Kirjoittaja Aihe: Twilight/Harry Potter: Oh my god! You killed him! 14. Luku (ilmestynyt 13.4.2010) | K-11 Alice/Jasper  (Luettu 23289 kertaa)

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Nimi: Oh my god! You killed him!
Kirjoittaja: Haidy
Ikäraja: K 11
Fandom: Twilight, Harry Potter
Paritus: Alice/Jasper
Beta: Cherina
Warning: Spoilaa BD:tä
Genre: Romance, drama?
Summary:   Alice on jäänyt koukkuun Drarry (Harry/Draco) -ficceihin ja käyttäytyy kummallisesti kunnes kuulee Emmetin rikkoneen  Quilin kanssa Alicen Porschen ja Alice suuttuu siitä silmittömästi Emmetille, Quilille ja jostain syystä myös Jasperille ja alkaa keksiä Emmettille kostoa.

A/N: Tää on sit mun eka ficci, joten en lupaa et täst tulis joku iha hirveen hyvä tai pitkä kun en oo niin hyvä kirjoittaa mitään tarinoit, mut ku sain tän inspiraation päähän, niin mun on nyt pakko sit kirjottaa tää tuli siit hyvä tai ei. Kommentteja olis sit ihan kiva saada.  :D

//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon

1.   Luku

JPOV:

Alice on käyttäytynyt koko päivän oudosti.  Aivan kuin hän olisi omissa maailmoissaan, jossain kaukana täältä. Koko metsästysreissun hän on käyttäytynyt kummallisesti. Yleensä Alice lähtee mielellään metsästämään, vähän liiankin usein kuin olisi tarpeen, mutta tänään hän ei olisi millään lähtenyt. Jouduin melkein raahaamaan hänet tänne.  Ja koko ajan ollessamme täällä hän ei ole puhunut sanaakaan, vaikka olen yrittänyt aloittaa keskustelua monta kertaa. Tavallisesti hän puhua pölpöttää jostain mistä en ymmärrä, mutta se ei minua ole haitannut, sillä tykkään kuunnella hänen ääntänsä ja tapaa millä hän esittää asiansa. Mutta tänään ei mitään. Korkeintaan välillä hän mutisee puoliksi ääneen jotain Dracsusta . Kuka on edes Dracsu? Vai kuulinkohan sittenkin väärin…

”Alice…?” kysyin, ilman vastausta kuten oletinkin. Mikä häntä oikein vaivaa?
”Renesmee kidnappasi Amerikan presidentin ja pitää tätä panttivankina Edwardin ja Bellan kanssa heidän mökkinsä kellarissa hillopurkkien piirittämänä…” Ei vieläkään mitään. Jos kerran randomilla puhuminen ei auta, niin ei ole kuin yksi keino jäljellä: suudella häntä. Mutta jos sekään ei toimi niin en tiedä mitä tehdä.

Pysähdyin ja tartuin Alicen kädestä kiinni, pysäytin hänet ja käänsin hänet katsomaan minua silmiin. Kiedoin käteni hänen vyötärölleen ja vedin hänet itseäni päin ja painoin huuleni hänen sametinpehmeille huulilleen ja maistoin jälleen kerran hänen huumaavan tuoksunsa. Kieleni kierteli hänen huuliensa rajoilla ja kuulin hänen huokaiseva huuliani vasten. Juuri kun hän oli raottavansa huuliaan vastaten suudelmaani, vetäydyin irti ja kysyin:
”Kulta, mikä sinulla on? Olet ollut kovin vaitonainen tänään .”
”Ei minulla ole mikään hätänä” Alice sanoi helisevällä äänellään. Ihanaa kuulla taas sitä. Tiesin kyllä että hän valehteli asiasta, ettei häntä mikään vaivannut.

APOV:

Olin lukenut tänään koko aamun Drarry (Harry/Draco) ficcejä, kunnes Jasper pakotti minut tulemaan kanssaan metsästämään, vaikken millään olisi halunnut lähteä juuri silloin minnekään.

Metsästämässä aikani kului nopeasti. Tosin en huomannut mitään mitä tein, enkä maistanut mitään, sillä olin aivan omissa maailmoissani. Ajattelin koko ajan vain sitä viimeisintä Drarry-ficciä jota luin aamulla. Draco ja Harry ovat söpö pari. Ja Draco on niin ihana ja kiltti ja… ja söpö. Dracsua ei voi edes kuvailla kuinka ihana hän on.

Kun lähdimme Jasperin kanssa pois metsästä en muuta miettinytkään muuta kuin Dracsua. Jonkun ajan kuluttua tunsin jonkun käden kädelläni ja vetävän minut ympäri ja pakottamalla minun katsovan tätä silmiin ja laittavan kätensä lanteilleni ja vetävän minut lähmmäksi ja sitten tunsin ihanan sametinpehmeät huulten koskettavan huuliani. Jasperin huulet. Jasperin kieli piirsi huulteni rajaa ja minulta pääsi huokaus. Juuri kun olin raottamassa huuliani ja vastaamassa Jasperin suudelmaan, hän vetäisi huulet pois huuliltani ja katsoi minua tiukasti silmiin.

”Kulta, mikä sinulla on? Olet ollut kovin vaitonainen tänään”, Hän kysyi huolestuneesti.
”Ei minulla ole mikään hätänä” totesin. Jasper katsoi minuun mietteliäästi aivan kuin hän ei uskoisi minua.
”Valehtelet. Olet käyttäytynyt tänään koko päivän kummallisesti. Yleensä sinä puhut niitä ja näitä, mutta nyt et ole sanonut mitään, vaikka olen yrittänyt puhua sinulle mitä, et ole kuulevinaankaan minua”.
”Anteeksi. Olen ollut niin omien ajatuksieni lumoissa, etten kuullut, että olisit sanonut jotain minulle. Olen pahoillani.” sanoin hämilläni. Enkö oikeasti ollut kuullut, että Jasper on yrittänyt puhua minulle jotain. Olikohan se ollut tärkeääkin?
”Ei se mitään. Pääasia on, että puhut. En olisi tiennyt mitä tehdä jos et olisi herännyt omista maailmoistasi ilman että suutelin sinua. Mitä oikein mietit?” hän kysyi ja painoi huulensa kaulalleni ja suuteli sitä ja siirtyi sitten solisluulleni ja työnsi kielensä ulos suustaan ja alkoi liikutella sitä ylös alas kaulaani pitkin. Voi miten ihanalta se tuntui, toivottavasti hän ei lopeta sitä vähään aikaan. Alice ryhdistäydy! Jasper kysyi sinulta kysymyksen ja odottaa että vastaat siihen.

”Hmm… ”
”Niin?” Jasper kysyi. ”Mitä sinä olet haaveillut koko päivän?”
”En mitään ihmeellistä. Olen vain lukenut viime päivinä netistä sellaisia Drarry-ficcejä ja mietin vain niitä.”
”Drarry-ficcejä?”
”Niin Harry ja Draco -ficcejä, eli jotkut Harry Potter Fanit ovat kirjoittaneet omia tarinoita liittyen Harry Potteriin ja Draco Malfoyhin.”

JPOV:

Olin niin iloinen, että Alice palasi takasin tähän hetkeen. Aloin jo kyllästyä siihen hiljaisuuteen, mutta nyt hän vain puhua pölpöttää niistä mitä lie Drarry-ficeistä. No olihan sekin parempi kuin ei mikään. En edes kuunnellut selvästi (enkä ymmärtänyt puoliakaan siitä mitä kuulin) mitä hän puhui. Seurasin vain hänen ilmeitään ja eleitään.

”…ja sitten siinä on se Draco. Se on niin ihana….” Alice lörpötteli. Hetkinen… Draco… ihana... Ei kai vaan hän ole ihastunut siihen tyyppiin jota ei ole olemassakaan?! Ihan huomaamattani suuni meni mutruun ja kulmakarvani kurtistuivat. Miksi tyttöjen piti aina kiintyä johonkin, joka on komea, ystävällinen, mutta fiktiota. Naisten ajatusten kulkua ei voi mies ymmärtää Huokaus karkasi huuliltani, kun rentoutin naamani ja yritin päästä mustasukkaisuuspuuskastani yli.

”Mikäs sinulle tuli? Et kai ole mustasukkainen siitä, että sanoin Dracoa ihanaksi? Ihan turhaa, Jasper. Tiedäthän, että voin rakastaa vain ja ainoastaan sinua?”
”Mustasukkainen? Minäkö? No en tietenkään.”
”No hyvä. Minä tästä lähdenkin huoneeseeni lukemaan. Nähdään!” Alice sanoi iloisesti ja antoi minulle nopean, mutta hellän suudelman huulilleni ja sitten hän katosi jäljettömiin.

En ollut edes huomannut, että olimme saapuneet kotiin, joten kun Alice oli lähtenyt lukemaan, painuin sohvalle makoilemaan. En saanut päästäni sitä mitä-lie-Dracoa. Joten menin Carlislen huoneeseen, ja aloin lukea sitä Drarry-ficciä hänen koneeltaan. Vai tällainen se Draco on. Ei vedä vertoja minulle. Kuinka Alice voi pitää sellaista ihanana, joka kieroilee ja on niin itserakas ja kaiken lisäksi homo? Minun täytyi olla tyhmä, että olin jo hetken aikaa mustasukkainen tälle tyypille.

A/N: Siin oli se eka luku. Toivottavasti piditte.  ;D Siit tuli vähän seko tota loppuu kohde,  :P mut toivotaan et se täst paranis. Kommentteja??
« Viimeksi muokattu: 16.11.2014 21:07:50 kirjoittanut Beyond »
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Oh my god! You killed him!
« Vastaus #1 : 08.09.2009 19:02:21 »
And your Guardian Angel is back! (juu juu, vanha juttu)
Eli joo. Kidutanko sua epätietoisuudella vielä vähän aikaa vai kommentoinko jo?
Okei, okei, kommentoin.

Mun mielestä tää idea on ihana. (niinkuin mä taisin jo koulussa vihjaista innostumalla kauheasti) Ja beta kun oon, luin tän jo eilen... ja sä olit sillon mesessä, niin sä tiedät mun alkureaktion (eli: virheitä! ei vaineskaan, mä sanoin että se on hyvä)

Juu, juu, asiaan. Tykkäsin erityisesti siitä kohdasta, kun Jasper alko höpöttää sitä "randomia" asiaa. Naureskelin sille jo eilen, keksit aivan loistavan jutun. (onneks et laittanut sitä mun sekoilua muumiosta ja esmen hillopurkista *helpotuksen huokaus*)
Ja se Jasperin mustasukkaisuutta kuvaava kohta oli fantastinen *omakehu haisee*. vitsi vitsi, mun mielestä se oli kaikkein mälsin kohta.
Oli aivan mahtava idea laittaa Alice lukemaan Drarrya (Darrya XP) ja Jasper siitä mustasukkaseksi. Ja loppu oli kyllä tosi taidokas, kun laitoit Jasperin kuvailemaan kieroilija-itserakas-homo-Dracoa! <3 (ei saa haukkua Dracsulia. ilkee jasper. Ni.)

Asiasta kukkaruukkuun. Luitko sä muuten jo sen mun ficin? Pitää kaydä kattoo, onko yhtään kommenttia tullu...
Kiitti, kun kirjotat. Kiitti kun saan toimia betana ja pelastavana enkelinä. <3

Jatkoo?

ps. hei, katos. Tuli jopa aika pitkä viesti... enkka!
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him!
« Vastaus #2 : 08.09.2009 19:21:36 »
Kiitii kauheesti kommenteista.  ;D Tosi kiva et joku piti tota hyvä ficin alkuna. ;)

Cherina: Ilman sua, täst ei olis välttisti ois tullu näinkään hyvää ( Tai siis joistain kohista, tiiät ite ne kohat mis pyysin hieman jelppiä) , joten kiitos my Guardian Angel ja oon edelleen pahoillani siit et Jarper haukku Dracoo kieroilijaks-itserakasks-homoks... :-\ Ja oon jo käyny kommentoimas sitä sun ficii pitkän pätkän. Varmaan pisimmän tähän mennes...

No joka taupaukses yritän saada mahollisimman pian jatkoo kirjotettuu. Alotin tänään jo toista lukua, mut en tiiä koska saan sen valmiiks, ku on kaikkii koulujuttui ja muita täs samal hoideltavana...
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

sarqq

  • Vieras
Vs: Oh my god! You killed him!
« Vastaus #3 : 09.09.2009 21:15:58 »
kivaa kun tänne tulee taas välillä jasper/alice ficcejä  :D. oli tosi kivaa luettavaa, jatkoa odotan innolla !  ;)

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him!
« Vastaus #4 : 10.09.2009 15:37:34 »
A/N:Kiitos kaikille kommentteja antaneille. Täs olis nyt sit tää toinen luku ja varoitan et täs sit kiroillaan jonkun verran. ;)


2.    Luku

JPOV:

En ehtinyt edes sulkemaan konetta, kun joku tuli jo häiritsemään minua.

”Hei Jazzy! Mitä sinä luet?” Olisi pitänyt arvata kuka sieltä tuli. Tietystihän se oli lapsenmielinen veljeni Emmett.
”E-en mitään…” sammutin nopeasti koneen ennen kuin Emmett kerkesi nähdä mitään. Kukaan ei saisi tietää, että olin mustasukkainen jonkun tyhmän kirjan hahmolle. Varsinkaan Emmett, sillä siitä ei hyvää seuraa…
”Olinkin juuri lopettamassa.”

”Ai… Se ei kyllä siltä vaikuttanut… Se vaikutti siltä että luet niitä samoja ficcejä kuin Alice ja että olisit mustasukkainen jollekin niistä tyypeistä jotka esiintyy niissä.” Mistä ihmeestä Emmett keksi tuon?? Hän oli nimittäin aivan oikeassa, harvinaista kyllä.
”Mistä arvasit?” kysyi epäuskoisena hömelöltä veljeltäni joka kerrankin osui oikeaan.
”No et olisi muuten ollut koneella ja noin säikkynä kun astuin huoneeseen. Kenelle muuten olet mustasukkainen?” hän uteli. Voi miksi sanoin, että hän on oikeassa? Miksi? Olisihan se pitänyt arvata että hän alkaa utelemaan.

”Emmett! Nyt riittää! Lupaa, ettet kerro kenellekään. Varsinkaan Alicelle! Emmett, lupaa se kautta kiven ja kannon, että jos sanasi syöt, ihmissudet sinut vieköön!” Aloin jo raivostua ja Emmettkin huomasi sen, sillä en taaskaan muistanut pitää tunteitani sisälläni.
”Joo joo. En kerro, mutta joudut antamaan minulle vastapalveluksen. Heh he!” Emmettin kasvot vääntyivät ilkikuriseen virneeseen, mistä tiesin, että tästä ei seuraisi hyvää.

”No alkaako pikkuista pelottaa, vaikken ole sanonut mitä haluan vastapalvelukseksi?”
”Ei tietenkään. Sano nyt vain mitä tahdot”, murahdin takaisin.
”No olin tulossa tänne kysymään yhtä asiaa, kunnes jäit kiinni ficcien lukemisesta, joten kysyn sen nyt. Saanko lainata Alicen Porschea?” Mitä, halusiko hän lainata Alicen Porschea? Mutta miksi ihmeessä hän ei kysy sitä Alicelta itseltään?

”Mikset kysy sitä häneltä itseltään? Autohan on hänen?”
”Kysyinkin, mutta hän luki jotain tarinaa koneella, eikä kuullut mitä sanoin, joten päätin tulla kysymään sitä sinulta.”

”En voi antaa Alicen puolesta lupaa, joten et saa”, kieltäydyin jyrkästi
”No siten kaikki saavat tietoonsa, että olet mustasukkainen jollekin fantasia-tyypille…” eih, tuota juuri pelkäsin. Miksi Emmetin piti olla niin Emmett?

”No hyvä on, mutta et hiisku siitä sanallakaan Alicelle tai kenellekään muulle. Se saa pysyä meidän kahden välisenä asiana. Onko selvä?”
”Kiitos, kiitos, rakas Jazzy!” Emmett huusi riemuissaan. Lähdin hakemaan auton avaimia, sillä vain minä ja Alice tiesimme missä ne olivat. Kun palasin huoneeseen, annoin avaimet Emmettille ja varoitin häntä murhaavalla katseellani:
”Muista: Ei hiiskaustakaan kenellekään!”
”Kyllä, kyllä. Olet niin ihana Jasper!” Emmett kiitti vielä ja ennen kuin hän lähti huoneesta, hän antoi suukon poskelleni. Hyi vitsi! Hän taisi olla liiankin innoissaan. Toivottavasti hän ei mokaa mitään, sillä minäkin joudun seurauksiin mukaan.

Myöhemmin:

Olin päättänyt katsoa televisiota (vaikkei sieltä tullutkaan mitään), kun minulla ei ollut muutakaan tekemistä. Olin yrittänyt mennä Alicen luo, mutta hän vain lukee niitä hemmetin ficcejään. Mitä niissä oli niin ihmeellistä? Olivatko ne parempaa seuraa kuin minä? Harvoin Alice kieltäytyi seurastani. En edes seurannut televisiota, vaan mietin Alicea, ja sitä, miten tämä jaksoi vain lukea ja lukea. Eikö häntä väsytä ollenkaan, vai pitäisikö sanoa kyllästytä ollenkaan, kun eihän meitä voi väsyttää, koska olemme vampyyreja?

Pohdintani keskeytti ääni, joka huhuili minun nimeäni:
”Jazzy… Jazzy…?” Ei kai taas? Mitä hän nyt haluaa?
”Täällä, olohuoneessa!” huikkasin Emmettille. Toivottavasti hän ei ala taas uhkailla minua, tai että hän on sotkenut asiat pahasti. Toivottavasti hän vain kiittäisi siitä, että lainasin hänelle Alicen Porschea.

”Jazzy… Olen liemessä…” Ei hyvä luoja! Mitä hän nyt on tehnyt?
”…Tai itse asiassa me…” Me? Kenestä ”meistä” hän puhuu?
”A-alice tappaa meidät!” Voi ei, mitä niin kauheaa hän on mennyt tekemään, että saa Alicen murhanhimoiselle tuulelle? Luultavasti todella pahaa, sillä Alice suuttuu todella harvoin, ellei Emmett ole sitten tuhonnut hänen vaatekaappiaan, meikkejään tai…

”Emmett. Ketkä te? Mitä olet mennyt tekemään? Kerro kaikki.” sanoin. Aloin jo pelätä mitä hän tulisi sanomaan. Älä vain sano, että rikoit Alicen auton?!
”Minä ja Quil.” Quil, se ihmissusiko? Koska Emmett on alkanut hengaamaan ihmissuden kanssa. Luulin että hän vihaisi niitä, vaikka Jacob olikin nyt melkein sukua, mutta kuitenkin. Samassa sieraimiini levisi märän koiran inhottava löyhkä. Eli täällä selvästi oli ihmissusi. Hyi oikeasti, mikä löyhkä! Samassa Quil olikin jo olohuoneessa. Nyrpistin nenääni, sillä en ole vieläkään tottunut ihmissuden hajuun. Kuka tottuisi? No tietysti Bella ja Renesmee. Emmetkin näytti rypistävän vähän nenäänsä. Quil nyökkäsi päällään tervehdyksen ja tein samoin.

”Niin…?” jatkoin lopulta.
”Minä ja Quil siis lähdimme ajelulle, kunnes hillopurkit hyppäsivät tielle ja ajoimme Alicen auton sököksi…”
”Hillopurkit? Voisitko puhua ihan selkokielellä, että saisin selvää sanoistasi?” Miksi Emmettin piti aina selittää asiat epärealistisesti?
”Minä ja Quil ajoimme Alicen auton sököksi. Törmäsimme melkein peuraan ja yritimme väistää ja sitten PUTZUM…” Emmett löi kätensä yhteen niin että pamahti.” … ja siinä me sitten olimme pois tieltä törmänneenä puuhun ja auto oli sökö.”

”MITÄÄH?!” huusin raivoissani. En voinut uskoa kuulemaani. ”RIKOIT ALICEN AUTON, VAIKKA NIMENOMAAN KÄSKIN SINUN AJAMAAN RAUHALLISESTI?”
”Niin siinä taisi käydä, mutta ole kiltti äläkä kerro Alicelle. Pliis?”
”MITEN KUVITTELET, ETTÄ VOIT PITÄÄ TÄMÄN SALASSA, KUN ALICE HUOMAA, ETTÄ HÄNEN AUTONSA ON POISSA?! TAJUATKO OLLENKAAN, MITÄ OLET JUURI MENNYT TEKEMÄÄN? OLET VETÄNYT MINUTKIN TÄHÄN MUKAAN...” En voinut kuin huutaa, vaikka tiesin että se ei auttaisi asiaa mitenkään.

”Jasper rauhoitu. Keksin jo keinon millä Alice ei huomaa, että hänen autonsa on kolaroitu. Ostamme nimittäin uuden ja prikulleen samanlaisen. Ei Alice huomaa eroa.” Oliko Emmett tosiaankin niin tyhmä, että luuli, ettei Alice huomaisi eroa? Hänhän huomasi ihan pienetkin erot. Muistan vieläkin sen päivän, kun Alice oli ostanut minulle jonkun uuden paidan, ja olin ajatellut pestä sen, sillä se tuoksui oudolle. Ja kun olin ottanut sen pois koneesta, se oli pilalla, joten päätin mennä ostamaan uuden ja tismalleen samanlaisen. Pyysin Rosalieta mukaan auttamaan ostamaan sitä, sillä harvoinhan minä vaatekaupassa käyn. Löysimmekin sitten mielestämme aivan samanlaisen ja ostimme sen. Kun se sitten oli minun päälläni, Alice huomasi ettei se ollutkaan hänen ostamansa vaate ja alkoi tivata minulta, että missä se hänen ostama paita oli. Kun olin kertonut hänelle kaiken ja siitä hän veti herneet nenäänsä, sillä hän olisi halunnut, että olisin kertonut hänelle, mutta sain hänet kyllä lepyteltyä.

”Luuletko tosiaan, että Alice ei huomaa mitään eroa. Enkö ole jo kertonut sinulle, kuinka sen paidan kanssa kävi jokusen kuukausi sitten?”

”Miksi te olette ostamassa Alice-tädille uutta autoa? Ja vielä samanlaista?” Koska Renesmee oli tullut tänne? Eikö hänen olisi pitänyt olla Edwardin ja Bellan kanssa mökillä?
”Nessie, mitä sinä täällä teet? Eikö sinun pitänyt olla isäsi ja äitisi kanssa mökillä?” kysyin.
”Joo piti, mutta kun äiti ja iskä vaan pussailee siellä ja se on niin ällöä, että karkasin sieltä. Aioin mennä Alice-tädin luo ja pyytää tätä leikkimään kanssani”. Vai että karannut. Edward ja Bellan pitäisi pitää lapsestaan vähän paremmin huolta, ettei Renesmee kuule kaikkia ”ei hänelle sopivia asioita” kuten tämä Alicen auto-juttu.

”Niin, miksi te aiotte ostaa Alicelle uuden, samanlaisen auton. Tiedän kyllä, että hän pitää paljon autostaan, mutta eikö kaksi ole jo vähän liikaa?” Vitsi kun hän on noin utelias pikku kakara. Ovatkohan kaikki lapset tuollaisia vai vaan Renesmee?

”Ööö… Se on yllätys Alice tädille ja tuota noin…”
”Emmett-setä, olet huono valehtelemaan, joten kerro totuus!” Renesmee käski. Miten hän näkee noin selvästi, että Emmett valehteli. Ihan selvästi tullut isäänsä.
”No tuotaaa... Miten tämän sitten niin kuin sanoisi lapsille sopivasti? No, Emmett-setä lainasi Alice-tädin autoa ja hurjasteli sillä vähän, kunnes nallekarhut hyppäsivät tielle ja ajoin ojaan, ja Alice-tädin autolle sattui pipi.” Voi noita Emmetin lapsille kertomia ”lievennys” satuja.

”Mikset vaan sano, että otit Alice-tädin auton ja ajoit sillä kolarin ja nyt se on palasina ja aiotte ostaa hänelle uuden ennen kuin hän huomaa mitään?” Onpas nokkela tyttö. Hän on tullut jokseenkin myös äitiinsä.
”No okei. Olet oikeassa. Noin siinä kävi, juuri kuten sanoit. Mutta lupaa, ettet kerro Alicelle. Jos et kerro, niin… niin saat tehdä minulle mitä vain haluat… tai no et aivan, et saa tappaa. Onko selvä?” Emmett kysyi.
”Joo, joo”, Renesmee sanoi ja häipyi Alicen huoneeseen.
”No niin, vaara on ohi. Jatketaan”, Emmett julisti.
”Oletko oikeasti niin tyhmä ja luulet, ettei Nessie kerro Alicelle?” kysyin vähän epäillen asiaa.
”Ei tietenkään kerro. Hän on kunnon tyttö.”

APOV:

Kun olimme tulleet Jasperin kanssa metsästämästä, painuin suoraa päätä huoneeseeni lukemaa ficcejä. Olin niin ficcien lumoissa etten edes huomannut ajan kuluvan, kunnes joku koputti vaimeasti oveeni.

”Joo, joo, Jasper. Tulen aivan kohta…” huikkasin ovelle. Silti hän tuli huoneeseeni vaikka olin vihjaissut samalla ”Älä tule tänne”.

”Täti?” Ai se ei ollutkaan Jasper, vaan lempi-veljentyttäreni (ja parhaan kaverini tytär).
”Mitä asiaa Nessie? Eikö sinun pitänytkään olla Edwardin ja Bellan kanssa mökillä?” kysyin. En edes kuunnellut mitä hän vastasi, sillä jatkoin lukemista. Silloin tällöin kuulin pari sanaa:
”…Emmett-setä… Porschesi… tuusan nuuskana… ”
Minulta kesti hetken älytä Renesmeen asia, mutta kun sitten liiasta lukemisesta turtuneet aivoni reagoivat ääniin, räjähdin.

”MITÄ SANOIT!?” huusin kurkku suorana.
”Niin, että Emmett-setä ja Quil ottivat autosi ja ajoivat sillä kolarin, ja nyt se on tuusan nuuskana.”
”Hah! Älä yritäkään huijata, Nessie. Se ei voi pitää paikkaansa, sillä en ole antanut Emmettille lupaa ajaa Porschella, eikä hän ole voinut ottaakaan sitä ilman lupaa, sillä vain minä ja Jasper tiedämme, missä pidän avaimia piilossa. Huokaisin helpotuksesta, sillä tiesin, että rakas autoni olisi kunnossa.

”En minä huijaakaan. Emmett itse sanoi niin. Hän kyllä sanoi, etten saisi hiiskuakaan siitä sinulle, mutta halusin silti kertoa sen, sillä auto on sinulle tärkeä ja sinun pitää tietää se. Emmett ja Jasper kyllä sanoivat aikovansa ostaa sinulle uuden auton-”

”MITÄ? EI KAI JASPERKIN OLE SOTKEUTUNUT TÄHÄN?” huusin. En voinut uskoa, että hän oli mennyt antamaan avaimeni Emmettille.
”Missä he ovat?” kysyin yrittäen hillitä raivoani.
”Olohuoneessa.”
”Nyt he saavat kuulla kunniansa” mutisin, ja lähdin harppomaan kohti alakertaa, jossa he olisivat. Kuulin jo rappusissa, kun pojat riitelivät keskenään:
”OLETKO JÄRJILTÄSI? ALICE SAA JOKA TAPAUKSESSA TIETOON SEN JOSSAIN VAIHEESSA!” kuulin Jasperin raivoavan jollekin. Luultavasti Emmettille.

”Tietää mitä?” kysyin kuin olisin juuri tullut paikalle, ja etten tietäisi mitään.
”Ai hei Alice! Luulin että olit lukemassa…” Emmett sanoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ärsyttävää.
”Hei vaan. Niin, mitä minä tulisin joka tapauksessa tietämään?” jatkoin näyttelyä, mikä tuntui menevän läpi.
”Ei mitään, kunhan puhuimme tässä tulevista synttärijuhlista…” Voi mikä idiootti.

”EMMETT CULLEN! LUULETKO TOSIAAN ETTÄ OLEN NOIN TYHMÄ JA USKOISIN NUO SINUN PASKAPUHEESI?” raivosin hänelle kurkku suorana.
”Alice, mistä sinä puhut?” Emmett kysyi, muka hämmästyneesti.
”TIEDÄT KYLLÄ TASAN TARKKAAN MISTÄ PUHUN! MITÄ HELVETTIÄ OLET MENNYT TEKEMÄÄN?!”
”ALA SELITTÄMÄÄN MISSÄ AUTONI ON JA MITÄ OLET SILLE TEHNYT!” hänen ilmeestään huomasi, että hän arvasi minun tietävän kaiken.

”Alice, anna minun selittää…”

”EN HELVETTI VIEKÖÖN ANNA! SAAT LUVAN VIEDÄ MINUT HETI AUTONI LUO!”
”Hyvä on. Minä vien, minä vien”, Emmett sopersi peloissaan.
”JA SINÄ”, osoitin aviopuolisoani kohti ”OLET HELVETIN PASKIAINEN KUN ANNOIT HÄNELLE AUTONI AVAIMET!”
”Kulta…”
”ÄLÄ KUTSU MINUA SIKSI!”

Vielä myöhemmin onnettomuuspaikalla:

En puhunut matkalla kenellekään, sillä olin niin vihainen. Jasper yritti koko matkan pyydellä anteeksi, mutta en voi antaa hänelle anteeksi siitä mitä hän oli tehnyt. Pidin koko matkan mykkäkoulua ja toivoin, että tämä olisi painajaista. Suljin silmäni ja astuin ulos autosta. Kun avasin silmäni, näin sen. Näin rakkaan autoni liiskaantuneena puuta vasten. Suljin ja avasin ne uudestaan. Voi ei, se ei ollut pahaa unta, vaan totista totta.

”EI…” parahdin ja kiiruhdin liiskaantuneen autoni luo ja polvistuin sen viereen. Jos olisin pystynyt itkemään, itkuni olisi ollut loputonta.
”EI! DRACO (A/N: Alice nimesi autonsa Dracoksi, kun hän alkoi lukea Drarry ficcejä. Sitä ennen se oli Steven) ON KUOLLUT… EMMETT, SINÄ TAPOIT HÄNET!”

A/N: Siin se sit oli. Toivottavasti piditte. Jatkoa saattaa tulla jatkossa vain viikonloppuisin, sillä on niin paljon koulu juttuja, et niitki pitäis keretä tehä. Kommentteja olis kiva saada jatkossa vähän enemmän, jotta tietäisin olisiko jotain mitä pitäisi jatkossa parantaa, vai tarviiko ollenkaan. ;D
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Oh my god! You killed him! (2/? Luku)
« Vastaus #5 : 10.09.2009 15:54:01 »
Hihii! Laitoit jatkoa! Mahtavaa!
CAPS-LOCK-Alice on kyllä hyvä kiukutellessaan.
Hyvä luku ja tosi hyvän pitunenkin. Ei tässä mitään negatiivista tuu, ei sinne päinkään. Eikä rakentavaakaan...

Hillopurkkeja!
<3
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Trickster

  • ***
  • Viestejä: 75
  • MMPH!
Vs: Oh my god! You killed him! (2/? Luku)
« Vastaus #6 : 10.09.2009 16:02:28 »
:') Draco parka...

Rakentavaa en osaa antaa mut hyvää työtä, kiva luku:)
And I can't eat, can't sleep, can't sit still or fix things
and I wake up and I wake up and you're still dead

Deatha

  • LEECH
  • ***
  • Viestejä: 54
Vs: Oh my god! You killed him! (2/? Luku)
« Vastaus #7 : 10.09.2009 19:44:52 »
JEE hyvä Haidy!! en niin tykkää Twilightistä mutta tää oli hyvä (kai siksi että jasper on mun lemppari) hahaaa Steven pääsi mukaan kuvioihin (mainostan täällä keksimääni nimeä tälle kyseiselle porschelle xD)  ahahaha pitää joskus sönkätä tänne itekki jotai tai jos saan laittaa sen sarjiksen ♥  niin että hyvää työtä!! ^^ rallatirallaa~~♥ 8DD   ja toi oli hyvä ku tos kiroiltiin ahahaha hyvä hyvä hienosti kuvailit sen suudelman ♥ ihanaa (me.pikku.pervot.com) LoL   :::Deatha kuittaa:::

Lyn

  • Poet of the Mist
  • ***
  • Viestejä: 100
  • Mahzirikhi zu gang ghukhil
    • My mind
Vs: Oh my god! You killed him! (2/? Luku)
« Vastaus #8 : 10.09.2009 21:03:59 »
Oi, tää on hyvä. Jatkoa vaan kehiin.. Kuinka joku voi tehdä noin PORSCHELLE?!? Voi kamalaa. Jos mie olisin Alice niin Emmet ja Jasper olisivat niin kuolleita. Mutta joo, rakentava häipy. Jatkoa? *pretty smile*

~Lyn
Write your poems to sand of dream
Feel the distance, cry and srcream
Love with all you might and heart
And pray that you will never fall apart.
Art is part of my soul
I wish you a safe journey

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! (3/? Luku)
« Vastaus #9 : 13.09.2009 12:54:46 »
A/N:Kiitos kaikille kommenteista ja täs olis sit tää kolmas kuku. Toivottavasti pidätte. ;D

3. Luku

JPOV:

Katsoin kun rakas, pieni enkelini juoksi autonsa luokse ja lysähti maahan polvilleen sen viereen kädet silmiensä edessä ja huusi:

”Ei! Draco on kuollut! Emmett, sinä tapoit hänen!” Miten nuo sanat sattuivatkaan minuun. Tunsin hirveää omatunnon pistosta, siitä mitä olin mennyt tekemään, vaikka syy ei ollutkaan kuin puoliksi minun.

Olisin halunnut mennä lohduttamaan häntä, sillä kärsin hänen puolestaan, enkä kestä katsoa Alicea noin murheen murtamana. Juuri kuin olin ottamassa askeleen häntä kohti, Alice nousi ylös ja kääntyi meidän puoleemme. Näin kuinka rakkaasta, murtuneesta enkelistäni alkoi muuttua piru. Hänen silmissään loimusi suuttumus ja inho. Samassa hän harppoi meitä kohti, pysähtyi Emmettin eteen ja läpsäisi häntä poskelle niin että pamahti.
”Emmett sinä tapoit hänet!” hän toisti ja läpsäisi tätä uudestaan, jonka jälkeen hän lähti juoksemaan kohti metsää.

En jäänyt miettimään, vaan lähdin hänen peräänsä. Ei kestänyt kauaakaan, kun sain hänet kiinni ja vedin hänet syliini. Vaikka hän rimpuilikin päästäkseen pois, hän ei ollut minua vahvempi, joten sain pidettyä häntä paikoillaan ja suutelin häntä intohimoisesti huulille. Tiesin, että se oli typerää, koska hän oli minulle vihainen ja inhosi minua sillä hetkellä enemmän kuin ketään muuta, Emmettiä ja Quilia mukaan lukematta. Näin vihan hänen silmistään, joten nostin huuleni pois, mutta pidin hänet silti sylissäni.

”Anna anteeksi. Tiedän, että tein väärin ja haluan hyvittää sen sinulle”, sanoin. Hetken hänen ilmeensä oli lempeä, mutta melkein saman tien se muuttui takaisin vihaksi ja inhoksi.

”Päästä irti! En halua nähdä sinua enää. Katoa silmistäni niin kuin olisit jo!” hän sanoi ilkeästi. Nuo sanat satuttivat minua kovasti, joten päästin hänet halauksestani, mutta silti pidin hänen ranteestansa kiinni. Samalla kun olin suutelemassa häntä uudestaan, hän läpsäisi minua poskelle, riuhtaisi itsensä irti ja juoksi tiehensä. Läpsäisy satutti minua, vaikka en mitään oikeastaan tuntenutkaan.

Päätin luovuttaa, sillä tiesin, ettei hän voinut olla vihainen minulle kovinkaan kauan, ja ettei hän kauaksi lähtisi, joten käännyin ja juoksin takaisin Emmettin ja Quilin luokse.

APOV:

Kun olin lyönyt Emmettiä, en voinut kuin juosta pois, sillä minulla oli kauhea olo. En kuitenkaan ehtinyt kauas, kun joku jo otti minut syleilyynsä. Yritin rimpuilla itseni vapaaksi, mutta tiesin, että Jasper olisi minua vahvempi joten luovutin, ja samalla hän alkoi suudella minua intohimoisesti ja unohdin vihani hetkeksi.
Kun Jasper lopetti suutelemiseni, hän sanoi:

”Anna anteeksi. Tiedän, että tein väärin ja haluan hyvittää sen sinulle.” Olin jo melkein antamassa hänelle anteeksi, kun pieni ääni päässäni sanoi:
”Ryhdistäydy Alice! Et voi antaa hänelle näin helposti anteeksi! Muista mitä hän teki.” Vihani palautui saman tien takaisin.

”Päästä irti! En halua nähdä sinua enää. Katoa silmistäni niin kuin olisit jo!” sanoin hyvin ilkeästi. Se sattui minuunkin. Jasper oli niin kiltti ja ihana eikä hän olisi ansainnut tätä, mutta pieni ääni pääni sisällä muistutti taas mitä hän oli tehnyt, ja ryhdistäydyin.
Jasper päästi minut syleilystään, mutta piti edelleen ranteestani kiinni, joten minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin läpsäistä häntä samalla lailla poskelle kuin Emmettiä. Samalla kun läpsäisin häntä riuhtaisin itseni irti ja lähdin juoksemaan pakoon. Minulla ei ollut aavistustakaan minne olin menossa, vaan juoksin ja juoksin eteenpäin. Kun olin mielestäni juossut niin kauaksi, ettei minua löydettäisi, pysähdyin ja lysähdin maahan.

***********************

En tiedä, kuinka kauan siinä istuin, mutta en kuitenkaan riittävän kauaa, sillä kiukkuni ei ollut lauhtunut melkein ollenkaan. Taivas alkoi hämärtää ja mietin mitä minun pitäisi tehdä. Kotiin en ainakaan halunnut mennä, mutta minulla ei ollut rahaa mukana, jotta voisin lähteäkään minnekään, mutta en varmasti jäisi tänne. Minulla oli vai yksi vaihtoehto: Menisin kotiin ja hakisin lompakkoni ja häipyisin saman tien ennen kuin kukaan älyäisi, että olin käynyt siellä. Siinä oli kuitenkin yksi iso mutta. Miten tekisin sen, ettei kukaan huomaisi minua? Bellalle en ainakaan soita ja pyydä häntä tuomaan sitä minulle, tai että hän harhauttaisi muita, kun haen sen, sillä hän alkaisi kysellä minne menisin ja miksi. Minun ei auta kuin mennä ja hakea se, oli siellä joku joka näkee minut tai ei.

**********************

”No niin Alice. Juokset suoraan huoneeseesi, otat kukkarosi ja tulet saman tien takaisin”, mutisin itselleni. Ei se tuon vaikeampaa voinut olla, vai olisiko? Mitä jos joku näkee minut? Mitä sanoisin hänelle? Keskityin hetkin ja tarkastelin tulevaisuuttani. En nähnyt mitään sen tapaista, että joku estäisi lähtöni, joten ajattelin: nyt tai ei koskaan. Lähdin juoksemaan huoneeseeni, eikä matkalla onneksi näkynyt ketään. Kun olin huoneessani, laiton oveni kiinni ja lukkoon (vaikka tiesin, ettei se mitään auttaisi) ja käännyin ympäri. Sain melkein sydänkohtauksen (ja minunhan on aika vaikea saada niitä)kun näin etten ollutkaan yksin. Hemmetti, miten ihmeessä Edward tänne on ehtinyt? Hänenhän piti olla mökillä Bellan kanssa.

”Mihinkäs noin kiire?” hän kysyi. Ei hemmetin hemmetti…
”Lopeta jo tuo mielessäsi kiroileminen ja ala selittää.” hän sanoi. Selittää mitä?! En välittänyt hänestä vaan lähdin kaapilleni hakemaan lompakkoani, mutta kun avasin kaapin oven näin saman tien, ettei lompakkoni ollut siellä. Ei hemmetti, Edward! Anna tänne se lompakko!

”Anteeksi, mutta en voi.” hän vain totesi. Alice pidä ajatukset sisälläsi. Älä anna tuon idiootin lukea suunnitelmiasi enempää.

”Jasper oli oikeassa, että sinulla on jotain suunnitelmia” hän hymähti. Jasper, mitä vitsiä hän oli mennyt sössöttämään meidän ajatustenlukijalle? Miksen nähnyt tätä ennalta? Onko tulevaisuuden näkemiseni heikentynyt entisestään?

”Jasper! Mitä hän on sinulle sanonut? Anna nyt se lompakko tänne!” sanoin Edwardille, joka vain hymähti vastaukseksi.
”Jasper kertoi minulle, että olit suuttunut hänelle, Emmettille ja Quilille ja pyysi minua vahtimaan, ettet karkaisi minnekkään, joten en voi antaa sinulle tätä…” hän heilutti kättään, jossa lompakkoni oli ”…ja en halunnut, että näkisit tämän tulevalta, joten pyysin Jacobia auttamaan minua.”

”Jacob?” niinpä tietysti. Ei ihmekään, että en nähnyt tulevaa, sillä huoneessani on KOIRA! Kuinka en haistanut sitä tänne tullessani? Olin varmaan niin omissa ajatuksissani, etten haistanut mitään.

”Jacob, voit tulla pois piilostasi ja lähteä Nessien kanssa ulos. Kiitos avustasi.” Samassa iso tumma hahmo liikahti sänkyni alla ja tuli pois sieltä. Miten ihmeessä joku niin iso mahtui sinne?

”Ei mitään. Ilo oli kokonaan minun puolellani”, hän sanoi ja katsoi minua ilkikurisesti silmiin. Annoin hänelle vastineeksi murhanhimoisen katseen. Hän pelästyi sitä ja lähti huoneestani.

”No niin, voisitko antaa ystävällisesti lompakkoni, jotta voisin mennä ostamaan itselleni uuden Porschen?!”
”Älä kuule rakas sisko valehtele minulle. En anna sinulle tätä, ennen kuin kerrot totuuden, mihin tätä käyttäisit.” Voi miksi, miksi minulla piti olla näin huono tuuri?!

”EDWARD MASEN! NYT HELVETTI ANNAT SEN MINULLE NIIN KUIN OLISIT JO!” raivosin hänelle, mutta hän vain hymyili.
”En.”
”KYLLÄ ANNAT!”
”Kerro ensin mihin käytät sitä”
”MITÄ SE SINULLE KUULUU?”
”Ei kuulukaan, mutta Jasper on niin huolissaan sinusta ja hän ei halua, että lähdet.”

”Edward, olisit niin kiltti ja antaisit minulle lompakkoni? Lupaan, etten karkaa. Luuletko, että pystyisin tekemään sen Esmelle, Bellalle ja Nessielle?” Vaihdoin taktiikkaa
”No tuo on kyllä totta. Pahoittaisit heidän kaikkien mielen ja varsinkin Jasperin, mutta tiedän, että valehtelet, joten en anna.” Miksi hänen piti olla noin… noin… en osaa edes kuvailla sitä mikä hän on. Mitä nyt tekisin? Lompakkoni on Edwardille ja pankkikorttini lompakossa? Nyt keksin.

”Okei, pidä hyvänäsi. Missä Bella on? Jäikö hän mökille?”
”Öö… jäi. Kuinka niin?”
”Ajattelin mennä hänen luokseen juttelemaan… naisten juttuja. Et sinä ymmärrä”, sanoin, mutten lähtenyt vielä, vaan kaivoin laatikostani henkilöllisyys-korttini (En kuitenkaan ajatellut sitä vaan jotain muuta paperia joissa oli naisten asioita). Kun sain käteeni sen, sanoin vielä Edwardille heipat ja lähdin juoksemaan pois kotoa.

***********************

Oliko Edward tosiaan niin tyhmä ja luuli minun luovuttaneen ja menevän Bellan luokse? Luuseri. En todellakaan aio mennä sinne vaan aion pysyä suunnitelmissani. Karkaisisin edelleenkin kotoa. Tiesin kyllä, että pahoitan parhaan kaverini, veljentyttöni ja… ja Esmen, rakkaan äiti-hahmoni mielen, ja etteivät he välttämättä antaisi minulle koskaan anteeksi. Aivan sama mitä muut sanoisivat ja antaisivatko he minulle anteeksi vai eivät. Seuraava kohteeni olisi pankki. Olin niin kiitollinen Carlislelle, että hän on tehnyt meille nämä henkilöllisyys-tunnukset ja kaikki. Pitää muistaa kiittää häntä siitä joskus.

*******************

Astuin sisälle pankkiin, menin pankkivirkailijan luokse ja tervehdin tätä ystävällisesti.

”Hei, kuinka voisin auttaa teitä?” tiskin takana istuva nainen kysyi ystävällisesti.
”Asia on nyt niin, että kadotin pankkikorttini ja siellä oli minun kaikki rahani, joten voisitko sulkea sen, ettei kukaan vain käyttäisi sitä ja saisinko nostaa siitä vähän rahaa itselleni, siksi aikaa kunnes saan uuden kortin?” kysyin.
”Ahaa. Kyllähän se sopii. Satutteko muistamaan asiakastunnuksenne?” nainen kysyi. Totta kai muistin sen, joten luettelin sen hänelle.

”Onko teidän nimenne Mary Alice Cullen?” Nyökkäsin ”Saisinko henkilöllisyys-todistuksenne?” Annoin hänelle sen pienen kortin jossa lukisi minun ”oikeat” henkilöllisyys-tietoni. Pankkivirkailija tutki hetken korttia ja vuoroin minua, kunnes hän antoi korttini takaisin ja alkoi näpyttelemään konettansa.

”Hetki vain”, hän mutisi.
”Ei mitään kiirettä” sanoin kohteliaasti, mutta todellisuudessa minulla oli hoppu, sillä pian selviäisi, etten olisikaan mennyt Bellan luokse ja he alkaisivat etsiä minua.
”Noin. Nyt se korttinne on suljettu, eikä sitä voi enää käyttää. Jos löydätte sen, voitte rauhassa katkaista sen, sillä nyt sillä ei enää ole virkaa.”
”Kiitos.”

”Voisitteko täyttää tuon paperin? Siihen tarvitsemme kaikki tietosi, jotta voimme lähettää teille postissa uuden kortin.”
”Totta kai.” Olin jo täyttänyt sen paperin ennen kun pankkivirkailijan pää oli edes kääntynyt takaisin koneelle, mutta esitin silti, että kirjoittaisin.

”Paljonko haluaisitte nostaa rahojanne?”
”Hmm. Jonkun parisensataa tuhatta dollaria.” Kun olin sanonut sen, pankkivirkailija katsoi minua hetken kummissaan, mutta antoi asian olla. Minkäs minä sille mahdan, etten ole tottunut raha-asioihin muuten kuin kaupassa.

”Näin olkaa hyvät”’
”Kiitos ja näkemiin”, sanoin, käänsin selkäni pankkivirkailijalle ja marssin pankista ulos.
Heti astuttuani ulos, näin näyn:

”EI HEMMETTI EDWARD! PÄÄSTIT HÄNET MENEMÄÄN! TAJUATKO YHTÄÄN MITÄ TEIT?” Näin Jasperin huutavan veljelleni.

”Jasper, ei se nyt ole Edwardin vika, että Alice karkasi ja sitä paitsi, jos minä Alicen tunnen, hän voi nyt tällä hetkellä olla Forksin pankissa nostamassa rahaa”, näin Bellan puolustamassa miestään.

”Olet oikeassa. Lähden heti sinne. Toivottavasti hän ei ole ehtinyt lähteä minnekään” Jasper sanoi.

Sitten näkyni sumentui. Minulla oli vain hetki aikaa lähteä pakoon, ennen kuin Jasper olisi täällä. Mutta minne menisin. Ei kun lentokentälle ja menoksi, ennen kuin kukaan löytäisi minut. Pysäytin taksin, ja pyysin kuljettajaa viemään minut lentokentälle.

JPOV:

Olin pyytänyt Edwardia pitämään Alicea silmällä, sillä minulla oli vahva tunne, että Alice karkaisi kotoa. Vaikka tiesin, että Alice tiesi pahoittavansa muidenkin mielet karkaamalla kotoa (Varsinkin Esmen, Bellan ja Nessien), sekään ei estäisi häntä lähtemästä, jos hän on niin päättänyt tehdä.

Olin päättänyt lähteä kävelylle joksikin aikaan, jotta Edward saisi hommansa tehtyä. Minulla oli koko kävelyn ajan kauhea olo ja omantunnon pistos rinnassa. Minua harmitti silmittömästi, mitä olin tehnyt Alicelle ja siksi hän on vihainen minulle, ja ihan syystä. Jos en olisi antanut Emmettille Porschen avaimia, mitään kolaria ei olisi tullut ja voisin olla nytkin Alicen kanssa kaksin jossain kaukana täältä pitämässä hauskaa. Nyt toivon, että saisin tehdyn tekemättömäksi, mutta se ei ole mahdollista, edes vampyyrille. Päätin palata kotiin, oli Edward saanut työn tehtyä tai ei. En ollut edes varma, oliko Alice käynyt kotona vai ei, mutta päätin silti palata.

*************************

”Edward?” huikkasin sisälle tullessani ja samassa Edward olikin jo edessäni.

”No? Kävikö hän täällä?” Kysyin.
”Kävi-”, hän vastasi, mutta keskeytin hänet.
”Missä hän nyt on?”
”Bellan kanssa mökillä.”

”Mitä hän siellä?”
”Kuulemma jotain ”naisten” juttuja, joista me emme kuulemma ymmärtäisi mitään.”
”Oletko varma, että hän meni Bellan luokse? Ei kai hänellä ole lompakkoa mukana?”
”Rauhoitu, veli hyvä. Hänellä ei ole lompakkoa, sillä se on tässä”, hän sanoi heilutellen Alicen vaaleanpunaista lompakkoa.

Huokaisin helpotuksesta, lähdin kävelemään olohuoneeseen, lysähdin sohvalle makaamaan ja avasin telkkarin, vaikken katsonutkaan sitä. Olin niin iloinen, ettei Alice ollut lähtenyt kotoa. Edwardkin taisi huomata kuinka iloinen olin, sillä en voinut pitää tunteitani sisällä ja kuulin Edwardin hymähtävän jossain kaukana.

Olin siinä hetken omissa maailmoissani, miettien miten saisin Alicen taas hyvälle tuulelle ja antamaan anteeksi minulle. Kuulin ulko-oven kolahtavan, mutten viitsinyt nousta katsomaan kuka tuli sisälle. Suljin silmäni, mutten ehtinyt pitää niitä kiinni kuin vaivaisen puoli minuuttia, kunnes joku ravisteli minua.

”Mitä, mitä?” hätkähdin, avasin silmäni ja näin, että haaveiluni keskeyttäjät olivatkin vain Bella ja Edward.

”Bella. Säikäytit minut oikeasti”, sanoin hänelle. ”Missä Alice on? Menikö hän huoneeseensa? Onko hän vielä vihainen minulle? M-” En saanut edes lausettani loppuun kun Bella keskeytti minut.

”En tiedä missä Alice on. En ole nähnyt häntä eilisen jälkeen”, hän sanoi surullisesti.
”MITÄH? ET OLE NÄHNYT HÄNTÄ KOKO PÄIVÄNÄ?! MUTTA HÄNHÄN SANOI MENEVÄNSÄ LUOKSESI!”

”Niin kuulemma sanoikin, mutta todellisuudessa hän ei ole tullut.”
”Jos hän ei ollut luonasi, niin…” vaikenin, sillä arvasin mitä oli tapahtunut.

”EI HEMMETTI EDWARD! PÄÄSTIT HÄNET MENEMÄÄN! TAJUATKO YHTÄÄN MITÄ TEIT?” Huusin veljelleni, joka ”hyväuskoisena” luuli vaimoni menneen Bellan luokse.

”Jasper, ei se nyt ole Edwardin vika, että Alice karkasi ja sitä paitsi, jos minä Alicen tunnen, hän voi nyt tällä hetkellä olla Forksin pankissa nostamassa rahaa.” Niinpä tietysti. Alicehan on nokkela tyttö ja tietysti hän on mennyt pankkiin nostamaan rahaa, vaikkei hänellä olekaan lompakkoa mukana. Miksen ottanut tätä asiaa huomioon ollenkaan?

”Olet oikeassa. Lähden heti sinne. Toivottavasti hän ei ole ehtinyt lähteä minnekään.” Olin jo melkein ovella kun Edward sanoi:
”Luulen, että jos hän ei ole siellä hän on saattanut lähteä Alaskaan.” Pamautin oven kiinni perässäni. Minulla oli kiire, sillä Alice on aivan varmasti suunnitellut, ettei jäisi minnekään kovin pitkäksi ajaksi.

******************

 Juoksin pankin ovesta sisälle, mutta Alice ei näyttänyt olevan enää siellä, joten menin pankkivirkailijan luokse ja kysyin:

”Anteeksi, mutta onko täällä sattumoisin käynyt tyttö, jolla on lyhyet sinimustat hiukset nostamassa tänään rahaa?”
”Kyllä täällä kävi äsken joku nätti tyttö, mutta valitettavasti hän lähti täältä noin viisi minuuttia sitten. Hän pysäitti taxin ja lähti luultavasti kohti lentokenttää, sillä hän nosti aika paljon rahaa”, nainen sanoi.
”Kiitos”, sanoin, hyppäsin takaisin autooni ja ajoin lentokentälle.

********************

Ehdinpäs. Alaskan lento lähtisi vasta puolen tunnin päästä ja ehtisin luultavasti löytää Alicen ennen sitä. Lähdin saman tien etsimään häntä, miettien, miten saisin hänet taivuteltua jäämään kotiin. Olin etsinyt Alicea jo vartin, eikä hänestä näkynyt jälkeäkään. Jatkoin kuitenkin etsimistä. Yritin soittaa hänelle miljoonasti, mutta aina vastaaja vastasi. Ruokapaikoista en etsisi, sillä siellä hän ei ainakaan olisi.

Olin etsinyt jo koko lentokentän läpikotaisin ja Alicen lento lähtisi viiden minuutin päästä. Olin juuri soittamassa Alicelle miljoonattaensimmäistä kertaa, kun tuttu ääni kysyi selkäni takaa:
”Jasper, mitä sinä täällä teet?”

A/N: Siin se sit oli. Jatkoo tulee heti kun kerkeen taas kirjottaa. Vaikkaan et ens viikon loppuna, mutta en sata prosenttia varma. Kommentteja?
« Viimeksi muokattu: 13.09.2009 13:09:33 kirjoittanut Haidy »
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Oh my god! You killed him! (3/? Luku)
« Vastaus #10 : 13.09.2009 13:31:22 »
Hii! Tää oli ihan sairaan pitkä luku. Arvaa kauanko mulla kesti betata tää... o____O
Mutta ihan sairaan hyvä ficci. Juu, rakentava... ööh, jäi kotiin?
Luin Deathan kommentin ja oon samaa mieltä:

Lainaus
me.pikku.pervot.com
Niinpä juuri. Ja hyvä Steven!

Rakastan <3 Nyt vaan jatkoo. (ei sun tarvii jatkossa tehä ihan  noin pitkiä lukuja XP)
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Elanoir

  • ***
  • Viestejä: 146
  • choose juicy
Vs: Oh my god! You killed him! (3/? Luku)
« Vastaus #11 : 13.09.2009 14:15:37 »
Hmm. En voi muodostaa täysin selvää mielikuvaa, pidänkö tästä ficistä vai en. Jotenkin Alice on niin OoC, ei jälkeäkään ihanasta keijukaismaisuudesta jne.
Lainaus
”…Emmett-setä… Porschesi… tuusan nuuskana… ”
Että Renesmee osaa olla suloinen.  ::)

  - Cath
to me you live in a world of chaos.

Liinalotta

  • ***
  • Viestejä: 289
Vs: Oh my god! You killed him! (3/? Luku)
« Vastaus #12 : 13.09.2009 14:55:41 »
oih, draco tuhoutui. )--::
joo, ihana ficci, jatkoa vaan.
Mutta eikös taksi kirjoiteta taksina eikä taxina..??
no en tiedä. JATKOA!! :-D
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! (3/? Luku)
« Vastaus #13 : 13.09.2009 20:30:34 »
Kiitti kaikille kommenteista!

Cherina: Joo ei tosta ois poitäny tulla ees noin pitkä mut innoistuin vähän liikaa... Jatkos ei varmaan tuukkaa näin pitkii lukui.

Cath: Joo tiiän, ettei Alice oo ihan oma itsensä, mutta kyl siit tulee viel jossain vaihees ihana keijukainen, kun sen suuttumus laantuu.

Liinalotta:Tosi kiva, et pidät täst ficist. Voi olla oikees et taksi kirjotetaan taksi eikä taxi. En oo ihan varma

Jatkoo tulee heti lisää kun kerkee kirjottaa, ja keksii mitä seuraavaks tapahtuu.
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Oh my god! You killed him! (3/? Luku)
« Vastaus #14 : 20.09.2009 09:53:45 »
A/N: Kiitos kaikille kommenteista. :D Tää seuraava luku on sit huomattavasti lyhyempi kuin muut tähän mennessä olevat, :-\ mut jos olisin jatkanut tätä yhteen kohtaan saakka, siit olis taas tullu hirmu pitkä.  ;D Ja tää olis tullu aikasemminkin tänne, mut on ollu kokeit ja jotain sukujuhlii, etten oo päässy laittaa tätä tänne.... :-\ No joka tapaukses täs tulee seuraava luku.

4. Luku


JPOV:

Olin juuri soittamassa Alicelle miljoonattaensimmäistä kertaa, kun tuttu ääni kysyi selkäni takaa:
”Jasper, mitä sinä täällä teet?”


Käännyin ympäri toivoen, että kysyjä olisi Alice, vaikka tunnistin jo äänestä, ettei se voinut olla hän, mutta saahan sitä aina toivoa?

Sillä kertaa toiveeni ei toteutunut. Takanani seisova ihminen, tai tässä tapauksessa ei-ihminen, olikin pitkä mies, jolla oli vaaleat hiukset, kullanruskeat silmät ja lempeä katse. Henkilöstä ei voinut erehtyä kuka ja mikä hän oli. Yksi: hän oli vampyyri (siitä ei voinut erehtyä, sillä hänellä oli lumen valkea iho ja hän oli hyvin kaunis (ihmisten mielestä)), kaksi: hän on minun isähahmoni Carlisle.

”Samaa voisin kysyä sinulta”, vastasin.
”Olen menossa Alaskaan työmatkalle”, Carlisle sanoi
”Hmm…” en saanut muuta vastausta aikaiseksi, sillä minun pitäisi tälläkin hetkellä etsiä Alicea hikihatussa, eikä puhua niitä näitä Carlislen kanssa. Tähyilin ympärilleni toivoen löytäväni Alicen.

”Ketä etsit?” Carlisle kysyi. Miten hän sen näki, että etsin jotakuta? Ainakin yritin etsiä Alicea Carlislen huomaamatta, mutta selvästi epäonnistuin.
”Alicea”, mutisin samalla kun tähyilin lentokenttää.
”Miksi? Mitä hän täällä, vai oletteko menossa yhdessä lomalle ja hän katosi jonnekin?”
”Ei, ei olla”, vastasin hermostuneesti.

”Poikani, mikä sinulla on hätänä?”

”No Emmett ja Quil rikkoivat Alicen Porschen ja se on tavallaan myös syytäni, sillä annoin heille Porschen avaimet. Ja sinähän tunnet Alicen. Hän suuttui hirveästi kun kuuli mitä oli tapahtunut ja nyt hän on varmaan karkaamassa Alaskaan”, selitin niin nopeasti kuin pystyin, mutta kuitenkin niin, että Carlisle sai selvää.

”Vai niin… Jos olet oikeassa, hänen pitäisi olla samassa koneessa kuin minä. Joten sinä voit lähteä kotiin ja minä etsin Alicen käsiini ja yritän puhua hänelle järkeä. Se on varmaan parempi, että hän näkee minut kuin sinut, jos hän on sinulle kerran vihainen. Soitan sinulle Alaskasta, ja kerron oliko hän koneessa, ja miten kävi, mutta nyt minun on valitettavasti lähdettävä, etten myöhästy koneesta.” Sanottuaan sen hän käänsi selkänsä ja lähti.

”Kiitos” mutisin, mutta tiesin, että hän kuuli sen, vaikkei häntä enää näkynyt kuin pieni piste. Mietin Carlilslen sanoja. Ehkä hän oli oikeassa, ettei Alice halunnut nähdä minua juuri nyt. Päätin totella Carlislen neuvoa ja lähdin kotiin, odottaen Carlislen soittoa. Hän olisi nyt minun ainoa toivoni.

*********************

Kotona ei näkynyt olevan ketään, joten menin huoneeseeni makaamaan sängylleni. Vielä noin kolme tuntia, ennen kuin Carlisle voisi soittaa minulle ja kertoa miten oli käynyt tai ennekuin voisin taas yrittää saada Alicea kiinni. Se tulisi kestämään kauemmin kuin normaalisti, sillä on sanonta ”Odottajan aika on pitkä” ja se piti paikkaansa, myös vampyyreillä.

Oveeni koputettiin ja kuulin Bellan hennon äänen huikkaavan nimeäni oven takaa.
”Niin?” kysyin epäröiden.
”Voinko tulla sisälle?”
”Totta kai, sisko hyvä.” Nousin istumaan sängylleni samalla kun Bella tuli huoneeseeni ja istahti kevyesti lattialle.

”No, miten kävi?” hän kysyi.
”Kuten näkyy, hän ei ole täällä”, vastasin kylmästi.
’”Kyllä minä nyt näen, ettei Alice ole täällä. En minä nyt mikään sokea ole”, Bella sanoi närkästyneesti.
”Anteeksi, ei ollut tarkoitus olla ilkeä. Olen vain-”
”Huolissasi Alicesta”, Bella keskeytti.
”Niin.”

”Löysitkö sinä hänet?" hän kysyi ja pudistin päätäni.
”Onko sinulla mitään tietoa, mihin hän on voinut mennä?” hän uteli.
”Luultavasti Alaskaan, mitä Edward veikkasikin. Carlisle soittaa minulle, kun on saanut selvää menikö Alice sinne.”

”Carlisle? Et kai laittanut häntä saamaan Alicea takaisin kotiin?”
”En tietenkään. Carlisle oli vain sattumaisillaan menossa Alaskaan työmatkalle ja törmäsin häneen lentokentällä, kun etsin Alicea. Carlislen mielestä minun oli parasta lähteä kotiin ja että hän puhuisi Alicelle järkeä, jos hän olisi samassa koneessa”, selitin.

”Et ole siis sataprosenttisesti varma menikö Alice Alaskaan?”
”En.”

”Ilmoitathan minulle, kun saat tietoa missä Alice on?” Bella pyysi.
”Samat sanat”, sanoin ja Bella nousi ylös lähteäkseen, kun sanoin vielä:
”Ja muuten, olisi parempi, etteivät muut tiedä, että Alice on karannut Alaskaan, ennen kuin se on varmaa. Varsinkaan Esme.”
”Älä huoli velikulta. En kerro siitä kenellekään”, hän lupasi ja lähti huoneestani.

Noin kolme tuntia myöhemmin

Hätkähdin kun puhelimeni alkoi soida. Olin niin omissa maailmoissani, etten huomannut ajan kuluvan. Vastasin puhelimeeni.

”Jasper, Alice ei ollut Alaskaan lentävässä koneessa”, Carlisle sanoi tyynesti.
”Mitä? Ei ollut? Mutta missä hän sitten on?”

APOV:

Ehdin juuri ja juuri Phonexin lentokoneeseen. Kun olin istuutunut koneeseen, kesti vain viisi minuuttia ja kone lähti. Olin kyllä tyhmä, sillä Phonex on viimeisimpiä paikkoja johon vampyyri voi mennä. Minun pitäisi olla todella varovainen, ettei kukaan ihminen näkisi minua päiväsaikana ja minulla oli suunnitelma siihen. Kun kone laskeutuu Phonexsiin, on ilta, jolloin aurinko ei paista ja varaan auton ja muutan joksikin aikaan Bellan vanhaan kotiin. Tiedän, ettei siellä asu tällä hetkellä kukaan, sillä Bellan äiti ei ole vielä myynyt sitä.

Otin itselleni mukavan asennon ja aloin miettiä niitä lukuisia kauppoja joissa minun pitäisi käydä, sillä pitihän minun käydä ostamassa itselleni uusia vaatteita, etteivät naapurit ala katsoa, että kuljen aina vain samoilla vaatteilla.




A/N:Kommentteja?
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

sarqq

  • Vieras
Vs: Oh my god! You killed him! 4. Luku (ilmestynyt 20.9)
« Vastaus #15 : 20.09.2009 13:48:09 »
Lainaus
Kotona ei näkynyt olevan ketään, joten menin huoneeseeni makaamaan sängylleni.

eihän jasperilla ole sänkyä? vai oonko täysin väärässä?

no joka tapauksessa, oli mukavaa luettavaa. lisää lisää jatkoa ! ;)

Liinalotta

  • ***
  • Viestejä: 289
Vs: Oh my god! You killed him! 4. Luku (ilmestynyt 20.9)
« Vastaus #16 : 20.09.2009 14:44:19 »
IHANA! En olisi arvannut Alicen menevän Phoenixiin, mutta.. Kiitos. :--D
Yhden virheen löysin..
Mietin Carlilslen sanoja.
Carlislen?

Nojaa, JATKOA!!! *Tahtoo kuulla mtn Alicelle käy*
Osaat kyllä pitää jännityksessä. :--D
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen

mayapple

  • ***
  • Viestejä: 373
Vs: Oh my god! You killed him! 4. Luku (ilmestynyt 20.9)
« Vastaus #17 : 20.09.2009 17:10:50 »
Tää on kyllä hyvä ;) Mutta eikös se ole Phoenix eikä Phonex?

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Oh my god! You killed him! 4. Luku (ilmestynyt 20.9)
« Vastaus #18 : 20.09.2009 19:12:43 »
Ihana! (vieläkin)
Eipä mulla muuta... tenttaat mua kuitenkin huomenna koulussa XD
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Trickster

  • ***
  • Viestejä: 75
  • MMPH!
Vs: Oh my god! You killed him! 4. Luku (ilmestynyt 20.9)
« Vastaus #19 : 20.09.2009 20:50:03 »
Hyvä luku, en löytänyt virheitä, eli ei korjattavaa:)
And I can't eat, can't sleep, can't sit still or fix things
and I wake up and I wake up and you're still dead