Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Nuorisorikolliset, K-11, drama, adventure, AU, Kolmas "luku"

(1/3) > >>

Jewwi:
Nimi: Nuorisorikolliset
Genre: drama, hieman adventure ja AU
Paritukset: Eipä oikeastaan ole, ehkä taustalla jotain
Ikäraja: K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Disclaimer: Rown hahmot, paitsi tietenkin ne jotka eivät ole Rown, mutta senhän nyt kaikki käsittää (: Idea on Violet Baudelairen, kiitos haasteestasi!
Summary: Mitä jos Dursleyt olisivat oikeasti laittaneet Harryn Pyhän Brutuksen turvakotiin parantumattomasti rikollisille pojille? Koulussa Harry kohtaa merkilliset punapäiset kaksoset, jotka tosin ovat vain vierailulla. Mutta miksi ihmeessä kaksoset kiinnostuvat hänestä niin kovasti kuultuaan hänen nimensä?
A/N: Ja jos tulee faktoista korjauksia, vetoan AU:hun ; )


********

"Herää Harry! Kouluun siitä!", Petunia-täti kiljahti hakaten ovea jollakin tylpällä esineellä. Pienikokoinen kymmenvuotias poika kohottautui hieman sängyntapaisestaan ja nosti silmälasinsa nenälleen. Teipatut lasit eivät suostuneet pysymään suorassa pojan nenällä, lasit olivat erään Petunia-tädin enon vanhat. Harry-niminen poika pörrötti sysimustaa ja kiharaa kuontaloaan ja vetäisi ylleen kauhtuneen okranvärisen villapaidan. Hihat roikkuivat reilusti yli reisien puolivälin ja kuluneet farkutkin pysyivät ylhäällä vain ohuen vyön avulla. Harry avasi komeronsa oven ja kömpi ulos siistiin eteiskäytävään. Tapetit olivat tylsän vaaleanruskeat ja pikkupöytä jolla oli kasa kirjeitä oli myös aivan perinteistä viktoriaanista jäljitelmää. Koko Likusteritie 4:ssä ei ollut yhtään seikkaa joka olisi erottanut talon asukkaat naapureista. Paitsi orpo poika, joka vain asusteli suopean tätinsä nurkissa.

Keittiö oli kliinisen valkoinen, lukuunottamatta kolmea henkilöä jotka istuskelivat pöydän ympärillä odotellen, että Harry kokkaisi heille aamiaista. Tottuneesti hän käänteli pekonisuikaleita paistinpannulla ja tarkisti olisiko pian jo aika ottaa kananmunat kiehumasta.
"Vauhtia poika! Minulla on kiire,  yritämme saada uutta sopimusta ja sinun kuskaamisesi viivästyttää..."
"No mutta Vernon, et kertonut!" pitkäkaulainen Petunia-täti huudahti ja läiskäytti kätensä innokaasti yhteen. Punakka-kasvoinen Vernon-setä myhäili, ilmiselvästi ylpeänä vaimoltaan saamastaan huomionosoituksesta. Kolmas henkilö pöydässä oli Harryn serkku, Dudley. Blondi poika näytti epäilyttävästi sian ja jättiläismäisen hailakan  jumppapallon risteytykseltä, väriltään Dudley oli helakan pinkki ja joutui kokonsa vuoksi istumaan isommilla tuoleilla kuin muut hänen ikäisensä. Munakello pärähti soimaan ja Harry kiirehti nostamaan kananmunat pois liedeltä. Dudleyn suusta kuului vieno vinkaisu kun hän viimein sai ruokaa eteensä. Harry jakoi pekonit tasan setänsä ja serkkunsa kanssa, tyytyen itse omenaan ja sämpylään. Petunia-täti taasen laskeskeli kaloreita edessään olevasta mansikkajugurtista.
"Eikös sinun pitäisi jo olla eteisessä?", Vernon-setä kysyi töykeästi Harryltä vilkaisten tähän lehtensä takaa. Harry nyökkäsi ja sulloi suuhunsa lopun sämpylänsä nousten kiireen vilkkaa pöydästä. Komerostaan hän kaivoi Dudleyn vanhan sinisen repun ja heitti sen olalleen. Oven vierestä hän nosti ruskean matkalaukun ja kääntyi odottamaan setäänsä.

Vernon sulki autonsa oven ja istahti kuljettajan paikalle. Harry putsasi kynsiensä alusia, onneksi matka Pyhän Brutuksen sisäoppilaitokseen ei ollut pitkä.
"No, poika", Vernon aloitti vilkaisten Harryyn käynnistäessään autoa, "tässä se sitten on."
"Mikä?", Harry sanoi katsellen ikkunasta kuinka hänen kotinsa sekoittui kymmenien täsmälleen samanlaisten talojen joukkoon.
"Tiemme eroavat pönttö! Hyvä että pistimme sinut sinne laitokseen...", Vernon-setä mutisi lauseen lopun hädin tuskin ääneen.
"Mutta, kyllähän minä...", Harry aloitti ja katsoi setäänsä ihmetyksen täyttämillä kasvoillaan, "Kyllähän minä tänne vielä palaan."
Vernon-setä keskittyi ajamiseen ja väänsi auton radion päälle. Harry hyräili tuttua laulua, sanoja hän ei vain saanut päähän.

Kolkko rakennus kohosi synkkänä Harryn edessä. Harmaat tiiliseinät näyttivät nousevan taivaaseen saakka, vaikka talo ei ollut kuin kolmikerroksinen. Betoninen aita ei ollut korkea, mutta uhkaavan näköinen muutamine kirjoituksineen. Harry sävähti viileässä ilmassa katsellessaan punaisella kirjoitettuja rivoja lauseita ja törkeitä kirosanoja. Tuulessa kieppuvat lehdet rahisivat asfalttia vasten, ja Vernon-setä lähti päättäväisesti kävelemään avoinna olevasta portista sisäpihalle. Harry raahasi perässään kauhtunutta matkalaukkua ja yritti pysyä setänsä lyllertävissä, mutta silti rivakoissa askelissa. Sisäpihalla ei ollut autiota, punapäinen mies piteli nyyhkyttävää vaimoaan sylissään.
"Molly, rauhoitu... Se on poikien parhaaksi..."
Harry katseli huolestuneesti pariskuntaa. Vernon-setä oli kyllä kertonut, että tässä koulussa häneen saataisiin vähän kuria, mutta tavasta ei ollut puhuttu yhtään mitään.

Pyhän Brutuksen sisäoppilaitoksen vastaanottohuone oli yhtä harmaa ja ankea kuin julkisivukin. Ainoa piristys oli sihteerin laventelinväriset silmälasin sangat, muuten koko huone tuntui täyttyvän harmaan erilaisista sävyistä. Kun Harry tarkasteli sihteeriä tarkemmin, hän huomasi keski-ikäisen naisen pukeutuneen siniharmaaseen jakkupukuun. Kuitenkin teräksinen työtaso ja tietokoneen näyttö peittivät pienikokoisesta naisesta suurimman osan.
"Oppilaan nimi?", naisen kirskuva ääni kysyi arkipäiväisesti. Vernon-setä hätkähti ymmärtäessään kysymyksen olleen osoitettu hänelle ja kiirehti vastaamaan ennen Harrya itseään.
"Potter, Harry James."
Teräksenharmaat silmät tuijottivat Vernon-sedän pieniä sian silmiä käsien liikkuessa tietokoneen näppäimistöllä. Nainen hymähti hyväksyvästi löydettyään Harryn nimen oppilasluettelosta ja viittoi molemmat sisään tummaksi maalatusta ovesta. Seuraava huone oli ilmiselvästi joku konferenssitila, useat vanhemmat ja oppilaat istuivat vaiteliaina vihreillä muovipenkeillä. Vernon tuhahti viiksiinsä ja viittoi Harryn perässään salin perällä oleville riveille. Harry katsahteli ympärilleen ja näki lukuisia kovanaamoja ja pelokkaan näköisiä poikia.

Pian tilaisuus alkoi ja pieni liituraitapukuun sonnistautunut mies kapusi puhujankorokkeelle.
"Kröhmm. Tuota, päivää hyvät vanhemmat ja... oppilaat", natiseva ääni pamahti ilmoille mikin kautta huomatttavan kovalla. Monet hätkähtivät ja Harry peitti korvansa äkillisen äänen johdosta.
"Meillä tuntuisi olevan", mies jatkoi, mutta keskeytti lauseensa naputellakseen mikkiä, "tekniikkapuolella ongelmia... No, kuitenkin. Olen koulun johtaja, rehtori täten, herra Wittersberg."
 Jo puoliksi kalju mies piti tauon puheessa, ikäänkuin odottaen aplodeja.
"Kuten täällä jotkut jo tietävätkin, olen täällä ensimmäistä vuottani."
Harry vilkuili helpottuneesti, rehtori ainakaan ei tuntunut kovin tiukalta.
"Edellisen johtajan äkillisestä poismenosta johtuen..."
Harryn helpottunut tunne valahti vatsanpohjan kautta lattianrajaan, muutama vanhempi oppilas nimittäin naureskeli vahingoniloisesti.
"... olen ottanut vastaan toimen johtajana. Kurinpito toimeista vastaa edelleen vanha tuttu herra Taintola."
Harry ei voinut olla huomaamatta pilkahdusta rehtorin oikeassa silmäkulmassa, verestävissä silmissä äkillinen muutos näkyi selvästi. Mies tuntui saavan lisää pituutta ja varmuutta, valta puki häntä. Vernon-setä inahti hieman nähdessään erään pojan tuijottavan häntä virnuillen mielipuolisesti. Harry keskittyi täysin kärpäseen joka pörräsi katossa, joten puheen loppuosa jäi häneltä pimentoon.

Valkoiset seinät tulivat yllätyksenä Harrylle kaiken sen harmauden jälkeen. Hänen huoneessaan oli yksi ikkuna korkealla, kaksi sänkyä, neljä pientä harmaata metallilipastoa ja kaksi kirjoituspöytää. Huone oli selvästi tarkoitettu kahdelle oppilaalle. Sydän Harryn rinnassa tykytti kuuluvasti, täällä hän viettäisi koko seuraavan vuoden. Elleivät Vernon-setä ja Petunia-täti suostuisi ottamaan häntä lomiksi takaisin Likusteritielle, niin pidemmäksikin aikaa. Oven kolkko kalahdus herätti Harryn ajatuksistaan, joku oli sulkenut oven takanaan. Blondi poika astui huoneeseen virnistellen, kuin koko Pyhän Brutuksen koulu olisi ollut vain tavallinen sisäoppilaitos.
"Ömm... Huomenta?", Harry tokaisi varovaisesti pörröttäessään kuontaloaan mahdollisimman huolettomasti.
"Terve terve!", Hontelo poika tokaisi ja hyppäsi oikeanpuoleiselle sängylle huokaisten raukeasti. Harry seisoi vaivaantuneena odottaen toisen pojan avaavan silmänsä ja tekevän jonkinlaisen esittelyn itsestään. Pian poika onneksi avasi silmänsä ja tuijotti ruskeanoransseilla silmillään suoraan Harryyn.
"Aivan!", poika huudahti ja pomppasi pystyyn sängyltä, " En esittäytynyt. Jack Greyton."
Harry ojensi kohteliaasti kätensä häntä puolitoista päätä pidemmälle pojalle ja esittäytyi itse.
"Harry Potter"

amorito:
Mielenkiintoinen idea! Todella erikoinen ja harvinainen 8D Ja mukava huomata sinun sekoittaneen muitakin Potter-hahmoja tähän, olen kiinnostunut jatkon tapahtumista ja siitä, mitä kaikkea... taianomaista tuossa koulussa tuleekaan tapahtumaan ;) Hyvähyvä, innostuin tästä suorastaan luvattoman paljon. Dursleyn perheen aamupalakohtaus oli herkullinen, jotenkin siihen oli sekoitettu kirjojen oikeita tapahtumia (osa tuntui suorastaan häiritsevän tutuilta, melkein jo tuntui että eikös jossakin kirjassa lukenut juuri näin, mutta ei nyt sentään 8'D) juuri sopivasti ja lisäksi lisätty ennen kuvailemattomia, mutta hyvin IC:mäisiä tapauksia, kuten Petunia tutkailemassa jogurttipurkin kaloreita x))

Tässä ainoastaan täytyy huomauttaa yhdestä typosta:


--- Lainaus ---"No mutta Vernon, et kertonut!", Pitkäkaulainen Petunia-täti huudahti
--- Lainaus päättyy ---
Eli jos repla päättyy kysymys-/huutomerkkiin, pilkkua ei tule sen perään. Lisäksi tuo pitkäkaulainen tietysti pienellä, mutta se nyt taitaa olla vahinko :) En huomannut muualla tuota pilkkuongelmaa, mutta jos itse huomaat niitä, niin vastaisuudessa tiedät välttää. Mutta jatkoa odottaen!

Jewwi:
amorito: Ai ai, en muistanutkaan mainita että haasteesta idea lähtöisin ^^ Eli kunnia ei tule minulle, ei todellakaan!
Aamupalakohtaus oli ikäänkuin sitä samaa toistoa jota Harry koki koko tylsän elämänsä aikana, ja osaksi johtuu myös siitä, että tämä oon ikäänkuin uusiksi kirjoitettu alkku ; )

Kiitos pilkkuneuvosta, tuli tarpeeseen!

Dramione:
Tykkäsin. Milloinkas jatkoa tulloo? :>

Haisku:
Tosi hyvä. Jatkoa vaan :D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu