Originaalit > Pergamentinpala

Kuppi teetä, kiitos ~ K11 (VALMIS)

(1/6) > >>

Penber:
Title: Kuppi teetä, kiitos
Author: Penber
Genre: Angst, Deathfic, Romance, Slash
Raiting: K-11
Pairing: Oliver/Patrick
Disclaimer: Hahmot ovat omia, tällä kertaa. Paitsi vitos luvussa esiintynyt Craig Ferguson omistaa itsensä ^^'.
Summary: Rakkautta on monenlaista.

A/N: Elikkä tässä onpi Smarou heittämän haasteen tulos.. tai sen alku.. Ja haaste kuului siis näin;
Eli Originaaliteksti miehestä joka tarvitsee apua (saat itse päättää mitä se tarkoittaa, vammainen, pyörätuolissa, onnettomuudestatoipuminen, mitä vain) ja eräs toinen mies ilmoittautuu virkaan ja jonkin ajan päästä alkaa tapahtumaan.

Prologi

Syyssade oli sinä iltana muuttunut pahemman puoleiseksi rankkasateeksi. Suuria pisaroita tipahteli maankamaralle hieman liiankin tasaisin välein taivaalla roikkuvista tummista, raskaista pilvistä. Pieni, hopeanharmaa auto kaahasi mutkaista tietä pitkin, kohti Lontoota. Auton tuulilasinpyyhkijät heiluivat villisti, yrittäen pitää kuljettajan näkökentän vapaana.

Kuljettaja puristi auton rattia rystyset valkoisina, hiki pienesti otsalla valuen. Hän siristeli silmiään nähdäkseen paremmin, sillä auringon valo ei päässyt tummien pilvien lävitse, joten kaikkialla oli pimeää kuin säkissä. Kartanlukijan paikalla istui nuori, pelokas nainen, joka vilkuili välillä miestä vieressään.
“Oliver..”
“Niin?”
“Ajammekohan liian lujaa?”
Oliveriksi kutsuttu mies katsahti vasemmalla istuvaa matkustajaansa ja tuhahti. Hänen mielestään oli vain kohtuullista päästä nopeasti pois siitä koiranilmasta. Ja koska he ajoivat syrjäisellä tiellä, ketä se haittaisi vaikka mittarissa oli hieman ylimääräistä.

Sade tuntui yltyvän, mikä vaikutti uhkaavalla tavalla. Näköetäisyys heikkeni, eivätkä edes kirkkaat ajovalot auttaneet asiaan. Niinpä molemmat auton kyydissä olevat ryhtyivät tarkkailemaan ympäristöä tarkemmin. Olihan kaksi silmäparia kuitenkin parempi kuin yksi.

Yhtäkkiä nainen hätkähti huudahtaen:
“Pysähdy, Oliver, pysähdy!”
Mies teki työtä käskettyä painaen jarrun nopeasti pohjaan. Tässä vaiheessa hän itsekin näki jossain päin keskellä tietä poikkolevan hahmon. Kostea tie sekä kova vauhti tekivät jarrutuksesta kaksinkerroin hankalampaa, minkä seurauksena Oliver menetti ajokkinsa hallinnan.

Pieni auto suistui tieltä metsikköön. Koska ajotie oli hieman ylempänä, auto sen matkustajineen kieri jyrkkää mäkeä alas. Vasta törmättyään suureen puuhun heidän matkansa katkesi, parin ympäripyörähdyksen jälkeen.

Tuli hiljaista. Vain sade ropisi villisti auton pohjaa vasten. Oliver ei aluksi nähnyt mitään, mutta hetki hetkeltä hänen palatessaan takaisin siihen todellisuuteen, alkoivat ympäristön ääriviivat piirtyä uudelleen. Ensimmäinen ajatus, mikä miehen päähän iski oli se, että mitä oli mahtanut käydä hänen kanssaan matkustaneelle naiselle.
“Rachel”, Oliver pihisi, yrittäen kääntää päätään. Niskassa vihlova kipu sai kuitenkin hänet nopeasti luopumaan yrityksestään. Oli edelleen hiljaista. Liiankin. Oliver yritti liikuttaa jalkojaan, mutta ne olivat jumissa ja yksi pienikin liikahdus sattui liikaa.

Mies ei osannut sanoa kauan oli siinä ollut. Roikkunut turvavöiden varassa jalat liiskana. Sade oli saanut aikaan pienen tulvan ja vesi pyrki jopa auton sisälle. Oliver ei enää tiennyt mitä ajatella. Aluksi hän oli toivonut, että tiellä hoiperrellut hahmo olisi soittanut heille apua, kunnes mies tajusi, ettei tuo tumma kummajainen välttämättä ollut edes ihminen. Eläimen olisi vaikea soittaa minnekään. Toiseksi hänen päähänsä tuli tieto kivuista. Joka paikkaan särki taikka vihloi. Ainoa kipu mikä alkoi kadota oli lähtöisin jaloista, jotka olivat yhä puristuksissa. Viimeinen ajatus oli kuolema, mitä Oliver silloin odotti. Hän oli täysin varma, että noutaja tulisi millä hetkellä hyvänsä, mustan kaapunsa sekä terävän viikatteensa kera.

Kolme miestä seisoi ajotiellä.
“Tuostako he menivät?” heistä pisin kysyi. Lyhyt räsyisiin vaatteisiin pukeutunut, hieman juopunut mies nyökkäsi tarmokkaasti. Kolmikko lähti laskeutumaan alas, kohdistaen taskulamppujen kirkasta valoa metsikköön. Ei aikaakaan, kun kolmikko näki ylösalaisin kääntyneen auton, minkä luokse he nopeasti ryntäsivät. Ensimmäisenä he näkivät miehen, joka oli selkeästi vielä vaivoin elossa. Hänen vieressään istuvan naisen oli lävistänyt puun alaosassa oleva terävä oksa.

A/N2: Kommetteja tulemaan :>.

Cinnamon:
Prologi teki minuun vaikutuksen.
Ja jään todella innolla odottamaan tulevaa.
Oikein muuta en osaa sanoa... vielä.
Mutta niin...laitappa kehiin ykkösosaa.. niin päästään asiasta paremmin jyvälle. d:

Cinnamom

Smarou:
Oi ihanaa

Olin tässä jo mietiskellyt millonhan tämä valmistuu, no osa tätä, mutta yritin rauhoitella itseäni että vastahan heitin tämän haasteen. Ihana että sait näin nopeasti aikaiseksi.

Vaikutti näin ainakin tosi hyvältä. En tiedä onko tämä sitä että näen mitä haluan, mutta mielestäni tässä tuli sellainen tietty henki mitä halusin haasteellani. Ainakin tässä on vakavuutta, mikä on oikein hyvä juttu, vaikka lopulta kevenisikin.

Erityisesti mielenkiintoani herättää tuo Rachel, tälläistä kuviota en osannut ajatella, mutta kyllähän se oman sävynsä tähän luo. Kovasti kutkuttaa että millaiseksi tämä etenee.

Kiitos, oikein lupaavaa.



MUOKS// Kyllä pidin, herätti mielenkiintoa niin että kovasti odotellaan jatkoa. Ei mitään stressiä, minua on helppoa miellyttää (jos siihen pyrit tällä :'D) enkä minä ketään hauku, olen liian kiltti. ^^

Penber:
Cinnamon: Kiitus nopeasta, yllättävän nopeasta kommentista. Ykkös luku meikäläisellä on valmihiksi jo kijotettuna, mut se on yhdessä vihossa, että pitää vielä pakertaa se tänne koneelle. Kyllä se joskus vielä tulee. Malttia n__n'.

Smarou: Mmm.. Piti oikeesti lukee toi sun kommentti pariin kertaa ennenku oikeesti se tuli ymmärykseeni. Jotenkin en ollu eka varma, että piditkö vai etkö.. Jotenki tässä hirveesti stressannu sitä, että jos teenki ihan kamalan ja tuut haukkuu mut pystyyn *hih*. Mut joo, toivottavasti se eka luku tulee miellyttämään, kunhan sen tänne saan.

jordan:
wow... nyt täytyy sanoa, että jäin koukkuun!  :D mua alko itteäkin vihlomaan jaloista, kun luin ton, jatkoa ja pian!  ;) joo, palaute ei ollut kovin rakentavaa, mutta ei voi mitään...

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu