Kirjoittaja Aihe: Sanattomia ymmärryksiä || J/S, S  (Luettu 1680 kertaa)

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 180
  • Until you believe
Sanattomia ymmärryksiä || J/S, S
« : 17.06.2010 10:19:40 »
Nimi: Sanattomia ymmärryksiä
Kirjoittaja: Sädekehä
Ikäraja: S
Genre: Fluffy, romance
Paritus: James/Sirius
Vastuunvapautus: Hahmot ja maailma Rowin omaisuutta. Lyriikat Robbie Williamsin.

Summary:
Hipaisuja, kiusoittelevia hymyjä, nopeita katseita. Paljon naurua ja kipristelyä sormenpäissä, pieniä perhosia vatsassa ja auringonsäteitä silmissä.

A/N: Yhh. Periaatteesta en julkaise mitään, mistä en itse niin kauheasti pidä, mut toisaalta.. En tiedä. Tästäkään ei pitänyt tulla tällainen, mut kas kummaa niin nyt vain kävi. : D Tämä on taas ihan merkityksetön ihmeellinen raapustus, enkä osaa sanoa juurikaan mitään järkevää. Paitsi, ettei nimi sovi kauhean hyvin tyyliltään tekstiin, mutta kun olin kerran sen siihen jo erehdyksissäni kirjoittanut, en saanut sitä enää poiskaan. *huokaus* Mitä mieltä te olette? Kommentteja!

Ja osallistuu OTP10 J/Sllä ja sataseen sanalla ’alku’.
------

Sanattomia ymmärryksiä


 Baby when you're with me
Who do you think you're fooling?


Hipaisuja, kiusoittelevia hymyjä, nopeita katseita. Paljon naurua ja kipristelyä sormenpäissä, pieniä perhosia vatsassa ja auringonsäteitä silmissä. Loikoilua nurmikon kasteessa, pieniä helmiäispisaroita nenällä, poskella ja huulilla. Paljon sanoja, kertomuksia ja kokemuksia, kaikki toiselle jaettavaksi tarkoitettuja. Omia ja yhteisiä, hentoja hymähdyksiä. Paljon sellaista, mitä kaksi muuta eivät ymmärtäneet, kokeneet eivätkä edes halunneet. Juttuja, pieniä pusuja, halauksia, viattomia sanoja tuulen kuiskuttelussa. Hiljaista, äänekästä, kaunista.

”Lily on nätti”, hän kuiskasi käheästi, pyöritteli maidonvalkeaa liljaa sormissaan. Kaunis, kaunis, kaunis.

”Onko sinusta?”

”On, lumoava ja hento”, hymy oli valoisa ja raukea, minun mielestäni oikeinkin sievä. Harmoninen, sopusointuinen ja makea. Silitin hänen poskeaan, hän hymyili ja nauroi, kääntyi katsomaan, nauroi uudelleen, uudelleen ja uudelleen.

”Haluat hänen kanssaan naimisiin?”

”Totta kai haluan!”

Uhmaa, itsevarmuutta. Kaikkea mistä pidin, mitä rakastin ja mitä palvoin. James. Ei James Lilyä rakastanut, ei himoinnut eikä halunnut. Hän piti hellistä hymyistäni, varovaisista hipaisuistani, nihkeistä aamutunneista. Minusta. Tiesin sen. Olin aina tiennyt, ja niin tiesi Remuskin. Hän oli sanonut kerran niin, hiljaa ja arkaillen. Ei katkerana, eikä hämillään, ainoastaan epäröiden. Silloin olin hymyillyt tyytyväisyyttäni, piilottanut onnenkiljahduksia, hassua naurua ja silmistä paistavaa onnea. Remus oli kuitenkin huomannut, nähnyt ja ymmärtänyt. Hymyillyt vaivihkaa surumielisillä silmillään, puistellut päätään, nauranut kanssani. Hiljaa ja hyväksyen, sanattomasti ymmärtäen.

”Mene juttelemaan hänelle.”

Hoikat sääret kirmasivat nurmella, kuului naurua, iloista puhetta ja hymyilyä. Helmat liehuivat, pitkät hiukset kimmelsivät, tuoksuivat kuin niittyjen värikkäät liljat. Ja hiljalleen, kuin hiipien, katosi lämpö ja keveys, keltainen kimmellys järvellä, paljaat varpaat nurmella. Oli vain hopeinen huurre ikkunoissa, savua hengityksen tilalla, yhteisiä lapasia ja kaulahuiveja.

Ja hän hymähti, tarttui käteeni.

”Miksi?”

”Koska pidät hänestä, Lilystäsi.”

”Niin kai.”

Suloinen ääni oli laiska, tympääntynyt. Kiri korviini hunajana, sai suupielet nousemaan. Olin aina tiennyt. Tiennyt ja tiennyt. Uskonut, enkä koskaan pelännyt. Aina vain hymyillyt, nauranut ja virnuillut. Onnellisena, tietävänä, itsevarmana.

”Mitä sinä hymyilet?”

”Sinua James, sinua.”

Syystuuli täyttyi suukoista, kylmistä sormista ihoilla ja hiljaisesta huurrenaurusta. Keveistä askelista, yhteen liittyneistä käsistä ja pehmeän lämpimästä tunteesta villapaidan alla. Pitkistä, odottavista katseista ja rakastavista hymyistä. Siitä hiljaisesta kihinästä ja naurusta, päiden pudistelusta, hymähdyksistä ja vieraiden hämmentyneistä katseista. Kaikesta kauniista, kummallisesta ja kiehtovasta. Uudesta ja vieraasta, suloisesta ja lämpimästä.

Kaikesta, josta minä pidin ja James rakasti.
--
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 11:23:35 kirjoittanut Sädekehä »
All I wanted was you

Ava by Sinderella

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
Vs: Sanattomia ymmärryksiä
« Vastaus #1 : 24.06.2010 23:05:15 »
Noh, eksyin lukemaan tämän ja vaikka Kiiruna ehtikin jo ennen minua kommentoida varsin rakentavasti, taidan jättää myöskin edes jonkinlaisen jäljen siitä, että eksyin tätä lukemaan. :) On näin suloinen teksti sen kuitenkin ansainnut.

Tykkäsin kuvailusta tässä. Aika unenomaista, rauhallista, runollista. Paljon adjektiiveja ja substantiiveja, kuvia joilla kerrottiin tunteista. Nättiä ja näppärää.

James/Sirius on yksi piilolempiparituksistani, oikeastaan ainoa kelmiparitus, jota luen. Yleensä olen tottunut pieneen traagiseen pohjavireeseen siinä, joten oli kivaa vaihtelua lukea kerrankin tällainen fluffyisa ja onnentäyteinen fic. :)

Ylipäätään mukava piristäjä. En osaa sanoa kauheasti mitään kritiikkirotiskoa, kun tämä on sen verran hyvä tällaisenaan ja juuri omassa tyylilajissaan. Mutta joka tapauksessa, kiitoksia, oli mukavaa lukea. ^^


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

FlowerLadies

  • hölmö
  • ***
  • Viestejä: 602
  • miss kiss kiss bang
    • Songs from the Hungerland
Vs: Sanattomia ymmärryksiä
« Vastaus #2 : 25.06.2010 21:30:45 »
tosi suloinen!!  :-*

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 180
  • Until you believe
Vs: Sanattomia ymmärryksiä
« Vastaus #3 : 26.06.2010 15:11:57 »
Kiiruna; Hih, täytyy nolona tunnustaa, että hieman pelästyin, kun et ollut käynyt kommentoimassa tätä! Hieman typerästi luotin siihen, että sinä ainakin tulisit kommentoimaan ja niinhän teitkin. <3
J/Sää tosiaan taitaa suurimmaksi osaksi löytyä – taitaa siellä yksi joku ikävanha Bella/Rodolphuskin olla.. Mut en voi sille mitään, et J/S on ainoa paritus, jolla inspaa kirjoittaa ja lopputulos on suhteellisen järkevä. Olen tosin harkinnut kirjoittavani jotain muutakin, mutta eäää. J/S. <3
Olen kuitenkin iloinen, että pidit tästä ja erityisen kivaa sekin on kuulla, että osaan mielestäsi kirjoittaa fluffya! En siitä sitten tiedä, mut itse alan kyllä ehkä kyllästymään fluffyyn, koska kaikki tuntuu niiiin käytetyltä ja jotenkin kliseiseltä.. hrrr..
Mut juu, kiitän sinua ihanasta kommentistasi, ja nimenomaan siitä, et jaksat aina kommentoida! n.n Eikä suloinen ole mitenkään typerä sana, se itse asiassa on monessa tilanteessa ainoa adjektiivi, joka todella kuvaa asiaa juuri oikealla tavalla! ,) Kiitän!

Nevilla; Oi, kommenttisi ilahdutti minua kyllä tosi paljon! On aina mukavaa, kun ”uudet” ihmiset kommentoivat ficcejä. (: Ja olen myöskin iloinen, et J/Sllä on myös salaisia fanittajia. Kuten varmaan on tullut selväksi, itse ainakin rakastan tätä paritusta! Niin mahtava ja monimutkainen ahh.
Ja tietty traagisuus melkeinpä kuuluu kyseiseen paritukseen, mut mä pyrin toisinaan unohtamaan sen, ja keskityn johonkin aivan höpsöön juttuun ja rakennan mielelläni niille kahdelle sellaisen onnellisen lopun, jonka he olisivat ansainneet.
Ja anteeksi, nyt tulee vaan ihmemussutusvastaus tästäkin.. Mutta kiitän sinua mahtavasta kommentistasi! On aina hienoa saada palautetta teksteistään. (:

FlowerLadies; Kiitos sinullekin kommentistasi! Olen iloinen, et pidit tätä suloisena. (: ~
All I wanted was you

Ava by Sinderella