Kirjoittaja Aihe: Unohtaa, lyhyt tunnelmointi, S  (Luettu 2204 kertaa)

Ashtray

  • Lady Stardust
  • ***
  • Viestejä: 450
  • i will battle for the sun
    • LJ
Unohtaa, lyhyt tunnelmointi, S
« : 07.09.2008 16:37:22 »
Title: Unohtaa
Author: Ashtray
Raiting: S
Genre: joku haikeustunnelmointi
A/N: Istuskelin keittiössä juomassa kahvia ja kuuntelemassa musiikkia. Ja sitten nappasin jostain kynän ja paperia, ja tämä teksti ikään kuin vain ilmestyi paperille. Olen miettinyt itse jotain tuon suuntaista tässä taas muutaman päivän ja nyt kirjoitin sen ulos. Lyhyt tunnelmointiteksti jälleen, inspiksestä osakiitos Snow Patrolille. Kommentit on kivoja.


Unohtaa

Istut keittiön pöydällä kahvikuppi käsissäsi lämmittämässä sormiasi. Se on ihan pieni pöytä, sen ääreen mahtuu vain kaksi tuolia, eihän sinulla ole varaa isompaan pöytään. Eikä kyllä useampaan tuoliinkaan. Köyhä opiskelija.

Tuijotat ikkunasta ulos. Katuun on viisi kerrosta matkaa. Ihmisiä. Tai ennemminkin heidän sateenvarjojaan. Värikkäitä läiskiä, jotka liikkuvat kiiltävänharmaata asfalttitaustaa vasten. Tai oikeastaan mustia enimmäkseen, ei värikkäitä, koska ihmiset ovat tylsiä ja peittävät itsensä mustaan, mustaan ja vielä vähän mustempaan juuri silloin, kun syksy on pimeimmillään. Sen sijaan, että he piristyisivät, piristäisivät itseään väreillä, he piilottavat itsensä mustaan ja harmaaseen, loputtomaan tylsyyteen. Eikä kukaan ajattele opiskelijaa, joka haluaa katsoa värikkäitä sateenvarjoja viidennen kerroksen pienestä asunnostaan.

Sinä olet vähän surullinen. Et pelkästään siksi, että ihmisten sateenvarjot ovat enimmäkseen mustia vaan myös siksi, että sataa. Sataa kaatamalla, mutta silti tasaisesti, tylsän tasaisesti, eikä loppua näy. Loputon syyssade. Ja sinä rakastat sadetta, mutta sade saa sinut muistamaan, että unohdit taas. Sinä unohdat aina, joka ikinen kerta. Sinä sanot aina itsellesi, että teet kaikkea, lupaat, mutta sitten sinä unohdat kuitenkin. Sinä lupasit nauttia kesästä, sanoit, että tanssit sateessa, sanoit, että annat sen kastella kunnes tulee kylmä. Mutta ethän sinä muistanut, et, vaikka koko kesän satoi. Sinä vain istuit sisällä, ja nyt on jo ihan liian kylmä, että voisit mennä kastelemaan itsesi vilustumatta. Nyt on jo niin kylmä, että voit muistaa, mitä lupasit tehdä kesällä, ja unohtaa sen, mitä olet luvannut tehdä nyt.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 16:19:19 kirjoittanut Scarlett »
I'll pretend that my heart and my head are well.

Eeyore

  • Radamsa
  • ***
  • Viestejä: 1 875
  • Karo-muoks || Ei Eyeore, ikinä.
    • Loista Tähti, loista.
Vs: Unohtaa
« Vastaus #1 : 07.09.2008 20:31:11 »
tämäpäs teki olon haikeaksi...
syksy on kyllä tosiaan juuri tuollaista; kun se muuttuu pimeämmäksi, me mennään mukana. hyvin olit harvinaisen pienellä kuvailemisella saanu koko kuvituksen kasaan hienosti ja tämä pisti kyllä miettimään, että miksi me ihmiset olemme tuollaisia.
Lainaus
Sinä olet vähän surullinen. Et pelkästään siksi, että ihmisten sateenvarjot ovat enimmäkseen mustia vaan myös siksi, että sataa. Sataa kaatamalla, mutta silti tasaisesti, tylsän tasaisesti, eikä loppua näy. Loputon syyssade. Ja sinä rakastat sadetta--
tämä kohta muistutti ihan minua. sade on haikeaa ja saa joskus jopa surulliseksi, mutta mie tykkään silti sateesta. se saa mielikuvituksen liikkeelle ihan eri tavalla.
haikeaa tunnelmointia tässä oli kyllä mukavasti ja vaikka tämä omalla tavallaan olikin "surkea" (ei siis huono vaan tunnelma oli sellainen), niin mie kyllä tykkäsin ^^ kiitos


"Sie oot vähän niinku vähä-älynen pikkusisko, jota miulla ei oo koskaan ollu."
Naakkapuiston istuva päällikkö Märkäpuuma
Lucius/Narcissa | 67/100