Kommentinkerjäyshaasteesta hei! Yritän kommentoida parhaani mukaan jokaista raapaletta erikseen edes hiukkasen, kun nämä eivät ilmeisesti toisiinsa liity niin kokonaisuutena kommentoiminen olisi hankalaa. Jokaisesta sanon jotakin, ymmärrät varmasti että kovin pitkiä pätkiä en ryhdy yhdestä sepustelemaan, kun näitä on kuitenkin melko monta.
So, here we go.
Veritahrat.--- paljastaen sen itsetuhoöisen puolen, paljastaen, kuinka paljon ---
Typo. Eli itsetuhoisen, luulisin.
Hm, tämä kuulosti melko henkilökohtaiselta tekstinpätkältä? Tässä oli sellainen ajatusvirran sävy, että lähinnä kirjoitit vain mietteesi paperille. Olet pukenut ne sanoiksi hyvin, mutta mitään tunnetta tämä ei juurikaan viestinyt. Tässä oli vähän sellainen “hälläväliä”-tunnelma, ettei viiltelyllä ollut kertojalle mitään väliä. Että hän vain teki niin, ei tuntenut sitä kohtaan juuri mitään. Alussa oli havaittavissa jotain negatiivista suhtautumista, mutta lopulta tästä pätkästä ei oikein saanut kiinni.
Hyvin kirjoitettu kuitenkin, virheitä oli tuo yksi, jonka jo aluksi lainailin. Muuten virheetöntä tekstiä, joka kulki hyvin eteenpäin ja toi joka lauseessa mukanaan jotain uutta ajatusta. Lopetus oli hyvä ja dramaattinen, jätti kaiken auki vähän pahaenteiseen sävyyn.
Aukko rinnassaanMutta miten se on mahdollista, kun sinulla ei ole sisuskaluistasi jäljellä kuin vain muruset?
Tässä on vähän vaikeaselkoinen lauserakenne. Olisi selkeämpää sanoa,
kun sinulla on sisuskaluistasi jäljellä vain muruset. Ei varsinaista virhettä, mutta vaikeamman kautta muotoiltu virke, joka vähän töksähtää.
Jokaisen edessä oli heidän itsensä näköinen se, jotka olivat syöneet tiensä läpi ruumiin.
Sana jotka viittaa sanaan se, joka on yksikössä, mutta “jotka” on monikko. Nuo kaksi riitelevät keskenään. Eli jotka-sanan tilalle sana joka.
Mielesi tekisi ivata tuota olentoa maassa, mutta värähtäen muistat sen olevan sinä, sinun sisin olemus.
Ei olemus, vaan olemukse
si. Omistuspääte uupuu.
Tässä on todella hyvä ja puhutteleva idea. Pidin todella paljon tämän kuvainnollisuudesta, siitä kuinka olit elollistanut tuon turhamaisuuden. Elollistaminen on toimiva ja tunnelmaa luova tehokeino, ja käytit sitä hyvin. Erityisesti pidin tuosta alusta, ihan ensimmäisestä virkkeestä. Siinä on vahva tunnelma, se on todella hyvin ja omalla tavallaan kauniistikin muotoiltu kohta. Edemmäs lukiessa tuo aukon ilmestyminen ja tuo “se, joka virnisti ilkeästi” aiheutti hieman kummastusta, koska en oikein sisäistänyt, että mitä tuossa tapahtui. Oliko tuo “se” se mitä muut näkivät, vai jonkinlainen harhakuva, demoni, tuosta ei oikein saanut kiinni. Hyvä asia sekin, koska herätti kysymyksiä. Lopuksi sitä olisi voinut vähän selventää, nyt jäi ehkä vähän liian avoimeksi ja taas hiukkasen liian selittämättömäksi ajatustenjuoksuksi.
Teksti oli melko hyvää tässäkin, virheitä oli muutamia. Teksti kuitenkin eteni hyvin, kuvailu oli mielenkiintoista ja idea todellakin loistava. Tuon “ilkeän virneen” toistaminen moneen kertaan ei oikein iskenyt, jäi sellainen tunne ettei kirjoittaja keksinyt muuta tapaa ilmaista asiaa - tai piti tuota virnettä jotenkin todella tärkeänä. Syytä tuohon tärkeyteen ei tullut ilmi ainakaan lukijalle asti, joten kehottaisin harkitsemaan hiukan erilaisia sananvalintoja ja ilmaisutapoja. Niillä saa paljon väriä tekstiin.
Lopetus oli tässäkin pysäyttävä, mutta eri syystä kuin edellisessä pätkässä. Tässä se jäi hieman irralliseksi muusta tekstistä, se tuntui olevan pätkä jostain ihan muusta tekstistä. Mitä se merkitsi, ettei uutisia tullut? Miksi se kerrottiin? Lopetus oli tavallaan ihan hyvä, koska kuulosti kauniilta, mutta jäi ihan täysin auki.
Runot samaan syssyyn. Näin aluksi, en tiedä runoista juuri mitään. Muutamia olen lueskellut, mutta itse en ole rustannut yhtäkään. Runot ovat onnistuessaan kauniita ja kiehtovia, mutta jostain syystä jääneet mulle melko tuntemattomaksi kirjallisuuden lajiksi.
Runo 1Tässä ensimmäisessä pätkässä oli vähän satumainen sävy. Tuli mieleen lasten loru. Se oli kivaa vaihtelua kahden aiemman raapaleen synkkyyteen, toi vähän erilaista tekstiä mukaan tähänkin sarjaan. Vaikka lopulta tämäkin kääntyi vähän synkkään suuntaan, niin se tuntui vain kokeilevan vähän kepillä jäätä, pikkuisen pelottelevan. Kuvailit asioita kivasti, tästä jäi seesteinen ja lapsekas fiilis. Tämän tyylisiä voisi hyvin kuvitella johonkin lasten lorukirjaan.
Runo 2Hm, tästä pidin. Vaikka paikoittain olikin joitain tökkivyyksiä, niin silti tästä tuli suosikkini tähän asti. Ihanan vaarallinen ja vähän sairas tunnelma, kaikki hiukan kieroutuneet tekstinpätkät vetävät mua puoleensa. Tässä heräsi kysymys, oliko kyse ihan sataprosenttisesti taas vain kuvainnollisesta asiasta, vai viiltelikö tuo kertoja tätä rakastamaansa ihmistä oikeasti jonnekin - ja jos kyllä, niin mihin. Ja jos kyse oli sataprosenttisesti kuvainnollisesta, niin mitä sitten tapahtui ihan kirjaimellisesti? Tämä herätti kysymyksiä myös, mutta näihin ei oikeastaan tarvittu vastausta. Tässä auki jättäminen toimi hyvänä tehokeinona ja teki tästä tavallaan nätin.
Runo 3en pyyhkinyt kumilla verta pois
Ihana kohta! En tiedä miksi, mutta tykästyin tähän. Hyvin keksitty.
Tämäkin oli mielenkiintoinen, mutta heräsi taas kysymys, että mitä tässä oikein tapahtui. Juonen punaisesta langasta sai kiinni, mutta tämä oli hirmu sekava. Kiinnostava idea yhtäkaikki, ja tekstin rakenne oli kiva. Ilmeisesti melko uusi kokeilu, ehkä vähän hiottavaa olisi ollut, mutta virkistävää vaihtelua. Sekavuutta lukuun ottamatta hyvä pätkä.
LuonnoksetontaHän jatkaa lapiointia, eikä enää luo katsetta tien toiselle puolelle.
Katsetta
an. Hänen katsettaan, minun katsettani, sinun katsettasi…
Kaksikko, mukanaan kolmas pyörä, katsovat miestä tien toisella puolella, mutta eivät oikeasti katso, kun eivät näe mitään ajatuksiltaan.
Kaksikko on yksikössä (monikko olisi kaksikot), nuo kaikki punaiseksi värjätyt sanat monikossa. Niiden tulisi olla myös yksikössä, koska tekijäkin on.
Toinen-sanan toisto häiritsi hieman. Tästä toisesta olisi voinut käyttää muitakin sanoja, ehkä persoonapronominia tai jotain kuvailevia adjektiiveja (pidempi, punahiuksinen, pisamakasvoinen…). Joskus toisto toimii, mutta yhden tietyn sanan toistamista kannattaa useimmiten välttää. Se toimii vain hyvin harvoin, tässä ei oikein.
--- istuu ulkona t-paidalla ja shortseilla, koska ulkona paistaa aurinko.
Sama juttu, ulkona-sanan toisto vähän turhaa, töksähtää.
eikä toinen sano mitään, on vain hiljaa
Tämän toistaminen taas toimi todella hyvin! En tiedä, oliko tahallista vai tahatonta, mutta se toimi. Kokonaisten lauseiden toistaminen hillityssä määrin tuo hyvin tunnelmaa, ja tämä oli esimerkki onnistuneesta toistosta.
Tässä pätkässä tykästyin hirmuisesti tuohon sään ristiriitaan, noihin kursivoitujen ja ei-kursivoitujen “riitelyyn” keskenään. Se teki tästä uniikin ja hienon tekstin, vaikka kuvattiinkin melko arkista tapahtumaa. Oli hyvä veto lopettaa taas tuollaiseen säästä kertomiseen, nostit sitä ihanan paljon esille ja sille tuli oma merkityksensä. Todella hyvä oivallus.
Tässä oli muutamia virheitä, mutta niitä lukuun ottamatta hyvä pätkä tämäkin. Tämä oli kaunis ja ihanan salaperäinen.
Näkymättömat ilmeetTästä pätkästä ei juurikaan ole sanottavaa, koska
Peccantis sanoi kaiken, mitä ajattelin. Tämä jäi todella hämäräksi ajatustenjuoksuksi, tästä ei saanut kiinni, tämä aiheutti kummastusta monessakin kohtaa. Kuitenkin ihan hyvä pätkä, mielenkiintoisia ajatuksia, mutta isoksi miinukseksi jää se, että tästä ei oikeastaan saanut lukijana irti juuri mitään. On harvinaista, että tekstistä ei jää käteen juuri mitään, yleensä onnistun onkimaan edes jotain, mutta tämä jäi todella pahasti hämärän peittoon. Ehkä tämä aukenee vain kirjoittajalle.
Ilmeettömyys seuraa kannoilla, puree kipeästi pohkeesta ja saa sen tuntumaan kauniilta.
Ihana kohta, tämä on todella kaunis. Erityisesti pidin tuosta pohkeeseen puremisesta, todella hyvin keksitty. Tässä oli taas toimivaa elollistamista, ehdottomasti lempikohtani.
Täydellisyyden piirittämiä jäseniäTämä tekstinpätkä jätti vähän hiljaiseksi. Tämä on näitä, joista toisaalta olisi sanottavaa, mutta joista ei lopulta keksikään mitään.
No, idea tässä oli hyvä, mutta valitettavasti myös melko kulutettu. Tällaiseen suhdekuvioon perustuvat tekstit hukkuvat helposti massaan, koska niitä on niin paljon, ja kaikki melkoisen samanlaisia tietyllä tavalla. Tähän olisin kaivannut ehkä jotain lisää, jotain mikä olisi tehnyt tästä uniikimman ja erottanut massasta. Nätti tekstihän tämä oli ehdottomasti, parhaita näistä pätkistä, mutta hyvin helposti muiden sekaan unohtuva. En tiedä, olenko vain nirso, mutta tällaisia usein käytettyjä juonikuvioita lukiessani toivon aina löytäväni jotain persoonallista ja ehkä vähän outoakin, joka jää mieleen muita kirkkaammin. Tässä oli toki kauniita sananvalintoja ja hyviä kohtia, eikä tällä kertaa virheitäkään ollenkaan, joten bravo.
Verikämmeniä ja mustia läiskiä, eli viimeistä viedään!
--- joita koristaa mustat läiskät seuranaan asukkaiden veriset kädenjäljet.
“Läiskät” ovat tässä tekijänä, ja läiskät viittaa moneen läiskään -> monikko. Koristaa taas viittaa yksikölliseen tekijään. Korista
vat olisi siis oikea sana tähän yhteyteen.
Olemassaoloistansa on periaatteessa ihan käypä sana, mutta olisi selkeämpää ja yksinkertaisesti helpompaa sanoa vain ”heidän olemassaolostaan”. Tästä nyt en sen enempää nipota, kun virhettä ei ole, mutta ajattelin antaa tällaisenkin vaihtoehdon. Eipä kai se pahastakaan ole.
Tämä oli myös hyvin mielenkiintoinen pätkä. Erilainen kuvaus sairaalassa olemisesta (ainakin mun tulkintani mukaan tapahtumapaikkana oli sairaala, saatan mennä metsäänkin), ja se teki tästä mukavan persoonallisen. Teksti oli sujuvaa noita paria töksähdystä lukuun ottamatta, kuvailu oli hyvää ja piti sisällään hyviä, persoonallisia kohtia. Esimerkkinä tämä:
Hengitys pihisee henkitorvessa, nukkuvia raajoja pyrkimässä vapauteen peittokahleesta.
Tämä oli lempikohtani tästä tekstistä. Omalla tavallaan kaunista, omaperäistä ja kekseliästä. Todella hyvä kohta.
Lopetuskin oli hyvä, joskin jätti ilmaan riippumaan pienen ristiriidan. Tässä tuo henkilö ilmeisesti kuoli, mutta silti sanottiin heikon sydämen juoksun olevan loputonta. Siinä on pieni ristiriita, mutta toisaalta pidän siitä. Se antaa ajateltavaa; oliko tuolla yksittäisellä sanalla suurempi merkitys, vai lipsahtiko se vain huomaamatta?
No niin, nyt on tämä urakka ohi. Näin yleisesti voisin näistä sanoa, että nämä olivat mielenkiintoisia ja erilaisia toisiinsa verrattuna. Virheitä oli kuitenkin tekstinpätkien lyhyyttä ajatelle melko paljon, joten betan (
klik,
klik) hankkiminen saattaisi olla ihan hyvä juttu. Betan avulla oppii noita tekemiään virheitä huomioimaan, ja sen myötä ne saattavat vähentyäkin.
Joka tapauksessa kaiken kaikkiaan lukemisen arvoisia tekstinpätkiä, mukava kokoelma erilaisia raapaleita. Kiitos näistä!
