Originaalit > Pergamentinpala
Toivottomat tapaukset | K-11 | Eelis/Alex | slice(s) of life | 16/?
rosiee:
Tää oli niin mukaansatempaava, että oli pakko lukea yhdeltä istumalta (ja silti jäin kaipaamaan lisää). Hahmot ja jotkut tilanteet oli niin samaisuttavia (varsinkin silloin kun tuskailtiin fysiikan kanssa ;D) ja tunteisiin pääsi hyvin kiinni. Oon ehkä ennenkin - ainakin toivottavasti - sanonut, että tykkään kovasti sun kirjoitustyylistä ja siitä, miten kuvailet. Oli myös ihana saada vähän molempien näkökulmaa ja tutustua niin Eelikseen kun Alexiinkin sitä kautta. Myös Jere oli ihana, kun osasi tukea, ymmärtää ja saada molemmat avautumaan.
En osaa edes laskea, kuinka montaa eri tunnetta tää herätti, tai kuinka monta kertaa hymyilin tai naurahtelin lukiessani. Olin päässyt tähän jo niin tiiviisti mukaan, että Eeliksen ja Alexin hetkellinen ero tuntui ihan sydämessä asti. Jotenkin mua aina myös vähän kutkuttaa (ja samaistuttaa) se, miten asioita yritetään sanoa, ei osata sanoa ihan suoraan mutta kuitenkin ymmärretään.
Todellakin toivon anelen, että tätä tulee vielä lisää, oon jo ihan koukussa näihin kahteen <3
Altais:
Skorpioni: Ihanaa kun tulit jättämään kommentin! Ei sen tarvitsekaan niin syväluotaava olla, vaan oikein paljon ilahduttaa tieto siitä, että luit ja tykkäsit. Tuo salted caramel onkin aika hyvä ja kuvaava termi näille pojille, ja juuri sellainen tarinahan tämä on, että kevyemmän söpöstelyn seassa on siellä täällä vakavampiakin aiheita. Tämä on mullekin kirjoitusprojektina juuri tuollainen, että kun aikaa ei ole kovin paljon, niin aina joskus ehtii silti kirjoittaa raapaleen tai pari.
Meldis: Minullakin kieltämättä sydäntä särki kirjoittaa poikien välille riitaa ja epäselvyyttä tunteiden laadusta, vaikkei Eeliksen kipuilussa tietenkään siitä ollutkaan kyse, etteikö hän olisi ollut varma tunteistaan Alexia kohtaan. Näen Eeliksen myös juuri noin, ettei hänellä ole varmaankaan koskaan ollut oikein ketään aikuista, jolle avautua ja johon luottaa, vaan hän on aina tottunut olemaan aika lailla itsensä varassa. Hänellä taitaa olla aika paljon tekemistä siinä, että tottuu joskus tukeutumaan muihinkin. Jeren hahmoa on ihana kirjoittaa, ja minulla on pari keskeneräistä tekstiä, joissa hän on isommassakin roolissa. Jere on ihan varmasti nuorempana kompastellut enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta ehkä juuri siksi hän nyt osaakin olla lempeä ja ymmärtävä isä ja isähahmo sekä omalle pojalleen että myös Eelikselle. Kiitos jälleen ihanasta kommentista! :)
rosiee: Aivan ihana kuulla, että tykkäsit hahmoista ja tarinasta, ja jäit kaipaamaan lisää! Olen kyllä aikeissa jatkaa tätä vielä jonkin aikaa, koska näitä raapaleita on ollut niin mukava ja helppo kirjoitella aina toisinaan. Ja poikien suhdehan alkaa tästä vasta kunnolla muotoutua, niin että kyllä tarinalle jatkoa on luvassa. En ole vielä päättänyt, mihin asti jatkan tarinaa tässä ketjussa, ja missä kohtaa aloittaisin uuden, ficlet-mittaisen Alex/Eelis -jatkiksen. Mutta ideoita ainakin on heihin liittyen vaikka ja miten paljon. Ja kunhan vaan kirjoitusaikaa olisi enemmän, niin Jerestä olisi myös enemmän kuin hauska kirjoitella lisää. Olen jotenkin niin tykästynyt hänen hahmoonsa. Paljon kiitoksia sulle ihanasta kommentista! :)
Poikien myöhemmistä vaiheista on muuten kerrottu myös täällä: Oot mun elämäni valaisin, K-11.
XIV
(350 sanaa)
Eelis makaa selällään Alexin sängyllä. Alex on käpertynyt hänen syliinsä, nojaa päätään Eeliksen rintaa vasten ja kuuntelee Eeliksen vieläkin liian lujaa takovaa sydäntä. Eeliksen olo alkaa vähitellen tasaantua, ja hän antaa sormiensa leikkiä Alexin hiuksilla.
”Ihanaa kun oot taas siinä”, Alex mutisee kasvot vasten Eeliksen puseroa.
”Samaa mieltä”, Eelis myöntää. ”Kuule… mä haluaisin kertoa sulle yhden jutun. Ihan vaan, että tietäisit, mitä mun päässä liikkuu, kun musta tulee… no, sellanen. Sellanen, etten pysty sanomaan mikä mulla on, vaikka haluaisin.”
Alex nyökkää, ja Eelis alkaa kertoa. Hän kertoo äidistä. Siitä, miten hän on pitänyt tästä huolta paljon kauemmin kuin on ollut oikeasti kykenevä huolehtimaan edes itsestään. Hän on opetellut pesemään pyykkiä, käymään kaupassa ja maksamaan laskuja äidin verkkopankista. Kymmenen vanhana hän on jo osannut laskea, mihin kaikkeen rahojen pitää riittää vuokran ja laskujen jälkeen, ja milloin rahaa tulee seuraavan kerran.
Hän kertoo myös siitä, miten kateellinen hän välillä on Alexille siitä, että tällä on Jere. Joku, joka ymmärtää ja tukee, ja jolle voi aina puhua. Joku, joka ei tuomitse eikä painosta olemaan muuta kuin mitä on.
”Mä haluaisin pystyä kertomaan mutsille susta, ja että se menis yhtä helposti kuin Jerelle kertominen”, Eelis sanoo. ”Mutta mä en usko, että siitä seurais muuta kuin se, että mulla menee hermo siihen ihmiseen.”
”Eikö se siis hyväksy sua? Tai… eikö se sulattaisi, että sä seurustelet pojan kanssa?” Alexin sormet sivelevät hitaasti Eeliksen rintakehää, ja Eelikselle tulee heti parempi olo.
”Ei oikein”, Eelis sanoo. ”Tai siis, ei se sitä noin suoraan sano. Oon mä sille pari kertaa yrittänyt mainita, etten pahemmin ole naisiin päin. Mutta aina se vaan jaksaa hymistellä ja vihjailla, miten vielä jonain päivänä tapaan sen oikean tytön, joka vie mun sydämen. Vittu mitä paskaa.”
Alex tuhahtaa kevyesti, kohottautuu ja painaa huulensa Eeliksen ohimolle.
”Onhan se paskaa”, hän sanoo hellästi. ”Mutta syytön sä siihen olet. En mä välitä, mitä sun mutsi ajattelee, tai kerrotko sä sille. Kunhan me ollaan yhdessä, kaikki muu on mulle aika lailla se ja sama.”
”Kyllä mä aion sille kertoa”, Eelis sanoo. ”Homma on niin, että mun sydän kuuluu ihan kokonaan sulle, ja mutsin on paras alkaa elää sen kanssa.”
XV
(350 sanaa)
”Eelis, onko sulla jotain pääsiäislomalla?”
Alexin kysymys kuulostaa rennolta, mutta sormet hypistelevät hermostuneesti hupparin hihaa. Hän on menossa pääsiäislomaksi mummin luo Hämeenlinnaan. Viime kerrasta on jo aikaa. Hänellä on kova ikävä mummia ja vanhoja kavereita.
Mutta toisaalta…
Siitä lähtien, kun he Eeliksen kanssa saivat välinsä selviksi, he ovat olleet jokseenkin erottamattomia. Viime viikkoina Eelis on viettänyt enemmän aikaa Alexin luona kuin kotonaan. On ollut ihana nukahtaa Eeliksen viereen illalla, ja herätä siitä aamulla.
Ei ole kyse siitä, etteikö Alex haluaisi lähteä. Mutta neljä päivää ilman Eelistä… Alexilla on melkein ikävä poikaystäväänsä jo, kun hän ajatteleekin sitä.
”Eipä kai…” Eelis vastaa verkalleen. ”Miten niin?”
”No kun mä ajattelin…” Alex aloittaa, ja nyt häntä jännittää. ”Että olisko susta ihan mahdoton ajatus lähteä mun kanssa Hämeenlinnaan? Mä tiedän, että tää tuli vähän äkkiä, mutta mä lupaan, että mummi on tosi kiva, eikä se todellakaan –”
”Alex”, Eelis sanoo, hymyilee ja painaa sormensa pojan suulle. ”Ei se ole yhtään mahdoton ajatus. Mä tulen mielelläni, jos vaan otat mut mukaan.”
Alex nauraa helpottuneena. ”Tietenkin mä haluan sut mukaan. En ollut ihan varma, lähtisinkö ollenkaan sinne ilman sua. Mutta mä vähän pelkäsin –”
”Tiedän”, Eelis keskeyttää ja vetää Alexin kainaloonsa. ”Sä ajattelit, että mä saisin taas sätkyn enkä puhuisi sulle kahteen päivään.”
Alex vilkaisee Eelistä alta kulmien. Hän nyökkää varovasti, mutta sulaa hymyyn, kun Eelis virnistää hänelle iloisesti.
”En mä tee niin enää”, Eelis sanoo. ”Mä haluan olla sun kanssa, ja siinä ei ole mitään epäselvää. Mutsille kertominen on vielä työn alla, mutta joku päivä teen senkin, ja mutsi saa olla meistä ihan mitä mieltä haluaa. Koska me oltais lähdössä?”
Alex kietoo kätensä Eeliksen vyötäisille ja painautuu lähemmäs. Hän nojaa otsansa vasten Eeliksen otsaa.
”Käykö heti keskiviikkona koulun jälkeen?”
Eelis äännähtää myöntymisen merkiksi, nojautuu lähelle Alexin huulia ja sivelee peukalollaan tämän poskea.
”Tietääkö sun mummi, että oon sun poikaystävä?”
Alex vilkaisee Eelistä varovasti.
”Joo… tietää. Oon asunut sen kanssa neljätoista vuotta. En oikein osaa pitää salaisuuksia siltä.”
”Hyvä. Eipähän tarvii varoa, ettei se vaan huomaa mitään.”
Alex on niin helpottunut, että voisi itkeä. Mutta sen sijaan hän painaa viimein huulensa kiinni Eeliksen odottaville huulille ja suutelee.
rosiee:
Ihanaa, kiitos, että jatkoa ei tarvinnut odottaa tän kauempaa ja että vielä lisääkin on luvassa! Ihanaa on myös se, että Alex ja Eelis on taas yhdessä ja että Eelis sai vihdoin kerrottua Alexille äidistään, vaikka vielä ei olekaan saanut kerrottua äidilleen Alexista.
Mun sydän suli (taas kerran) tästä lauseesta. Toivotaan, että kertominen Eeliksen äidille menee hyvin. Mutta jos ei, niin on niillä ainakin toisensa <3
--- Lainaus ---”Homma on niin, että mun sydän kuuluu ihan kokonaan sulle, ja mutsin on paras alkaa elää sen kanssa.”
--- Lainaus päättyy ---
Sydäntä lämmitti myös tosi paljon se, että Alex haluaa ottaa Eeliksen mukaan Hämeenlinnaan ja että Alexin mummi suvaitsee, hyväksyy ja on edelleen Alexille sellainen ihminen, jolle voi kertoa kaiken. Toivottavasti seuraavaksi päästään lukemaan jossain muodossa siitä, miten pääsiäislomalla Hämeenlinnassa menee ja ehkä tutustumaan jopa niihin vanhoihin kavereihin, jotka Alex mainitsi :)
Meldis:
Jeii, jatkoa! Miten kivaa onkaan lukea, kun nuorukaiset pikku hiljaa laskevat muurejaan, kertovat aina vähän enemmän ja enemmän itsestään. Minä niin tykkään siitä, kun hahmot oikeasti keskustelevat keskenään ja olet myös saanut mahdutettua syvällistä keskustelua tosi hyvin raapalemittaan. Välillä niin ärsyttää, kun tutustuminen ja toisen tunteminen ohitetaan "ja sitten he juttelivat koko yön" (jolle on kyllä joskus paikkansa ja olen tehnyt sitä itsekin. :3) kun minä niin tykkään lukea sen juttelun! Tuntui todella, että Eelistä hävetti kertoa kotioloistaan ja teini-ikäisenä tuollaisen paljastaminen yhtään kenellekään olisi ylitsepääsemätöntä. Ja silti hän kertoi Alexille. <3 Alex myös reagoi tosi ihanasti, kysyi kysymyksiä, suuteli ja tunnisti Eeliksen tunteet. Hyvin teinimäistä tuo "onhan se paskaa" joten juuri siksi oikein osuvaa. :D
Pääsiäisloma mummin luona kuulostaa supersöpöltä! Ja tuntematon kaupunki Eelikselle, joten voisi uskaltaa olla ihan oma itsensä siellä Alexin kanssa sekä tottua aikuiseen, joka on täysin okei sen kanssa, että perheenjäsen seurustelee samaa sukupuolta olevan kanssa. ^^ Enpä ollut huomannutkaan, että Alexista ja Eeliksestä oli jo aikaisempi tarina, pistän muistiin! Kiitos näistä!
Altais:
A/N: Pääsiäinen lähestyy kovaa vauhtia, joten pitäähän poikien pääsiäislomasta ja reissusta ehtiä kirjoitella muutama raapale vielä ennen sitä. Ja valtavan isot kiitokset ihanista kommenteista teille rosiee ja Meldis! :)
rosiee: Ihana kuulla, että Alexin ja Eeliksen lähentyminen oli mukavaa luettavaa, ja se miten Eelis uskaltautui avautumaan Alexille äidistään. Hänellä ei ole mikään helpoin äitisuhde, mutta varmaankin Alexin tuki auttaa häntä ennemmin tai myöhemmin kertomaan äidilleen, meni se syteen tai saveen. Ja onneksi näyttää siltä, että Alexin perheeltä heille on luvassa hyväksyntää ja tukea senkin edestä. Juu, ja pääsiäisen viettoa Alexin kotipuolessa onkin seuraavaksi luvassa. :)
Meldis: Tuo on niin totta mitä sanoit, että monesti se hahmojen tutustuminen ohitetaan just noin. Ja itsekin rakastan melkein kaikkein eniten just sitä tutustumisesta lukemista ja kirjoittamista, kun sehän just pohjustaa sitä tunteiden syvenemistä, ja mihin hahmot oikeestaan toisissaan rakastuvat. Mutta joo, onhan silläkin paikkansa, että se vaihe ohitetaan tarinassa vähän pikaisemmin, riippuu kai tarinan luonteesta. Tässä tarinassa haluankin just lähinnä fiilistellä erilaisia hetkiä kahden nuoren miehen välillä, jotka on kovaa vauhtia rakastumassa (tai jo rakastuneet) toisiinsa. Ja erityisesti tykkään kirjoittaa siitä jommankumman (tai kummankin) piinaavasta epävarmuudesta, jota suhteen alkuvaiheissa on, ja miten sitten vuoron perään tullaan toista vastaan, ja vähitellen opitaan luottamaan, että ehkä se toinen pysyykin siinä. :)
XVI
(350 sanaa)
He istuvat vieretysten bussin penkillä. Alex nojaa päänsä Eeliksen olkapäähän, sulkee silmänsä ja huokaa syvään. Hänen sisällään tuntuu lämpöiseltä. Tähän onnellisuuteen voisi helposti tottua.
”Oon niin iloinen, kun sä lähdit mun mukaan”, hän huokaa.
Eeliksen vastaus on vain epäselvä ynähdys. Alex valpastuu ja kohottaa päänsä. Eelis tuijottaa ikkunasta ulos kaukaisuuteen. Hermostuneet sormet nyppivät jo valmiiksi rikkirevittyjä kynsinauhoja.
”Eelis?”
Eelis havahtuu, keräilee hetken itseään, mutta hymyilee sitten. ”Joo… mäkin oon tosi iloinen. Äläkä kato mua noin. Oon ihan tosissani iloinen.”
Alex ottaa Eeliksen molemmat kädet omiinsa ja pitelee niitä tiukasti. ”Lopeta toi.”
”Ai mikä?”
”Sun sormenpäiden tuhoaminen.” Alex hyväilee omilla, pehmeillä sormillaan Eeliksen karhean tuntuisia sormenpäitä.
”Se on vaan… sellanen huono tapa”, Eelis sanoo. ”Voin kyllä lopettaa, jos se vaivaa sua.”
Alex hymähtää Eeliksen sanoille. Poikaystävällä on tapana nyppiä hermostuneena sormiaan, eikä Alex usko hetkeäkään, että sen lopettaminen kävisi helposti. Hän nojautuu uudelleen vasten Eeliksen olkapäätä, sulkee silmänsä ja odottaa, kunnes Eelis aloittaa nyppimisen uudelleen.
”Eelis”, Alex sanoo moittivasti. ”Sä teet sitä taas.”
”Oho. Katohan vaan. Sori.” Eelis piilottaa kädet syvälle housuntaskuihin. ”Nyt en tee enää. Tää on lupaus.”
Alex katsoo Eelistä tutkivasti. Eelis vastaa katseeseen varoen, alta kulmien.
”Mikä on?” Alex kysyy. ”Äläkä sano, ettei mikään.”
”No…” Eelis aloittaa, mutta vaikenee sitten niin pitkäksi aikaa, ettei Alex kestä enää odottaa.
”Kaduttaako sua?” hän kysyy huolissaan. ”Oliko susta sittenkin ihan paska idea lähteä mun mukaan? Me voidaan kyllä vielä –”
”Ei”, Eelis keskeyttää ja melkein nauraa. ”Ei tietenkään voida perua tätä enää. Mehän ollaan jo melkein perillä Hämeenlinnassa, jos et sattunut huomaamaan.”
”Niin mutta jos –”
”Eikä mua sitä paitsi edes kaduta”, Eelis lisää. ”Tää oli ihan loistoidea. Tietenkin mä haluan tavata sun mummin ja kaverit, ja viettää koko pääsiäisen sun kanssa. Se vaan, kun…”
”Niin?”
Eelis nojautuu lähemmäs. Hän ottaa Alexin kasvot käsiinsä, katsoo häntä syvälle silmiin ja huokaa.
”Mua jännittää. Ihan järjettömästi. Että mitä jos… ne ei tykkääkään musta? Jos ne ajattelee, etten mä olekaan riittävän hyvä sulle?”
Alex nauraa, vaikka samalla häntä melkein itkettää. Hän painaa nenänsä vasten Eeliksen nenää, ja antaa huultensa etsiytyä tämän huulille.
”Sä oot täydellinen mulle”, hän mutisee Eeliksen huulia vasten. ”Kaikkihan sen näkee.”
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta