lollypop kiitos kommentista. Nyt sitä jatkoa sitten tulee!
En-nu tak.
A/N:Elikkäs kolmasluku on aloitettu ja neljäs suunniteltu. Kiitos betauksesta
Fell:ille! <3
Tämä on nyt tavanomaista pidempi...
Kommentit tekevät edelleen iloiseksi!
Prologi:Bella Pov
Kävelin ihmismassan mukana kohti historiantunnin luokkahuonetta. Olimme muuttaneet äskettäin Forksista Los Angelesiin, joten tämä oli ensimmäinen koulupäiväni täällä.
Edessäni käveli mustan minihameeseen, valkoisen nahkatakkiin ja pinkkeihin tappokorkoihin sonnustautunut kurvikas blondi johon yhden, jos toisenkin katse kääntyi. Koska hän käveli edelläni, minut huomattiin helpommin, vaikken näyttänyt miltään Blondin rinnalla. Minun vartaloni ei näyttänyt edes vartalolta hänen vartalon rinnalla, hiukseni näyttivät kulahtaneelta ja vaatteeni saivat minut näyttämän kerjäläiseltä. Oioin turkoosia toppiani ettei se olisi niin paljon rypyssä. Topin lisäksi minulla oli päällä mustat pillifarkut sekä valkoiset tennarit. Blondi pysähtyi erään luokkahuoneen oven eteen ja kuin käskystä hänen vierellään seisova tyttö myös. En ollut huomannut tyttöä aiemmin sillä hän oli tavallisemman näköinen. Toki hän oli kauniimpi kuin minä mutta ei hänkään näyttänyt juuri miltään tuon blondin vierellä. Tai itse asiassa minun pitäisi keksiä heille uudet nimet sillä he kummatkin olivat blondeja.
Blondi numero kakkosella oli avara kaula-aukollinen toppi sekä kuten luultavasi pomollaankin, minihame sekä korkokengät.
Astelin ripein askelin kohti luokkaa, jonka numero luki lapussa, jonka koulusihteeri oli minulle antanut hetki sitten. Vihdoin olin ovella, jonka yläkulmassa oli sama numero kuin paperissani. Avasin oven varovasti - ehkä liiankin - ja astuin luokkaan jossa väki istui pulpeteissaan. Vein allekirjoitettavan lapun opettajalle, jonka nimeksi osoittautui Marcus Volturi.
Onnistuin peräti kävelemään omalleni paikalleni kompastelematta kunnes se upea blondi saapui luokka huoneeseen.
“Mitä vittua sinä istut minun paikallani?” hän ärähti minulle. Hänen äänensä kuulosti tuulikellon helinältä.
“Eipä tässä lukenut nimeäsi. Joka oli?” kysyin uhmakkaasti istuen jämäkästi paikallani. Ystäväni, jotka kaikki olivat poikia, olivat opettaneet, ettei tuollaisten bimbojen pillin mukaan kuulunut leikkiä.
“Olisit voinut kysyä joltakulta. Ja nimeni ei kuulu sinulle.” blondi sanoi katse myrkyllisenä.
“Hale ja Swan, hiljaa”, opettaja ärähti otsa kurtussa.
“Hän ei päästä minua minun paikalleni”, Blondi sanoi.
“Edelleenkään tässä ei lukenut nimeäsi”, sanoin tyynesti, sillä hän oli näköjään tottunut saamaan tahtonsa läpi tavalla tai toisella, sillä hänen kätensä kohoosi kuin lyödäkseen, mutta silloin opettaja tuli ja otti Blondin kädestä kiinni.
“Rosalie Hale. Täällä ei tapella”, opettaja sanoi ankarasti.
“Ei, en aikonutkaan, herra Volturi.” hän sanoi mairealla äänellä ja kopsutteli pulpettiin, joka oli kaukana hänen seuraajistaan. Hän istui pulpettiin ja minä virnistin hänellä vain ärsyttääkseen häntä. Ihan sama mitä hän ajattelisi, mutta meistä ei tulisi ikinä ystäviä.
Silloin hän käänsi päätään ja jäin tuijottamaan häntä ja hänen vihreitä silmiään. Pojalla oli pronssiset, pörröiset hiukset, uskomattoman vihreät silmät ja juuri sopivan lihaksikas vartalo.
“Neiti Swan. Voisitko ystävällisesti kääntää katseesi hra Cullenista?” opettaja kysyi jo hiukan ärtyneesti. Tunsin, kuinka puna nousi kasvoilleni ja ympäriltäni kuului tirskahtelua, joka sai minut punastumaan vielä syvemmin. En katsonut enää koko tunnilla taakseni, mutta tunsin kuinka kuvainnollisesti silmäpari poltti selkääni. En tiennyt oliko se Rosalie vai kuka, mutta epäilin, että saisin kuulla tuijottelustani vielä kauan.
“Iskit silmäsi sitten Edwardiin?” kysyi joku tyttö, jota en tuntenut, hyppytunnilla.
“En iskenyt, ja nimesi oli?” kysyin kärkkäästi.
“Anteeksi. Nimeni on Alice”, tyttö sanoi ja ojensi kätensä. Tartuin käteen ja hymyilin:
“Bella.”
“Mitä sinulla on seuraavaksi?” tyttö kysyi uteliaasti.
“Näyttämötaidetta”, sanoin, kun olin ensin luntannut paperista.
“Mahtavaa niin minullakin!” tyttö hihkui ja melkein pomppi paikoillaan.
“Kiva”, sanoin, mutten erityisen totuudenmukaisesti. Jos tyttö ymmärtäisi olla hiljaa Edwardista - vai mikä hänen nimensä olikaan? - tyttö saattaisi olla ihan mukava. Hän näköjään oli eri mieltä.
“Meistä tulee varmasti hyvät ystävät!” hän kiljahti ja hyppäsi kaulaani. Jos hän jatkaisi tuota, veisin hänet sairaalaan. Tai kysyisin, käyttikö hän päihteitä tai jotain…
“Eikö meidän pitäisi mennä sinne tunnille?” kysyin, kun kello rupesi tikittämään vaarallisesti.
“Hups. Niin kai…” Alice sanoi aidosti hämmentyneenä ajan kulusta.
“Niin…” sanoin ja lähdin kävelemään eteenpäin, Alice luultavasti kertoisi jos menisimme väärään suuntaan.
Alice oli hiljaa kunnes saavuimme luokkaan. Hän aukaisi oven ja meni sisälle. Menin hänen perässään ja olin törmätä punahiuksiseen naiseen. Annoin hänelle allekirjoitettavan lapun johon olin edellisellä tunnilla pyytänyt Marcus Volturilta nimen. Luin hänen kiekuraisilla kirjaimilla kirjoitetun nimen - joka oli Victoria Star - ja juuri kun olin laittamassa lappua laukkuuni - joka oli olallani - kännykkäni piippasi. Monella muullakin oli kännykkä kädessä, joten päättelin, ettei se niin paha voinut olla. Kaivoin kännykkäni laukusta ja avasin sen punaisen läpän.
Sinulle on tullut 1 uusi viesti. Lähettäjä: Michael. Huokaisin, mutta avasin viestin.
Bells rakas, missä olet? Miksi et vastaa puhelimeen?Huokaisin uudestaan ja sain osakseni Alicen kummastuneen katseen. Vastasin hänen katseeseensa ja huitaisin kädelläni. Ja näpyttelin Michaelille vastauksen.
Koulussa Losissa. Enkä ole rakkaasi.Kului hetki aikaa ja sitten hän vastasi.
Miksi siellä?Päätin olla vastaamatta. En ollut huomannut ympärilläni olevaa maailmaa, joten hämmästyin, kun opettaja oli edessäni ojentaen sankoa. Katsoin sankoa ja huomasin, että siellä oli kännyköitä. Huokaisin ja asetin kännykkäni sangon pohjalle.
”Ja myös neiti Swanille viisikymmentä minuuttia jälki-istuntoa”, opettaja sanoi äänellä, joka kuului mielestäni purkkapallojen joukkoon.
”Ja nyt aloitamme tunnin näytelmäharjoituksilla. Kategoriat ovat draama, romantiikka, komedia ja tragedia. Nostatte kategorian tästä”, osoitti jälleen sankoa, ”ja näistä aiheen”, opettaja osoitti lakatuilla kynsillään neljää eri sankoa, ”ilmoitan nyt parinne. Brandon ja Clearwater”, tummahiuksinen poika meni Alicen viereen.
”Adams ja Stanley”, vaaleahiuksinen tyttö meni punahiuksisen pojan viereen.
”Hale ja Elliot”, Rosalie meni jonkun pojan viereen.
”Reese ja Volturi”, pienikokoinen tyttö meni pitkän pojan viereen.
”Cullen ja Swan”, sydämeni jätti pari lyöntiä väliin. Miksi juuri minä, miksi minut pitää pistää hänen parikseen? Tunsin kuinka joku tuli viereeni ja otti kädestäni kiinni. Edward oli huomannut jännitykseni ja yritti helpottaa sitä. Muttei onnistunut itse asiassa hän vain pahensi sitä. Edward huomasi tämänkin ja laski käteni irti ja kääntyi minuun päin.
”Hei olen Edward Cullen. Ja sinä olet Bella?” hän sanoi soinnukkaalla, pehmeällä äänellä. Nostin katseeni ja löysin hänen silmänsä. Hukuin niihin, tuntui että näkisin hänen sieluunsa vain katsomalla häntä silmiin. Hän rykäisi kurkkuaan ja pidätteli nauruaan. Mieleeni pälkähti että näytin varmaan aivan ääliöltä - seisoin monttu auki ja tuijotin häntä kun hän esitteli itsensä.
”Anteeksi mitä sanoit?” kysyin kengännauhoiltani.
”Niin että sinähän olet Bella?” Edward kysyi virnistäen.
”Niin tai Isabella tai siis vain Bella tai..” änkytin ja punastuin änkytystäni.
”Olet suloinen punastuessasi”, Edward kuiskasi korvaani, saaden minut punastumaan lisää.
”Mennään vain hakemaan se kategoria ja aihe”, sanoin ja työnnyin hänen ohitseen. Nappasin sangoista paperilappuset. Ensimmäisessä luki romantiikka ja toisessa ensisuudelma.
Tyrkkäsin laput Edwardille joka nauroi niille.
”No niin”, opettaja taputti käsiään saadakseen meidät hiljenemään, ”näytelkää!”
Alice ja tummahiuksinen poika kävelivät piirin keskelle. Opettaja napautti sormiaan ja huikkasi:
”Alkaa!”
”Miten pystyit tekemään niin minulle?” Alice kysyi epäuskoisena.
”Kulta mitä minä olen tehnyt?” poika kysyi uskottavan hämmästyneenä.
”Petit minua toisen kanssa!” Alice sanoi ja kääntyi selin poikaan. Poika meni Alicen taakse ja käänsi tämän lempeästi ympäri.
”Kulta minä en ikinä pettäisi sinua”, poika lohdutti.
”Niinhän sinä sanot!” Alice sanoi ja astui askeleen taaksepäin. Minusta tuntui välillä, etten seurannut koulunäytelmää vaan televisiota.
”Mutta minä tarkoitan sitä!” poika sanoi ja nosti kätensä ilmaan.
”Et sinä mitään tarkoita!” Alice sanoi ja näin hänen silmissään kyyneleitä.
”Tarkoitanhan! Alice minä rakastan sinua ja vain sinua”, poika sanoi ja lähestyi Alicea ja teki jotain odottamatonta. Hän suuteli Alicea. Alice astui askeleen taaksepäin ja löi hölmistynyttä poikaa kasvoille, jonka johdosta tämä käänsi päänsä ja hieroi teatraalisesti poskeaan.
”Siitäs sait”, Alice mumisi ja lähti korot kopisten poispäin pojasta, mutta palasi hetken päästä kumartamaan yleisölle. Väki taputti ja vislasi. He olivat loistavia näyttelijöitä. Opettajakin nousi ylös ”valtaistuimeltaan” ja taputti kovaa.
”Bravo! Tuollaista tunnetta tarvitaankin!” hän huusi.
”Seuraavaksi Swan ja Cullen”, opettaja sanoi. Kävelimme piirin keskelle ja sen jälkeen kuului opettajan ääni ja sormien napsautus.
”Sinä olet söpö”, Edward sanoi. Jes, tästä tulee kunnon söpöilyä, ajattelin ja huokaisin sisäisesti.
”Ja sinä komea”, sanoin ja pörrötin hänen hiuksiaan. Ne tuntuivat uskomattoman pehmeiltä.
”Miksi et voi ymmärtää että pidät minusta?” Edward kysyi minulta surullisena.
”Koska rakastan toista.”
”Voithan rakastaa kahta yhtä aikaa”, Edward sanoi ja veti minut lähemmäksi.
”Se olisi pettämistä”, vaikeroin ja astuin askeleen taaksepäin. Mutta Edward tuli perässä.
”Ei olisi.”
”Silloin sinä et tiedä pettämisestä mitään”, sanoin ja käännyin muka lähteäkseni.
”Kyllä minä tiedän. Teen sitä koko ajan.”
”Mitä?” kiljaisin.
”Niin olen yhdessä erään toisien kanssa mutta toivon että hän olisi sinä.”
”Et ole kertonut minulle mitään?”
”Et ole kysynyt.”
”Minä annoin sinulle kaiken. Sydämeni!”
”Sinä sanoit, sinä myönsit että olen saanut sydämesi!”
”Mutta sinä olet toisen kanssa!”
”Valehtelin. Olen odottanut sinua ja vain sinua.” Edward sanoi ja lähestyi minua, kumartui ja suuteli hellästi ja suloisesti. Sen kummempia ajattelematta vastasin suudelmaan lämpimillä huulillani. Tunsin kuinka Edward jännittyi, mutta rentoutui sitten. Olin tehnyt jotain odottamatonta.
Kun irtaannuimme toisistamme, väki taputti ja vislasi. Edward jäi tuijottamaan minua ja minä punastuin - taas.
Edward Pov
Puhuin takanani istuvan Jacobin kanssa jalkapallokuvioista. Kunnes yhtäkkiä hän ulahti.
”Oh… Katso mikä unelma!” seurasin hänen katsettaan ja löysin laihan ruskeahiuksisen tytön, joka käveli toiselle puolelle luokkaa ja istuutui. Hetken päästä luokkaan astui Rosalie Hale ja pystyin jopa kuvittelemaan mitä luokkatoveripojat ajattelivat. He jumaloivat Rosalieta josta minä en pitänyt. Hän oli liian… itsekeskeinen. Se olisi kai sopiva sana. Kuulin Rosalien korkean äänen melkein huutavan.
”Mitä vittua istut paikallani?” en kuullut vastausta. En kuullut keskustelua sen enempää, koska seuraavaksi kuului Volturin ääni.
”Hale ja Swan, hiljaa.”
”Hän ei anna minun istua paikallani!” en kuullut jälleen vastausta, nähtävästi ”Swanista” tämä ei ollut mikään iso juttu. Rosalie kohotti kättään ja koko luokka veti samanaikaisesti henkeä, mutta Volturi meni Rosalien taakse ja nappasi hänen kätensä raudanlujaan otteeseen.
”Rosalie, Hale, täällä ei tapella”, opettaja sanoi ankaralla äänellä.
Rosalie kopsutteli istumaan viereeni. Ja käänsin pääni pois. Näin kumminkin syrjäsilmällä kuinka tyttö käänsi päätään ja virnisti Rosalielle ärsyttääkseen tätä. Käänsin päätäni, jotta näkisin hänen kasvonsa kunnolla. Jäimme tuijottamaan toisiamme. Yhtäkkiä hän punastui ja käänsi päänsä pois, minulta oli mennyt näköjään jotain ohi, sillä Jake nauraa hohotti ja löi nyrkillä minua olkaan. En ymmärtänyt yhtään, mistä oli kysymys.
Tunti kului nopeasti koska mielessäni olivat seuraavan hyppytunnin harjoitukset. Kun tunti loppui, Jake virnuili minulle. Jep. Nyt päätin sen, viettäisin aikani harjoituksissa vaikka Jasperin seurassa. Lampsin nopeammin kenttää kohti.
”Ed!” kuului takanani huuto kun Jacob oli jäänyt jälkeen.
”Ed!” Jacob puuskutti kun oli vihdoin saanut minut kiinni. Pitäisi laittaa Jake juoksemaan useammin… Hänellä todellakin oli huono kunto!
”Niin?” kysyin muka tyhmänä.
”Mitä se tunnin aikainen oli?” Jacob kysyi uteliaasti.
”Historiaa?” sanoin ja kohautin olkiani.
”Ed, nopeaa toimintaa!” paras kaverini virnuili. Mulkaisin vain häntä ja hän vaikeni.
”Okei, okei, huono vitsi”, hän mutisi.
”Niin tosissaan oli”, mutisin ja näin edessäni jo jalkapallokentän. Nämä olivat ensimmäiset harjoituksemme joukkueena. Ja minut oli valittu kapteeniksi.
Joukkueeseemme oli tullut kaksi uutta: Emmett Swan – hetkinen, Swan? Ei kai vain sen tytön veli? - ja Leah Cleawater. Hän oli ainut tyttö historiassa joka pyrki joukkueeseen ja oli siihen tehtävään potentiaalinen. Lämmittelimme hiukan ja pelasimme yhteen maaliin.
Aika kului kuin siivillä ja minulle tuli kiire seuraavalle tunnille joka oli näyttämö taidetta. Tunti oli jo alkanut kun saavuin, joten suljin oven varovasti takanani ja hiivin nojaamaan seinään, vihasin näyttämötaidetta. Victoria jakoi jo pareja.
”Cullen ja Swan.” opettaja sanoi. Etsin katseellani Bellaa - Emmett oli kertonut minulle että Bella oli hänen siskonsa, kun olin kysynyt tätä häneltä ja löysinkin hänet pian hänen ruskean hiuspehkonsa avulla. Kuljin hiljaa hänen taakseen ja otin häntä kädestä kiinni sillä vaistosin, kuinka jännittynyt hän oli. Hän jäykistyi ja häkeltyi käteni kosketusta. Päästin hänen kätensä vapaasti. En halunnut kiusata tyttöä enempää...
”Hei olen Edward Cullen. Ja sinä olet Bella?” esittäydyin kohteliaasti katsoen häneen. Hän nosti katseensa ja unohtui katselemaan minua. Hänen suunsa oli auki ja suuret ruskeat silmät katsoivat häkeltyneenä minuun. Hänelle nousi kaunis puna kasvoille kun huomasi että oli tuijottanut minua ja minä odotin häneltä vastausta.
”Anteeksi, mitä sinä kysyit?”
”Niin että nimesi on Bella?” kysyin.
”Niin tai Isabella, tai siis vain Bella tai…” Bella änkytti ja punastui vielä muutaman asteen lisää. Päätin hiukan kiusata Bellaa.
”Olet suloinen punastuessasi”, kuiskasin hänen korvaansa. Tietäen että hän oli nyt erittäin punainen.
”Mennään vain hakemaan se kategoria ja aihe”, Bella sanoi ja työntyi ohitseni sangoille. Hän tuli hetken päästä takaisin ja tyrkkäsi laput minulle. Ensimmäisessä luki kategoria eli romantiikka ja toisessa luki ensisuudelma. Hymähdin kun kuulin Jacobin äänen päässäni: ”nopeaa toimintaa”. En seurannut näytelmiä, vaan Bellaa joka puolestaan seurasi itse näytelmää. Joten kyllähän minäkin seurasin näytelmää. Tavallaan.
Kun lopulta tuli vuoromme Bellan kanssa näytellä, menin ensimmäisen kerran elämässäni innoissani ”lavalle”. Kuului sormien napsautus, joka oli merkkiääni.
”Sinä olet söpö”, aloitin
”Ja sinä komea”, hän vastasi ja nosti kätensä hiuksiini ja pörrötti niitä. Hänen kosketuksensa tuntui hyvältä.
”Miksi et voi ymmärtää että pidät minusta?” kysyin häneltä ”surullisena”. Jouduin täydellisesti näyttelemään surun, sillä olin onnellinen, kun sain olla Bellan kanssa siinä käsi kädessä.
”Koska rakastan toista”, Bella sanoi surun murtamana. Minusta rupesi tuntumaan, ettemme näytelleet enää niin hirveästi.
”Voithan rakastaa kahta yhtä aikaa”, sanoin viekkaasti ja vedin Bellan lähemmäksi.
”Se olisi pettämistä”, Bella vaikeroi ja astui taaksepäin. Menin hänen jäljessään, niin että väliimme jäi tasan saman verran tilaa kuin ennenkin.
”Ei olisi”, vastasin päätäni pudistellen.
”Silloin sinä et tiedä pettämisestä mitään!” Bella sanoi tuskaisesti ja kääntyi minuun selin.
”Kyllä minä tiedän. Teen sitä koko ajan”, sanoin, vaikkei se ollut totta.
”Mitä?” Bella kiljaisi. En tiennyt näyttelimmekö, vaiko emme mutta hän teki sen uskottavasti.
”Niin, olen yhdessä erään toisen kanssa mutta toivon että hän olisi sinä”, selitin.
”Et ole kertonut minulle mitään?” Bella sanoi vihaisesti.
”Et ole kysynyt”, sanoin totuuden mukaisesti.
”Minä annoin sinulle kaiken. Sydämeni!” Bella vaikeroi.
”Sinä sanoit, sinä myönsit että olen saanut sydämesi!” sanoin aidosti voitonriemuisena, vaikka tämä oli vain näytelmää.
”Mutta sinä olet toisen kanssa!” Bella puolusti.
”Valehtelin. Olen odottanut sinua ja vain sinua”, sanoin romanttisesti ja astuin askeleen Bellaa lähemmäksi ja suutelin tätä. Hämmästyksekseni Bella vastasi suudelmaan kuumilla, pehmeillä huulilla hellästi.
Kun irtaannuimme toisistamme, väki taputti ja vislasi. Jäin tuijottamaan Bellaa, joka punastui. Kosketin hänen poskeaan. Jos näyttämötaiteen tunnit olisivat aina tämän laisia, näyttämötaide oli uusi lempiaineeni.
