Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Kymmenys || S, Ron/Remus Osat 5-7 25.1. - Keskeytetty

(1/4) > >>

Jazz*:
Alaotsikko: (Ron/Remus, slash, drama)

Title: Kymmenys
Author: Jazz*
Beta: Maya
Disclaimer: En saa tästä rahaa. Rowling omistaa kaiken Pottereihin liittyvän.

Rating: S
Pairing: Ron/Remus
Genre: slash, adventure, drama, AU, sort-of deathfic, H/C, lievä mystery
Warnings: -

Summary: Keskiyö lähestyi, eikä yhdenkään hahmon nähty liikahtavan Kehrääjänkujan varjoissa.

A/N Olen nauttinut suunnattomasti tämän kirjoittamisesta. Kiitokset Maya-betalle tuesta ja ahkerasta työstä, Hatusta Nostettuun elikkäs Aryachialle hyvästä ja kiinnostavasta aiheesta sekä Albumihaasteeseen, noh, albumihaasteesta. :D Mutta hetkinen, unohdinkohan jotain? Aivan! Suurimmat kiitokset kuuluvat Noksulle a. k. a. Noganille a. k. a. Pelastavalle Enkelille, joka ideoi juonen pääpiirteissään! Kiitos! :D (Ja tämä on vieläkin koneellani nimellä Noganin Idea, ettäs sen tiedät) Toivon todella paljon, että tekin lukijat nautitte Kymmenyksestä yhtä paljon kuin minä. Voin luvata jo etukäteen - ja tämä lupaus pitää - että Kymmenykseen on tulossa jopa 30 lukua. Jos luet, kommentoithan? Jazz*-täti arvostaisi sitä. :)


How I wish I could surrender my soul;
Shed the clothes that become my skin;
See the liar that burns within my needing.
~ James Blunt - Tears and Rain


Ensimmäinen Kolmasosa – Jännitteet Ilmassa

Keskiyö lähestyi, eikä yhdenkään hahmon nähty liikahtavan Kehrääjänkujan varjoissa. Katulamput rätisivät kalseaa valkoista sähkövaloaan, tehtaanpiiput kohosivat tasaisen harmaan massan - joka oli identtisiä, pieniä, ränsistyneitä taloja toisensa jälkeen - yläpuolelle, jakaen sinisen yötaivaan kahtia. Silloin tällöin viileä tuulahdus pyyhki autioita katuja, saaden palaneet ruohotupot värisemään ja roskat lennähtelemään ojiin.

”No niin, onko reitti selvä?”

Pieni pensas, joka erottui vain vaivoin pimeydestä, liikahti, ja uusi hahmo piirtyi vasten tähtiä. Jos oikein siristi silmiään, näki taikasauvan tämän kädessä. Muuten hahmo oli vain mustaa.

”En tiedä.”

Nyt lähipensaista saattoi kuulla useita huokaisuja, mustan hahmon käännellessä päätään vasemmalta oikealle. Muutaman jalan päässä esiin nousi uusi hahmo, joka tarpoi ensimmäisen luo ja tarttui tätä olkapäästä.
”Ronald, senkin hölmö. Reitti on selvä, jos ketään ei ole näkyvissä.”

Toisen hahmon ääni oli matalampi, ja hän oli kooltaan kookkaampi ensimmäistä, jonka hartiat painuivat kasaan, hänen vastatessaan pienesti:
”Anteeksi, herra Vauhkomieli.”

Pensaat huokailivat jälleen, mutta toinen musta hahmo röhähti ja läimäytti ensimmäistä selkään. Läpsäys kaikui yöilmassa. Sitten hän johdatti heidät kummatkin katulampun alle, jotta he näkivät toisensa paremmin.

Ensimmäinen hahmo, joka kannatteli yhä taikasauvaa, siristeli silmiään kirkkaassa valossa. Hänen päällään oli kauhtunut villapusero, jonka rintamuksessa komeili kirjain R. Jalassaan hänellä oli farkut, kuluneet nekin. Toinen käsi, se jossa taikasauvaa ei ollut, kohosi punaiseen hiuspehkoon sitä tasoittelemaan, pisamaisten kasvojen lientyessä ensisäikähdyksestä.

”Herra Vauhkomieli, tulisitteko te mukaani?”

Toinen hahmo röhähti jälleen; ruskea nahkamantteli heilahti paljastaen puujalan ja mustan maihinnousukengän. Hänen kasvonsa olivat puoliksi rusehtavan knallin peittämät, mutta toinen puoli oli valppaana.

”Jos sitä vaadit, nuoriherra Weasley. Mutta katsokin että me molemmat tulemme takaisin ehjin nahoin tai teen sinusta sauvantäytettä!”

Ronaldiksi kutsuttu, vaikka hän pitikin enemmän nimestä Ron, hymyili vaivaantuneena, korvien helottaessa kilpaa punaisten kiehkuroiden kanssa. Hän kuitenkin kohotti sauvansa, ja kummatkin katosivat katulampun valokeilasta suoraan pimeyteen. Vain satunnainen ruohon kahina kertoi muille kuuntelijoille, missä he menivät.

”Ron on ihan toivoton.” Yksi pensaista puhui motkottavan nuoren naisen äänellä.
”Älä sano noin.” Sama pensas vastasi, ruohon jälleen kahistessa. Joku toinen oli noussut ja painunut miesten perään.
”Mutta se on totta! Jos hän ei edes osaa varmistaa, onko reitti selvä, en ymmärrä miksi hän on kouluttautunut auroriksi!” Nainen huokaisi.
”Häntä vain jännittää. Ja kyllä minuakin jännittää. Kehrääjänkuja on uhkaava ja pimeä paikka.”
”Ja varmasti täynnä hämähäkkejä.” Pensas hytkyi hetken aikaa äänettömästä naurusta, mutta tasaantui sitten.
Hiljaisuus laskeutui Kehrääjänkujalle, rikkumattomaksi peitteeksi.

Nogan:
Kuten olen sanonut, ideahan on tietenkin mielestäni loistava (ja siinä tuli niin hyvin naamioitua itsekehua että et varmasti huomannut!), mutta toteutushan sen kaiken tekee, ja minun pitää ikäväkseni todeta..
että onnistuit.

Onnistuminen tätä kuvaa parhaiten; en minä voisi oikein parempaa kiitosta lausuakkaan vaikka luettelisin kaikki Suur-Suomen kunniakkaan kielen ylisanat peräkanaa. Joten, tämä onnistui!

Tulevia lukuja odotellessa (siis.. ymmärsit kyllä),
Noksu a.k.a Nogan a.k.a Pelastava Enkeli.

(Enkeli?!)

Arte:
Oli pakko avata linkki, kun oli jotain rarea. Ron/Remus ja vielä näin pitkänä? Can't believe it. Toivottavasti tosiaan kirjoitatkin tämän sitten loppuun asti, olisi mielenkiintoista saada selville, millainen tästä oikein rakentuu.

Olisi kyllä ollut ihan kiva summarysta saada jotain selkoa, että mistä tämä ficci kertoo. Nyt saan vain arvailla, että meneeköhän ne nyt tapamaan kuolonsyöjiä ja Ron ja Remus rakastuu siinä välissä vai mitä. Auroritoiminnasta puheen ollen, Vauhkomielen puhuttelutapa oli hieman outo. Jotenkin miellän hänet aika ronskiksi mieheksi ja tällainen Ronald-puhuttelu ei ainakaan omaan korvaan ole kovin IC. Ja kun Ron vielä perään puhuttelee herra Vauhkomieleksi... Jotenkin ei vain iskenyt minuun.

Ja niin, maihinnousukenkä tulee yhteen.

Winthrop:
No mutta mutta, on tapahtunut suorastaan ihme!  ;D Minä nimittäin pidin tästä.
Yleensä en lue ficcejä, joissa esiintyy Ron (koska en pidä hänestä erityisemmin), mutta otin itseäni niskasta kiinni, ja pakottauduin lukemaan ficin, jossa on Ron-paritusta.Eli valitsin tämän, kun eteen sattui. Ja pidin todella paljon.

Ei minulla ole nyt oikein mitään rakentavaa palautetta, kun en kirjoitusvirheitäkään löytänyt. En kyllä edes etsinyt niitä erityisemmin, mutta kuitenkin... ;)

Mutta jatkoa, kiitus!
~Winthrop, joka on taas jäänyt erääseen ficciin koukkuun. Siis tähän. ;D

Nogan:
Kommentointi!

Pidän edelleenkin tarinasta harvinaisen paljon! Ja olenhan saanut vielä etuoikeuden lukea sitä luvun tai pari eteenpäin, ja odotan edelleen innokkaasti lisää!

Sanoinko että pidän siitä? Kyllä! Jee!

Ja sitten patistan ihmiset lukemaan tätä tarinaa:

Ihmiset, lukekaa! 'Tis a good story! Ja kommentoikaa. Ehdottomasti, kommentoikaa. Jättäkää se puumerkkinne - tämä ficci on monen ihmisen "työtä" ja huvia, ja minä olen yksi heistä!.. Olin.. Olen edelleen!

Hus siitä! Älkää lukeko tätä turhaa ihkutusviestiä - enempää, siis, vaan kommentoimaan siitä! Hus! Hus!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu