päällään, joillain oli mekkoja ja jotkin olivat edelleen kouluasussa, heidän päällään oli farkkuja ja toppeja. Suurin osa pojista oli laittanut t-paidan ja farkut, jotkin olivat laittaneet farkkujen kanssa kaulus paidan - kuten Edward ja Jasper - jonka hihat oli kääritty kyynärpäihin asti.
“Mitä katsot?” Edward kysyi huomattuaan, että olin ajatuksissani.
“Katson, että Esme on tehnyt kyllä ihan uskomatonta työtä!” sanoin, koska katseeni oli juuri ruvennut hämmästelemään jälleen pihamaan koristelua.
“Niin, äiti hössötti tästä koristelusta varmaan viikon verran”, Edward sanoi ja pyöritti päätään käsittämättömyyden merkiksi.
“Mistä hän tiesi, että voitatte?” kysyin uteliaana.
“Ei hän tiennytkään. Meillä olisi ollut juhlat joka tapauksessa”, Edward sanoi ja kohautti olkiaan.
Kappale vaihtui nopeampaan ja rupesimme tanssimaan villisti. Edward nosti minut taivutettuaan ensin kätensä varaan ja suuteli minua. En ikinä kyllästyisi hänen suudelmiinsa, samalla tunsin syyllisyyden pistoksen että joutuisin luopumaan niistä.
