Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Viistokujalla • S • Draco/Ron, säeromaanificci 8/X (16.8.2024)

<< < (2/2)

Odo:
Joannniina, onpa kiva, kun kiinnostuit ja tulit jättämään kommentin. :) ♥ Samaistun myös tuohon pitkään tekstiin! Puhelimella luen kyllä nykyisin vähän pidempää kuin koneella (e-kirjoihin tottumisen kautta), mutta edelleen kilometrificit kyllä tekee vähän tiukkaa. :d Mukava myös kuulla, että lähdit kokeilemaan uutta paritusta, johon itse tutustuin jo varmaan kolmisentoista vuotta sitten, vaikka vuosien varrella paritus on ollut aika hiljainen verraten moniin muihin. Muistelen kuitenkin, että ainakin Grenade on kirjoittanut tuoreempaakin Dronia kuin minun muistojeni Suvaltaan väärä luihuiseen, joka oli se wow!-juttu Droniin (silloin ~13v sitten). Itsestä oli kiva palata tähän ja ihmettelen, miten en ole juuri kirjoittanut itse Dronia, vaikka onhan se aika cool. Nyt onkin ollut hauskaa, ja hauskasta puheen ollen, toivon myös jatkaessani ficciä pysyvän säännönmukaisesti minä-/hän-kombossa, koska alunperin se tuli vahingossa ja nyt vähän jännään, mitenkä tauon jälkeen. ;D

A/N: Mulla tökkäsee jotenkin tuo 8. osa, että vaikka olin kokenut sen jokseenkin valmiiksi, tein vielä muutoksia postatessa. (Emmä tiiä, onko se liian pitkäkin...) Mutta haluan sen käsistäni. Ja etsiä sitä motivaatiota edistää tätä ennen kuin ollaan siellä ~20. osan tuntumassa ja alkaa olla kiire pysyä tahdissa. :D Deadlineen on toki vielä aikaa (31.10.), mutta silti. :)



7.

Aution kartanon jälkeen
Viistokuja tuntuu suurelta
kuin New York

Viimeisimmällä tunnilla
historioitsija kertoi
New Yorkista, mutta –

Ei Draco myönnä, että
huomasi vain Weasleyn
puuttuneen

Silti sattumalta seisoo
Weasleyn Welhowitsien
korean oven edessä



 
8.

Minä en tiedä mitään
kepposista, kujeista,
Sellaisista asioista kuin
mikä saa ihmiset nauramaan

George opettaa ja opin
Ehkä Mionekin nauraisi,
kun viimein onnistun ensimmäisessä
keppostaiassani

Mione tuskin vastaa kirjeisiin,
ehkä hän opiskelee
Niin lujaa, että pörröinen
pehko harvenee hius
kerrallaan
Ja Harry huolestuu

Harry, joka opiskelee
Salaisessa paikassa,
toisenlaiseksi virkamieheksi
Ministeriön kätköissä

Ovelta kuuluu naurua
Sillä niinhän tämän kaupan
ovi aina tekee
Nauraen toivottaa
tervetulleeksi — ja joskus
kippaa tulijan päälle
taiasta punottua serpentiiniä

Oikeastaan minun on ihan hyvä
täällä, kaupalla
eikä salaisessa koulutuksessa
(niin kuin Harry)

Eikä varsinkaan niillä
historian tunneilla,
jästiasioiden äärellä

Enhän minä koskaan
oppinut käyttämään edes hupelinta
 

Saappaaton:
Hei, palasin (näemmä tällainen nelisen lukua kerrallaan on sopiva tahti, ainakin just nyt). :D

Vitosessa - ah, tää oli herkullinen - paneudutaan mukavasti Dracon suhteeseen vanhempiinsa (ja kartanoon, kyllähän sitäkin makustellaan mukavasti). Ja kutosessa sitten taas, niin. Haistan Mionen pettymyksen Roniin (ihmisenä) ja se tuntuu ehkä vähän lukuna laihemmalta. Saattaa olla, että olen enemmän tykännyt Dracoin pätkistä noin muutenkin, tuntuvat itselle luonnollisemmilta, mutta mutta. Ehkä se on se luihuinen sinussa. :D

Anteeksi, oon vähän seinillä taas, mutta ehdottomasti rakastin viittausta Sateenvarjojen suureen kapinaan. Ja kävin varmistamassa, että olen sen joskus kommentoinutkin saatoin myös miettiä, pitäisikö kommentoida toistamiseen.

Ja noniin, 7. & 8. luku alkavat päästä asiaan. Tää paritus ei ole mulle mikään Asia, mutta hykertelen täällä, että Draco päätyy Welhowitsien ovelle, enkä malta odottaa, että tiedän miten tilanne siitä vielä kehittyy. Ja turhaan sinä tuota kasilukua sen enempää (ainakaan enää) vatvot. Se on oikein toimiva, ei lainkaan liian pitkä, ja siis antaa ehkä eniten näistä Ronin luvuista tähän mennessä. Tässä on havaittavissa sellaista railoa, että Harry on jossain omassa pienessä kuplassaan ja Hermionekin on todennut, että pettymys saa riittää, ja Ron on jäänyt yksin. Taitaa olla polo vähän hukassa, enkä tiedä onko Welhowitsit Ronille se oikea, lopullinen paikka, mutta ainakaan ei ole huonoimmasta päästä.

Ihanaa, että täältä löytyi lopusta nyökkäys canoniin. Tykkäilen näistä nyökkäyksistä eri suuntaan kyllä (jos et arvannut siitä, että nostelen niitä aina huomatessani).

Joo, oikein hyvä tämä on. Jatkahan julkaisua ja kirjoittamista vaan rohkeasti, tuun taas jossain kohtaa muistuttamaan itsestäni. <3

Larjus:

--- Lainaus ---Enhän minä koskaan
oppinut käyttämään edes hupelinta
--- Lainaus päättyy ---
Voi Ron ♥
 

Säeromaanit eivät ole minullekaan tuttuja, mutta kiva lukea jotain (itselle) uudentyyppistä tekstiä. Näistä osista tuli vähän sellainen runofiilis, mutta oli lukeminen silti erilaistakin.  Kertojatyypin vaihtelu sen lisäksi, että vain vaihdetaan keskipitsteenä olevaa henkilöä osasten välissä, on kivan erikoinen ratkaisu, eikä siihen ollut mielestäni vaikea päästä mukaan. Sekin auttaa, että järjestys on aina sama.

Parituksesta tuli vähän nostalginenkin olo, kun joskus teini-ikäisenä mulla oli jonkinmoinen Ron/Draco-vaihe :D Hauska huomata osista, miten heidän elämänsä ikään kuin peilaavat toisiaan. Ne ovat niin erilaisia keskenään, kuten vaikka alussa mainittu Malfoyn kartanon hiljaisuus ja Kotikolossa vallitseva äänien runsaus, mutta silti Ronilla ja Dracolla tuntuu olevan paljon yhteistäkin! Samankaltaisia tuntemuksia jne. Hidas eteneminen on kivaa, vaikka pakko myöntää, että kyllähän tässä odottaa sitä, että hahmot pääsevät vuorovaikuttamaan :3 Siksi seiskaosan loppu onkin varsin lupaava! Mitenköhän sattumaa Weasleyn Welhowitsien ovien eteen päätyminen loppujen lopuksi onkaan? ;D

Grenade:
Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! Kävin listauksestasi nuuskimassa, onko vielä jotain Ron/Dracoa, jota en ole ehtinyt lukea ja tämä löytyi. En ole ollenkaan tainnut lukea mitään säeromaaneja/-ficcejä tms, joten konsepti oli täysin uusi ja jännittävä.

Tähän pääsi kuitenkin hyvin hyppäämään mukaan, vaikken ollutkaan mitään tällaista lukenut aikaisemmin ja lukukokemus oli miellyttävä, oli kivaa, että molemmilla oli oma "äänensä" ja ne oli omissa osissaan. Oli mielenkiintoista päästä molempien pään sisään tarkastelemaan, miten he näkevät maailmaa. Varsinkin heti ekassa säeparissa tuli hienolla tavalla esiin se heidän erilaisuus, että kuinka vastakohtainen heidän maailmansa on tällä hetkellä. Myös muissa osissa oli hienolla tavalla kontrasti heidän elämiensä välillä.

Draco on yksin, kun isä sekä äiti ovat lähteneet ja kartanokin vain vastaa kaiulla takaisin huutoon, hän olisi mieluummin jossain, missä pääsee tekemään edes jotain. Ja samalla Ron on ihmisten keskellä ja silti tuntee, ettei riitä, että tekee jotain väärin, vaikka yrittää kuitenkin tehdä edes jotain. On harmittavaa, että hänen ja Hermionen välit ovat niin huonot tällä hetkellä (vaikka se ehkä tuo Dracon ja Ronin lähemmäs, hehe), ja myös vähän sydäntämurtavaa, että Ron vertaa itseään niin paljon Harryyn. Ja onko se mikään ihmekään, kun Harry on niin sankarin perikuva, joka on pelastanut koko velhomaailman ja hän itse ei saa opiskeltuakaan. Voi Ron! Mutta älä huoli, ehkä ihan kohta ovellesi saapuu joku, joka nostaa sinut surullisista fiiliksistä. Ai että, Dracon tuo seiskaosa oli jotenkin tosi jännä, ihanaa, että sattuma tuo hänet juuri oikeaan paikkaan! 

Ai että, osuipas tää nyt sopivaan saumaan ja toivon, että kirjoitat tätä vielä lisääkin! Alkoi Dron-hammasta kolottamaan ihan kunnolla, kun on taas hetken ajan ollut tämäkin shippi taka-alalla, kun oon ollut muissa fandomeissa, mutta pitäähän sitä aina välillä palata takaisin juurilleen. :D

Kiitos tästä miellyttävästä ja kutkuttavasta lukukokemuksesta ja jään innolla odottelemaan jatkoa! ❤️

Sokerisiipi:
Olen lukenut muutaman säeromaanin ja tykännyt niistä. Tykkäsin tästäkin! Pidän käyttämästäsi niukasta ja runomaisesta ilmaisusta, joka ei kuitenkaan ole vaikeatajuista. Ronin ja Dracon yksinäisyys ja paineet pärjätä välittyivät riipaisevasti. Kumpikin on onneton ja hukassa omalla tahollaan ja heidän masentuneisuutensa on eristänyt heidät muusta maailmasta. Kenties he voisivat löytää toisistaan lohtua, lämpöä ja ymmärrystä?

Lukisin mielelläni jatkoa! ^-^

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu