Kirjoittaja Aihe: FMA, Sodan henki, K-11  (Luettu 1854 kertaa)

Surunmurhaaja

  • Arvuuttaja
  • ***
  • Viestejä: 2 618
FMA, Sodan henki, K-11
« : 28.11.2009 22:59:35 »
Disclaimer: Fullmetal alchemistin hahmot ja paikat omistaa Hiromu Arakawa, en minä.

Kirjoittaja: Venomous
Beta: -
Ikäraja: K-11
Fandom: Fullmetal alchemist
Paritus: Ei ole, ficissä esiintyy vain Ed ja Roy
Genre: Draama nyt vaikka sitten
Summary: Mustang sai kyllä Edin suuttumaan, mutta Edin kieli oli aina valmiina suoltamaan loukkauksia ja he olivat jälleen tasoissa, peli alkoi aina alusta, koska kumpikaan ei suostunut luovuttamaan.

A/N: En mä kehtaa väitää tätä ficletiksi, kun sanoja on kuitenkin 462... Osasinpas taas lopettaa ajoissa. Sananlaskuhaaste II:n sananlaskulla Mies on työnsä näköinen ja FF50:en sanalla 027 näkö. Ja fandom10:een.

Sodan henki

Mustang kuului niihin ihmisiin, joiden ärsytyskynnys ei ollut ihan matala, mutta Ed teki päivittäin parhaansa ylittääkseen sen. Piikikäs huomauttelu, ovien paiskominen, piilovittuilu ja jatkuva mulkoilu olivat omiaan saamaan kenet tahansa räjähtämään lopulta, eikä nolossa asemassa silloin ollut kuin räyhääjä itse. Se oli strategiapeliä, eikä siinä pärjännyt ellei osannut hangoitella vastaan. Iskemällä vyön alle, panemalla piikittelijä puhumaan itsensä pussiin, loukkaamalla, nauramalla… Kuka tahansa ei myöskään osannut sitä, ja se oli Edin etu.

Mustang vain ei ollut kuka tahansa.

Eversti osasi iskeä takaisin. Kipeästi. Hän potki halutessaan ketä tahansa ilkeästi nivusille, vaikka istuisi työtuolissaan ja kohde olisi ovella valmiina juoksemaan pakoon.

Mutta Ed ei ikinä alentunut juoksemaan karkuun, ja oli vaikea päättää kumpaa se ärsytti enemmän. Ed ei saanut Mustangia räjähtämään, Mustang ei saanut Ediä ottamaan jalkoja alleen. Mustang sai kyllä Edin suuttumaan, mutta Edin kieli oli aina valmiina suoltamaan loukkauksia ja he olivat jälleen tasoissa, peli alkoi aina alusta, koska kumpikaan ei suostunut luovuttamaan.

Eversti näytti aina siltä kuin pitikin istuessaan työtuolissaan tai kävellessään pitkin esikunnan käytäviä. Everstiltä. Tummansininen univormu korosti hänen harteikkuuttaan, hänen ryhtinsä oli suora ja katse terävä, mutta se ei näyttänyt ilkeältä. Kaikki tekivät automaattisesti kunniaa Mustangin ohittaessa, vaikka tämä ei olisi edes huomannut.

Ja se kaikki ärsytti Ediä aivan helvetisti, mutta hän ei tiennyt miksi. Koska Mustang näytti aina asialliselta, koska Mustang ei alentunut käyttäytymään kuin tavallinen siviili?
Koska he kävivät jatkuvasti keskinäistä sotaa, mutta kumpikaan ei ikinä voittanut tai hävinnyt?

Ehkä se oli kaikkea sitä. Kaikkein eniten Ed halusi, että Mustang olisi edes kerran julkisesti joku muu kuin herra Mustang, herra eversti tai hänen komentajansa. Että kuori särkyisi hänen omien alaistensa nähden. Se olisi niin tyydyttävä erävoitto, ettei Ediä haittaisi vaikka Mustang haukkuisi häntä silloin pätkäksi.

Mutta ehkä, Edin oli myönnettävä, he molemmat jollain kierolla tapaa nauttivat siitä. Vaikkei kumpikaan ikinä, ikinä myöntäisi sitä, oli äärimmäisen tyydyttävää saada purkaa aamuäreytensä johonkuhun, joka osasi laittaa oikeasti vastaan pakottaen aivot työskentelemään raivokkaasti alikynteen jäämisen estämiseksi, johonkuhun, joka oli heti pelissä mukana.

Ed virnisti vetäessään ilmaa keuhkoihinsa valmistautuen edessä olevaan sanasotaan. Ehkä hän ei ikinä saisi Mustangia luovuttamaan, ehkä Mustang ei saisi häntä koskaan romahtamaan. Heidän ollessa kaksin Mustang ei ollut eversti tai komentaja vaan kusipää, orjapiiskuri, ääliö, mulkku tai mitä ikinä hänen mielensä tulikaan. Ja se oli toistaiseksi tarpeeksi.

*

Mustang otti paremman asennon työtuolissaan, sellaisen, mikä näytti arvokkaalta, mutta siinä kesti kuitenkin istua pitkän aikaa puutumatta.

Ehkä oli lapsellista hypätä Edin sanailuun mukaan, mutta hän ei välittänyt. Hän olisi voinut luovuttaa, kestää Edin naljailun ja antaa olla, mutta hän ei halunnut.

Mitä väliä sillä oli, vaikka Ed oli kasvanut muutekin kuin fyysisesti, mitä väliä, vaikka hän oli teräsalkemistin komentaja ja olisi voinut laittaa alaisensa aisoihin? Jatkuva tasapeli varmisti sen, ettei se ikinä loppuisi, sillä jos se olisi loppunut, he molemmat jäisivät kaipaamaan sitä.

Vaikka he eivät ikinä, ikinä myöntäisi sitä.
« Viimeksi muokattu: 13.04.2013 21:57:16 kirjoittanut Yukimura »
Vanhan runontekijän sanoin
Täynnä uhmaa ja kauneutta
Luon rannanmitan valkeaa vaahtoa
Sinut kauniina kuin kärsivä jumala

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Sodan henki, K-11
« Vastaus #1 : 28.11.2009 23:18:07 »
Hih, kyllä tätä kannatti odottaa. Voisin mieltää kaksikon sanasodat hyvinkin tällaisiksi, että kumpikin osapuoli salaa nauttisi niistä, vaikka eihän semmoista ikinä kenellekään paljasteta. Varsin uskottavaa.

Lainaus
Se olisi niin tyydyttävä erävoitto, ettei Ediä haittaisi vaikka Mustang haukkuisi häntä silloin pätkäksi.

Oho, toi on kyllä Ediltä jo aika rajua, ettei pätkäksi haukkuminen haittaisi. <3 :D

En osaa sanoa mitään, paitsi että pääni pyrki kovasti parittamaan näitä toisilleen (jostakin kumman syystä) ja että tykkäsin kovasti.
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 549
  • 707
Vs: Sodan henki, K-11
« Vastaus #2 : 28.07.2010 23:39:00 »
Tää oli todella kiva ficci, tykkäsin ja menenkin aika lailla samaa rataa Picsin kommentin kanssa. Heidän väittelyjään voisi tosiaan kuvitella loogisesti molempia miellyttäväksi asiaksi! Muttei sitä kuitenkaan kenellekkään kerrota, koskaan.   :)

Lainaus
Eversti näytti aina siltä kuin pitikin istuessaan työtuolissaan tai kävellessään pitkin esikunnan käytäviä. Everstiltä. Tummansininen univormu korosti hänen harteikkuuttaan, hänen ryhtinsä oli suora ja katse terävä, mutta se ei näyttänyt ilkeältä. Kaikki tekivät automaattisesti kunniaa Mustangin ohittaessa, vaikka tämä ei olisi edes huomannut.
Aika pitkäks meni tämä minun lainaukseni, mutta no menköön. Everstin kuvailu sopi todella hyvin ja sait sen kuulostamaan ylväältä, enkä voinut olla kuvittelematta Royn kävelevän käytävillä arvokkaana everstinä. Jotenkin niin normaalia, että juuri se, miksi muut Mustangia kunnioittivat oli Edille kuin piikkilihassa!  :D

Ja samaa, kuin Picsikin pää pyrki parittamaan näitä jostain kummansyystä.  ::) Tosin oli mukava lukea Edistä ja Roysta, joiden välillä on jotain muuta kuin rakkaus-suhde. Tykkäsin.

Ei tullut mikään kummoinen kommentti, mutta olenpahan kertonut lukeneeni.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Doubleblade Miriko

  • Fanfiction Collector
  • ***
  • Viestejä: 62
Vs: Sodan henki, K-11
« Vastaus #3 : 02.08.2010 19:23:00 »
Ihana! Tää sai mut hymyilemään enemmän kuin mikään muu tänään. Kiva lukee välillä tälläsiikin FMA ficcejä, kun tavallisesti luen aina niitä hirveen synkkiä ja verisiä (ei niissä kyllä mitään vikaa ole *evil smile*), nii on mukavaa lukee jotain näin piristävää.

Mä oonkin aina aatellu et Mustang ja Ed tappelee vaan tavan takaa, ei siks et ne oikeesti vihaa toisiaan ja tässä se näky tosi hyvin. Se on niille peli ja Edin yritys saada Roy "nöyrtymään" tavalliseksi siviiliksi on sellaista mitä Ed tekisi, koska en ole ikinä huomannut Edin suhtautuvan armeijaan niin virallisesti kuin pitäisi. Tähänhän vois tulla jatkoa missä jompikumpi (Ed) vihdoin voittaa.

Okei, kiitti tästä ja nyt mul on hirvee hinku painuu FF.netiin ja lukee FMA ficcejä... Siitä onkin vähänaikaa ju oon kattonu ne. Mä menin ny, kiitti kivasta ficistä!

Sofiesque

  • Vieras
Vs: Sodan henki, K-11
« Vastaus #4 : 04.08.2010 10:24:57 »
Joo, tämähän oli hyvä! Mua on aina oikeastaan kiinnostanut tää asetelma, koska etenkin Royn suhteen on aika helposti aavistettavissa, että hahmot oikeasti nauttii kinastelusta. Mä tykkään kovasti sun kirjoitustyylistäsi, ja esimerkiksi tossa Odoshin quotettamassa esimerkissä kuvailit Royta niin nappiin, että huhhuh.

Lainaus
Eversti osasi iskeä takaisin. Kipeästi. Hän potki halutessaan ketä tahansa ilkeästi nivusille, vaikka istuisi työtuolissaan ja kohde olisi ovella valmiina juoksemaan pakoon.

Tykkäsin kanssa tästä kohdasta, koska a) se on niin totta ja b) sanaleikit? the best thing ever.

'Huono' puoli parituksettomissa ficeissä on, että niiden jälkeen tulee kauhea hinku mennä lukemaan jotain parituksellista, ja niinpä mä hilpasen nyt hutaistuani tän säälittävän kommentin tyydyttämään nälkäni Roy/Edillä. :D Kiitos avartavasta lukukokemuksesta.