Ymmärsin liian myöhään [Severus/Remus] S FF100, albumihaaste, AU-haaste

[Puhpallura]

Title: Ymmärsin liian myöhään
Author: Puhpallura
Beta: Edelence
Rating: Sallittu
Pairing: Severus/Remus
Genre: Angst
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja paikat sekä Josh Groban kappaleen
Summary: En voinut olla miettimättä, olisitko vielä kanssamme, jos olisin yrittänyt paremmin ymmärtää sinua. Olisinko voinut estää kaiken? Tiesin, etten koskaan saisi vastauksia niihin kysymyksiin.
A/N: Ficci osallistuu FF100:aan sanalla Syksy, Albumihaasteeseen kappaleella Vincent (Starry, Starry Night) sekä AU-haasteeseen, jossa aiheenani on Severus kelminä.
Kappaleen sanat löytyvät ficin lopusta.
Ficistä sen verran, että se koostuu seitsemästä raapaleesta, joista kukin sijoittuu yhteen kouluvuoteen.
Severus PoV.

//Ja tietenkin iso kiitos Snapulle (joka vaati tämän kiitoksen tähän  ) kun auttoi ideoimaan ficciä.


1. vuosi
Näin, kuinka kuljit muiden oppilaiden seassa hartiat hieman ylöspäin nostettuna, kuin suojellaksesi itseäsi joltakin. Pälyilit ympärillesi arasti ja epäluuloisesti. Kuluneet ja hieman liian isot vaatteesi roikkuivat päälläsi. Et vaikuttanut siltä, että olisit kuulunut muiden oppilaiden sekaan lainkaan. Ehkä olisit halunnut ollakin jossain muualla sillä hetkellä. Yksin.

Junassa olisit mennyt yksin istumaan, mutta kutsuin sinut minun ja kolmen muun pojan seuraan. Olit kiitollisen näköinen, mutta silti katsoit meitä epäilevästi, kun kuuntelit meidän vitsailuamme. Et oikein taitanut ymmärtää juttujamme. Mutta silti yritimme saada sinut osallistumaan keskusteluumme ja tuntemaan, että olit tervetullut seuraamme.
Silti heti alusta lähtien kuuluit meidän perustamaamme ryhmään. Kelmeihin.


2. vuosi.
En ymmärtänyt mitä tarkoitit, kun eräänä kirkkaana tähtiyönä sanoit kärsiväsi, kun istuskelimme järven rannalla. Tiesin, ettet ole samanlainen kuin me muut kelmit, mutta ei se ollut minusta syy, minkä takia olisit niin tuntenut. Kaikki pitivät sinusta kuitenkin, vaikka nautit eniten yksinolosta ja vaivuit usein omiin mietteisiisi.

Yleensä pysyit vaiti, kun kysyin sinulta elämästäsi. Et halunnut puhua siitä, vaikka olisinkin ollut kiinnostunut asiasta. Välillä tuntui, ettet olisi halunnut päästää ketään lähellesi. Et edes minua, vaikka pidimme tiukasti yhtä muiden kelmien tavoin. Meihin olisit voinut luottaa. Tuimme toisiamme, jos tuli ongelmia. Mutta en halunnut ahdistaa sinua nurkkaan. En halunnut, että liukenisit kauemmaksi minusta.


3. vuosi
Kun viimein sanoit, mikä painoi mieltäsi ja miksi kärsit, olit aivan varma, että menettäisit ystävyytemme. Mutta se vain tiivisti ja lähensi meitä. Myös sinua ja minua. Olin iloinen, kun viimein sait kerrottua. Se nimittäin selitti monta asiaa, jotka olivat vaivanneet minua. Miksi aina kerran kuussa päädyit sairaalasiipeen ja olit todella väsynyt montaa päivää. Se selitti kaikki arvet vartalossasi.

Tunsin itseni hieman tyhmäksi, kun en tajunnut sitä aikaisemmin. Minun olisi pitänyt huomata merkit. Huomasit, että se asia vaivasi minua ja sanoit, ettet olettanutkaan minun tajuavan sitä. Silti tunsin olevani huono ystävä, sillä eikö ystävien pitäisi huomata kaikki ja olla tukena?


4. vuosi
Opettelimme kaikki salaa animaagihahmot itsellemme, jotta pystyisimme olemaan tukenasi täysikuun aikana. Kun kerroimme siitä, olit aivan sanaton ja näin, että kyyneleet pyrkivät silmiisi. Sanoit, ettet ole sen arvoinen. Olisin halunnut kaapata sinut sillä sekunnilla syleilyyni ja kertoa, että todellakin olet. Että olet paljon enemmän, kuin pystyt ikinä kuvittelemaankaan. Olet vain sinä.

Illalla istuessamme kahdestaan Tähtitornissa, uskalsin viimein tehdä sen, jonka olin jo viimeiset kaksi vuotta halunnut tehdä. Vedin sinut syliini ja painoin kevyen suukon huulillesi. Olit hämmentynyt, mutta et vetäytynyt.
Kerroit, kuinka et usko, että joku voisi sinua rakastaa, kun olet mikä olet. Minulle olit kuitenkin ihminen, jonka halusin lähelleni.


5. vuosi
Sanoit minulle, ettet tunne, että muut ymmärtävät, mitä tunnet. Kuinka joka päivä kärsit siitä, mikä olet ja mitä joudut kokemaan. Hymyilin sinulle lämpimästi ja sanoin, että muut ymmärtävät kyllä. He eivät vain puhu asiasta. Painauduit minua vasten ja sanoit, että olin ainoa joka oikeasti tiesi sen. En osannut sanoa mitään, sillä sinun uskosi minuun oli niin suuri, etten kuvitellut voivasi lainkaan tuntea niin.

Sinä iltana ilmaisimme rakkautemme toisillemme. Maatessamme toisiimme kietoutuneina, kerroit kuinka hyvältä tuntuu olla lähelläni. Silloin pystyt hetkeksi unohtamaan surkean elämäsi. Yritin saada sinut ymmärtämään, ettei elämäsi ole surkeaa, mutta et kuunnellut, vaan vaivuit jälleen omaan toivottomuuteesi.


6. vuosi
Muutuit aina vain etäisemmäksi ja työnsit minua hiljalleen kauemmaksi. En tiennyt, mitä olisin tehnyt. Näin, että kärsit, mutta en osannut auttaa. Ainoa mitä pystyin tekemään, oli katsoa sivusta avuttomana, kuinka hiljalleen kuihduit pois.
Jokaisen muodonmuutoksen jälkeen kerroit minulle, kuinka kaipasitkaan lepoa. En täysin ymmärtänyt mitä tarkoitit, saithan sinä levätä.

Yritin puhua muiden kelmien kanssa, mutta he vain nauroivat. Heidän mielestään olit aina puhunut tuollaisia. Minä aavistin, että tarkoitit jotakin muuta. Pieni pelko asui silloin sisälläni.
Monesti yritin saada puhuttua asiasta kanssasi, mutta työnsit aina tylysti pois, vaikka näin silmistäsi, että olisit halunnut purkaa sydäntäsi. Minä en saanut sinua tekemään sitä.


7. vuosi
Eräänä kauniina syysaamuna kuulin, että olit lähtenyt. En aluksi ymmärtänyt, mitä muut sanoivat, mutta katsoessani heidän surullisia kasvojaan, käsitin kaiken.
Olit jättänyt minulle kirjeen, jossa kerroit, ettei tämä kaunis maailma ollut sinua varten. Olit vain särö siinä. Mutta minulle, sinä olit kauneinta, mitä maailma ikinä pystyisi antamaan. Nyt olin menettänyt sen ikuisiksi ajoiksi.

Katsoessani hautaasi, tajusin, että luulin tietäneeni, mitä tunsit. Mutta kuinka väärässä olinkaan ollut. En voinut olla miettimättä, olisitko vielä kanssamme, jos olisin yrittänyt paremmin ymmärtää sinua. Olisinko voinut estää kaiken? Tiesin, etten koskaan saisi vastauksia niihin kysymyksiin.
Toivoin silti, että saisit viimein levätä ja olla vapaa.



Vincent (Starry, Starry Night)

Starry, starry night
Paint your palette blue and grey
Look out on a summer's day
With eyes that know the darkness in my soul
Shadows on the hills
Sketch the trees and daffodils
Catch the breeze and the winter chills
In colours on the snowy linen land

Now I understand
What you tried to say to me
And how you suffered for your sanity
And how you tried to set them free
They would not listen
They did not know how
Perhaps they'll listen now

Starry, starry night
Flaming flowers that brightly blaze
Swirling clouds and violet haze
Reflect in Vincent's eyes of china blue
Colours changing hue
Morning fields of amber grain
Weathered faces lined in pain
Are soothed beneath the artists' loving hand

Now I understand
What you tried to say to me
And how you suffered for your sanity
And how you tried to set them free
They would not listen
They did not know how
Perhaps they'll listen now

For they could not love you
But still your love was true
And when no hope was left inside
On that starry, starry night
You took your life as lovers often do
But I could have told you Vincent
This world was never meant for one as beautiful as you

Like the strangers that you've met
The ragged men in ragged clothes
The silver thorn of bloody rose
Lie crushed and broken on the virgin snow

Now I think I know
What you tried to say to me
And how you suffered for your sanity
And how you tried to set them free
They would not listen
They're not listening still
Perhaps they never will...

[Snapu on Pyörylä]

Näin siinä siis olisi käynyt, jos Severuksesta olisi tullut kelmi... Remus ois tappanu ittesä :SSS Joten hyvä, että ei sitten tullut!

Tämä oli ihana, surullinen! Tarina oli hyvin lähellä sitä, mitä itse kuvittelin tästä tulevan, ku heiteltiin ideoita tohon biisiin ees taas. Oikein hienoa!

Tuo neljäs vuosi oli paras, rakastuin tuohon "Olet vain sinä." -lauseeseen täysin! <3 ja sitten tuo suukko, oih! Minähän vuonna tuli se "Jokaisen muodonmuutoksen jälkeen kerroit minulle, kuinka kaipasitkaan lepoa. En täysin ymmärtänyt mitä tarkoitit, saithan sinä levätä." Se oli toinen lempikohtani, sääliks kävi jotenki Severusta ku se ei ymmärtäny! Ja tuo Remuksen sanoma 'levätä' sai sellasen lievän 'voieivoieivoieeeiiii' reaktion aikaan

Tää oli jännä, ku tää ois melkein voinu olla jopa Remuksenki näkökulmasta ja Severus ois sit ollu toi angst-henkilö. Jos ois unohdettu nuo pienet viittaukset ihmissuteuteen, nii tän ois voinu lukee toisinki päin! Mutta toimi paremmin näin, kävi ihan sääliks Remusta. Ja Severusta, mitäs on nii tyhmä, ettei tajuu! mur. Ihana paritus, ihana teksti ja ihana idea, josta haluaisin pienen kiitoksen itselleni ainakin Suurin kunnia kuuluu kuitenkin sulle, ihana Puhpalluraiseni! Kiitos tästä tarinasta

[Puhpallura]

Kiitos kommentista Snapu 

No juu, minusta tämäkin menee aika likeltä sitä, mitä suunnittelimme silloin. Mutta oikeastaan olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.
Joo, tuo neljäs vuosi taitaa olla minunkin suosikkini. Minusta kaunein noista kaikista

Jäin lukemaan tätä tuon sinun kommenttisi jälkeen ja joo, periaatteessa Severus olisi voinut olla tuo angst-henkilö. Mutta olen samaa mieltä että toimi paremmin näin.
Minulla kävi lähinnä sääliksi Severusta, kun raukkaparka ei tajunnut mitä Remus tarkoitti

Juu, paritus on mitä ihanin ja ideakin oikein hyvä Laitoinkin sinulle jo krediittejä tonne ficin alkuun

Mutta mukava kuulla, että pidit

[amorito]

Minä komppaan teitä molempia, minustakin neljännen vuoden raapale on kaunein Hieno tarina muutenkin, seitsemän raapaleen rakenne oli virkistävä ja tyylikäs toteutustapa, ja harvinainen ja mielenkiintoinen idea kirjoittaa Severuksesta kelmi! Ja Remuksen kuolema oli kovin odottamaton :< Yksi typonpoikanen on kuitenkin korjattava:

mutta katsoessani heidän surullisia kasvoja

Kasvojaan. Mutta ei sen ihmeempää.

Kiitos näistä kaikista ficeistä, hienoa että valmistuit jo näin nopeasti albumihaasteen tiimoilta!

[Puhpallura]

Kiitos kaunis kommentista amorito

Tämä oli kyllä aika mielenkiintoinen ratkaisu ja edelleen voin kiittää Snapua ideasta, vaikkakin lopputulos hieman muuttui kirjoittaessa.
Olin joskus leikitellyt ajatuksella Severuksesta kelminä joten piti kai sillä aiheella sitten kirjoittaa
Juuh, pitänee tuo pieni virhe käydä sieltä korjaamassa.
Mutta todella hienoa kuulla, että pidit

[Puhpallura]

Kiitos kommentista Huna-chan 

On hyvä kuulla, että teksti oli sellaista, että siihen pystyi samaistumaan. Pelkäsin aluksi, että tämä ficci on vain niin neutraali, ettei se herätä mitään tunteita, mutta tunnetusti kirjoittaja itse on pahin kriitikko teksteilleen
Kyllähän tuo angstaus Remukselle sopii oikein hyvin, mutta minusta myös Severukselle. Mutta makuasiahan tuo
Mutta mukava kuulla, että pidit

[Puhpallura]

Kiitos kaunis kommentista Taika-Ankka 

No juu, onhan se hieman hämäävää ja monet muutkin ovat luulleet, että kertojana on Remus. Mutta kyllä siinä Severus on.
Se on kyllä kieltämättä outo ajatus, jos Severus olisi ollut kelmi ja animaagi., mutta ei periaatteessa mahdoton ajatus, jos Sirius ja James eivät olisi päättäneet vihata häntä.
Mutta todella hienoa kuulla, että pidit

[Snowberry]

Upea ficci. Todella koskettava ja kerronta on kaunista. Pidän todella paljon tämän tyylisistä Remus/Severus ficeistä, koska ne ovat jotenkin uskottavia. 

[Puhpallura]

Kiitos kaunis kommentista Snowberry 

On todella mukava kuulla, että ficci oli koskettava ja kerronta kaunista. Ihana myös kuulla, että olet pitänyt

[kuumakisu]

Oii, tämä oli IHANA ! Eka ficci oikeestaan minkä oon kunnolla lukenut tällä parituksella ja toimi Mutta siis mulle jäi HIEMAN epäselväksi, tappoiko Remus ittensä!? Mun mielestä Sev teki niin ! :-----------D Siis jäikö multa jotain ohi?!

Mutta tämä oli ihana. Sulin. Awww. ♥♥♥ // Hetkinen, nyt luin tuon nopeasti uudestaan ja joo, Remushan siellä kuoli lopussa... o__Ô Outoa, aloin lukemaan tätä ihan alusta asti silleen, että Sev olisi ollut se surullinen ja ujo joka kutsuttiin toisten mukaan, mutta hmm.. outs. Mun mielestä tää olisi ollut ehkä jotenkin parempi, jos Sev olisi kuollut, mutta toisaalta tää Remuksen itsemurha ei ollut niin arvattavissa.. 8DD Aww, tykkäsin.

[Puhpallura]

Kiitos kaunis kommentista kanelitanko 

Juuh, Remushan se itse itsensä tappoi.
Minusta taas tuo Remus sopii paremmin kuolemaan tässä ficissä, kun katsoo lyriikoita, joiden pohjalta se on kirjoitettu. Mutta makukysymyshän se on
Mutta mukava kuulla, että pidit.