Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Viistokujalla • S • Draco/Ron, säeromaanificci 8/X (16.8.2024)

(1/2) > >>

Odo:
Ficin nimi: Viistokujalla
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama, säeromaanificci
Hahmo(t): Ron Weasley/Draco Malfoy
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Olen hillonnut jo pitkään useita sivuja tätä säeromaanificciä, josta tuskin ihan romaani tulee, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan? Jatkis kyllä, mutta pituutta tuskin on tarpeeksi romaaniksi. Silti tämä on kirjoitettu säeromaanin muotoon, jos ne ovat sinulle yhtään tuttuja (esim. Dess Terentjevan Zeno, Freestyle ja Ihana, Sanni Ylimartimon Pimeässä hohtavat tähdet, Sarah Crossanin Yksi ja niin edelleen). Lyhyesti, jos ei ole, säeromaanit ovat Wikipediaa lainatakseni "kaunokirjallisuuden laji, jossa kerronta etenee ilmavasti lyhyiden säkeiden muodossa", jollaista tekstiä tässä nyt sitten yritän tuottaa. :D En ole varma, mistä tämä älynväläys tuli, mutta ainakin sitä edisti Haasta itsesi kirjoittajana II-haaste, jonka dl. on muuten lokakuun viimeinen päivä (2024). Tavoite olisikin saada tämä jatkis valmiiksi ennen dedistä. :) Rohkaisuna tarinani alkutaipaleella toimi ihanin Kiirsu ♥ Tällä hetkellä tarinaa on kirjoitettu 22. osaan asti, joita ajattelin julkaista aina lukupari kerrallaan, joista toinen on Dracon hän-kertojalla ja toinen Ronin minä-kertojalla. Tämä tyyliratkaisu tuli ihan vahingossa, että älysin vasta muutaman luvun jälkeen, että ohops, nehän on eri muodossa. :D Ne kuitenkin oli järjestelmällisesti Ronin ja Dracon osissa eikä pompsahdellut sinne tänne, niin päädyin pitämään tuon! Justnyt pelottaa vähän jatkaa, kun taukoa ollut, mutta boostia tulin hakemaan julkaisemalla. :) Kaikki kommentit, suuret, pienet ja pääsi kokoiset, ovat super. ♥ Ps. Wordini heittää aina uuden rivin Isolla Alkukirjaimella, joten tyhmiä Alkukirjaimia saattaa lipsahtaa. :(

Aution kartanon jälkeen Viistokuja tuntuu suurelta kuin New York
Viistokujalla
Ron/Draco • S • säeromaanificci
1.

Eikö tämä metelöinti jo riitä
Riitä riitä riitä
Draco säikähtää kaikua
Yht'äkin kartano on täysin vaiti
sen jokainen nurkka
sopukka
kaikki huoneet
Ja hän tajuaa
miten metelöinti
oli hänen omaa tuskaansa
joka kyti hiljaa
ja silti huusi liian kovaa
 


2.

Talo oli täynnä ääniä
Veljien, äidin, isän, siskon, vieraiden
Pienen pöllön, ison pöllön, kissan ja
– eihän rottaa ei enää ole,
mutta jokin nakertaa silti
talon rakenteissa,
ihon alla,
mielen perukoilla

Taas, kuten aina
Harry on keskipiste
näille kaikille äänille
veljille, äidille (ennen kaikkea Äidille)
isälle, siskolle
vieraille

Ei talo koskaan ole hiljaa
mutta miksi juuri nyt
nakertaa, vaikka
rottaakaan ei enää ole
On vain Harry –

Odo:
A/N: Julkaisin nyt kuitenkin samoilla vauhdeilla myös luvut 3. ja 4., kun harkitsen vahvasti tuuppaavani tämän Kommikseen. :D Julkaisutahdiksi en osaa luvata mitään varmaa. :P


3.

Draco opiskelee
yötä päivää
tuskin edes hengittää
on pakko todistaa

ettei ole paha
eikä paikkaa tehty valmiiksi
Sitä varten hän teki töitä
Isänsä vaativan katseen alla
väitteeseen ettei hänestä tule mitään

Se oli Tylypahkaa, arkea
aikaa ennen sotaa

Ei Draco sitä mielellään muistele
etenkään loppua
eikä muutakaan

Hän pysähtyy
ja hengittää
Opiskelee vielä (vähän) lisää
tullakseen ministeriksi
hyväksytyksi

Ei pedattua paikkaa enää olisi ollutkaan

 

4.

Mitä järkeä on missään
ammattiin opiskelussa
kokeissa ja taikuuden historiassa
 – eikö professori Binns
opettanut jo tarpeeksi?

"Sinähän nukuit kaikki oppitunnit!"
tiedän, tiedän rakas Mione
Tiedän kyllä,
mutta onko yhä pakko

"Tietysti on, koska..."
(ura, avioliitto, lapsi – ehkä kaksi)
sinä haluat kaiken rakas Mione
Kodin maalta, mutta ei
kuitenkaan liian kaukaa
ainakaan Harrysta
ja Ginnystä

tarpeeksi kaukana kuitenkin
Äidistä, koska koska koska
tahdot, että eletään omillaan
vaikka minä tuskin olen tarpeeksi
(työssä, aviomiehenä, isänä – läsnä)

Kun en enää saavu kursseille,
vaadit selitystä
Rakas Mione, luuletko
että minusta olisi apua
Weasleyn Welhowitseissä?

Saappaaton:
Heijaa, minä täällä kommiksen puolesta. Alkuun haluan sanoa (että hymyilin sun A/N:lle), ettei säeromaanit ole tuttuja, mutta olen kyllä kovasti miettinyt sellaiseen tarttumista, joten olet mulle harjoituskappale. :D

En vieläkään ihan hahmota, onko säeromaanin tarkoitus olla jotenkin suuresti erilainen kuin runon (tai samaa tarinaa kertovan runokokoelman), vai onko se ero vain veteen piirretty viiva. Arvaa muistinko kesken kommentin kirjoittamisen, kun jossain kommentissa mainitsit mulle vähän siitä silleen nenä vinossa, ettet välitä sulkeiden käytöstä ja nyt keskityn liikaa siihen. ;D Joka tapauksessa ymmärrän, miksi tämä tällainen muoto viehättää!

Luvut 1 ja 2 lähtevät jotenkin minun makuuni mukavan vastakkaisista tilanteista. Draco, joka tajuaakin, että kartano on aivan hiljainen ja toisaalla Ron, jolle hiljaisuus olisi ehkä siunaus. Tässä kohtaa piti käydä tarkistamassa olitko antanut jotain vinkkejä genreihin, että minkälaista tarinaa tässä ollaan kutomassa sä(i)keistä, mutta etpäs ollutkaan. Kutkuttavaa. Näissä ensimmäisissä luvuissa (saanko kutsua niitä runoiksi?) on ainakin ihanan melankolinen pohjavire, mielenkiinnolla eteenpäin.

Nämä kaksi seuraavaa jatkavat minun mielikseni sitä melankolian makustelua. Tuntuu myös silleen lohdullisen loogiselta, että aina lukuparissa pyöritään saman aiheen äärellä. Kieltämättä tykkään kyllä näistä sinun säkeistäsi, kun käytät sellaisia elementtejä, joita tykkään käyttää itsekin. Toistoa löytyy, muttei ainakaan toistaiseksi liikaa ja sitten niitä sulkeita. Ymmärrän myös, että tällainen säännöistä vapaampi tekstityyli ehkä palvelee sinua kirjoittajana perinteistä - hukkasin sanan, meinasin ensin kirjoittaa romaanimittaa ja sitten novellimittaa, mutta nehän eivät siis kuvaa sitä mitä haen, mutta sellaista säännönmukaisempaa, järjestellympää tekstiä paremmin. Ehkä ymmärrät mitä tarkoitan, kaikkien niiden betailukertojen jälkeen. :D Olet oiva kirjoittaja joka tapauksessa, mutta säemitassa saatat päästä villisti paremmin oikeuksiisi!

Nyt tämän villin tajunnanvirtakommentin jälkeen sanon vain kiitos ja palaan luultavasti joskus kommentoimaan lisää, kun saat sitä julki. <3 Siinä toki saattaa mennä vuosi tai viisi, jää nähtäväksi.

Odo:
Saappaaton, kiitos kommentista ja hauska kuulla sinun mietteitäsi pitkästä aikaa! ;D ♥ Kuulostaa jännittävältä, että tällaisessa muodossa pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun en koskaan ole oikein osannut runoilla. Säe"romaania" uskalsin yrittää, koska ne on niin vapaamielisiä ja villi ajatus, että vapaamielisyys pukisi minuakin. :D Musta on totta puhuakseni tullut kirjoittajana sellainen Seikkailu oli kiva. Nyt he istuvat jäätelöllä. Piste-kirjoittaja, kun lähtenyt etsimään lastenkirjarytmiä ja nyt se oikeastaan kostautuu omaan nilkkaan, kirjoitinpa mitä tahansa muuta (kuin esim. tätä). Ehkä tällainen ilottelu tekee gutaa myös niille pisteiden viljelyille, mutta ennen kaikkea, siistiä kuulla sinun pitäneen (joskun sain oikein ajatuksesta kiinni). ;D Palaat, kun hetki on oikea - mutta nyt lisää! ♥


5.

Dracolla on lomaa
eikä hän haluaisi
olla kahden tyhjyyden kanssa

Poissa on isä,
isän jäinen katse, ankaruus
Isän kuori on suljettu Azkabaniin

Ei enää, kun –
ajatus kirvelee (liikaa)

"Äiti, mitä minun pitäisi tehdä?"
Kursseille ei pääse lomalla
Malfoyn kartano on kolea

Liian suuri ja Draco
niin pieni ja olematon, ettei
oikeastaan ole haamua kummempi

Äidistä ei jäänyt mitään,
mikä ei muistuttaisi myös
Isästä



 
6

Mione paiskaa oven kiinni
"Hermione, sinun pitää –"
Suljettu ovi kysyy
mitä minun pitää?

Ymmärtäisit Mione
ei se ollut minun paikkani
Ei isäni jäljissä
Taikaministeriön virkamieheksi
ei taistelemaan
Sateenvarjojen suurta kapinaa vastaan

Mione, hyvästi sitten
vaikka tapaammehan taas
torstaina
Emmehän me koskaan unohda
Harryn kutsua teelle


A/N: Sateenvarjojen suuri kapina, S, Arthur/Molly

Joanniina:
Mä kiinnostuin tästä ficistä, kun puhuit siitä Discordissa, ja nytpä se löytyikin sopivasti etusivulta. :) Mun mielestä on vähän raskasta lukea pitkää tekstiä tietokoneen/puhelimen näytöltä, mutta tällainen säemuotoinen proosa sopii näytöltä luettavaksi hyvin! Paritus on kiinnostava, en muista, olenko ikinä ennen lukenut Draco/Ronia. Mielenkiinnolla odotan, miten kaksikko päätyy yhteen. Tykkään tästä kerrontaratkaisusta, kun mukana on kaksi kertojaa ja sekä hän- että minämuotoista kerrontaa. Jään seuraamaan! :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu