Kirjoittaja Aihe: Freunde bleiben | K-11  (Luettu 1822 kertaa)

Tsuki^^

  • *
  • Viestejä: 1
  • We all love angst and horror<33 and twinchest :D
Freunde bleiben | K-11
« : 06.12.2008 21:04:16 »
Freunde bleiben

Genre: Angst, tosi juttu
Rating: ei tähän voi määrittää ikää :D ehkä joku k 11
A/N: Tämä tarina on ystävästäni, joka no... ei enää ole täällä. Se on ihan totta. Mun ystävät käski että mun pitäis kirjottaa tää, koska niistä tää on kaunis. Sori kaikista kirjotusvirheistä mitä tässä nyt on, mä en jaksa tarkistaa tätä, ANTEEKSI!! Sanokaa, jos luette vielä tulevaisuudessa tulevii tarinoita<3  Ja palautetta kiitos<33

Mä näin Tinsun jo kaukaa. Sen kädet oli taskuissa ja pää painunut allaspäin. Se näytti sairaalta ja väsyneeltä. "Onko sulla tupakkaa?" Tinsu sopersi hiljaa päästyään mun luo. Sen ääni oli käheä. "Onko sulla kurkku kipee vai mitä...?" Mä kyselin. "Joo, dokasin eilen. Ei hyvä. Anna tupakkaa!" Se vaikeroi. "Mmmm....Kandeeko tollai dokata että näkyy?" sanoin ja ojensin sille tupakan. Pari tyyppiä käveli ohi, miedän koulusta, ne huus meille jotain siitä että meillä ei olis ikää polttaa ja että ne käräyttäs meet opelle. Tinsu kiroili niitten perään ja sytytti tupakan. Se veti sitä niinku viimistä päivää. Mä tuijotin sitä. "Mitä sä katot...?" Tinsu kysy. "En mä mitään. Mietein vaan..."Mä ajattelin kaikkee, oltiin tunnettu Tinsun kaa ekalta luokalta. Me oltiin parhaat kaverit. Mut sitte. Tinsu oli muuttunu. Sen faija oli lähteny lätkii ja mutsi ei välittäny. Ei todellakaan, sen mutsi ei ees puhunu sille. Tinsun veli oli ongelmissa, koukussa huumeisiin ja poliiseitten kaa pulassa. Mä tuin Tinsua. Se oli tullu meille yöllä ku sen veli oli hakannu sitä, kännissä tietty. Mä olin aina auttanu sitä. Sitte oli se Taneli... Tinsun poikakaveri, 2 vuotta vanhempi. Se oli jotenkin... väärin! Se jätkä oli retku ja mä en ymmärtäny miten Tinsu siitä välitti. Taneli jätti heti ku kyllästy johonki."Hei, tommpeli! Huhuu!" Tinsu rääky. Se nauro, mut sen silmät ei nauranu. Se näytti surlliselta vaik se nauro. Ihme tyyppi.Illalla Tinsu tuli meille. Mä oli yksin kotona, niinku aina. Me istuttiin sohvalla. "Sä oot näyttäny vähän kipeeltä...?" kysyin. Tinsu vilkas mua "Mä halusinki puhuu... Mä oon juonu." Se sano sen ja valahti kalpeeks. Sitte se nosti paitansa hihaa. Sillä oli ranteessa kauheet arvet. "Tinsu! Mitä sä...?!" Mä huudahdin. "Hiljaa. Mä yritin itsaria. Tiesitkö et mä en oo ollu Tanelin kaa 2 päivään, se jätti mut ja sitte mun veli...Mä en tiiä, se ei oo tullu takas kotii, soitti vaa ja sano ettei me enää nähä! Äiti meni tutuille, tarvi kuulemma lomaa...Mä oon yksin!!" Tinsu purskahti itkuun ja sit se halas mua. Mä en sanonu mitään. Mä olin järkyttyny. "Sä olet hyvä ystävä. Sä olet auttanu mua. Mä en olis täällä enää, jos sä et olis auttanu mua..." Tinsu hymyili. Se hymy ei ollu Tinsun iloinen hymy. Mä en ollu nähny Tinsun hymyy pitkään aikaan. Se ei enää tienny miten hymyillä. "Kauanko sä olet...juonu?" Mä kysäisin. "Jotain kuukausii, en muista. Mä yritin juoda kaikki muistot pois." Tinsu mutisi. "Joo, mut ethän sä enää juo?" kysyin. "En, en enää...koskaan..." Tinsu sano. Mä aloin miettii mitä se tolla tarkotti. Tinsu nousi ja sano että se lähtee. Mä nyökkäsin. Kuulin ku ovi pamahti kiinni. Juoksi ovelle. Tinsu käänti katsomaan mua. Löisin vaikka vetoa että sen silmäkulmassa kimmelsi kyynel. "Sä olet mun paras kaveri, nähdään!" huikkasin sille. Se hymyili pimeydestä ja sano "Joo...jossain, joskus..." Tinsu käveli pois. Mä jäin ulos seisomaan, sytytin tupakan.Tupakka oli lopussa ja tumppasin sen maahan. Alkoi sataa lunta. Kuului ambulanssin ääntä. Mietein että Tinsu varmaan piti siitä kun sato lunta. Sehän rakasti lunta. Koulussa Tinsun paikka oli tyhjä. Mä taisin tietää että Tinsu ei enää tulisi kouluun. En yllättynyt kun opettaja tuli sanomaan mulle, että Tinsu oli poissa. Mä vaan nyökkäsin. Tinsu oli ottanut äitinsä unilääkettä, liikaa. Mä en enää puhunu Tinsun äidille. En tiä minne se meni. Mä kävin kuraattorilla puolisen vuotta, mut ei se mihinkään vaikuttanu. Ne ihmetteli että musta tuli hiljanen ja lopetin polttamisen. Se johtu siitä että mä tajusin kuinka hyvin mun asiat oli. Ei mun tarvinnu kapinoida, niinku Tinsun. Mulla oli sisko ja äiti ja ne välitti musta. Vaikka elämä välillä sattuu, ni mä tiedän, et ei kannata masentuu, mulla  on asiat hyvin. Kaikilla ei ole! <---Kiitti Tinsu, kaikesta!!                   

sori että toi teksti meni noin! tiedän, sitä on ärsyttävä lukea!!! mitä odotatte piiloblondilta? :DD


// Carabella siirsi oikealle osastolle ja yhdisti viestit. Muokkaa-namiskaa saa käyttää myös =)

// Melodie merkkasi ikärajan otsikkoon.
« Viimeksi muokattu: 16.11.2014 16:41:14 kirjoittanut Pyry »
Goths have more fun than normal kids!!

Kavaljeeri

  • ***
  • Viestejä: 23
  • möm~ ymmärrän, en.
Vs: Freunde bleiben
« Vastaus #1 : 07.12.2008 10:48:55 »
Hymm... Tulee mieleen tajunnanvirta. Ehkä sen takia tosiaan et se oli yhdessä pötkössä ^^. Mutta näin lyhyellä tekstillä se ei kauheasti haitannut. Niin ja tykkäsin todella! Pientä klisettä siellä täällä, mutta muuten teksti oli tyyliltään mielenkiintoisen tuntuinen. Voisin lukea lisääkin~  ;)
Kavaljeeri kiittää ja kumartaa.
Dankeeva sähkörotta