Kirjoittaja Aihe: Autio Lato [S]  (Luettu 2904 kertaa)

Carnival

  • ***
  • Viestejä: 63
  • We all look the same in the dark.
Autio Lato [S]
« : 15.09.2007 23:41:15 »
Title: Autio Lato
Author: Carnival
Beta: Ha, äikän maikka <3
Rating: S [ainakin näin mä sanoisin]
Genre: Ööh. Jonkun asteista angstia ja kauhua luulisin. Teidän iloksenne ja ärsytykseksenne one-shot
Summary: Charlotte on monena yönä nahnyt samaa painajaista. Kerran töihin mennessään hän näkee saman maiseman, kun unessaan.

A/N: Joo, tein tän äikan aineeksi. Maikka ainakin tyksi tästä. Inspiksen sain tähän yhestä H/D:sta, jonka nimeän en nyt kuollaksenikaan muista, ja lopetus tuli yhestä Stephen Kingin kirjasta.
En jaksa tähän mitään hirveästi selitellä, joten enjoy tai suffer, kuten itse haluat.




Autio Lato


Heräsin säpsähtäen keskellä yötä märkänä hiestä. En uskaltanut enää jatkaa nukkumista, koska pelkäsin, että se kauhea painajainen jatkuisi. Painajainen, joka on toistunut jo monta viikkoa. Heilautin jalkani sängyn reunan yli ja jäin siihen rauhoittumaan.

Hetken siinä istuttuani, tunsin jotain pehmeää jalkaani vasten ja säikähdin hieman. Käänsin katseeni hitaasti vastakkaiselta seinältä jalkojeni juureen ja totesin itselleni, ettei ollut mitään syytä säikähtää. Uusi mustavalkoinen kissani katsoi minua hurmaavasti ruskeilla silmillään. ”Voi että, kun äiti säikähti sinua kultapieni”, lässytin kissalle tapani mukaan, ”Äiti ei ole vielä tottunut sinuun, koska olet ollut täällä vasta vajaan viikon.” Nostin pienen kissan syliini varovasti, ettei se upottaisi teräviä kynsiään ihooni.

Nousin ylös hakeakseni alhaalta jotain juotavaa ja syötävää. Toisessa kädessä kissaa pidellen kävelin narisevia portaita alas, kunnes kuulin vaimeita askelia olohuoneesta. Yritin katsoa, kuka siellä voisi olla, mutta en nähnyt mitään. Sydämeni rupesi hakkaamaan yhä kovemmin ja kovemmin enkä pystynyt liikkumaan mihinkään suuntaan. Puristin ohutta valkoista kaidetta rystyset valkoisina.
Kun askeleet lopulta vaimenivat entisestään ja kuulin kun ovi loksahti hiljaa kiinni, uskalsin hengähtää ja istua portaalle. Halasin sylissäni nukkuvaa kissaa ja olin kiitollinen sille, että se ei maukunut kertaakaan.

Istuessani portaalla kertasin päässäni äskeisiä tapahtumia ja minulle tuli mieleen painajaiseni. Virnistin sisäisesti ajatukselle, että nämä liittyisivät jotenkin yhteen ja nousin ylös. Kävelin loput portaat alas kaiteesta lujaa kiinni pitäen ja pian tunsin kädessäni monta pistoa. Katsoin pientä avutonta olentoa ja tajusin puristavani sitä liian lujaa, kun tunsin että se painoi kynsiään vain syvemmälle ihooni. Hellitin otettani, mutta en laskenut sitä maahan, koska se toi minulle jonkinlaista turvaa. Mietin, miten outoa se on, että pieni, kolmen viikon ikäinen ja avuton eläin voi tuoda turvaa, kun pelottaa.

Kävelin hitain askelin valokatkaisijalle ja mietin, uskallanko laittaa valot päälle. Päästin kissan maahan ja hitaasti nostin käteni katkaisijalle. Mietin pienen hetken, mitä voisin nähdä heti ensimmäisenä. Avatut ja pengotut laatikot? Sotketun huoneen kenties? Mielikuvitukseni pääsi siinä tilanteessa valloilleen ja ajattelin, että näkisin lattialla makaavan kylmän ruumiin.

Pudistin päätäni ajatukselle, mutta varauduin kauheaan näkyyn laittaessani valot päälle. Ihmeekseni en nähnyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Laatikot olivat kiinni ja menin tarkistamaan, että niitä ei ollut pengottu. Kävelin ympäri alakertaa tarkistamassa huoneet, mutta en huomannut mitään erilaista.
Vasta kun istuin tummanruskealle sohvalleni miettimään, mitä yöllinen vieras oli täällä tehnyt, huomasin lasipöydällä kauniisti taitetun kirjeen. Nostin sen varovasti pöydältä ja jäin tuijottamaan sitä. Katsoin ympärilleni etsiäkseni jotain, mutta en nähnyt mitään erityistä.
Avasin kirjeen, jonka päälle oli kirjoitettu pienin kirjaimin ”Charlotte”. Sisällä oli pieni valokuva. Valokuva juuri siitä maisemasta, jossa olen painajaisessani. Sumuinen suuri pelto, jonka keskellä on musta, ränsistynyt autio lato. Samassa minulle tuli tunne, että minua tarkkailtaisiin. Nousin ylös ja juoksin kissani luokse. Otin sen syliini ja juoksin yläkertaan omaan sänkyyni. Sinne päästyäni heitin kuvan lattialle ja otin kissan mukaani sängylle.

Miten kuvassa oli sama maisema kuin unessani? Kuka täällä oli? Tarkkaileeko joku minua? Kysymykset pyörivät päässäni ja sydämeni hakkasi yhä vain lujempaa. Lopulta nukahdin sängyn reunalle. Ennen kun vaivuin syvään uneen, tunsin kun kissa lähti sylistäni ja meni pään viereeni makaamaan.

”Kävelin synkällä, sumuisella pellolla yksin, enkä nähnyt mitään muuta kuin tuon mustan ränsistyneen, mutta kiinnostavan näköisen aution ladon. Minun valtasi tunne, että sinne on pakko päästä tutkimaan, joten lähdin kävelemään sitä kohti varmoin askelin. Tunne, että se täytyy tutkia, kasvoi jokaisella askeleella, mutta ovelle päästyäni pieni epävarmuuden tunne tuli sen sijalle. Nostin käteni kahvalle ja avasin sen hitaasti, astuin sisään ja...”

Hätkähdin hereille, taas ihan hikisenä ja nousin istumaan. Kurottaudun ottamaan herätyskelloni yöpöydältä ja laitoin samalla pienen lampun päälle.
”Vasta puoli viisi”, mutisin itsekseni nojauduin laittamaan kellon takaisin pöydälle. Kaivoin samalla stereoideni kaukosäätimen laatikosta ja laitoin ne päälle. Olin näköjään jättänyt soittimeen Sunrise Avenuen levyn. Rentouduin hieman, kun Choose to be me alkoi soida. Painoin pääni takaisin tyynyyn ja laitoin silmäni kiinni.

Heräsin, kun Nasty alkoi soida ja kurotin kädelläni kelloa.
”Puoli kuusi, ehdin minä tunnin nukkua”, mumisin taas itselleni ja tunsin jotain pehmeää kättäni vasten. Nostin taas pienen kissan syliini ja laitoin stereot kiinni. Hymähdin pienesti, kun pieni maukaisi kuuluvasti, että se osasi olla suloinen.
Nousin ylös, päästin kissan lattialle ja lähdin portaita kohti. Pysähdyin ennen portaita kumminkin äkillisesti, kun muistin aikaisemmat tapahtumat.
Otin tiukan otteen kaiteesta ja lähdin laskeutumaan portaita alas verkkaisin askelin vilkuillen koko ajan pimeään olohuoneeseen.

Päästyäni portaat alas, kiiruhdin valokatkaisijalle ja napsautin valon heti päälle. En nähnyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa ja kävelin ripein askelin keittiöön.
Katsahdin ympärilleni nopeasti ja kävelin jääkaapille ottamaan sieltä aamiaistarvikkeet, jotka laitoin viereiselle pöydälle. Toiselta puolelta keittiötä menin hakemaan kaksi tummaa leipää ja laitoin ne valmiiksi. Ne syötyäni päätin ottaa pitkän suihkun, koska minulla oli siihen tarpeeksi aikaa. Nousin ylös ja menin laittamaan aamiaistarvikkeet takaisin jääkaappiin ja vaihdoin kissalle raikasta vettä.

Tarkkailun tunne palasi takaisin ja käännähdin nopeasti toisella seinällä olevaan suureen ikkunaan ja näin jonkun tumman hahmon liikkuvan pois ikkunasta.
Epävarmoin askelin lähdin perääntymään ja kääntyessäni juoksin portaat ylös.
Hidastin askeliani kylpyhuoneen oven kohdalla ja käännyin sinne. Lukitsin oven huolellisesti, mitä en yleensä tee, mutta tilanteen vaatiessa.

Suihkusta tullessani vilkaisin irvistäen hieman huurtuneeseen peiliin ja naurahdin ilmeelleni. Avasin kylpyhuoneen oven lukosta ja kävelin suoraan makuuhuoneessani vaatekaapilleni. Kaivoin sieltä mustat siistit liituraitahousut ja mustan kauluspaidan, jotka heitin sängylle. Kaivoin vielä alusvaatteet toisesta laatikosta ja aloin pukeutua.

Kun olin saanut kauluspaidan päälleni ja napittanut sen kiinni, katsoin kelloani ja huomasin, että minulla alkoi vähitellen olla kiire töihin. Nappasin mustan laukkuni sängyn päästä ja komensin kissaa tulemaan perässä, koska se täytyi viedä lääkäriin rokotettavaksi uudestaan. Portaiden yläpäässä nostin sen syliini, koska pelkäsin sen kompastuvan portaissa ja loukkaavan itsensä. Kävelin tottuneesti narisevat portaat taas alas ja työnsin mielestäni yöllisen vieraan ja tarkkailijan. Kävelin ripeästi eteiseen napaten samalla avaimeni lasipöydältä ja laitoin matalakorkoiset korkokengät jalkaani. Etsin vielä takkini ja laitoin kissan kuljetuskoppaan sen vastusteluista huolimatta ja lähdin ulos talosta lukiten oven huolellisesti.

Kun istuuduin autoon, mieleeni tuli maisema, joka on aina painajaisessani, se sama kauhea maisema. Yritin pyyhkiä sen mielestäni, mutta se tuli aina vain uudestaan päähäni, koska ulkona oli sumua. Ajaessani katsoin ikkunasta ulos, vaikka tiesin sen olevan vaarallista, koska en olisi nähnyt edessä olevaa tai vastaan tulevaa autoa. Katsoessani ulos näin saman maiseman, kuin unessani ja pysähdyin nopeasti. Kuulin auton tööttäyksen ennen kun ehdin avata oven ja ajoin auton lähimmälle bussipysäkille, etten häiritsisi liikennettä.

Avasin oven melko nopeasti ja nousin tielle. Kiiruhdin tien yli katsoen, ettei sieltä tulisi autoja ja juoksin mitä korkokengillä pääsin, suurelle sumuiselle pellolle. Olin ihan varma, että kohta eteeni hahmottuisi musta, ränsistynyt lato ja olin aivan oikeassa. Jähmetyin paikoilleni, kun erotin sen enkä uskaltanut liikkua lähemmäs sitä, vaikka kuinka halusin. Kamppailin pakoon juoksemista vastaan päässäni ja lopulta voitin sen ja lähdin varmoin askelin latoa kohti.

Nostin käteni hitaasti pääni tasolle ja annoin sen koskea vanhaa, hieman kosteaa puuta ja työnsin sen auki, samoin kuin painajaisessani. Hengitykseni tihentyi ja sydämeni alkoi hakata kovempaa. Järki käski lopettaa ja lähteä takaisin autolle, mutta halusin tietää, mitä sisällä oli. Painoin hitaasti ovea eteenpäin ja se narahti lujaa. Katsoin sisälle hiljaa ja otin yhden askeleen sisälle. Lopulta uteliaisuus otti vallan ja menin kokonaan sisälle ja tunsin kiinni menneen oven selkääni vasten, mutta en saanut sitä enää työnnettyä auki.



-------
A/N2: Jos nyt kerran tähän asti luit, kommentoi ihmeessä. Kritiikkiä tahdon myös sitten hei!
Elän kommenteista <3
« Viimeksi muokattu: 15.11.2008 01:42:01 kirjoittanut Carnival »
"I didn't say it was your fault, I said I was going to blame you"

Minifaun

  • ***
  • Viestejä: 190
  • 2nd mrs. Lovegood
    • minifaun @ LJ
Re: Autio Lato [S]
« Vastaus #1 : 20.09.2007 16:35:22 »
Tästä mä tykkäsin vaikken olekaan mikään kauhun yms. fani. n__n
Osasit hyvin kuvailla semmoisia arkipäiväisiä asioita mihin monetkaan eivät aina ficeissä kiinnitä huomiota. Tykkäsin kun kuvailit vähän salamyhkäisesti sitä jotain tarkkailijaa. n__n Jäi vaan säälittämään se kissa, että miten sen kävi? n__n''

Muttajoo, todella kannusta sua kirjoittamaan lisää tälläisia. Mä olen muuten ehkä vain kerran pari lukenut näitä mutta taidanpa tulla toistekki. n__n
...Mutta mihin minä raitani jättäisin?

mörrimöykky

  • ***
  • Viestejä: 75
  • Hug me and I'll hit U
Re: Autio Lato [S]
« Vastaus #2 : 27.09.2007 16:43:50 »
äägh... perkuleen hullu tuo  :D  itte en ois menny lähellekkään koko hökkeliä ton kaiken jälkeen

ruusuja salaperäisestä ja "vähän" aukijäävästä tarinasta ^^

risuja kuvailun lievästä puutteesta  ;)  kokeile venyttää pelottavia tilanteita, se raastaa lukijan hermoja iiihanasti
Let me hear U guys. Scream for me!

Carnival

  • ***
  • Viestejä: 63
  • We all look the same in the dark.
Re: Autio Lato [S]
« Vastaus #3 : 27.09.2007 16:50:02 »
Kiitoksia Minille ja Sannalle, vaikka pakotin molemmat lukemaan ja kommentoimaan tätä :'D

Ja kiitoksia tosta rakentavasta. Täytyis varmaan jossain vaiheessa taas kirjotella jotain pitkästä aikaa. Muuta kun kommentteja *grin*
"I didn't say it was your fault, I said I was going to blame you"

LordPuhdemort

  • Vieras
Vs: Autio Lato [S]
« Vastaus #4 : 04.11.2008 01:45:51 »
Tämä oli kyllä minusta todella tiivistunnelmainen teksti. Itsellänikin alkoivat jo kämmenet hiota ja painauduin aina vain lähemmäksi tietokoneen näyttöä :D Ja ehkä itsellänikin lievä vainoharhaisuus otti vallan ::)

Mutta, tykkäsin tästä todella paljon ja olisi kyllä oikein mielenkiintoista lukea lisää, vaikka tämä ilmeisesti oneshotiksi olikin tarkoitettu. Sait vain mielikuvitukseni laukkaamaan lujaa vauhtia ja miettimään eri vaihtoehtoja, mitä ladossa sitten tapahtuu ja kuka se salaperäinen hahmo on.

Joten kiitos tästä :)

Carnival

  • ***
  • Viestejä: 63
  • We all look the same in the dark.
Vs: Autio Lato [S]
« Vastaus #5 : 04.11.2008 16:09:55 »
Hoo. Täällä oli tämäkin.
LordPuhdemort, kiitoksia kommentista. Kiva että tykkäsit, ja etit tämän käsiis kun olin itse kokonaan unohtanut (: 
Lopetus oli tarkoitettukin siihen, että lukija miettii itse kaikkia vaihtoehtoja, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Mulla on itseasiassa ollu tässä vähän työn alla jonkintapanen jatko-osa tähän, mutta katotaan jos saan sen ikinä valmiiksi. Saattaa olla taas joku ikuisuusprojekti. Ja jos saankin sen valmiiksi, katotaan pääseekö se ikinä tänne asti :D

Mutta kiitoskiitoskiitos kommentista <3


-Car
"I didn't say it was your fault, I said I was going to blame you"

LPgurl

  • ***
  • Viestejä: 11
  • For my prince
Vs: Autio Lato [S]
« Vastaus #6 : 15.11.2008 00:41:39 »
On aika jännää lukea piiiiitkästä aikaa suomenkielistä ficciä. Lisäksi ensimmäinen ficci jossa ei ole fandomia! Tämä oli ihan kiva :). Lopusta tykkäsin paljon.

Tämä on siis äikä aineesi? Rupesi vain naurattamaan että tämä on paljon parempi kuin minun jonka kirjoitin ylä asteella muinoin kauan sitten. Se oli jotain 20 sivua ja yritin kirjoittaa sen lyhyesti. Opettaja ei paljoa tykännyt :D.

Mutta joo... Muutaman asiavirheen kissaan liittyen löysin. Ensinnäkin kissan luovutusikä on 12 viikkoa eli 3 kuukautta. Minimissään 8 viikkoa mutta ei todellakaan suositella vielä niin nuorena erottaaan emosta. Ja toiseksi vaikken nyt kissoista mitään tiedäkään tuntuu oudolle että se tottelisi päähenkilöä pienestä käskystä jos se on ollut vain alle viikon sen kanssa. Sen pitäisi vielä ujostella ja tutustua ympärisöön, puhumattakaan omistajasta.

Lauseet oli vähän lyhyitä tai sitten se olen minä. Kirjoitan aina pitkiä lauseita enkä ole tottunut lyhyisiin. Mutta se saattaa johtua minusta. Kuvailua hieman enemmän saisi olla. Sitä oli jo ihan hyvin tässä, mutta siitä saisi paremman runsaammalla adjektiivin käytöllä.

Muuten oli ihan kiva edelleen ja tykkäsin :). Aihe oli kiva ja hieman vaihtelua niihin ficceihin mitä yleensä luen. Nii.. ei miul muuta. Jatka kirjoittamista! :).


-LP-
FYI: No beautiful men were killed in the making of this story.