Kirjoittaja Aihe: Twilight/Harry Potter: Oh my god! You killed him! 14. Luku (ilmestynyt 13.4.2010) | K-11 Alice/Jasper  (Luettu 23291 kertaa)

Lyn

  • Poet of the Mist
  • ***
  • Viestejä: 100
  • Mahzirikhi zu gang ghukhil
    • My mind
Vs: Oh my god! You killed him! 4. Luku (ilmestynyt 20.9)
« Vastaus #20 : 21.09.2009 08:03:55 »
Vai että Phoenixsiin... On se Alice sitten niin nero. :D Tykkään tästä tarinasta tosi paljon, jatkoa kehiin. (Aamulla(kaan) ei saa aikaiseksi rakentavaa palautetta).

-Lyn
Write your poems to sand of dream
Feel the distance, cry and srcream
Love with all you might and heart
And pray that you will never fall apart.
Art is part of my soul
I wish you a safe journey

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! 4. Luku (ilmestynyt 20.9)
« Vastaus #21 : 26.09.2009 17:56:13 »
A/N: Kiitos kaikille kommenteista.

Pixie: Kiitos hirveesti kun huomautit, että olin kirjottanu Phoenixin väärin. Jos et oli huomauttanu, olisin kirjottanu sen jatkossakin väärin. Kiitos vielä tuhannesti. ;D

No täs tulee seuraava luku:


5. Luku

APOV:

Päivät vierähtivät nopeasti. Ennen kun huomasinkaan, kuukausi oli kulunut siitä, kun olin lähtenyt Forksista tänne Phoenixiin. En ole tehnyt oikein mitään muuta kuin shoppaillut kaupungin lukuisissa vaate- ja kaiken-maailman-tilpehöörikaupoissa.

Istuin autossa ja mietin minne tänään menisin. Olin jo kolunnut suurimman osan vaatekaupoista. Päätin vain lähteä ajelulle ja poiketa jossain kaupassa, jos sellainen nyt tulisi vastaan.  Hetken päästä päätin laittaa radion päälle.

“When you're gone
The pieces of my heart are missing you
When you're gone
The face I came to know is missing too
When you're gone
The words I need to hear to always get me through the day and make it ok
I miss you”


Jotenkin siitä laulusta minulle tuli mieleen Jasper ja koti. En ollut juurikaan soittanut täällä ollessani kotiin. Totta kai olen soittanut muutaman kerran Bellalle, sillä onhan hän paras ystäväni ja olisi ilkeää, jos en soittaisi. Mutten ollut kertonut hänelle missä olin ja olin sanonut, ettei hän saisi kertoa muille, että olin soittanut. Pyysin myös, ettei hän soittelisi minulle hirveästi. Olihan Jasperkin yrittänyt soittaa minulle miljoonia kertoja, mutta en ollut vastannut yhteenkään…

”I've never felt this way before
Everything that I do reminds me of you
And the clothes you left, they lie on the floor
And they smell just like you, I love the things that you do”


Koko ajan kuunnellessani tuota kappaletta, minulle tuli enemmän ja enemmän ikävä Jasperia ja kotia, mutta eniten Jasperia.

“We were made for each other
Out here forever
I know we were, yeah
All I ever wanted was for you to know
Everything I'd do, I'd give my heart and soul
I can hardly breathe I need to feel you here with me, yeah”


Miten nuo sanat liittyvät niin hyvin minuun ja Jasperiin? Ne kuvaavat liiankin hyvin meitä.

” When you're gone
The pieces of my heart are missing you
When you're gone
The face I came to know is missing too
When you're gone
The words I need to hear to always get me through the day and make it ok
I miss you”


En kestänyt sitä enää. Olin tulla hulluksi. Tein saman tien U-käännöksen ja lähdin ajamaan kaasu pohjassa kohti lentokenttää. Minun on palattava kotiin. Kuinka tyhmä olinkaan, että karkasin kotoa, vain siitä syystä, että Emmett ja Quil sattuivat ajamaan Porschella kolarin? Autojahan voi aina ostaa uusia vanhan tilalle.

******************

Olin jo Forksissa, kun jäin miettimään, että mitä sanoisin kaikille. Miten selittäisin oudon käyttäytymiseni ja sen miksi karkasin kotoa? Antaisivatkohan he minulle ikinä anteeksi? Voi, että olen ollut jääräpäinen. Jos en olisi karannut kotoa, en olisi ollut tässä tilanteessa. Ei auttanut kun mennä ja vastaanottaa kaikki saarnat tai mitä sitten tuleekin vastaan.

******************

”No nyt se on sitten menoa”, mutisin itselleni ja astuin kotiovestani sisälle hieman aristellen, sillä en ollut varma mitä sisällä odotti. Kukaan ei ainakaan tiennyt, että palasin kotiin.

”Hei”, sanoin epävarmasti ”Kotona ollaan.” Samassa eteeni ilmestyi kuin tyhjästä Renesmee. Hän oli kasvanut hirveästi viime näkemältä.

”Alice-täti?” hän sanoi epävarmasti uskomatta näkemäänsä. Hän hieroi silmiään ja katsoi minuun uudestaan. Samassa hän kiljaisi ja juoksi syliini niin, että olin melkein kaatua.

”Alice-täti! Tulit takaisin!”
”Niin tulin.”
”Missä sinä olit? Miksi lähdit? Minulla oli hirveän kova ikävä.” En ehtinyt edes vastaamaan ennen kuin Bella ja Edward saapuivat eteiseen.

”Alice!” Bella huusi ja juoksi halaamaan minua, tai no oikeastaan rutistamaan minut hengiltä.

”Tajuatko ollenkaan kuinka huolissamme olimme sinusta?” Bella kysyi.
”Joo. Voitteko antaa minulle mitenkään anteeksi? Tiedän, että se oli todella typerästi tehty”, sanoin hämilläni.

”Hmmm… Täytyy miettiä”, Bella sanoi. Asettelin huolellisesti naamalleni koiranpentu-ilmeeni ja sanoin:

”Kiltit?” Jälleen kerran se tepsi. Bellan ja Renesmeen ”vihaiset” ilmeet sulivat iloiseen virneeseen.

”Voi kiitos! Olette niin ihania!” Huusin ilosta ja annoin suukon molempien poskille ja lähdin kävelemään kohti Edwardia. Hänellä oli se sama tylsä, ilmeetön ilme, kuten aina ennen kuin hän tapasi Bellan. Bella sai Edwardin elämän kukoistamaan.

”Eddie? Anna anteeksi, että huijasin sinua, että menisin Bellan luokse. Ole niin kiltti ja anna minulle anteeksi.” Edwardin ilmeetön ilme muuttui hymyksi ja hän sanoi:

”Totta kai saat.” Samassa rutistin hänet halaukseeni ja hän halasi minua.
”Kiitos”, kuiskasin ja irrottauduin Edwardista.

”Missä Esme on? Haluaisin mennä pyytämään häneltäkin anteeksi.”
”Esme meni juuri hakemaan Carlislea lentokentältä, mutta palaa varmastikin pian.” Bella sanoi selkäni takaa.

”Ai. No missä Jasper ja Emmett ovat?” kysyin.

”Kuka kysyi minua?” kuulin Emmettin matalan äänen rappusissa. Juoksin hänen luokseen ja halasin häntäkin.

”Alice? Mitä sinä täällä teet?” hän kysyi.
”Tulin kotiin, höpsö”, sanoin huvittuneena.

”Anna anteeksi, että rikoin Porschesi. Ostan sinulle kyllä uuden…”
”Ei muistella sitä nyt, Em. Vahinkoja sattuu”, sanoin ja astuin askeleen taaksepäin. Emmettin ilme oli huvittava. Aivan kuin hän katsoisi minua kuin hullua ja virnistin hänelle.
”Okei?” hän sanoi epäuskoisesti. Annoin Emmettille vielä leveän hymyn ja käännyin ympäri. Naurahdin ääneen. Emmett ei tiedä mikä häneen vielä iskee… Hah. Edward katsoi minua kysyvästi joten kysyin:

”Mitä?”
Hän vastasi, että ei mitään. Annoin hänelle vielä varoittavan katseen, ettei hän kyselisi mitään tai kertoisi jollekin, että juonin jotain.

Menin olohuoneeseen sohvalle makaamaan ja Bella ja Renesmee tulivat perässä. Edward ja Emmett lähtivät yläkertaan.

”Niin missä Jasper on?” kysyin innostuneesti.
”Ööö… Miten tämän nyt sanoisi?” Bella mutisi. Ei kai Jasperille ole käynyt mitään?

”Niin?” hoputin.
”No hän ei ole ollut paljonkaan kotona, sen jälkeen kun lähdit. Hän masentui kun ei tiennyt missä olit ja miten voit”, Bella sanoi hiukan haikeana.
”Ai…” sanoin, kun en muutakaan keksinyt. Jasper oli masentunut siitä, kun olin karannut kotoa.

Samassa ovi kävi, Esme ja Carlisle tulivat sisälle ja Nessie ryntäsi heidän luokseen.

”Ette arvaa kuka tuli kotiin…”
”Jasper?” Esme kysyi.
”Väärin! Alice-täti!” Nousin sohvalta ja kävelin vanhempieni luokse.

”Hei”, sanoin.
”Alice! Tulit takaisin! Missä olit? Mikset soittanut? Olin niin huolissani sinusta” Esme sanoi. Menimme olohuoneeseen ja aloin selittää pientä ”seikkailuani” Poenixsissa.

JPOV:

Oli kulunut kuukausi siitä, kun Alice oli lähtenyt. Se kuukausi kyllä oli tuntunut iäisyydeltä. Olin yrittänyt soittaa hänelle miljoonasti, mutta koskaan hän ei ollut vastannut. Minulla ei ollut aavistustakaan miten hän voi tai missä hän on. Minulla oli myös sellainen tunne, ettei Alice enää palaisi kotiin, ja että hän on jättänyt minut.

Sen jälkeen kun Alice oli lähtenyt, en ole ollut kotona juuri ollenkaan, tai jos olin, en juuri puhunut kenellekään ja pysyin omissa oloissani. Tunsin oloni hyvin yksinäiseksi ilman Alicea. Kun hän lähti, tuntui kun osa minusta olisi lähtenyt hänen mukaansa.

En jaksanut enää kävellä ja hillua metsässä, joten päätin taas poiketa kotona. Vaikkei siitä mitään hyötyä olisikaan, vaan pelkkää harmia, sillä se paikka muistuttaa minua Alicesta. Aina kun astun ovesta sisään, toivon näkeväni Alicen minua vastassa, mutta koskaan hän ei ole.

Kun kävelin polkua kohti kotiani, kuulin epäselviä huutoja:
”Phoenix… Vaatekauppoja… Turvassa…” Mitäköhän siellä taas kinastellaan? Rosalie varmaan haluaisi mennä Phoenixsiin vaate ostoksille. Miten normaalia.

Astuin ovesta sisälle ja kuulin jonkun pomppaavan olohuoneessa seisomaan ja juoksevan itseäni kohti. Kohotin katseeni ja en ollut uskoa silmiäni. Olin varma, että silmänikin olivat pettäneet minut ja näin harhoja. Edessäni seisoi pieni keijukaiseni sinimustissa hiuksissaan.

”Alice?”



A/N: Toivottavasti piditte. Jatkoa tulee heti kun kerkeen kirjottaa.
Kommentteja?
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Oh my god! You killed him! 5. Luku (ilmestynyt 26.9)
« Vastaus #22 : 26.09.2009 19:30:13 »
Tää luku oli tosi hyvä ja kappale sopi siihen loistavasti. Laitoitko muuten mikä tää kappale oli? Ja kenen?  Mä en nimittäin huomannu sitä, tosin en lukenutkaan sitä kunnolla, kun oon lukenut sen jo kerran.

Lainaus
”Okei?” hän sanoi epäuskoisesti. Annoin Emmettille vielä leveän hymyn ja käännyin ympäri. Naurahdin ääneen. Emmett ei tiedä mikä häneen vielä iskee…
Toi oli hyvä!

Kiitti jatkosta (joka ois tullu aikasemmin ilman mun hitauttani) *hihittää nolona*
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Liinalotta

  • ***
  • Viestejä: 289
Vs: Oh my god! You killed him! 5. Luku (ilmestynyt 26.9)
« Vastaus #23 : 26.09.2009 19:38:41 »
IHANA.. Toi loppu varsinkin. Tosin jos oisit halunnut VIELÄ pitää jännityksessä, niin oisit jättänyt tuon JPOV in ensikappaleeseen. :--D
MUTTA SÖPÖ!!! Varsinkin loppu<3
Eikös kappale ole Celine Dionin (en oo musa-asiantuntija, kihkih)?
JATKOAJATKOA..
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! 5. Luku (ilmestynyt 26.9)
« Vastaus #24 : 26.09.2009 19:54:00 »
Kiitti kommenteista. Unohdin laittaa kokonaan sen kappaleen nimen ja sen laulajan, :-[ joten laitan sen tähän väliin:

Kappale oli When You're Gone ja laulaja oli Avril Lavigne
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Trickster

  • ***
  • Viestejä: 75
  • MMPH!
Vs: Oh my god! You killed him! 5. Luku (ilmestynyt 26.9)
« Vastaus #25 : 27.09.2009 12:47:20 »
Ihana<3 Hyvä luku ja sujuaa tekstiä, eipä oo huomautettavaa:)
And I can't eat, can't sleep, can't sit still or fix things
and I wake up and I wake up and you're still dead

essss

  • pesukarhu
  • ***
  • Viestejä: 181
  • ava by Annabelle
Vs: Oh my god! You killed him! 5. Luku (ilmestynyt 26.9)
« Vastaus #26 : 28.09.2009 16:00:04 »
awws. <3 ihana. <3 pidän tästä todella todella paljon.
hyvä idea ja näin. joitakin virheitä oli kylläkin siellä täällä, mutta onneksi sellaisia pieniä. : D
kiva lukee vaihteeks tälläst ficcii, mikä on J/A parituksel eikä aina E/B.
suuri kiitos.
jatkoa?
and paradise comes at a price

Deatha

  • LEECH
  • ***
  • Viestejä: 54
Vs: Oh my god! You killed him! 5. Luku (ilmestynyt 26.9)
« Vastaus #27 : 29.09.2009 18:45:44 »
oiiiih ihana!!!! muahahaha hianoja kommentteja mulla XD no jooo oli ihana aika nopeasti eteni.. loppuko jo?? teetkö muuta? O__O mau mau.. juu olen järkevä x3 ahaha juuh Cherina pikku.pervot.com on oiva paikka (ainakin meille kahdelle.. (miettii kaikkia niitä pervouksia mitä olaan juteltu matikan tunnilla XD)) lol joo rakentava palaute hukkui koskariin kännyni mukana  DD: yhyyy TEE LISÄÄ FICCEJÄ PÄRKELE!! :DDDD

Eltsu

  • ***
  • Viestejä: 75
Vs: Oh my god! You killed him! 5. Luku (ilmestynyt 26.9)
« Vastaus #28 : 29.09.2009 21:34:05 »
Ihana toi Alicen paluu ja tää on muutenki iiiiiiiiiiihaaaaaaaaaaaaaanaaaaaaaa ficci,koska tykkään eniten Alicesta,siihe pystyy samastuu ja silleen,mutta jatkoa vaan muuten Edwardin ja Bellan välille jotain pientä fluffia ja Al-alin(joo toi on siit yhest toisesta emmettin ja alicen välisestä sota ficcistä)ja Jazzyn välille jotain samaa myös.Jatkoa vaan ku kerkiiit
If you can live forever what do live for? Twilight<3

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! 5. Luku (ilmestynyt 26.9)
« Vastaus #29 : 30.09.2009 08:26:17 »
Kiitti hirveesti kommenteista. Kiva kun tykkäätte! ;D

Cherina: Ei se haittaa, vaik sulla kesti tarkastaa tää luku, sillä en mäkään olis kerenny laittaa tätä tänne aikasemmin. ;)

Deatha: Tosi kiva, et tykkäät. ;D Ei tää vielä tähän loppunu, rakas ystäväiseni! ;) Täytyyhän Alicen vielä kostaa Emmettille.... :D :P Ookko oikeesti sitä mieltä, et mun pitäis kirjottaa tänne toinenkin ficci? *punastuu* Voinhan mä yrittää, sit ku tää on eka valmis ja jos saan inspiksen :D
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! 5. Luku (ilmestynyt 26.9)
« Vastaus #30 : 30.09.2009 20:01:38 »
6. Luku

JPOV:

Kohotin katseeni ja en ollut uskoa silmiäni. Olin varma, että silmänikin olivat pettäneet minut ja näin harhoja. Edessäni seisoi pieni keijukaiseni sinimustissa hiuksissaan.
”Alice?”


Miten tämä oli mahdollista? Eihän tuo voinut olla Alice. Olin varma, että se oli unta, joten suljin silmäni hetkeksi ja avasin uudestaan. Järkytyin. Hento keijukaiseni seisoi edessäni edelleen. Kokeilin uudestaan sulkea silmäni ja avata ne. Ei auttanut. Tyttö seisoi siinä edelleen ihan todellisena. Hetkinen. Jos tämä ei ole unta, tämä tarkoittaa sitä, että Alice seisoo oikeasti tuossa ja hän on palannut. En voinut uskoa tätä. Samalla unohdin masennukseni ja tyhjä aukon sisälläni täyttyi ilosta. Osa minusta ja tärkein asia elämässäni oli palannut luokseni!

APOV:

Kun olin saanut selitettyä vanhemmilleni Phoenixin seikkailusta ja kuullut kunniankin siitä, kuulin ulko-oven avautuvan ja säntäsin eteiseen. Edessäni seisoi aina niin söpö, komea vaaleahiuksinen mieheni Jasper ja olin pakahtua ilosta nähdessäni hänet.

”Alice?” hän kysyi hieman hämmentyneesti. Hän sulki silmänsä ja avasi ne hetken kuluttua uudestaan. Hän ei selvästikään uskonut näkevänsä minua oikeasti. Leveä hymyni katosi kun näin Jasperin ilmeen. Se oli niin täynnä järkytystä ja hämmennystä. Saman tien, kun hymyni katosi Jasper sulki silmänsä uudestaan ja avasi ne uudestaan ja vihdoin hän älysi, että seisoin tässä ihan oikeasti ja etten minä ollut unta. Ilme Jasperin kasvoilla muuttui salaman nopeasti synkästä iloiseksi. En voinut vastustaa tuota ilmettä ja leveä hymyni palasi.

”Jasper!” kiljaisin ja hyppäsin hänen syliinsä, niin voimakkaasti, että hän horjahti taaksepäin. Kiedoin jalkani hänen vartalonsa ympäri ja käteni hänen niskansa taakse. Painoin pääni hänen olkapäälle. Miten ihanalta tuntui olla taas Jasperin sylissä.

”A-anna anteeksi”, mutisin hänen olkapäällensä. Jasper kietoi kätensä ympärilleni ja veti minut lähemmäksi itseään.
”O-olen n-niin pa-pahoillani. T-tiedän, että t-tein väärin. E-en olisi s-saanut l-lähteä-”.

”Hyst” Jasper keskeytti änkyttämiseni lempeällä ja rauhallisella äänellään. En pystynyt kuin änkyttämään, mutta sekin olisi onnistunut helpommin, jos olisin voinut itkeä. Kirotut vampyyrit. Miksemme voi itkeä? Samalla Jasper alkoi kävellä pois eteisestä. Tiukensin otettani hänestä, sillä en halunnut, että erkaannumme. Jasper hieroi selkääni, yrittäen rauhoittaa minua. En nähnyt, minne olimme menossa, enkä myöskään välittänyt, sillä pidin päätäni edelleen Jasperin hartioita vasten.

Samassa Jasper pysähtyi ja irrotti toisen kätensä ympäriltäni ja ulvahdin ja tiukensin otettani entisestään.
”Hyst. Rauhoitu, en ole päästämässäkään irti sinusta” Jasper rauhoitti taas minua. Kuulin oven narahtavan auki ja samassa hänen toinen kätensä oli taas ympärilläni ja hän jatkoi kävelyä, mutta potkaisi oven kiinni perässään. Huoneeseen tuli pieni tuulen puuska kun ovi meni hiljaa kiinni.

Jasper otti jaloistani kiinni ja alkoi irrottaa niitä itsestään.
”Ei” parkaisin. Tiukensin otettani. En halunnut eroon hänestä.
”Alice, ei hätää. En yritä saada sinua pois sylistäni…” Hän sanoi ja rauhoituin hieman ja löysäsin otettani. Jasper otti jalkani, pois hänen selkänsä takaan ja nosti minut istumaan jollekin pehmeälle. Siinä vaiheessa katsoin ympärilleni. Olimme huoneessani ja istuin sänkyni reunalla. Olin hämmentynyt. Mitä me täällä teimme?

Olin nousemassa seisomaan, mutta Jasper ehti ensin. Hän työnsi minut makaamaan sängylleni ja hän tuli päälleni makaamaan. Ei kuitenkaan koko painollaan, vaan käsien varaan, etten liiskaantuisi hänen alleen. (Tosin se ei olisi kovin realistista…) Samassa hän otti päästäni kiinni, niin etten pystynyt liikuttamaan sitä painoi huulensa huulilleni ja suuteli niitä intohimoisesti. Hän oli niin tosissaan, että se olisi voinut tuntua jopa väkivallalta, mutta silti hän oli niin hellä. Kiedoin käteni hänen päänsä ympäri ja tartuin hänen hiuksiinsa ja vastasin hänen suudelmaansa. Aivan kuin huulemme olisivat tanssineet yhdessä. Sitten Jasper raotti suutani auki ja annoin hänen kielensä kierrellä ja tutkimassa suutani. Sitten hän siirtyi suutelemaan kaulaani ylös ja alas antaen minun vetää välillä henkeä, vaikka en olisi tarvinnut, mutta olin silti hengästynyt. Jasper nousi hitaasti kaulaani pitkin ylös ja antoi nopean suudelman huulilleni ja sitten hän suukotti nenänpäätäni, silmäluomiani ja taas huuliani.

”Jasper”, mutisin hänen huuliaan vasten.
”Niin?” hän kysyi, muttei antanut minun vastata. Työnsin Jasperin ympäri sänkyäni vasten ja kierähdin hänen päälleen. Katsoimme hetken toisiamme silmiin. Jasperin silmät olivat täynnä intohimoa. Samassa minulle tuli taas kauhea omantunnon pisto rintaan siitä, että olin karannut kotoa ja jättänyt Jasperin tänne yksin. Näin kun Jasperin ilme muuttui kysyväksi. En voinut muuta kun laittaa pääni hänen rintaansa vasten.

”A-anna a-anteeksi!” aloin taas änkyttämään ja Jasper hieroi selkääni lohduttaen minua. Minkäs minä sille voin, että olen näin tunteikas ihminen, ei kun siis vampyyri.

”Ei sinun kuulu pyytää anteeksi vaan minun. Minunhan takia sinä lähdit… minne nyt ikinä lähditkään. Minähän se pelkuri olin kun annoin Emmettille Porschen avaimet, kun hän uhkaili minua-”, Jasper sanoi, mutta keskeytin hänet:

”Eikä. M-minähän se p-pelkuri ja l-lapsellinen olin kun l-lähdin sinua ja E-emmettiä pakoon P-phoenixiin”, änkytin edelleen.
”Minä, joka l-luin kokoajan vain niitä D-drarry-ficcejä, joka ei ollut koskaan ajan tasalla vaan omissa m-maailmoissani-.”

”Hyst kulta, rauhoitu. Älä syytä itseäsi, eikä sinun ole pakko selittää minulle mitään missä olit ja niin edespäin. Voidaan vaikka sopia, että mitään ei tapahtunut… Tai no sitä, että lähdit Phoenixiin.”

Jasper kierähti taas ympäri ja painoi minut sänkyäni vasten. Hän painoi huulensa huulilleni ja hän laittoi kätensä paitani alle ja sai aikaan kylmiä väreitä kehossani. Samassa hän veti paitani pois päätäni ja viskaisi sen lattialle. Sitten hän painoi huulensa solisluulleni ja piirsi siihen kuvia kielellään. Laitoin käteni hänen paitansa alle ja tunsin miten hän meni kylmille väreille. Piirsin sormillani hänen selkäänsä erilaisia kuvia kunnes riisuin häneltä hänen paitansa

Samassa hän nousi ylös sängyltä ja aukaisi vyön solkensa ja riisui housunsa, niin että hänellä oli vain mustat bokserit jalassa. Nousin itsekin istumaan sängylle ja jäin ihailemaan hänen vartaloaan. Vaikka se olikin melkein kokonaan arpien peitossa, se oli silti erittäin kaunis. Jasper taisi huomata, että jäin tuijottamaan hänen rintalihaksiaan hän hymähti ja ”hyökkäsi” kimppuuni, niin että kaaduin takaisin sängylleni. Jasper tarttui vyöni solkeen ja riisui lopulta housuni. Olin enää pelkissä rintsikoissani ja pikkuhousuissani.

Hän jäi joksikin aikaan ihailemaan vartaloani. Aivan kuin minä ihailin hänen omaansa. Siitä tuntui olevan aikaa, kun viimeksi olimme olleet näin. No ei siitä ollut kuin kuukausi, mutta siitä tuntui olevan ikuisuus.

”Sinä olet niin kaunis”, hän sanoi, tuli makaamaan päälleni ja suutelemaan minua intohimoisesti.
”Niin sinäkin”, sanoin virnistäen hänen huulilleen.
”Mutta sinä olet kauniimpi”, hän sanoi huuliani vasten.

”Rakastan sinua niin paljon”, hän totesi.
”Niin minäkin sinua”, sanoin ja hän painoi huulensa huulilleni. Oli ihanaa olla taas kotona.



A/N: Toivottavasti tää luku ei menny ihan överiks, :-\ kun en osaa oikeen kirjottaa tälläsii asiota, mutta toivottavasti piditte. Kommentteja?
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Oh my god! You killed him! 6. Luku (ilmestynyt 30.9)
« Vastaus #31 : 30.09.2009 20:56:47 »
Hyvinhän se meni.
I'm old and ryppyinen! (sorry Reita, on pakko tunkee se joka paikkaan...)  ;D
Mutta kiva luku taas. eipä mitään erityistä, jatkoo vaan (on muuten tullu tosi nopeesti, ainakin mun mielestä)
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Deatha

  • LEECH
  • ***
  • Viestejä: 54
Vs: Oh my god! You killed him! 6. Luku (ilmestynyt 30.9)
« Vastaus #32 : 01.10.2009 19:53:46 »
Tsömk, ihkuu ou mai  gaad!! tää oli ihana *nosebleed*  muahahaha *3* pervoilua (mun ficit olis varmaa täynnä tällasta) O__O heh ei saa Cherina kiusata minun old and ryppyinen  kommentti oli LOISTAVA 8DDD jee popitan itteeni XD (yks emo/ernu leikkii pissistä) ihanaaa ficciii oliiii JATKOAAA  :O kuut wörk ... ... tekisinköhän vähän läksyjä :D

Liinalotta

  • ***
  • Viestejä: 289
Vs: Oh my god! You killed him! 6. Luku (ilmestynyt 30.9)
« Vastaus #33 : 03.10.2009 14:29:02 »
IIIHHH<<3
IHANA!!
JATKOA!!
*yhyyrakentavahjävishh<<3*
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen

culliina

  • Jälleen täällä!
  • ***
  • Viestejä: 974
  • Illuxit novus dies
Vs: Oh my god! You killed him! 6. Luku (ilmestynyt 30.9)
« Vastaus #34 : 04.10.2009 11:15:34 »
Aivan ihana. Musta kuitenkin toi ekan tai tokan luvun tuusan nuuskana on yhdyssana. Tai voihan se olla erikseenkin  ???. Äh, antaa olla. Unohda. Mää vaan oon aito evo äikässä...
Kunhan t*ppara häviää.

Ava a la zilah

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! 6. Luku (ilmestynyt 30.9)
« Vastaus #35 : 14.10.2009 13:30:33 »
Kiitti kailille kommenteista! :D

Sori nyt et kestää laittaa seuraava luku nettiin... Se olis tullu jo perjantaina, mut sain paremman idean ja kirjotin sen uusiks... Nyt se on parhaillaan mun Betalla ja luulen et saan laitettuu sen viikonloppuna nettiin. ;)
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! 6. Luku (ilmestynyt 30.9)
« Vastaus #36 : 16.10.2009 20:33:00 »

7. Luku

JPOV:

Olin vihdoinkin saanut Alicen rauhoittumaan ja nyt hän makasi kainalossani sängyssä silmät kiinni kehräten. Ainakin hän ei enää änkyttänyt, mikä oli hyvä. Toisaalta hän on todella suloinen änkyttäessään. Alice oli kertonut minulle kuitenkin Phoenixin matkastaan, vaikka olin sanonut, ettei hänen olisi tarvinnut, mutta hän vain sanoi, että minun oli oikeus kuulla se. Hän ei ollut tehnyt mitään muuta kuin shoppaillut ympäri kaupunkia. Se oli kyllä arvattavissa.

Samassa oveen koputettiin ja Alicen silmät revähtivät auki. Olin nousemassa ylös ja menossa avaamaan ovea, mutta Alice kerkesi ensin. Hän raotti ovea ja kurkisti ulos.

”Niin?” hän kysyi sametin pehmeällä äänellään. En kuunnellut kuka siellä oli tai mitä hänellä oli asiaa. En halunnut.

”Okei. Tulen sinne kohta”, Alice sanoi ja sulki oven. Hän kääntyi ja käveli huoneen poikki ja kumartui nostamaan housunsa ja paitansa lattialta ja sitten hän puki ne päälleen. Nousin istumaan sängylle ja katsoin Alicea kysyvästi.

”Bella pyysi minua kaupungille, hänellä on kuulemma tärkeää asiaa”, hän selitti samalla kun kaivoi käsilaukkuaan kaapista. Kun hän löysi laukkunsa, hän tuli luokseni antamaan nopean lähtösuudelman huulilleni ja sitten hän lähti huoneesta. Jäin tuijottamaan hänen peräänsä.

APOV:

Kävelin rappuset alas eteiseen, jossa olin sopinut tapaavani Bellan. Bella oli jo siellä, mutta hän ei ollut yksin. Hän suuteli Edwardin kanssa intohimoisesti. Irvistin. Se oli jotenkin niin ällöttävää, mutta kuitenkin suloista. He olivat suloinen pari. He eivät näyttäneet huomaavan minua.

”Kröhöm!” keskeytin heidät ilkeästi. He molemmat käänsivät päänsä minuun ja Bella irrottautui Edwardista. Harmi, että Bella oli vampyyri, sillä hän ei enää pystynyt punastumaan samalla tavalla kuin ennen. Tiedän, että jos hän vielä pystyisi punastumaan, hän olisi nyt yhtä punainen kuin tomaatti. Hän ei ollut vieläkään tottunut siihen, että joku näkee heidät suutelevassa. Se on normaalia. Luulisin.

”No mennäänkö?” kysyin.
”Mennään”, Bella sanoi ja antoi vielä miehelleen pikaisen suukon poskelle ja lähdimme kohti autotallia.

Autotallissa menin automaattisesti Porscheni paikalle, mutta samassa muistin, että Emmett ja Quil olivat rikkoneet sen. Käännyin ympäri ja kysyin Bellalta:

”Millä autolla me menemme?”
”Minun”, hän sanoi ja avasi autonsa oven ja istui sisälle. Kiiruhdin auton toiselle puolelle, istahdin pelkääjänpaikalle ja lähdimme liikkeelle.

”No minne me siis tarkalleen ottaen menemme?” kysyin kun olimme ohittaneet Forksin rajan.
”Hmmm… Ajattelin, että Seattleen”, Bella sanoin ajatuksissaan.
”Okei. Sinulla oli jotain tärkeää asiaa”, muistutin häntä.
”Niin”, hän sanoi epävarmasti.
 ”Anna tulla”, rohkaisin häntä jatkamaan.   
”Miten tämän nyt sanoisi…” hän pohti.   
         
” Bella hei. Olet paras ystäväni ja siskoni, joten voit kysyä minulta aivan mitä vain.”

”No hyvä on. Täältä pesee. Käyttäydyit tänään Emmettiä kohtaan hyvin oudosti. Minä tunnen sinut läpikotaisin ja en voi uskoa, että annoit Emmettille anteeksi. Siitä johtuen luulen, että sinulla on joku kostosuunnitelma häntä varten. Olenko oikeassa?” hän kysyi. Niinpä tietysti. Edward oli kertonut Bellalle, että minulla oli kostosuunnitelma mielessä ja käski parhaan kaverini ottavan siitä selvää.

”Eddiekö sinut asialle pisti?” kysyin närkästyneesti yrittäen piilottaa huvittuneisuuteni.   
”Kyllä. Mistä arvasit?” hän kysyi nolostuneesti.

”No ensinnäkin, tunnen sinut ja ei millään pahalla, sinulla ei ole niin hyvää päättelykykyä, että olisit keksinyt, että minulla on kostosuunnitelmat Emmettiä varten. Toiseksi, näin Eddien ilmeen, kun hän luki ajatuksistani, että minulla on jotain ilkeää mielessä. Ja tunnen veljeni niin hyvin, että arvasin hänen olevan utelias mitä suunnittelen”, selitin.

”Voi räkä. Olen surkea valehtelemaan”, Bella voivotteli.   
”Valitettavasti, se on yksi huonoimmista puolistasi”, vitsailin.
”Onko minulla niitä sitten vielä lisää?” hän kysyi dramaattinen ilme kasvoillaan, mistä tiesin hänen tajunneen vitsiin.

”No asiaan. Sinulla on siis kostosuunnitelma Emmettille”, Bella jatkoi.
”Totta kai on. Enhän minä voi niin helposti luovuttaa” sanoin ja hieroin käsiäni samalla tavalla kuin elokuvissa pahikset tekevät suunnitellessaan jotain ilkeää. Bella naurahti vieressäni ja kysyin, mikä häntä nyt niin nauratti ja hän sanoi, että minun eleeni.
Saavuimme vihdoinkin Seattleen, parkkeerasimme auton ja lähdimme kävelemään kohti Seattlen ostoskeskusta. Bella oli omissa ajatuksissaan, joten kysyin häneltä mitä hän mietti.

 ”Mietin sitä, että miten aiot kostaa Emmettille”, hän sanoi. Naurahdin. Hän käänsi päänsä minuun päin ja hänen ilmeensä oli kysyvä.
 
”No?” hän kysyi.
”Mitä?”   
”Miten aiot kostaa Emmettille. Vai etkö aio kertoa sitä minulle? Onko se niin suuri salaisuus?” Bella tivasi.

”Totta puhuen en ole aivan sataprosenttisesti varma, että miten. Totta kai kerron sen sinulle, sillä saat auttaa siinä minua.” sanoin.

”Oikeasti?”
”Totta maar saat. Koska olen viimeksi valehdellut?” kysyin ja Bella katsoi minua kuin hullua.

”Koskakohan?” hän mutisi.
 ”Tarkoitin sinulle”, sanoin sillä olinhan valehdellut Edwardille kuukausi sitten.

Astuimme Ostoskeskukseen ja menimme lähimpään kahvilaan istuskelemaan.

”Mitä olit suunnitellut?” Bella kysyi ja tiesin kyllä mistä.
”No ajattelin aluksi rikkoa hänen autonsa, mutta se ei ole niin hauskaa kuin minun toinen ideani”, sanoin.
”No antaa kuulua”, Bella sanoi innostuneesti.   
 
”Muista, et saa hiiskua siitä kenellekään, paitsi Edwardille ja hänellekin vain silloin kun olette kaksin ja hänen täytyy luvata, ettei kerro kenellekään”, sanoin haudanvakavana.
”Lupaan”, hän vannoi ja ilmeeni muuttui ilkikuriseksi. Nojasin pöytään, kumarruin lähemmäksi Bellaa ja hän kumartui minua kohti.

”Mikä on Emmettille kaikkein tärkeintä ja kallisarvoisinta. Mitä ei voi korvata ja mitä ilman hän ei voi elää?” kysyin Bellalta.   
”Ööö… En minä tiedä”, Bella sanoi. 

”Kyllä sinä tiedät. Mieti lisää. Se ei ole esine vaan-”, yritin vihjailla, jotta Bella keksisi sen.
”Rosalie”, Bella huudahti. 
”Aivan”, sanoin iloisesti ja taputin käsiäni yhteen.

”Miten Rose tähän liittyy?” hän kysyi. 
”Rose on osa suunnitelmani. Minä nimittäin ”kidnappaan” itseni ja Rosen ja pyydän Emmettiltä ja Jasperilta lunnaita.”     
”Kidnappaat? Miten se muka onnistuu?” Bella kysyi.

”Helposti.”Kidnappaan” itseni ja Rosen ja lähdemme ulkomaille ja kirjoitan lunnasvaatimuksia Emmettille ja Jasperille.”
     
”Nerokasta!” Bella innostui. 
”Eikö olekin? Siitä tulee hauskaa!” sanoin.

”Mutta minne te menette?   Minun on pakko tietää se. Ja mitä aiot vaatia Jasperilta ja Emmettiltä?
”Hmm. En olekaan miettinyt moista”, sanoin ja aloin miettiä uutta suunnitelmaa.

”Kävisikö, että lähdette Rosen kanssa ulkomaille esim. Italiaan ja vaatisit lunnaina Renesmeetä, sillä sitten saisit ”kidnappauksen” tekijät kaupan päälle, nimittäin Volturit”, Bella keksi.

”Bella olet aarre. Mutta miten niin saan Volturit ”kidnappaajaksi”?”
 ”No Volturithan himoitsevat kaikkien ”kykyjä” ja Renesmeen kyvyistä he hyötyisivät paljon”, Bella sanoi.

”Tuo oli aivan mahtava idea! Mutta sinunkin pitäisi tulla sitten ”kidnapattavaksi”, sillä Nessie on sinun lapsesi ja sitten se lunnasvaatimus voisi olla aidompi. Tulisitko mukaan?” kysyin. 

”Totta kai tulen. Teen mitä vain vuoksesi”, hän melkein huusi. Selvästi hän oli halunnut kuulla juuri ne sanat.

”Mitä sanon Edwardille?” Bella kysyi.
”Minusta voisit kertoa hänelle koko jutun, sillä hän saa sen kuitenkin vahingossa selville, mutta sinun täytyy sanoa hänelle, että hänen täytyy olla sitten juonessa mukana”, sanoin.

”Se on luultavasti viisainta. Milloin aloitamme sen ja mihin päin Italiaa menemme?” hän kysyi.

”Mahdollisimman pian. Ajattelin Roomaa, sillä luulen, että Rose haluaa sinne”, sanoin hieroin käsiäni yhteen salakavala ilme kasvoillani. Tästä tulee hienoa.



A/N:Toivottavasti piditte. Jatkoo tulee mahdollisesti ens viikolla viimestää en viikonloppuna. Kommentteja?
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

szeretlek

  • ***
  • Viestejä: 20
Vs: Oh my god! You killed him! 7. Luku (ilmestynyt 16.10)
« Vastaus #37 : 16.10.2009 21:45:41 »
hihii mikä suunnitelma! :D mä ootan jatkoo jo ihan innolla.. emmett varmaan ratkee riemusta kun rosalie "kidnapataan" c(:
We were both young when I first saw you
I close my eyes
And the flashback starts...

Chelseya

  • Ledger
  • ***
  • Viestejä: 18
Vs: Oh my god! You killed him! 7. Luku (ilmestynyt 16.10)
« Vastaus #38 : 16.10.2009 23:04:06 »
Aloin nyt vasta lukea ja tää on tosi kiva. :"DD
Toivottavasti kidnappaus onnistuu!
Nopeasti jatkoa, en jaksa oottaa :"DD
She had something to confess to
But you don't have the time so
Look the other way 
You will wait until it's over
To reveal what you'd never shown her
Too little much too late

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! 7. Luku (ilmestynyt 16.10)
« Vastaus #39 : 18.10.2009 16:52:37 »
Kiitos hirveesti kommenteista. Tosi kiva saada uusiakin lukijoita. :D

Täs olis jo tää 8. Luku, kun se tulikin jo mun Betalta näin aikasin, niin päätin laittaa sen heti nettii. Toivottavasti nautitte! ;D


8. Luku

APOV:

Olimme päättäneet Bellan kanssa mennä ostamaan ne liput Italiaan heti saman tien, kun kerran olimme jo valmiiksi täällä Seattlessa. Kun saavuimme Seattlen matkatoimistoon, otimme vuoronumerolapun ja menimme istumaan ja odottamaan vuoroamme. Meitä ennen oli vanha mies, jolla oli lumenvalkea tukka, ruskea nahkatakki ja karvalippalakki, vaikkei ollut edes talvi tai kylmä. Jouduimme odottamaan jonkun varttitunnin, sillä vanha mies kyseli ja kyseli, eikä ollut oikein tyytyväinen saamaansa palveluun.

Vihdoin hän sai asiansa hoidettua ja lähti vähemmän iloisena kohti seuraavaa määränpäätänsä. Me nousimme tuoleistamme ja lähdimme kävelemään kohti matkatoimiston virkailijaa.

”Hei, miten voin auttaa?” kysyi hento naisvirkailijan ääni. Naisella oli vaaleat pitkät hiukset, hirveästi meikkiä, punaiset vaatteet ja pitkät punaiset kynnet. Ei ihme, ettei vanha herra pitänyt palvelusta, sillä vanhat ihmiset ei katso hyvällä tuollaista tyyliä.

”Hei. Haluaisin varata kahden ystäväni kanssa lomamatkan Roomaan”, sanoin.
”Koska olisitte menossa sinne? Vuoden vai puolenvuoden päästä?” virkailija kysyi.
”Ylihuomenna”, sanoin ja virkailija katsoi minua suu auki.

”Oletteko te maanpettureita?” virkailija kysyi mulkoillen vuoron perää minua ja Bellaa aivan kuin pistäen muistiin miltä näytämme.
 ”Öö…” menin sanattomaksi.

”Emme tietenkään ole! Saimme vain yllätys-kutsun vanhan ystävämme häihin ja vähän myöhässä. Ne ovat lauantaina ja haluaisimme olla siellä päivää aikaisemmin, jotta saamme levätä rauhassa pitkän lennon jälkeen ja valmistautua niihin ajan kanssa. Haluatteko nähdä kutsun?” Bella valehteli ja aika sujuvasti, sillä se näytti menevän läpi.

”Ei teidän tarvitse. Uskon kyllä”, virkailija mutisi. ”Kuinka aikaisin aamulla haluatte lähteä sinne?”
”Niin aikaisin, kuin pystyy”, sanoin vieläkin hämmästellen Bellan valehtelutaitoa.

 ”Varhaisin sinne lähtevä lento lähtee kuudelta aamulla. Onko se liian aikaista?”
”Ei, se on juuri hyvä”, sanoin.
”Haluatteko varata nyt hotellin vai katsotteko vasta paikan päällä?” virkailija kysyi ja käännyin katsomaan Bella kysyvästi ja hän nyökkäsi ja sanoi äänettömästi ”täällä” ja käännyin takaisin virkailijan puoleen.
 ”Täällä, ja mieluusti viiden tähden, kiitos.” 

”Viiden tähden hotelleissa on jonkin verran vapaita huoneita, esimerkiksi Grand Hotel De La Minevre, Parco Dei Principi ja Ambasciatori.”
Katsoin taas Bellaa ja hän sanoi äänettömästi ”ensimmäinen”. Käännyin taas virkailijaan päin.                                   
”Grand Hotel De La Minevre kuulostaa hyvältä”, sanoin.

”Hetki”, virkailija sanoi ja kääntyi tietokoneensa puoleen, ja minä Bellan. Läpsäytimme kätemme yhteen ja kikatimme hetken.
   
”Tästä tulee mahtavaa”, Bella kuiskasi. 
”Niin tulee”, vastasin.

”Tässä on ne kolme lippua. Eli teidän lentonne lähtee torstai-aamuna kello kuusi. Pitäkää hauskaa ystävänne häissä”, virkailija toivotti.   
”Kiitos”, sanoin, otin lippumme ja lähdin Bellan kanssa pois matkatoimistosta.

”Olit aivan mahtava Bella! Se oli varmaan ensimmäinen kerta kun valehtelusi meni läpi. Miten keksit sen?” kysyin vieläkin ihaillen Bellan valehtelusuoritusta. 
”Hyvä kysymys. En itsekään tiedä”, Bella sanoi nauraen.

Koko matkan autolle ja kotimatkan nauroimme ja suunnittelimme, mitä kaikkea tekisimmekään Roomassa. Valitettavasti emme saaneet suunniteltua aivan kaikkea, sillä olimme niin nopeasti perillä.

”Kerronko minä vai sinä Edwardille meidän Rooman matkasta?” Bella kysyi.
”Kerrotaan molemmat heti”, ehdotin.

Menimme sisälle.  Jasper tuli meitä vastaan ja kaappasi minut syliinsä.
”Oli ikävä. Luulin jo, ettette tulekaan”, hän sanoi ja antoi hennon suudelman huulilleni.
 
”Hupsu. Emmehän me olleet kuin neljä tuntia poissa”, sanoin nauraen ja suukotin hänen huuliaan.
”Se tuntui yllättävän pitkältä. Tosin minulle tuli heti ikävä sinua kun lähdit huoneestasi”, hän sanoi.
”Myönnetään. Oli minullakin ikävä sinua”, sanoin ja Jasper suuteli intohimoisesti huuliani.

”Kröhöm”, Bella yskäisi ja veti meidät takasin maan pinnalle, ”Meillä oli tekemistä.”
   
”Ai niin. Jasper, minun pitäisi mennä, mutta tulen kohta takaisin”, sanoin ja Jasper päästi minut irti syleilystään vasten tahtoaan. Annoin hänelle vielä nopean suukon poskelleni ja lähdin Bellan kanssa kohti hänen ja Edwardin huonetta.

”Mitä minä sanon?”Bella kysyi matkalla. 
”Käykö, että avaat oven ja ryntään huoneeseen ja syytän Edwardia, siitä, että hän laittoi sinut utelemaan suunnitelmiani ja sitten improvisoidaan loput?” ehdotin.
”Käy.”                                                                                                                                                                                                               
”Ai niin”, sanoin ja pysähdyin, ”Sinun täytyy sitten anella Edwardia suostumaan kostooni, sillä näyttää siltä, ettei hän ole kovin halukas suostumaan.”
 
”Yritetään”, hän sanoi ja jatkoimme matkaa. Kun olimme Bellan ja Edwardin huoneen edessä sanoin Bellalle, joka näytti hermostuneelta.
”Hyvin se menee.” Bella nyökkäsi ja raotti ovea ja kurkisti sisälle. Edward oli selvästikin huoneessa, sillä Bella uikahti hieman antaen minulle merkin, että oli minun vuoroni.

Astuin huoneeseen ja marssin Edwardin eteen, joka istui sängyllään hieman hämmentyneenä.

”Onko sinusta oikein laittaa vaimosi utelemaan parhaaltaan kaverilta, että mitä tämä suunnittelee?” kysyin hieman ”ärtyneesti”.

”Mistä sinä puhut?” hän kysyi, ettei muka ymmärtänyt asiaani.
”Tiedät kyllä varsin hyvin mistä tässä puhutaan”, sanoin ja Edwardin katse siirtyi minusta Bellaan ja katsoi tätä kysyvästi.   
   
”Sanoitko sinä hänelle, että minä käskin sinun kysyä hänen suunnitelmaansa?” Edward kysyi Bellalta.
”Tavallaan”, Bella sanoi.
”Niinpä tietysti”, Edward mutisi.

”Joten myönnät, että laitoit Bellan asialle?” kysyin.
”Laitoin, sillä tiedän, ettei sinulla ole hyvät mielessä”, Edward sanoi ja virnisti. Minä virnistin takaisin. 

”No saitko sinä sen selville?” Edward kysyi Bellalta.
”Totta kai sain”, Bella vastasi ja käveli Edwardin viereen ja tämä otti hänet syleilyynsä.

”No?” Edward uteli välittämättä, että minä olin edelleenkin huoneessa.
”Bestiksien välisiä asioita”, Bella sanoi ja virnisti ja käänsi katseensa minuun päin.
”Hmp”, Edward mutisi ja päästi Bellasta irti ja meni istumaan sängylleen. Hän esitti muka pettynyttä.

”Voin toki kertoa sen sinulle, jos kysyt itse minulta”, sanoin ja Edward katsoi minua kysyvästi. 
”No voitko kertoa?”
”Kyllä, mutta yhdellä ehdolla”, sanoin.
”Millä?”                                                                                                                                                                                     
”Suostut olemaan kostossani mukana, oli se millainen hyvänsä”, sanoin. 
”Hyvä on.”   
”Kättä päälle”, sanoin ja Edward nyökkäsi ja kättelimme. Kerroin Bellan kanssa Edwardille kostosuunnitelmani ja kun pääsimme loppuun, Edward sanoi, ettei suostuisi, sillä se oli kuulemma väärin Jasperia ja Emmettiä kohtaan.

”Mutta sinä lupasit jo”, Bella sanoi, ”Löit kättä päällekin.”
”Valitettavasti perun sen”, Edward sanoi.
”Mutta sinun periaatteessa pitää suostua, sillä pakotit minun ottamaan asiasta selvää puolestasi ja se on väärin”, Bella tiukkasi.                                                                                                                                                                                                       
”Niin periaatteessa”, Edward painotti viimeistä sanaa.
”Hyvä on. Kun et suostu, teemme sen kuitenkin ja sinä pidät salaisuuden omassa tiedossasi, mutta saat olla varma, etten puhu sinulle enää ikinä ja romutan minulle ostamasi auton…” Bella uhkaili.

”No hyvä on. Tulen mukaan jos se kerran tekee sinut niin onnelliseksi” Edward sanoi närkästyneesti ja Bella hyppäsi hänen syliinsä ja suuteli tätä huulille intohimoisesti.

”Kröhöm Bella”, keskeytin heidät.
 ”Niin?” hän kysyi.
”Meillä on vielä hommia”, muistutin.   
”Totta. Öö... Edward, meidän pitää mennä”, hän sanoi ja he antoivat toisilleen suukon ja lähdimme Rosalien ja Emmettin huonetta kohti.


A/N:Kommentteja olis taas kiva saada ;)
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!