Kirjoittaja Aihe: Pieni sauvapoika, S | Harry, satuhaaste  (Luettu 2923 kertaa)

Pops

  • Rouva Minerva
  • ***
  • Viestejä: 1 222
Pieni sauvapoika, S | Harry, satuhaaste
« : 28.07.2008 10:17:30 »
Nimi: Pieni sauvapoika
Kirjoittaja: Popka
Oikolukija: En omista, joten jos huomaat virheitä, huomauta niistä vapaasti
Ikäraja: S
Päähenkilö: Harry Potter
Luokka: Jonkinsorttista tummaa synkistelyä, AU, päähenkilön kuolema
Tiivistelmä: Harry Potterin paha täti Petunia lähettää pienen pojan myymään sauvoja ohikulkijoille. Kylmä yö yllättää pojan, joka ei ole saanut myytyä sen päiväistä lastiaan.
A/N:Ottaa osaa Satuhaasteeseen. Satunani toimii Pieni tulitikkutyttö.

Pieni sauvapoika

”Harry, sinä unohdit nämä”, Petunia-täti hymyili maireasti ojentaessaan mustatukkaiselle pojalle suurta kasaa sauvoja.

Pieni Harry Potter oli jo melkein hautautunut toisen sauvakasan alle, mutta tädille ei auttanut sanoa vastaan. Viimeksi, kun hän oli valittanut tälle, sai hän rangaistukseksi myydä viisinkertaisen määrän sauvoja. Niinpä hän siis oli vain hiljaa ja otti huokaisten vastaan tarjotun tavaramäärän.

Harry ei suinkaan ollut köyhä, vaikka sauvojen myynti yleisesti mielettiinkin köyhien työksi. Hän vain sattui olemaan orpo poika, joka joutui asumaan tätinsä luona. Tädin, joka ei pitänyt hänestä laisinkaan ja laittoi hänet siksi töihin. Niinpä sekasotkutukan omistava poika otti joka aamu pajuisen korin kainaloonsa, täytti sen erilaisilla sauvoilla ja lähti milloin minnekin päin kaupittelemaan niitä ohikulkeville ihmisille.

Tänään oli Harryn juhlapäivä; täti antoi hänelle rahaa, jotta hän pääsisi Lontooseen kaupittelemaan. Suuressa kaupungissa hän ei ollutkaan aiemmin käynyt, mutta tiesi, että siellä kaupustelijat otettiin hyvin vastaan. Niinpä hän hyppäsi iloisesti vihellellen junaan ja jopa vilkutti tädilleen.

Lontoossa Harry hyppäsi sujuvasti ulos junasta ja suuntasi kohta Oxford Streetia, koska hän oli kuullut siellä sijaitsevan ostoskatuja. Tottahan siellä siis olisi myös potentiaalisia uhreja hänelle. Päästessään myyntipaikkaansa Harry kuitenkin sai huomata, etä suurin osa lontoolaisista oli erittäin töykeitä. Harva heistä edes vilkaisi häntä ja nekin, jotka pysähtyivät kuuntelemaan, poistuivat lopulta paikalta tyhjin käsin. Illan pimetessä väki väheni, mutta Harryn kori oli edelleen pullollaan sauvoja. Yksikään sauva ei ollut mennyt kaupaksi.

Kylmä tuuli puhalsi Thamesin rannalta Harryn kävellessä ympäri Lontoon tyhjiä, öisiä katuja. Hän ei voisi mennä kotiin, sillä siellä odottaisi vihainen täti ja vielä suurempi kasa uusia sauvoja. Päätään riiputtaen poika etsi suojaisaa paikkaa, johon hän voisi mennä toviksi pitkäkseen. Hän jatkaisi huomenna myyntiurakkaansa.

Seuraavana aamuna töihin matkalla oleva herrasmies löysi porttikonkiin jäätyneen mustahiuksisen pojan, jonka kainalossa oli korillinen erilaisia sauvoja.


« Viimeksi muokattu: 16.11.2014 15:00:08 kirjoittanut Renneto »
Have a biscuit, Potter!

Nogan

  • Vieras
Vs: FF100: Pieni sauvapoika, K-7
« Vastaus #1 : 28.07.2008 10:39:48 »
Hieno ficci!

Oli mukava lukea tälläinen Pienen tulitikkutytön kaltainen synkkä tarina tälläisena, Potterversiona. Hyvin onnistuit välittämään alkuperäisen sadun.. Jep, huomaa ettei kommentointi oikein suju minulta.

Jospa nyt vain sanoisin, että pidin tästä ficistä, ja antaisin vaan olla, jookosta? Kun ei näköjään parempi kommentti onnistu.

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: FF100: Pieni sauvapoika, K-7
« Vastaus #2 : 02.08.2008 14:32:51 »
Minäkin jäin kaipaamaan Stargazerin mainitsemaa kohtaa ja Harryn kuvitelmia, koska juuri ne nimenomaan tekevät sadusta sen Pienen tulitikkutytön. Mutta muuten pidin kyllä tästä, tämä oli sillä tavalla yksinkertaisen karusti kerrottu, että se tavallaan sopi tarinaan ja synkkään aiheeseen hyvin. Petunian voisi ihan hyvin kuvitella tekevän noin, mikäli hän vain suostuisi olemaan minkäänlaisissa tekemisissä sauvojen kanssa. Harry-parka. Mutta kiitoksia tästä.
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)