Kirjoittaja Aihe: Kaikki, S  (Luettu 2151 kertaa)

Jillian

  • Vieras
Kaikki, S
« : 04.03.2009 17:53:00 »
// Alaotsikko: S, Regulus/Lucius, obsessio, oneshot, FF100

Title: Kaikki
Author: Jillian
Fandom: Harry Potter
Genre: Angst, romance, slash
Pairing: Regulus/Lucius
Rating: S (sallittu)
Summary: En jätä kengänjälkiä hiekkaan enkä hiuksia lavuaarin reunoille, koska ne kaikki ovat jälkiä olemassaolon hiipuvuudesta.

Disclaimer: Kaikki hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille, en saa tämän ficin kirjoittamisesta rahallista korvausta.
Beta: -
Words: ~ 285
Status: Oneshot, valmis.
A/N: Kirjoitettu vuoden 2008 maaliskuussa? Halusin pitkään kirjoittaa tabumaisesta obsessiosta ja tämä on sen halun hedelmä. FF100, sanana 040. Näkö.

*

Olen katsonut häntä jo pitkään; hänen keskittynyttä ilmettään, kun hän yrittää saada läksynsä tehtyä; hänen teräviä ranneluitaan, kun hänen nuoren hento kätensä juoksee pitkin paperia; sitä ihanan spontaania katsetta, kun hän nostaa sen etsiäkseen vastauksia ympärillä olevien ihmisten leukaluista. Olen musta Musta; liian arvoton hänen katseelleen, mutta haluan silti tarkkailla häntä uudelleen uudelleen uudelleen. Ehkä vielä kerran katseemme kohtaavat ja hän ymmärtää sen mitä minä olen, sen mitä minä näen.

Olen äänetön, hajuton ja mauton, tarkkailija. En jätä kengänjälkiä hiekkaan enkä hiuksia lavuaarin reunoille, koska ne kaikki ovat jälkiä olemassaolon hiipuvuudesta. Jos uskoo tarpeeksi lujasti, onnistuu katoamaan tästä maailmasta edes hetkeksi. Siihen haluan uskoa. Olen epäonnistunut väliinputoaja, joka jaksaa uskoa ihmeisiin. Hassua, eikös?

Veljeni sanoo minulle, että olen typerä, ja että ajattelen ja tavoittelen ja haluan mahdottomia asioita. Minä sanon, että hän on mielikuvitukseton, ilman toivoa aavalla kelluva laiva. Vielä joskus hän uppoaa, olen aivan varma siitä.

Mutta en ole nyt tässä puhuakseni veljestäni. Haluan että muut näkevät sen minkä minä; Lucius Malfoyn, auringon hänen hiuksissaan, talven viileän hohteen hänen silmissään. Koska Lucius on elävä, elossa, toisin kuin nämä muut harmautta pitkin lipuvat hahmot. Hän on se happi, jota hengitän; se kipinä, joka pitää minut hengissä. Ja minä uskon ja tiedän, että hän on kaikki mitä haluan, kaikki mistä haaveilin, kaikki mitä tulen koskaan tarvitsemaan.

Hän nousee ja lähtee; minä jään olen en ole katoan.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 17:29:49 kirjoittanut Vanilje »