Title: Hyvää huomenta
Author: Eveliina (ex-Morgana)
Beta: -
Genre: slash, one-shot, (wnbhumour)
Rating: S
Pairing: James/Regulus
A/N: Tällainen lyhyt one-shot, kun tuossa päivemmällä vähän lupailin kirjoittaa James/Regulusta. Tämä pohjautuu löyhästi erääseen roolipeliin, joka olisi itsessään ollut aivan liian hysteerinen, että siitä olisi voinut kirjoittaa ficin. Ehkäpä on parempi näin. 8) Tekstin tarkoituskaan ei ole juuri ole uskottava ja syvällinen, vaan lähinnä tällainen kevyt ja irrallinen, kun olen paahtanut tuon Atrosanguineuksen kanssa. Eli todella, luvassa ei ole mitään henkeäsalpaavaa kuvailua tai riipaisevaa rakkaustarinaa. Tämä on omistettu rojumolle, jonka iPod hyökkäsi hänen kimppuunsa. :< Yeah, babe, it's yours. Enjoy. <3
***
Regulus ei koskaan aikaisemmin ollut kokenut yhtä karmaisevaa aamuherätystä. Vastakeitetyn kahvin tuoksu vielä menetteli, mutta James Potterin epävireinen hyräily oli jo liikaa. James Potterin? Mitä helvettiä hän, Regulus Musta, teki vanhemman veljensä parhaan ystävän vuoteessa säädyttömän myöhään sunnuntai-aamuna ja mikä pahinta, alasti. Hänellä ei ollut pienintäkään muistikuvaa edellisestä illasta, mutta pääkoppaa jomotti siihen malliin, että saattoi laskea yhteen yksi plus yksi ja saada tulokseksi baarireissun. Ei mikään mahdoton yhtälö, ei edes Regulukselle, jolle matematiikka ei ollut niitä vahvimpia alueita.
Askelia. Regulus koki parhaaksi esittää nukkuvaa, ainakin toistaiseksi. Eihän hän koko iltapäivää voinut maata tuon idiootin sängyssä. Kun Regulus oletti Jamesin katsovan toiseen suuntaan, hän raotti varovasti silmiään ja sulki ne saman tien tiukasti. Hittolainen, oliko Potterin pojalla edes housuja jalassa? Eivät kai he vaan, ei, ei sentään. Ei Regulus uskonut sitä, hänhän oli katsonut toista poikaa kieroon siitä asti, kun tämä oli ensimmäistä kertaa pelmahtanut Kalmanhanaukiolle reppu selässä kesää viettämään. Tämä oli tapahtunut Jamesin ja Siriuksen ollessa kolmannella vuosiluokalla Tylypahkassa. James oli kompastunut vanhaan sateenvarjotelineeseen ja kaatunut sellaisella ryminällä, että itse Merlinkin varmasti kääntyi haudassaan. Mikä kömpelö typerys, ja ne rillitkin vielä! Eihän Regulus nyt sellaisen kanssa...
...vaikka olihan hän ollut melkoisen hyvässä humalassa.
Regulusta alkoi hermostuttaa, James kolisteli kuin mikäkin ja harppoi ympäri huonetta törmäillen ilmeisesti joka ikiseen huonekaluraasuun, joka sattui hänen tielleen.
"Hyvä on, hyvä on", Regulus murahti ja nousi istumaan. "Olen hereillä, lopeta nyt tuo hemmetin meteli."
"Se toimii joka kerta", James tokaisi virnistäen siihen samaan inhottavaan tapaan, kuin Sirius kaadettuaan muka vahingossa mehulasin Reguluksen syliin silloin kymmenenvuotiaana.
"Nerokasta", Regulus tokaisi kuivasti. "Hyvin nerokasta, Potter."
"Eikö olekin?" James totesi tyytyäisenä. "Ja huomenta vain sinullekin."
Regulus ei vaivautunut vastaamaan Jamesin kyseenalaiseen kohteliaisuuteen. Ei Potter nyt niin vastenmielinen ollut, etteikö hän Regulus olisi kyennyt nauttimaan täysipainoista aamiaista hänen luonaan. Hän toivoi, tuolla miehenalulla, jolla ei koskaan ollut edes ehjiä farkkuja jalassaan, olisi edes toimiva leivänpaahdin. Hän nousi istumaan, peitto tiiviisti suojanaan ja mulkaisi Jamesia kiukkuisesti.
"Poistuisitko hetkeksi?"
"Miksi?" James kysyi kummastuneena.
"Minä olen alasti", Regulus totesi tuskastuneena. "Jos et vielä sattunut huomaamaan."
"Ei se sinua vielä eilen haitannut."
Jos oli sellaisia hetkiä, joina Regulus Musta halusi peruuttamattomasti vajota maan alle, niin tämä oli ehdottomasti yksi sellainen. Teatraalinen läppäisy otsaan olisi voinut olla paikallaan, ellei nuorempi miehistä olisi ollut aivan liian lamaantunut sellaiseen. Piru vieköön.
"Olin juonut", Regulus totesi ja lisäsi vielä. "Vähän."
"Vai vähän?" James naurahti lempeän ivallisesti. "Sinä olit pahempi kuin Sirius silloin muinaisina Tylyahon viikonloppuina."
"No hyvä on", Regulus huokaisi. "Olin kännissä kuin käki, mutta se ei estä sinua häipymästä tiehesi siitä nyt, kun olen taas järjissäni. Tahdon pukeutua rauhassa."
"Sopiihan se", James virnisti. "Sopii vallan mainiosti."
James painui hyräillen takaisin keittiöön. Regulus nousi ylös kiroten hiljaa ja etsi vaatteitaan. Paita ja alushousut löytyivät kyllä sieltä, mistä niitä ensimmäisenä tulikin mieleen etsiä. Lattialta siis. Housujaan Regulus ei sen sijaan löytänyt mistään. Kiroten entistä raskaammin hän kumartui katsomaan sängyn alta. Ei muuta kuin oikea villakoirakennel. Eikö kirottu Potter ikinä edes pyyhkinyt pölyjä?
"James Potter!" hän huudahti kiukkuisena.
"Anna tulla vaan."
"Tule tänne, heti", Regulus huusi suljetun oven läpi, mutta korjasi sanojaan välittömästi. "Ei, ei, älä tulekaan! Missä minun housuni ovat?"
"Pesussa."
"Miksi hitossa?"
"Olit ah-niin-huumaavasta oluen tuoksusta päätellen läikyttänyt niille tuopin jos toisenkin", James totesi ykskantaan. "Usko minua, kun sanon, ettei ole mitenkään miellyttävää liikkua märissä housuissa. Ne hiertävät!"
Regulus ei uskonut haluavansa kuulla enempää, joten hän ei vastannut. Omin lupineen hän kaivoi Jamesin kaapista lainahousut. Kiskoessaan jalkaansa farkkuja, jotka tuntuivat olevan kasattu kankaanpaloista, hän mietti mahtoiko James omistaa yksiäkään ehjiä housuja. Luoja, melkein parikymppinen mies ja vieläkin housunpolvet auki kuin polvenkorkuisella kakaralla. Vastentahtoisesti Regulus laahusti keittiöön, mutta mitäpä sitä ei olisi tehnyt aamiaisen vuoksi. Ja sitä paitsi, olihan ulko-ovi taas muutamaa askelta lähempänä!
Ja näin loppujen lopuksi, eihän James Potter suihkunraikkaana, hiukset märkinä ja ilman rillejä ollut niin traaginen kävelevä tyylimoka, kuin mitä Regulus oli odottanut. Eivätkä vartalonmyötäisen t-paidan läpi piirtyvät vatsalihaksetkaan olleet mitenkään haitaksi. Mies oli selvästi saanut treeniä, tiedä sitten missä lajissa. Regulus kuitenkin antoi itsensä olettaa, että huispauksessa. Varmuuden vuoksi.
"No, mitä herra Mustalle saisi olla aamupalaksi?" James kysyi ja taipui syvään hovikumarrukseen.
"Voisitko edes harkita käyttäytyväsi ihmisiksi?"
"Sitähän minä juuri teen", James tokaisi iloisesti. "Paahtoleipää?"
Regulus nyökkäsi äreänä. Pari paahtoleipää naamariin ja sen jälkeen ovesta ulos. Mielessään hän päätti, ettei vastaisuudessa joisi edes vettä baarissa, jossa istuisi yksikin tuttu. Tai tutun tuttu. Tai veljen kaveri. Idiootin veljen vielä idiootimpi kaveri. Eihän näin vain voinut käydä, ei ainakaan kenellekään muulle. Hän nappasi käteensä vastapaahdetun leivän, voiteli sen ja haukkasi siitä aggressiivisesti, aivan kuin se olisi ollut leipäraukan vika, että Regulus oli sattunut heräämään väärästä sängystä. James istahti häntä vastapäätä ja näytti ärsyttävän tyytyväiseltä itseensä. Ärsyttävän hyvännäköiseltä.
"Minä taidan lähteä nyt", Regulus sanoi äkkiä ja nousi ylös."
"Älä nyt", James sanoi häivä huonosti peiteltyä pettymystä äänessään. "Olinko minä niin huono?"
"Sen kuin muistaisi", Regulus totesi vino virne kapeilla kasvoillaan.
"Keskimääräisesti saan ihan hyvää palautetta."
"No sen voin kyllä uskoa."
"Tiedän sen."
"Tiedän, että tiedät sen", Regulus tokaisi. "Ovatko housuni jo kuivat, minun täytyy joka tapauksessa mennä."
"Eiköhän", James vastasi. "Ne ovat kylpyhuoneessa."
Hetken kuluttua Regulus oli saanut omat housunsa jalkaan ja palauttanut lainafarkut Jamesille. Vanhempi miehistä saattoi hänet eteiseen. Reguluksen oli hankalaa saada kenkiä jalkaansa, ahtaassa tilassa kun seisoi ja tilaa oli viemässä vielä yksi James Potterin kokoinen möhkäle. Reguluksen poskia kuumotti, hän oli varma, että James tuijotti häntä.
"No, minä menen nyt", Regulus sanoi puolihuolimattomaan sävyyn. "Toivottavasti nähdään, tai siis ei nähdä. Hyvällä tuurilla ikinä."
"Alan kohta todella uskoa, että pidit minua huonona", James virnisti.
"Luihuisilla on aina ollut vähän korkeampi rima, Potter."
"Luulisi että matalampi", James totesi teeskennellyn pohdiskelevasti. "Ainakin Kalkaroksen naamalla."
"Ei ei, varsin korkea", Regulus vastasi hymyillen. "Ja täytyy myöntää, Potter, että sinä olet aika tasokas."
James ei ehtinyt vastata mitään ilmeestään päätellen itsetyytyväistä, kun Reguluksen kapeat huulet olivat jo hänen omillaan. Regulus maistoi hetken ajan hammastahnan ja paahtoleivän, kunnes suudelma jo päättyi. James hädin tuskin ehti reagoida siihen. Heidän erkaannuttua toisistaan Jamesin huulilla karehti leveä virne, Regulus taisi punastua hieman.
"Oho", James sanoi yllättyneenä. "Ei mitään muistinmenetystä sitten ollutkaan."
"Oho vain itsellesi", Regulus yritti virnistää.
"Vai ettet todella tahdo nähdä minua enää?" James kysyi. "Sitä on kyllä vaikea uskoa."
"No", Regulus aloitti venytellen. "Ehkä riittää, etten kuule raivostuttavaa ääntäsi tai näe ärsyttävän itserakasta naamatauluasi muutamaan viikkoon."
"Eikö tuota karanteenia voi millään lyhentää?"
"Voithan sinä yrittää."
// Scarlett vaihtoi ikärajan suomenkieliseen
