Kirjoittaja Aihe: Twilight/Harry Potter: Oh my god! You killed him! 14. Luku (ilmestynyt 13.4.2010) | K-11 Alice/Jasper  (Luettu 23290 kertaa)

Liinalotta

  • ***
  • Viestejä: 289
Vs: Oh my god! You killed him! 8. Luku (ilmestynyt 18.10)
« Vastaus #40 : 18.10.2009 18:06:05 »
Hhaaa.. :--DD
Ihana kosto Alicella. RAKASTAN SITÄ!!
Nojaa, enpä kattonut kirjoitusvirheitä sillä silmällä.
Jatkoa. Jatkoa. JATKOA ÄKKIÄ!!!
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen

Chelseya

  • Ledger
  • ***
  • Viestejä: 18
Vs: Oh my god! You killed him! 8. Luku (ilmestynyt 18.10)
« Vastaus #41 : 18.10.2009 20:50:40 »
Jee, jatkoa on tullu!
Oli taas tosi kiva ja odotann Alicen kostoa.
Joten jatkoa! : ))
She had something to confess to
But you don't have the time so
Look the other way 
You will wait until it's over
To reveal what you'd never shown her
Too little much too late

essss

  • pesukarhu
  • ***
  • Viestejä: 181
  • ava by Annabelle
Vs: Oh my god! You killed him! 8. Luku (ilmestynyt 18.10)
« Vastaus #42 : 18.10.2009 21:34:25 »
voi paska, tänne on tullu lukuja, enkä oo ees huomannu ^^
mutta, ihania lukuja <3 tykkään. i lööööv it.

kiiiitos.
and paradise comes at a price

Deatha

  • LEECH
  • ***
  • Viestejä: 54
Vs: Oh my god! You killed him! 8. Luku (ilmestynyt 18.10)
« Vastaus #43 : 19.10.2009 17:50:20 »
PÖÖÖ oli hyvä hyvä hyvä :DD jeee lisää ilkeitä suunnitelmia peliiiiin <3<3 lisää lisääää :DDD ihana kuut vörk. ja taas se rakentava palaute kuoli perhana siihen espanjantautiin XD

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Oh my god! You killed him! 8. Luku (ilmestynyt 18.10)
« Vastaus #44 : 20.10.2009 21:15:41 »
Here I am! Vihdoinkin.
Muttajoo. Loistavat luvut, varsinkin se maanpetturuuskohta oli aivan loistava! Mä muuten luin just ton Reaitan kommentin. Sokerihumalassa kenties? Tai sitten ei, sehän on aina tollanen.
Mutta joo. Niin, tosi hyvät, varsinkin mun Nessien sieppaus suunnitelma *röyhistää rintaansa*. Joo, omakehu "vähän" taas haiskahtaa, niin kuin eilen mesessäkin : P (toivottavasti kukaan muu kuin sä ei lue tätä kommenttia...)
Pitäis varmaan mennä betailemaan sitä ysiä, että saa tietää mitä siinä tapahtuu...
Kiitti taas ihanista luvuista <3

Ja kaikille siis tiedoksi, jatkoa saadaan kun minä saan sen betattua (eli joskus tuhannen vuoden päästä huomenna, kai, ja jos Haidy sen tänne ehtii laittaa. )
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

sarqq

  • Vieras
Vs: Oh my god! You killed him! 8. Luku (ilmestynyt 18.10)
« Vastaus #45 : 27.10.2009 20:31:38 »
mielenkiintosta nähdä miten ton koston kanssa käy. nopeesti jatkoa !  ;)

Korsetti

  • ***
  • Viestejä: 106
  • lwl ♥
Vs: Oh my god! You killed him! 8. Luku (ilmestynyt 18.10)
« Vastaus #46 : 29.10.2009 12:42:33 »
oi ei, olin iha keskittyny tähä ja sitku tää loppuki nii tuli hämmentyny olo :D

Mut hei, tää vaikuttaa hyvältä ;) itseasiassa erittäin hyvältä!

tuo kosto, ah, kosto on suloista  :D


ps. jatkoa?  :-*
Yeah, I bet you will. You rap about it, yeah, word, keep it real!

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! 8. Luku (ilmestynyt 18.10)
« Vastaus #47 : 31.10.2009 15:52:20 »
Kiitos kaikille ihan sikana kommenteista!!!! ;D

Sori et tän jatkon kanssa on vähän kestäny... Olin kyl kirjottanu tän jo syyslomalla ja lähettäny tän sillon Cherinalle tarkistettavaks, mut meil on ollu sen verran kokeit, nii se ei ollu kerenny tarkastaa....

No joka tapauksessa tässä teille rakkaat lukijat 9. Luku

9. Luku

APOV:

Olimme päässeet Rosalien ja Emmettin huoneen oven eteen ja olimme juuri koputtamassa ovelle, mutta oven takaa kuului vaimeaa murinaa ja kehräystä. Jos ei olisi kuulunut myös sängyn vaimeaa natinaa, se olisi kuulostanut eläinten tappelulta tai leikiltä. Käänsin pääni Bellan puoleen ja tämä minuun ja irvistimme inhosta.

Käännyimme takaisin oven puoleen ja Bella koputti hennosti oveen. Odotimme hetken, mutta mitään ei tapahtunut. Ääni ei lakannut, eikä kukaan tullut avaamaan ovea. Koputin oveen uudestaan hieman kovempaa kuin Bella, mutta vieläkään ei tapahtunut mitään. Sitten Bellalta loppui kärsivällisyys ja hän löi muutaman kerran oveen niin, että pamahti. Vihdoin ääni loppui ja kuulimme askeleita ja vaimeaa kiroilua, mikä tuli ovea kohti.

Oven avasi Emmett. Hän oli pelkissä punaisissa sydän boksereissa ja hänen hiuksensa oli sotkuinen ja hänen naamansa ja osa ylävartalosta oli täynnä Rosalien punattujen huulien jättämiä ihania punaisia huulipunaläikkiä. Näky oli huvittava.

”No?” hän kysyi ärtyisästi, sillä olimme keskeyttäneet hänen ja Rosalien lemmenleikit.
”Meillä on tärkeää asiaa Rosalielle”, Bella sanoi.   
”Jaa. No ei sitä ovea kuitenkaan tarvitse särkeä”, Emmett sanoi hieman lempeämmin.       
”Jos emme olisi hakanneet ovea, ette olisi kuulleet meitä lemmenleikkienne seasta”, sanoin härnäten Emmettiä.   
”Ei tarvitse selitellä. Tulkaa sisälle”, Emmett sanoi happamasti.

Kun astuimme huoneeseen sisälle, näky oli karmiva. Sänky oli pengottu sotkuiseksi, lattialla oli sikin sokin Rosalien ja Emmettin vaatteita. Itse Rosalie seisoi vihaisen näköisenä huoneen perimmäisessä nurkassa, vaaleanpunainen aamutakki päällään ja hänen hiuksensa oli kuin harakan pesä. En ollut ikinä nähnyt Rosaliea ja Emmettiä tämän näköisenä (ainakaan viimeiseen 20 vuoteen).
 
Käännyin Emmettiin päin ja sanoin:
”Tyttöjen asioita, joten valitettavasti sinun täytyy lähteä huoneesta pois.”
Emmett vilkaisi Rosalieta ja tämä nyökkäsi ja Emmett alkoi kerätä vaatteitaan lattialta ja aikoi pukea niitä päälleen, mutta työnsin hänet jo huoneesta pois.

”Asian on parasta olla tärkeää”, Rosalie sanoi tylysti. 
”Rose, ettekö te keksi muuta tekemistä Emmettin kanssa kuin pelehtiä päivät pitkät?” kysyin hiukan huvittuneesti.       
”Mitä se sinulle kuuluu?” Rosalie kysyi, ” Ei ole sinun ongelmasi.” 
”Ei se mitään häpeällistä ole. Ollemme minä ja Edwardkin joskus monta kertaa vuorokaudessa sängyssä…” Bella sanoi.
"Sama minulla ja Jasperilla. Tosin ei hetkeen, mutta-”

”No eiköhän mennä asiaa. Mitä teillä oli asiaa?” Rosalie alkoi jo suuttua.
”Pidät siitä aivan varmasti”, sanoi Bella.
”Kertokaa jo. Ei ole koko päivää aikaa.”

”Ajattelimme Bellan kanssa, että menisimme kolmisteen Roomaan, eikä kerrottaisi pojille asiasta. Pidettäisiin hauskaa kolmistaan”, sanoin.
”En oikein tiedä… Riippuu milloin mentäisiin”, Rosalie sanoi.

”Ylihuomenna. Eikö olekin mahtavaa?” Bella sanoi.
”Ylihuomenna? Niin nopeasti?” Rosalie järkyttyi.
”Haittaako se? Onko sinulla muita suunnitelmia?” kysyin. 
   
”Tuota… En nyt tiedä”, Rosalie mutisi.
 ”Olemme jo hankkineet liput. Ole kiltti ja tule”, sanoin käyttäen koiranpentu-ilmettäni.
”En nyt tiedä…”

”Harmi. Ei voi mitään Bella. Pyydetään sitten vaikka Emmettiä mukaan. Hän ainakin suostuu”, vaihdoin taktiikkaa ja Bella tajusi sen.     
”Niin. Ei kai tässä nyt muutakaan voi. Se olisi vaan ollut kivaa mennä lomalle tyttöjen kesken ja olla hetken pojista erossa”, Bella tuli mukaan juoneen. Käännyimme lähteäksemme, mutta Rosalie pysäytti meidät.

”Hyvä on minä tulen. Moneltako lento lähtee?” Mutristunut suuni kääntyi taas iloiseksi.
”Kuudelta aamulla. Muista ei sanaakaan pojille. Lähdemme heiltä salaa. Jos he kysyvät jotain, niin menemme metsästämään”, sanoin.

”Niin ja menemme sitten taksilla lentokentälle”, Bella lisäsi.
”Miksi emme mene autoilla?” Rosalie kysyi. Hän ei oikein tykkää takseista kun on kerran omakin auto.

”Siitä tulee hauskempaa. Muista pakata ajoissa”, sanoin ja lähdimme Bellan kanssa huoneesta. Kun olimme sulkeneet oven perässämme, löimme kädet yhteen ja aloimme kikattaa kuin pikkulapset.


A/N: Joo tää oli nyt taas vähän lyhkänen mut lupaan et 10. Luvust tulee pidempi.

Kommentteja???
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

essss

  • pesukarhu
  • ***
  • Viestejä: 181
  • ava by Annabelle
Vs: Oh my god! You killed him! 9. Luku (ilmestynyt 31.10)
« Vastaus #48 : 31.10.2009 18:09:54 »
Jännäks menee. : D hyvä luku.
anteeksi, kaikki rakentava suksi kuuseen.

kiitos.
and paradise comes at a price

Korsetti

  • ***
  • Viestejä: 106
  • lwl ♥
Vs: Oh my god! You killed him! 9. Luku (ilmestynyt 31.10)
« Vastaus #49 : 07.11.2009 10:29:39 »
höh, mä tajusin just et oon lukenu tän mutten kommentoinu! o.O

Mutta siis, hyvä tuo Alicen ja Bellan taktiikka tossa lopussa ^^

Miten sitten suunitelman käykään, ku eiks Edward kuule Alicen ja Rosalien ajatukset tosta matkasta? o.O

Entä mihin Nessie jää?! :O

Joo... mutta, toivottavasti saat sen kympin kirjotettua nopesti, koska täällä sitä odotellaan ;D

Yeah, I bet you will. You rap about it, yeah, word, keep it real!

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! 9. Luku (ilmestynyt 31.10)
« Vastaus #50 : 07.11.2009 11:46:47 »
Kiitos kaikille Kommenteista!!

Korsetti: Tosi kiva et tykkäät. Kysyit, että miten sen suunnitelman kans käy ky Eddie kuulee ne ajatukset. Edwardhan on siinä juonessa mukana. Alice ja Bellahan kerto sille sen juonen 8. Luvussa. Mut muuta en sitten kerrokkaan. Se jää nähtäväks mitä Nessielle käy....

Ja sit kaikille yhteiseks: On hyviä ja huonoja uutisia....Huono uutinen: En saa laitettuu tänne tänäviikonloppuna 10. lukuu, koska en saa sitä valmiiks, mut lupaan et se on ens viikonloppuna netis. Hyvä uutinen on se, että siitä luvusta tulee pidempi kun edellisestä.
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Deatha

  • LEECH
  • ***
  • Viestejä: 54
Vs: Oh my god! You killed him! 9. Luku (ilmestynyt 31.10)
« Vastaus #51 : 07.11.2009 14:13:43 »
ihQ luku XD juu jatkoa vaaa... ei se kyllä nin pervo ollu mitä mainostit... D: hihi more action please!! 8D ja rakentava upposi suohon. XD

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Oh my god! You killed him! 9. Luku (ilmestynyt 31.10)
« Vastaus #52 : 08.11.2009 17:07:40 »
Just hyvä luku <3
Tai no, ei siinä kauheesti mitään todellista äksöniä ollu, mutta sitä odotellessa.
Haahaaaa, kaikki muut lukijat. Mä tiedänkin jo mitä tulee tapahtumaan. Läläläläläää : P
No joo, muuten mä varmaan hyppisin katossa kun odottais että mitä seuraavaks tapahtuu. Oman ja muiden talossa asuvien turvallisuuden vuoksi  ;D
Kiitti, ja jatkoo taas sitte kun mä saan sen betattua... mutta mulla on nyt ens viikon alussa ranskan ja fysiikan kokeet, että katotaan nyt missä vaiheessa...

Kiitti taas, Haidyliini <3
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! 9. Luku (ilmestynyt 31.10)
« Vastaus #53 : 15.11.2009 16:52:49 »
Kiitti kaikille kommenteista!!

Tässä tää 10. Luku sit olis kuten lupasin. Pelkäsin jo etten kerkee laittaa tänne :-\ No täs tää kuiteski on. Toivottavasti pidätte.

10. Luku

APOV:

Vihdoin koitti päivä, jolloin minä, Bella ja Rosalie lähtisimme yhdessä Roomaan ”lomalle”. Tähän mennessä kukaan pojista (lukuun ottamatta Edwardia, joka oli juonessa mukana) eivät olleet huomanneet minun ja tyttöjen valmistelua kuten matkalaukkujen pakkausta ym. Roomaa varten.

Kello oli vasta vähän yli kaksi yöllä, mutta otin huoneestani keltaisen matkalaukkuni ja ”hiivin” Bellan ja Edwardin huoneeseen. En ehtinyt edes koputtaa oveen, kun Bella jo avasi sen minulle ja pyysi minua peremmälle. Jätin matkalaukkuni oven taakse ja astuin huoneeseen. Huoneessa ei ollut ketään muuta kuin minä ja Bella. Ihmettelin missä Edward ja Renesmee olivat, joten päätin kysyä asiaa:

”Missä Edward ja Nessie ovat?”
”Nessie on Jaken kanssa metsästämässä ja Edward on Jasperin ja Emmettin kanssa Seattlessa jossain autokaupassa”, Bella sanoi.

”Autokaupassa?” kysyin.
”Niin. Edward vähän niin kuin… miten sen nyt sanoisi? No sanotaan vaikka, että kiinnitti Jasperin ja Emmettin huomion muualle, jotta pääsemme lähtemään heidän huomaamattaan”, Bella sanoi juhlallisesti.

”Ei ihme, että Jazz lähtikin niin nopeasti parisen tuntia sitten, kun Eddie tuli pyytämään häntä jonnekin ja jätti minut yksin huoneeseeni”, sanoin harmitellen asiaa. Toisaalta oli parempi, että pojat olivat jossain muualla, kuin kotona, jotta pääsemme lähtemään ilman heidän kyselyitään ”Mihin menette?” tai ”Koska tulette takaisin?”

”Ei kai Nessie tiedä mitään meidän pienestä kostosta?” kysyin jo kymmenettä kertaa eilisen ja tämän yön aikana. Bella huokaisi syvään ja vastasi kymmenettä kertaa, ettei pieni veljentyttöni tiedä mitään. Olin vain jotenkin niin hermostunut, ja toistelin asioita kuin asioita, sillä en nähnyt niin hyvin Renesmeen ja ihmissusien takia tulevaisuuteen.

”No hyvä. Joko sitten menemme?” kysyin. Bella nyökkäsi ja otti sänkynsä alta sähkönsinisen matkalaukkunsa ja lähdimme hakemaan Rosalieta. Nappasin ovelta matkalaukkuni ja kiirehdimme Rosalien luo.

Koputimme Rosalien oveen ja ennen kuin hän kerkesi sanoakaan mitään, astuimme jo sisälle. Rosalie makasi sängyllään lukemassa jotain rakkausromaania.
”Huomenta Rose! Nyt olisi aika lähteä”, sanoin yhtä aikaa Bellan kanssa. Hän kohotti katseensa meihin, pamautti kirjan kiinni, viskasi sen huoneensa pienelle pöydälle ja nousi sitten ylös sängystään.

”Huomenta” hän toivotti meille ja väläytti ihme ja kumma pienen hymyn.
”Kai olet valmis lähtemään?” varmistin.
”Yksi juttu puuttuu”, hän sanoi ja tuhahdin äänekkäästi, mutta hän ei välittänyt vaan alkoi penkoa kaappiaan. Olisihan se pitänyt arvata, ettei hän ollut vielä valmis.

”Tässä”, hän sanoi pitäen kädessään vaaleanpunaista digikameraansa. Sitten hän otti huoneensa nurkasta ison (isomman kuin minun) vaaleanpunaisen nahka-matkalaukun ja tunki sinne kameran.

Vihdoinkin olimme valmiit lähtemään. Tästä tulisi ikimuistoisin matka, jonka olimme ikinä tehneet.

***********************

Koko lennon olimme suurin piirtein hiljaa. Silloin tällöin suunnittelin Bellan kanssa kostoani, mutten voinut puhua paljoakaan asiasta, sillä Rosalie oli vieressämme. Rosalien iloinen hymy oli kadonnut hänen naamaltaan kun olimme astuneet lentokoneeseen sisälle. Hän alkoi vain murjottaa. Emme kysyneet syytä äkilliseen mielentila muutokseen, sillä se taisi olla parasta, ettei hän vain suuttuisi.

Lentokentällä olimme Bellan kanssa toteuttaneet pienen osan suunnitelmaamme sillä aikaa kun Rosalie oli jossain vaatekaupassa katselemassa vaatteita. Se pieni suunnitelman toteutus oli se, että olimme menneet pieneen puhelinkauppaan ja hankkineet meille uudet sim - kortit puhelimiimme, sillä mitä todennäköisesti pojat yrittäisivät soittaa meille, kun huomaisivat meidän kadonneen. Ja kun vaihtaisimme ne uusin, he eivät voisi saada yhteyttä meihin ja he ottavat ”kidnappauksemme” vielä enemmän todesta. Ainoana ongelmana oli Rosalien puhelin. Päätimme rikkoa sen heti kun siihen on tilaisuus.

Kun saavuimme Rooman lentokentälle, oli jo iltapäivä. Ilma oli pilvinen, mutta kaunis. Tilasimme taksin ja lähdimme kohti hotelliamme. Olin ottanut hieman selvää meidän hotellistamme. Se sijaitsee Rooman sydämessä ja se on vain sadan metrin päästä Pantheonista ja viehättävästä Piazza Navona –aukiosta. Suurin osa hienoista nähtävyyksistä olisi aivan hotellin vieressä tai vähän matkan päästä hotellistamme. Matkastamme siis tulisi täydellinen.

Hotellimme oli aivan uskomattoman kaunis. Se oli rakennettu 1600-luvun rakennukseen ja siinä luki suurilla kirjaimilla ”Minerva”. Hotellin aula oli aivan uskomaton. Sen seinät ja lamput olivat beigen väriset ja huoneen keskellä oli suuri musta nahkasohva. Aivan kuin olisimme olleet linnassa. Näin sivusilmälläni, ettei Bella voinut uskoa silmiään ja hän oli yhtä innoissaan kuin minä. Mutta Rosalien masentunut ilme oli entistäkin onnettomampi. Outoa. Olisin niin kuvitellut hänen rakastavan tätä paikkaa. Taisin olla väärässä.

Menimme vastaanottovirkailijan luokse ja kerroimme, että olimme varanneet täältä huoneen. Virkailija antoi meille jokaiselle huoneen avaimen ja neuvoi meille reitin sinne, vaikkemme sitä olisi tarvinneet.

Huoneemme numero oli 103, joka sijaitsi kolmannessa kerroksessa. Hotellin hissit olivat todella siistit. Niiden peileissä ei ollut kirjoituksia eikä raaputusjälkiä.

Kun astuimme huoneeseen sisälle, silmiimme osui upea näky. Huone oli upeampi mitä näyissäni olin nähnyt. Huoneen oli todella iso. Sen seiniä koristi erilaiset seiniin maalatut taulut, joissa oli erilaisia beigen sävyjä. Huoneen keskellä oli valtava parisänky mustilla raameilla. Päiväpeitto oli yllätyksellisesti beigen värinen. Sängyn molemmilla puolilla oli mustat yöpöydät, joissa oli pienet mustat yölamput. Vähän matkan päästä sängystä oli sohva, jossa joku olisi voinut nukkua. Mehän emme periaatteessa olisi tarvinnut ottaa varasänkyä, mutta se olisi näyttänyt hassulta, jos emme olisi ottaneet sitä ja meitä on kolme.

Bellan silmistä säkenöi ilo ja jännitys. Hänen huulensa liikkuivat äänettömästi, etteivät ihmiset kuulleet mitä hän sanoi, mutta minä kuulin. ”Tämä on aivan uskomatonta. Aivan kuin olisimme linnassa…” hän oli aivan oikeassa. Tämä oli oikea paratiisi.

Rosaliesta tämä ei ollut yhtään hauskaa. Tai niin hänen ilmeestään voi päätellä. Hän oli vieläkin surullisempi kuin aulassa. Hän näytti olevan itku kurkussa. Harmi, ettemme me vampyyrit voida itkeä.

”Mikä sinulla on Rosalie? Etkö pidä tästä? Voimme kyllä lähteäkin…” sanoin vakavasti ja Bellankin sädehtivä hymy sammui.
”Ei tämä sitä ole. Tämä on vaan niin hieno paikka ja minua harmittaa, ettei Emmett ole täällä minun kanssani. En ymmärrä vieläkään miksemme voineet ottaa poikia mukaan”, hän sanoi masentuneesti.

”Ai. Mutta siinähän se idea juuri on. Pidetään hauskaa ilman poikia. Ollaan vähän niin kuin lomalla heistä. Pidetään hauskaa näin tyttöjen kesken. Milloin viimeksi olemme tehneet jotain hauskaa kolmistaan?” sanoin. Rosalien ilme muuttui hiukan iloisemmaksi.
”Niin, olet oikeassa. Ollemme lomalla ja pidetään hauskaa!” hän sanoi iloisesti ja hyppäsi makaamaan sängylle ja minä ja Bella nauroimme yhteen ääneen.

*********************

”No niin Bella. On aika hoitaa suunnitelma 1 1/2”, sanoin Bellalle. Rosalie oli mennyt yksin kaupungille ostelemaan vaatteitaan. Hän oli yrittänyt saada meidät mukaan, mutta turhaan. Olimme sanoneet hänelle, että olimme liian väsyneitä lähtemään. Se oli kyllä surkein valheeni ikinä, mutta Rosalie oli uskonut sen vaikka olikin ihmetellyt sitä.
”Siis mikä?” hän kysyi ihmeissään.
”Siis aika toteuttaa suunnitelma yksi loppuun, jotta pääsemme vaiheeseen kaksi”, tuhahdin.

”Selvä. Nyt älysin” Bella sanoi ja meni penkomaan Rosalien matkakassia. Ei kestänyt kauaakaan ennen kuin hän otti sieltä esille Rosalien pienen vaaleanpunaisen simpukkapuhelimen. Nyökkäsin antamalla hänelle merkin. Samassa hän laski puhelimen maahan ja talloi sen säpäleiksi. Nostin peukaloni pystyyn ja sanoin hänelle, että hyvää työtä ja hän nyökkäsi kiitokseksi.

”Onko nyt aika siirtyä vaiheeseen kaksi?” Bella kysyi.
”On, mutta sitä ennen meidän täytyy mennä etsimään kaikenmaailman lehtiä, jotta voimme toteuttaa sen”, sanoin ja lähdimme etsimään hotellista lehtiä.

********************

Meiltä meni noin varttitunti aikaa, mutta kun palasimme takaisin huoneeseemme, meillä oli iso pino kaiken maailman Italian juoru- ja uutislehtiä. Paiskasimme lehdet maahan ja menin matkalaukkuni luokse ja kaivoin sieltä kahdet sakset ja heitin toiset Bellalle.

”Mutta nämähän ovat kynsisakset”, hän sanoi ihmeissään.
”Ai. No onko sillä niin väliä, että millä me leikataan ne kirjaimet niistä lehdistä?” kysyin. En tullut ajatelleeksikaan, että mitkä sakset otin mukaan. Minusta ne olivat vain niin ihanan pienet, että päätin ottaa ne.
”No ei oikeastaan”, Bella vastasi ja alkoi leikellä lehtiä. Istahdin lattialle ja aloin itsekin leikata niitä.

”Okei tuossa pinossa on A:t tuossa B:t jne.” Bella sanoi ja osoitti maassa olevia pinoja.
”Selvä aletaan hommiin. Kannattaisiko meidän kirjoittaa se ensin papeille ja sitten tehdä se oikea versio?” kysyin.

”Ehkä se on varmempaa kirjoittaa ensiksi paperille”, Bella sanoi. Nyökkäsin ja otin kynän lattialta ja aloin pohtia, miten sen aloittaisin.
”No kirjoitatko sinä sen, vai jäätkö haaveilemaan tulevaa kostoasi?” Bella kysyi.
”Kirjoitan kirjoitan. En vain keksi miten aloittaisin sen”, mutisin vastaukseksi.

”Tarvitsetko apua?”
”Se voisi olla tarpeen.”
”Aloita vaikka näin: Hyvät herrat Jasper, Emmett ja Edward!”
”Se ei ole kovin vakuuttavaa”, sanoin.

”Aloita sitten suoraan asiasta, äläkä laita mitään kohteliasta ”tervehdystä” ollenkaan”, Bella sanoi. Nyökkäsin ja aloin kirjoittaa: ”Olemme kidnapanneet teidän vaimonne ja nyt he ovat panttivankejamme! Jos haluatte nähdä heidät vielä elossa, teidän täytyy luovuttaa meille Renesmee Cullen…”


A/N: Kommentteja??
Hotellin kuvaukset ja sijainti on sitten ihan oikeasti totta, joten en ole keksinyt näitä kuvauksia kokonaan päästä.
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

millix

  • ***
  • Viestejä: 26
Vs: Oh my god! You killed him! 10. Luku (ilmestynyt 15.11)
« Vastaus #54 : 15.11.2009 18:08:21 »
"Hotellimme oli aivan uskomattoman kaunis. Se oli rakennettu 1600-luvun rakennukseen ja siinä luki suurilla kirjaimilla ”Minerva”. Hotellin aula oli aivan uskomaton."

Noissa kohdissa vähän jökki, kun tuli kaksi kertaa melkein peräkkäin :)
Perfectionism is a Gift... and a Curse

Korsetti

  • ***
  • Viestejä: 106
  • lwl ♥
Vs: Oh my god! You killed him! 10. Luku (ilmestynyt 15.11)
« Vastaus #55 : 16.11.2009 18:17:40 »
oooh, jatkoa! :)

vai että tälleen, mitenköhän Rose suhtautuu, kun puhelinta ei löydy mistään? ;D

Tai entä pojat ku eivät tytöt olekkaan kotona, ja Nessietä vaaditaan? ;D

Jatkoa! ;D
Yeah, I bet you will. You rap about it, yeah, word, keep it real!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Oh my god! You killed him! 10. Luku (ilmestynyt 15.11)
« Vastaus #56 : 17.11.2009 18:40:10 »
Satakooolme!
(oli ihan pakko tehdä toi ennen kuin Lusi ehtii  ;D)

Mutta ihana luku, saatiin vähän toimintaa ja kaikkee.
Lisää vaan (kukakohan tässä onkaan se jolla ne luvut viipyy... nojaa)

Kiitti <3
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Peikonsukka

  • ***
  • Viestejä: 101
Vs: Oh my god! You killed him! 10. Luku (ilmestynyt 15.11)
« Vastaus #57 : 19.11.2009 19:25:28 »
Vau. en oo<ikinä jaksanu lukee twilight -ficcei, vaikka oonkin alottanu, en oo ikinä päässy loppuun. Tähän jäin heti koukkuun.
 En kirjotusvirheitäkään edes huomannu, mutten kyllä etsinytkään. Eli ajattelin jatkaa lukemista, ellei nyt tule kauheaa nytkähdystä nyt alaspäin.
Ainut juttu, jonka haluan vaan tarkistaa ihan vain lukemisen selkeyttämiseksi on, että jatkuuko tarina periaatteeessa siitä mihin neloskirja loppui, vai onko välissä kauhea tauko?? Ihan vain Renesmeen ikää ajatellen.

Deatha

  • LEECH
  • ***
  • Viestejä: 54
Vs: Oh my god! You killed him! 10. Luku (ilmestynyt 15.11)
« Vastaus #58 : 20.11.2009 09:23:50 »
Aaika jännä oli täytyy sanoa aika nopeesti eteni ja en ehkä siks pysyny ihan mukana xD mutta joo iha sama
SATAKOOOLME!!! o0li pakkoooo :DDD lets love our inner joke "103" XDDD muut ei tajua miti.  niin tällain tänääään lisää vaan

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! 10. Luku (ilmestynyt 15.11)
« Vastaus #59 : 20.11.2009 20:19:10 »
Kiitos kaikille kommenteista! Tosi kiva saada taas uusia lukijoita.

_jj_:Kysyit et onks tää jatkoo Aamunkolle?  Tää on periaatteessa jatkoo sille. Se on sen jälkeistä aikaa ja Renesmee on joku kuuden ikänen(Henkisesti)



11. Luku

JPOV:

Olin jo huolissani Alicesta. Hän, Bella ja Rosalie olivat olleet jo metsästämässä jo viisi päivää. Yleensä he ovat korkeintaan kaksi päivää lähimaastossa. Sekin oli outoa, että he olivat menneet metsästämään pitkästä aikaa kolmistaan.

En ollut ainoa, joka oli huolissaan tytöistään, nimittäin Emmettkin oli huolissaan Rosaliesta. Ainoa kuka ei ollut huolissaan vaimostaan, oli Edward. Hän oli niin rauhallinen, vaikka hän ei ollut nähnyt Bellaa viiteen päivään.

Olin Emmettin kanssa yrittänyt soittaa tytöille monta kertaa, mutta olemme aina saaneet vastaukseksi joko ”Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä” tai ”Numero ei ole käytettävissä”. Olimme yrittäneet soittaa heille muidenkin puhelimilla, mutta silti saimme aina saman vastauksen. Edward oli vain sanonut meille yhtenä iltana:

”Miksi te olette noin kärsimättömiä? Tytöthän ovat voineet mennä metsästämässä vähän kauemmaksi kuin yleensä. Kyllä he pian tulevat takaisin.”

Olin päättänyt mennä Emmettin kanssa metsästämään. Emmett oli koko reissun ajan jotenkin hiljainen. Yleensä hän heitti mitä ihmeellisimpiä vitsejä, mutta nyt hän ei päästänyt miltei sanaakaan koko matkan aikana. Hänelle ei näyttänyt oikein maistuvan ruokakaan tai oikeastaan veri, mikä oli ihme. Tosin ei minullakaan juuri ollut jano.

Paluu matkalla kysyin Emmettiltä:
”Onko kaikki hyvin?”
”Mainiosti”, hän sanoi, mutta hänestä näkyi selvästi, että hän valehteli.
”Olet taas huolissasi Rosaliesta.” Se ei ollut kysymys vaan toteaminen.
”Niin”, siihen upea keskustelumme sitten päättyikin.

Kotona Esme ja Carlisle olivat meitä vastassa. Esmellä oli jokin paperi kädessään. Se näytti kirjekuorelta.
”Tämä tuli postissa”, hän sanoi, ojensi kirjeen meille ja lähti Carlislen kanssa matkoihinsa.

Kirjekuori oli jotenkin outo. Se ei ollut kirjoitettu käsin tai tietokoneella kuten normaalisti. Kirjaimet oli leikattu lehdistä. Käänsin katseeni kirjeestä Emmettiin ja hänkin näytti yllättyneeltä. Kävelimme olohuoneeseen ja istahdimme sohvalle.

Kirje oli osoitettu minulle, Emmettille ja Edwardille. Avasin kirjekuoren ja otin kirjeen. Avasin sen taitteen. Kirje oli kirjoitettu samalla tavalla kuin kuori: lehdistä leikatuilla kirjaimilla. Aloin lukea sitä ääneen.

”Olemme kidnapanneet teidän vaimonne ja nyt he ovat panttivankejamme! Jos haluatte nähdä heidät vielä elossa, teidän täytyy luovuttaa meille Renesmee Cullen. Teillä ei ole kuitenkaan loputtomiin aikaa. Meillä ei ole tapana odotella kauan. Jos olette päättäneet pelastaa rakkaat vaimonne Renesmeetä vastaan, soittakaa alla olevaan numeroon, niin sovimme tapaamispaikkamme ja muut tärkeät asiat. Huom! Soitto täytyy tehdä ennen 30.8. klo 24.00 mennessä. Muuten vaimonne ovat mennyttä.” Valahdin kokoajan lukiessani kalpeammaksi ja kalpeammaksi. Samoin kävi Emmettille.

Käänsimme katseemme toisiimme päin kauhusta kankeina. Alice, Rosalie ja Bella oli kidnapattu? Arvasin, että jotain on sattunut.

Samassa ulko-ovi kolahti ja Edward astu sisään. Nousimme Emmettin kanssa yhtä aikaa ylös ja Edward katsoi meitä kysyvästi.

”MITÄH?” Hän kysyi, tai oikeastaan huusi. Hän oli selvästikin lukenut jommankumman ajatukset. Hän harppoi meitä kohti ja ojensin hänelle sanaakaan sanomatta kirjeen. Hän nappasi sen ja ei kestänyt kauaakaan kun hän oli jo lukenut sen. Hänen kasvoissaan paistoi järkytys, mutta hän ei valahtanut kalpeaksi toisin kuin me. Se oli jotenkin outoa. Olihan kysymys hänen vaimostaan ja tyttärestään.

”Mitä me teemme?” kysyin veljiltäni.
”Mennään pelastamaan tytöt ja antamaan kidnappaajille opetus, tietysti!” Emmett sanoi nyrkkiä heiluttaen. Hän yritti selvästikin saada asiasta jotain positiivista irti.

”Onkohan se aivan järkevää? Emme tiedä ketkä ovat tämän takana”, sanoin.
”Otetaan siitä sitten selvää”, Emmett sanoi.
”Miten?” kysyi Edward.

”Kirjeessähän oli puhelinnumero. Soitetaan heille ja otetaan selvää missä tyttöjä pidetään vankeina ja mennään sitten pelastamaan heidät”, Emmett sanoi.
Kaivoin taskustani kännykkäni esille, näppäilin kirjeessä olevan numeron ja nostin luurin korvaani vasten.

Puhelin ei kerinnyt piipata kuin muutaman kerran kun joku vastasi siihen:
”Päätitte sittenkin soittaa”, sanoi hiljainen ja epäselvä ääni langan toisesta päästä.
”Kuinka niin sittenkin?” kysyin kiukkuisesti.
”Tänään on 30.8 ja kello on 23.30”, sanoi hiljainen ääni. En vastannut mitään. Emmett sanoi äänettömästi minulle, että laittaisin kaiuttimen päälle. Nyökkäsin ja laitoin puhelimen kaiuttimelle ja laskin sen pöydälle. Oli hetken hiljaista. Kukaan ei sanonut sanaakaan.

”Oletan, että aiotte pelastaa vaimonne”, sanoi ääni puhelimen toisesta päästä. Katsoin veljiini päin kysyvästi. Edward pudisti päätään ja Emmett kohautti olkiaan. Iskin pojille silmää ja aloin puhua:
”Kyllä, mutta ensin haluamme kuulla onko tytöt kunnossa.”
”Voi, he ovat loistavassa kunnossa.”
”Voitko todistaa sen?”

”Miten vain herra haluaa”, sanoi ääni hiukan hymähtäen. Pian kuului rapinaa, sillä luuri siirtyi puhujalta jollekin. Samassa kuului hysteerinen naisen ääni:
”Älkää tuoko Renesmeetä tänne!” ääni oli Bellan. Emme ehtineet sanoa mitään kun luuri siirtyi seuraavalle.

”Jasper?”
”Alice! Oletko kunnossa-” en ehtinyt sanoa muuta kun Alice alkoi puhua hätääntyneesti:
”Anna anteeksi, että karkasin silloin Phoenixiin. Rakastan sinua hirveästi, mutta älä tule tänne, se on ansa. He tappa-”, samassa kuului valtava läimäisy ja Alicen kiljaisu.

”ALICE!” Kuului taas rapinaa ja hiljainen ääni palasi takaisin.
”Oletko nyt tyytyväinen?”
”ALICE! MITÄ TEITTE HÄNELLE?” huusin.
”Ei hätää, hän sai vain mitä kerjäsi, mutta joko pääsisimme asiaan?” äänestä tuli kokoajan kärsimättömämpi.

”Mitä meidän pitäisi tehdä?” kysyin. Samassa puhelimen toisessa päässä alkoi kuulua naurua. Silmäkulmastani näin Emmettin liikahtelevan äkäisesti ja Edwardin rypistelevän luultavasti uhkavaatimuskirjettä kädessään.

”Tuon juuri halusinkin kuulla”, ääni sanoi huvittuneesti. Minulla alkoi palaa pinna nyt kunnolla. Suustani pääsi vaimeaa murinaa. Vihasin sitä, kuka nyt olikin luurin toisessa päässä. En pystynyt enää pitämään tunteitani sisällä vaan ne pääsivät karkuun.

”Noh noh! Eipäs hermostuta. Mitä nopeammin pääsemme yhteisymmärrykseen, sitä nopeammin vaimonne pääsevät vapaaksi”, hän sanoi.

”ÄLKÄÄ KUUNNELKO HEITÄ!” Bellan ääni huusi jostain kaukaa ja samassa kuului läpäisy ja Bellan kirkaisu.
”BELLA!” Edward huusi

”No niin. Tuotte Reneesmeen meille niin annamme teille vaimonne takaisin.”
”Minne meidän sitten pitäisi tulla?”
”Jos saamme pientäkin vihiä, että yritätte jotain tai ette tuo Reneesmeetä, revimme vaimonne kappaleiksi ja sytytämme ison kokon ja ihailemme sen liekkejä”, ääni uhkaili eikä vastannut kysymykseeni.

”Jos tytöille on sattunut jotain niin…” Emmett puuttui asiaan.
”Rauhoittukaa. Heille ei tapahdu mitään, jos toimitte, kuten sanomme” ääni sano.
”No kerro sitten, mitä meidän pitäisi tehdä” Emmett murisi.

”Tulette 2.9. Italiaan, Firenzen kaupunkiin Santa Maria del Fiori nimisen katedraalin eteen”, sanottuaan sen hän sulki luurin.

”Volturit!” minä ja Emmett sanoimme yhteen ääneen. Firenze sijaitsee lähellä Volterraa, samassa maakunnassa, joten päättelymme oli aika johdonmukaista ja kuka muukaan olisi kidnapannut vaimojamme.

”Olisihan se pitänyt arvata!” sanoi Edward.
”Miksemme heti sitä älynneet?” kysyin.
”Mutta miksi he haluavat vain Nessien, eikä Alicea? Arohan haluaa Alicen kokoelmaansa…” Emmett sanoi ja murisin hänelle.

”Okei. Nyt ei ole aikaa pohtia sitä. Lähdetään pelastamaan tytöt”, Emmett sanoi.
”Renesmeetä ei kyllä luovuteta heille”, Edward sanoi närkästyneesti.
”Emme me olekaan viemässä Nessietä sinne. Me menemme kolmistaan sinne pelastamaan heidät”, Emmett sanoi ja nyökkäsin.

”Lähdemme Volterraan saman tien”, lisäsin. Olin valmis taistelemaan pelastaakseni Alicen. Olin valmis kuolemaan hänen puolestaan.
”Nyt te kyllä hätäilette. Mennään sinne sovittuun tapaamiseen ja neuvotellaan-” Edward sanoi ja Emmettillä pamahti.

”HEMMETTI EDWARD! KYSE ON VAIMOISTAMME. BELLASI ON KUOLEMANVAARASSA JA SINÄ VAIN PUHUT NEUVOTTELEMISESTA! SINUN TÄYTYY OLLA VALMIS TAISTELEMAAN VAIMOSI PIOLESTA HELVETTI VIE! LUULEKTO ETTÄ ME ALISTUTAAN JOHONKIN HELVETIN NEUVOTTELUUN HÄH?” Emmett raivosi ja Edwardillakin paloi päreet.

”Totta kai olen valmis taistelemaan Bellan puolesta! Mutta nyt meitä on vastassa Volturit! meitä on vain kolme ja heitä yli kolmekymmentä!”

”ONKO SILLÄ JOTAIN VÄLIÄ? MINÄ AINAKIN LÄHDEN NYT HETI VOLTERAAN PELASTAMAAN ROSALIEN! AIVAN SAMA MITÄ MIELTÄ OLET!” Emmett huusi ja lähti harppomaan kohti ulko-ovea.

”EMMETT ODOTA!” huusin, ”ODOTA MINÄ TULEN MUKAAN!”, Lähdin harppomaan Emmettin perään.

”ODOTTAKAA!” Edward huusi peräämme. Käännyimme ympäri kärsimättömästi.
”Mitä nyt?” kysyin.
”Menkää te edeltä. Tulen sitten perässä. Menen puhumaan Jacobin kanssa, että voisiko hän huolehtia Nessiestä sillä välin”, hän sanoi. Vihdoinkin hän tuli järkiinsä ja lähtisi mukaamme.

”Selvä, menemme edeltä Volterraan”, sanoin ja Edward nyökkäsi. Lähdimme juoksemaan Emmettin kanssa kohti lentokenttää. Ainoa asia, joka pyöri päässäni, oli, että Alice oli vaarassa ja olen valmis jopa kuolemaan tällä reissulla. Tärkeintä on, että Alice on pääsee vapaaksi ja on turvassa.


~Haidy


Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!