Harry Potter -ficit > Hunajaherttua
Joulu muuttolaatikoiden meressä, K-11, H/D
Claire:
Otsikko: Joulu muuttolaatikoiden meressä
Kirjoittaja: Claire
Fandom: Harry Potter
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco
Genre: jouluinen hyvän mielen oneshot (jatkosijoituspaikka Hunajaherttua)
A/N: Inspiraatio tämän ficin kirjoittamiseen lähti lähinnä siitä, että itsehän vietän tämän joulun (ja uuden vuoden) muuttolaatikoiden ympäröimänä. :’D Väänsin tämän tässä yön aikana ja ajattelin, että julkaistaanpa saman tien, ettei jää taas yksi teksti lojumaan pöytälaatikkoon odottamaan parempaa päivää (jota ei kuitenkaan koskaan tule :D ). Virheitä siis varmasti on, toivon mukaan ei liikaa haittaa! Kaikenlaisesta kommentista olen kiitollinen. Rauhallista joulun aikaa kaikille! :)
Osallistun tällä Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #3 -haasteeseen.
Joulu muuttolaatikoiden meressä
”En tajua, miksi meidän muka piti aloittaa muuttoon valmistautuminen näin aikaisin”, Harry valitti Dracolle, joka sillä hetkellä oli antautunut lajittelemaan sukkalaatikkoja, heittäen yhteen niistä sukat, joiden paria ei löytynyt edes Tulejo-loitsun avulla. Toiseen muuttolaatikkoon Draco oli lajitellut somasti väreittäin ne onnekkaat sukkaparit, jotka päätyisivät heidän ensimmäiseen yhteiseen taloonsa.
”Se johtuu siitä, että olet rohkelikko, et suinkaan korpinkynsi”, Draco vastasi piikittelevään sävyyn, mikä sai Harryn tuhahtamaan.
Älkää käsittäkö väärin; tietenkin Harry oli onnesta soikea heidän viimein löytäessään talon, jonne he voisivat asettua asumaan, kenties (ja ainakin toivon mukaan) koko loppuelämiensä ajaksi. Tähän mennessä he nimittäin olivat asuneet Viistokujalla pienessä vuokra-asunnossa, jonne he olivat päätyneet muuttamaan yhteisestä ymmärryksestä, uuden alun toivossa.
Sillä vaikka Harry oli tietenkin perinyt Mustien talon ja vaikka hän olikin Kalmanhanaukiolle aluksi yrittänyt asettautua, ei hän lopulta ollut pystynyt asumaan siellä viikkoa kauempaa. Mustien talossa oli liian paljon kipeitä muistoja, jotka avasivat Siriuksen kuolemasta aiheutuneet haavat yhä uudestaan ja uudestaan. Niinpä Harry oli lopulta päätynyt antamaan Kalmanhanaukio kahdentoista killan käyttöön kokoaikaisesti. Ja, no, oli ehkä sanomattakin selvää, että Malfoyden kartanoon puolestaan Harry ei suostunut astumaan varpaallaankaan. Ja Draco, harmituksestaan huolimatta, ymmärsi Harrya.
Niinpä he olivat päätyneet asumaan Viistokujalle, ja ei siinä mitään, sillä olihan tämä vuokra-asunto toiminut. Aluksi. Vaan ei aikaakaan, kun Viistokujan hulina ja naapurien jatkuva metelöinti oli alkanut ärsyttämään kaksikkoa, joka oli kyllästynyt turvautumaan Hiljennys-loitsuun joka ikinen ilta. Samalla pieni kaksio olikin jo käynyt turhan ahtaaksi (lähinnä Dracon järkyttävän suuren ja jatkuvasti kasvavan vaatekokoelman takia). Kun heidän unelmiensa talo viimein oli löytynyt Tylyahon lähistöltä rauhalliselta alueelta, eivät he olleet aikailleet jättäessään ostotarjouksen, jonka myyjä oli mukisematta hyväksynyt kaljuunien kiilto silmissään.
Vaan eipä Harry ollut osannut ajatellakaan, että tänä vuonna jouluaatto vietettäisiin muuttolaatikoiden keskellä, ja se, jos mikä, harmitti häntä toden teolla.
”Mikset sinä vain taio noita kaikkia kerralla matkalaukkuun?” Harry kysyi ärsyyntyneenä sukkien parissa yhä touhuavalta Dracolta, joka nosti kulmiaan vastaukseksi.
”Oletko kuullut loitsusta, joka erottelee parittomat sukat parillisista?” Draco kysyi takaisin samalla äänensävyllä. Harry vastasi hiljaisuudella.
”Sitähän minäkin”, Draco jupisi ivallisesti vastaukseksi.
”En ymmärrä, miksi ne pitäisi erotella juuri nyt toisistaan. Miksei me vain pakata kaikkea ja katsota laatikot läpi uuden vuoden jälkeen, kun ollaan päästy muuttamaan?” Harry jatkoi valittamistaan. Draco naurahti epäuskoisena.
”Öö, miksiköhän?” Draco kysyi sarkastisesti, mutta koska Harry näytti yhdeltä suurelta kysymysmerkiltä, päätyi Draco pyörittämään silmiään. ”Koska on helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä, kun turhat tavarat ovat jo tiessään, ja meidän ei tarvitse raahata niitä uuteen taloon. Duh”, Draco vastasi kuin asia olisi ilmiselvä. Dracolle se tietysti olikin.
”Ihan kuin me mitään raahattaisiin käsin muutenkaan, mehän leijutetaan kaikki muutenkin”, Harry jupisi hiljaa itsekseen, kuitenkin niin, että tiesi tasan tarkkaa, että Draco pystyi hänet kuulemaan.
”Olet ihan uskomaton”, Draco tiuskaisi ja paiskasi sukkalaatikon ärtyneenä kiinni. ”Minä tässä hyvää hyvyyttäni pakkaan, ja sinä sen kun valitat sen sijaan, että auttaisit!”
Harry tunsi heti sisällään huonon omatunnon pistoksen, mutta samalla häntä ärsytti, koska huonolle omatunnolle ei missään nimessä ollut mitään syytä; hän ihan totta oli yrittänyt auttaa! Ei ollut hänen vikansa, että Draco ei hyväksynyt hänen apuaan.
”Mutta minähän yritin auttaa! Sinä itse teit harvinaisen selväksi, että minun pakkaamismetodini eivät kelpaa sinulle!” Harry tiuskaisi vastaukseksi.
”Kuule, mikset menisi sohvalle ja katsoisi jotain jästien hömppäohjelmaa, kuten tähänkin asti”, Draco murisi jo vaaralliseen äänensävyyn.
”Niin minä katsoisinkin!” Harry melkein huusi vastaukseksi. "Mutta kun meidän sohvakin on jo noiden sinun saamarien muuttolaatikoiden peitossa, eikä niitä voi edes leijuttaa mihinkään, koska tämä koko helvetin kämppä on kuin muuttolaatikoiden meri, jonne me tässä parhaillaan hukumme, jos et ole sattunut huomaamaan!”
Draco kohotti katseensa, ja Harryn yllätykseksi luihuisen silmät kimmelsivät vuodattamattomista kyynelistä.
”Anteeksi, Draco, en minä… En minä tarkoittanut”, Harry sopersi madaltaen saman tien äänensävynsä. ”Ei sinun tarvitse itkeä, ihan totta. Olen pahoillani, en halunnut satuttaa sinua.”
Dracon silmissä välähti.
”En minä itke, koska minuun sattuisi! Minä itken, koska minua ärsyttää!” Draco parahti vastaukseksi. ”Olen niin helvetin väsynyt! Luuletko sinä, etten minä haluaisi tämän muuton olevan jo ohi? Luuletko sinä, että minä haluan viettää joulun näiden muuttolaatikoiden seassa? Eikö pyhän Potterin mieleen mahtanut juolahtaa, että minä tässä yritän vain ajatella meidän yhteistä tulevaisuutta!”
Harry säpsähti, ja yhtäkkiä, siitä huolimatta, että Draco käytännössä ottaen huusi hänelle, alkoi Harrya hymyilyttämään tahtomattaankin.
”Vau, uskomatonta, että sinusta minun lähestyvä burnouttini on hauskaa”, Draco tiuskasi, ja Harryn hymy leveni.
”Ei, en minä sitä… Minä vain… Olen onnellinen”, Harry totesi ja Draco tuijotti tätä kuin mielipuolta.
”Onnellinen?” tämä kysyi täydellisen hölmistyneenä. Eivätkö he juuri olleet riidelleet ja lähestulkoon huutaneet toisilleen?
”Niin. Kun sinä siis… Kun puhut yhteisestä tulevaisuudesta”, Harry totesi yhä hymyillen.
”Eikö se nyt ole aika selvää, että meillä on yhteinen tulevaisuus, kun ostimme yhdessä talonkin? Merlin sentään, Potter”, Draco päivitteli, mutta Harry oli näkevinään tämän suupielen nykivän hieman ylöspäin ennen kuin tämä kääntyi takaisin muuttolaatikoiden ääreen.
”Joo, mutta on se mukava kuulla myös ääneen”, Harry vastasi Dracon kääntyneelle selälle, ja asteli Dracon luo takaapäin varovasti, kuin luihuinen olisi Koukkujalka, joka saattaisi kääntyä ja raapaista Harrya minä hetkenä hyvänsä. Harry laski kätensä Dracon hartioille, joka säpsähti kosketuksesta lähes huomaamattomasti. Kuitenkin niin, että vain ja ainoastaan Harry, joka tunsi Dracon täysin läpikotaisin, tiesi tämän juuri säpsähtäneen siten, mikä johtui vain ja ainoastaan yhdestä asiasta.
”Kuule”, Harry sanoi nyt äänellä, jonka oli madaltanut lähestulkoon kuiskaukseksi, alkaen hieroa samalla Dracon hartioita. ”Mitä, jos… Otettaisiin pieni tauko muuttopuuhista?”
”Ei me voida”, Draco sanoi myös matalalla äänellä, mutta samalla Harry tunsi luihuisen vaistomaisesti nojautuvan hänen kosketustaan kohti, vaikuttaen hyvinkin halukkaalta pienen tauon pitämiseen.
”Luulen, että se tekisi meille kummallekin hyvää”, Harry sanoi, jatkaen yhä hellivää hierontaliikettään luihuisen hartioilla.
”Mutta kun… Pitää pakata”, Draco yritti vielä, mutta voihkaisi Harryn löytäessä luihuisen heikon kohdan niskasta.
”Lupaan auttaa sinua juuri siten kuin tahdot”, Harry maanitteli, alkaen liikuttaa toista kättään alemmas Dracon vartaloa. ”Mutta ensin… Haluaisin palkita sinut uskomattomasta työstä, jota teet meidän tulevaisuuden eteen.”
”Uh huh”, Draco huokaisi samalla, kun Harry jo suuteli Dracon niskaa ja avasi tämän housun nappeja. ”Kerro lisää.”
”Mmh… Minä mieluummin näyttäisin”, Harry vastasi suudelmien seasta, pujottaen kätensä Dracon bokserien sisään, saaden Dracon vingahtamaan nautinnosta.
”Sängyssä ei ole yhtäkään muuttolaatikkoa”, Draco totesi jo raskaasti huohottaen.
”Hyvä huomio”, Harry vastasi ja näykkäsi Dracoa korvanlehdestä, mikä oli luihuiselle se viimeinen pisara. Draco kääntyi ja päätyi hukuttamaan Harryn intohimoiseen suudelmaan samalla, kun he kompuroivat tiensä muuttolaatikoiden keskeltä makuuhuoneeseen.
Jälkeenpäin kaksikon maatessa sängyssä sylikkäin, ei Harry muistanut enää, miksi oli alkuaankaan päätynyt valittamaan. Jouluhan meni lopulta oikein erinomaisesti, sillä olihan hänellä Draco. Sillä ei ollut väliä, vaikka jouluvalojen ja -kuusen sijaan heidän ympärillään olikin muuttolaatikoita, ja vaikka radion joululaulut hukkuivat alakerran naapurien metelöintiin. Sillä todellisuudessa Draco oli ainut asia, joka teki Harryn joulusta joulun.
”Draco?” Harry kuiskasi.
”Harry?” Draco kuiskasi takaisin.
”Kai sinä tiedät, kuinka kiitollinen olen sinusta?”
Draco oli hetken aikaa hiljaa.
”Hyvä”, tämä vastasi ja virnisti, ”niin sinun sietäisikin olla”.
Harry näytti kieltään.
”Olen minäkin”, Draco sanoi hetken hiljaisuuden kuluttua. ”Siis, kiitollinen sinusta. Ja varsinkin tuosta äskeisestä. Aika hemmetinmoinen joululahja. Enpä minä tänä jouluna muuta tarvitsekaan.”
Harry naurahti.
”Mukava kuulla, mutta… Luulitko sinä tosiaan, etten ole hankkinut sinulle mitään muuta joululahjaa?”
Dracon silmät pyöristyivät hämmästyksestä.
”Mehän sovittiin, ettei tänä jouluna mitään joululahjoja, koska me käytetään hemmetisti kaljuunoja uuden talon huonekaluihin”, Draco muistutti ja kauhistui sitten. ”Ei minulla ole mitään sinulle!”
”Mutta Draco, sinähän olet jo antanut kaiken minulle”, Harry totesi. ”Sinä olet hoitanut lähes koko pakkaamisenkin yksin. Olet urakoinut niin paljon, että missä välissä olisit edes ennättänyt ostamaan mitään joululahjaa? Kuule, sinä olet minun joululahjani. Älä siis pode huonoa omatuntoa.”
Harry suukotti Dracoa, joka hymyili hieman.
”En minä podekaan. Ei ole minun vikani, että eräs rohkelikko päätti jälleen kerran rikkoa sääntöjä”, Draco kiusasi leikkisästi ja sai Harryn kohottamaan kulmiaan.
”Haluatko sinä lahjasi vai et?”
”Tietenkin”, Draco vastasi virnistäen.
Viimein Harry johdatti Dracon takaisin olohuoneeseen, ja päästessään sinne, Draco henkäisi samantien ääneen. Sillä olohuone, vaikkakin yhä muuttolaatikoiden ympäröimänä, oli nyt myös täynnä jouluvaloja, jotka valaisivat huoneen tunnelmallisesti. Keskellä muuttolaatikoita oli myös katettuna heidän keittiönpöytänsä, ei ehkä täyteen jouluruokia, vaan sitäkin parempaa; nimittäin punaviiniä ja kaksi valtavaa pizzaa. Toinen niistä oli pepperonipizza; Dracon ehdoton suosikki, joka oli Dracosta paljon parempaa kuin yksikään jouluruoka.
”Mutta… Miten?” Draco henkäisi. ”Sinähän olit tuolla makuuhuoneessa kanssani kokoajan!”
Harry iski silmäänsä.
”Vaikka minä olenkin rohkelikko, enkä korpinkynsi, niin kuin sinä tapaat muistuttaa… Niin kyllä minullakin silloin tällöin leikkaa”, Harry sanoi ja osoitti päätään sormellaan. Draco tuijotti häntä hetken aikaa laskelmoivasti, miettien, kuka olisi voinut käydä heidän asunnossaan, koristella paikat ja poistua ilman, että he olisivat sitä huomanneet.
”Oljo?” Draco kysyi, ja Harry tuijotti häntä, kunnes huokaisi ja nyökkäsi.
”Oljo”, tämä myönsi raskaasti. Olisihan hänen pitänyt tietää, että Draco arvaisi. Draco nyökkäsi ja hymyili (unohtaen autuaasti sen, mitä ääniä Oljo oli visiitillään mahtanut makuuhuoneesta kuullakaan).
”Kiitos, Harry”, Draco sanoi ja suukotti avopuolisoaan poskelle. ”Tämäkin oli aivan ihana joululahja. Juuri sitä, mitä tarvitsin. Nyt, voidaanko me syödä? Minun vatsani huutaa tuoreen pepperonipizzan perään.”
Harry hymyili ja nyökkäsi.
”Tottakai me voidaan. Ja Draco… hyvää joulua”, tämä toivotti ujosti hymyillen. Myös Draco hymyili ennen kuin hän sulki Harryn tiukkaan halaukseen ja vastasi:
”Hyvää joulua, senkin tomppeli.”
Meldis:
Joulu muuttolaatikoiden keskellä kuulostaa kaamealta, toivottavasti se ei ole sitä oikeasti tai ainakin sait tähän purkaa tuntojasi. :D Sen sijaan itse saatoin samaistua tuohon meluaviin naapureihin ja kadehdin, kun taikaväki voi vain pistää hiljeinnysloitsuja ja kaikki on ok, vaikka ymmärtäähän sen, että sekin alkaa tuskastuttaa ajan myötä. :D Ja onhan omassa talossa muitakin hyviä puolia. ^^ Tykkäsin niin tästä arkisesta parisuhteen tunnelmasta, että voidaan kiistellä rauhassa ja piikitellä toista ilman, että se tarkoittaa maailmanloppua. <3 Draco tämmöisenä kodin hengettärenä oli aivan ihana.
--- Lainaus ---Samalla pieni kaksio olikin jo käynyt turhan ahtaaksi (lähinnä Dracon järkyttävän suuren ja jatkuvasti kasvavan vaatekokoelman takia).
--- Lainaus päättyy ---
Ihhih, rakastan sitä, kun Draco on obsessoitunut vaatteisiin. ^^ Voi näitä kahta, kun saivat muuttamisesta riidan aikaiseksi, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää, kun kyse on muustakin kuin uudesta asuinpaikasta ja siksi asiasta väittely menee tunteisiin. <3 Hauskaa, että Harry edelleen tekee ja sanoo ennen kuin ajattelee, ei ole ihan vielä niin aikuiseksi kasvanut. Tai ei sillä tavalla hauskaa, kun sai Dracon itkemään. :'') Tykkäsin, että Draco edelleen kutsuu Harrya sukunimellä, kun on ärsyyntynyt, ihanasti näkyy heidän historiansa tuossa pikkuisessa sanassa. ^^ Voi tiedän niin tuon tunteen, kun itkee, kun ärsyttää niin paljon! Ja vihaan sitä, kun sen luullaan johtuvan siitä, että on surullinen tai tunteita on loukattu, ei kun minä vain reagoin itkulla moneen asiaan. Onneksi Harrylta löytyi sen verran järkeä, että osasi rauhoittaa Dracon. ^^ Sovintoseksi on oikein hyvä tapa tuulettaa tunteita ja siihen päälle pepperonipizzaa, oi minäkin tahdon!
--- Lainaus ---”Kai sinä tiedät, kuinka kiitollinen olen sinusta?”
Draco oli hetken aikaa hiljaa.
”Hyvä”, tämä vastasi ja virnisti, ”niin sinun sietäisikin olla”.
Harry näytti kieltään.
--- Lainaus päättyy ---
Ihan Draco, rakastan, miten hänessä näkyy tällaisella sarkastisella (eikä välttämättä aidosti pelkästään sarkastisella) tavalla hänen omahyväisyytensä, samalla tavalla kuin tuo sukunimen käyttö toi heidän suhteensa taustaa mukaan tähän. <3
--- Lainaus ---”En minä podekaan. Ei ole minun vikani, että eräs rohkelikko päätti jälleen kerran rikkoa sääntöjä”, Draco kiusasi leikkisästi ja sai Harryn kohottamaan kulmiaan.
--- Lainaus päättyy ---
Höhö, no sepä, ei pääse rohkelikkokaan nahastaan mihinkään. ;D Thih, minäkin yritin olla ajattelematta Oljoa viereisessä huoneessa. ;D
Kiitos tästä, oli hirveän hauskaa lukea joulusta eri näkövinkkelistä! Toivottavasti joulusi sujuu muuttolaatikoista huolimatta! <3
valokki:
Olipas tämä herttainen ja fluffynen fikki, vaikka Meldiksen tavoin pakko sanoa, että muutto joulun aikaan kuulostaa melko ahdistavalta ajatukselta. :'D Toivottavasti pääset itse kuitenkin Harryn ja Dracon tavoin myös nauttimaan joulusta ja iloisista hetkistä, ettei koko joulu ja uusi vuosi mene muuttoon! :)
--- Lainaus ---”Niin. Kun sinä siis… Kun puhut yhteisestä tulevaisuudesta”, Harry totesi yhä hymyillen.
--- Lainaus päättyy ---
Voin hyvin kuvitella, että juuri muuton yhteydessä Harryn ja Dracon erot nousevat erityisen voimakkaasti esille, ja näen itsekin heidät juuri näin, että Draco on se järjestelmällisempi ja suunnitelmallisempi osapuoli, kun taas Harry spontaanimpi ja huolettomampi tällaisten arkisten asioiden suhteen. Erot selvästi loivat myös kitkaa pariskunnan välille, mutta onneksi ei silti mitään ylitsepääsemätöntä. Oikeastaan melkein päinvastoin, kun molemmat alkoivatkin puhumaan tunteistaan, suhteensa vakavuudesta ja, noh, tilanne kuumeni siitä sitten aika nopeasti. ;D
--- Lainaus --- Sillä olohuone, vaikkakin yhä muuttolaatikoiden ympäröimänä, oli nyt myös täynnä jouluvaloja, jotka valaisivat huoneen tunnelmallisesti. Keskellä muuttolaatikoita oli myös katettuna heidän keittiönpöytänsä, ei ehkä täyteen jouluruokia, vaan sitäkin parempaa; nimittäin punaviiniä ja kaksi valtavaa pizzaa.
--- Lainaus päättyy ---
Tällaiset pienet ja romanttiset arjen hetket ovat kyllä parhautta. ♥ Lopulta ei edes tarvitse keksiä mitään valtavan suurta ja hienoa, vaan ihan tällaiset tavalliset huomionosoitukset tekevät arjesta luksusta ja osoittavat, että toinen välittää (ja huomaa asioita, kerta Harry oli kiinnittänyt huomiota Dracon lempipizzaan).Ehkä tämä hetki auttoi molempia myös ymmärtämään toisiaan ja heidän välisiään eroavaisuuksia, jolloin on myös helpompi tulla puolitiehen vastaan jatkossa.
--- Lainaus ---Draco nyökkäsi ja hymyili (unohtaen autuaasti sen, mitä ääniä Oljo oli visiitillään mahtanut makuuhuoneesta kuullakaan).
--- Lainaus päättyy ---
Voi apua tämä mielikuva. ;D Ehkäpä vanhoilla kotitontuilla on samanlaisia vanhuuden vaivoja kuin vanhoilla ihmisillä, eikä Oljon kuulo näin ollen ole enää ihan parhaimmillaan...
Kiitos, tämä oli todella herttainen ja piristävä lukuelämys! :)
Claire:
Kiitos Meldis ja valokki mieltä lämmittävistä kommenteista! <3 Vastailen tällei yhteisesti teille molemmille, kun kommentoitte tuota mun muuttoani - siis pakkohan se on myöntää, ettei muutto todellakaan ole mitään mun lempipuuhaa (ja mä oon siinä mielessä ehkä just se meidänkin suhteen Harry, kun mun mies taas puolestaan Draco, mitä oon nyt tässä parin viikon aikana huomannut meidän eroavaisuuksien suhteen tän pakkailun kanssa :D) mutta eiköhän tämä odotus palkita ja toivon mukaan ei sitten enää pitkään aikaan tarvitse tehdä muuttoa tämän jälkeen! ;D Onneksi jouluaattona pääsee vähän muihin maisemiin (siis viettämään porukoiden kanssa), niin ei sentään itse joulun pääpäivää tarvitse viettää muuttolaatikoiden keskellä. :D Eli kyllä tämä tästä!
Mutta joo, sitten teidän ihaniin kommentteihin ficistä;
Meldis, ihana kuulla, että tykkäsit lukea vähän tämmöisestä arkisemmasta/vakiintuneemmasta Harrysta ja Dracosta ja Dracosta kodinhengettärenä (ja vaatteisiin obsessoituneena ofc ;D)! Tohon hiljennysloitsuun liittyen, niin eikö, kuinka kätevää olisi, että kerrostalonaapurien metelöinnit saisi yhdellä sauvan heilautuksella hiljennettyä ihan oikeassakin elämässä - eikä turvautua patterien hakkaamiseen :D Okei siis en tarkoita, että mun nykysetkään naapurit oikeasti ihan noin hirveitä olisi, että pitäisi jatkuvasti pattereita hakata, mutta joinakin satunnaisina arkiöinä, kun on pitänyt saada nukutuksi töitä varten ja opiskelijat ovat bailanneet alakerran rapussa järkyttävällä volyymilla, on kyllä ollut pakko turvautua tähän äärimmäiskeinoon :D Suosittelen kyllä lämpimästi, jos siellä sunkin naapurissa sattuu olemaan samankaltaisia yöbailaajia! silläkin uhalla, että nyt kuulostan siltä naapurin valittavalta mummolta, vaikka ei siitä ole kuin pari vuotta, kun mä olin itsekin opiskelija
Mutta siis ihania huomioita sinun kommentissa muutenkin, niitä oli ilo lukea <3 Ja joo siis mainittakoon vielä, että täällä sama "vika", että välillä kun ärsyttää kovaa ja on vihainen, niin alkaa vain itkettämään, ja sitten ärsyttää vielä enemmän, varsinkin jos toinen luulee, että itkee surusta / siksi, että sattuisi tms, vaikka asia ei ole ollenkaan sillä tavalla. :D Kiitos kivasta kommentista ja tsempeistä muuttoon, ihanaa joulua sinnekin! <3
valokki, mäkin olen aina jotenkin ajatellut Dracon suunnitelmallisemmaksi (ehkä jollain tapaa myös perfektionistiksi) ja Harryn sitten vähän sellaiseksi huithapeliksi tällaisten asioiden suhteen, hauska kuulla, etten ole yksin tällaisen mielikuvan kanssa :D Ja niin ihana kuulla, että tykkäsit tuosta Harryn arkisesta (mutta silti ajattelevaisesta) huomionosoituksesta Dracolle! <3 Tällee side note, mutta mietin ficciä kirjoittaessani, että pitäisikö yllätyksen olla joku jouluisempi (tai ihan vaan esim. keksiä jokin Dracon lempijouluruoka tuon pizzan sijaan), mutta jotenkin sitten ajattelin, että tällaisesta vähän arkisemmasta joulusta ja arkisemmasta yllätyksestä olisi kiva kirjoittaa vaihteeksi. Ja tuohon ehkä liittyi myös hieman se, että ollaan miekkosen kanssa sovittu, että meidän uuden vuoden juhla tulee olemaan se, että syödään muuttolaatikoiden keskellä pizzaa (se nyt toki on sitten uusivuosi eikä joulu mutta anyways sieltä lähti siis tuo ajatus myös Dracon pepperonipizzaan ;D).
Ja siis joo, mulla oli hauskaa itselläkin, kun kirjoitin Oljoa viereiseen huoneeseen - toivotaan tosiaan, että hällä olisi vanhuuden vaivana tuo huono kuulo ;D Onneksi Dracokin myös unohti autuaasti tuon pienen yksityiskohdan, että Oljo oli viereisessä huoneessa. Harry puolestaan, joka koko yllärin oli Dracolle oli suunnitellut, ehkäpä sitten, hm, nautti ajatuksesta "sivustakuulijasta"? Okei apua, nyt menee jo yölliseksi sekoiluksi, minäpä lopetan spekuloinnit tähän ennen kuin karkaa mopo käsistä ;D Kiitos paljon piristävästä kommentista ja ihanaa joulun odotusta! <3
Larjus:
Onpas kiva kun sait inspiraatiota ficiin tosielämästä :) Niin sitä käy itsellekin aina toisinaan. Toivottavasti joulusi muuttolaatikoiden ympäröimänä sujuu mukavasti ja leppoisasti.
Pelkkä muuttokin on helposti enemmän tai vähemmän kaaosta, ja voin vain kuvitella, mitä se on kaikkien joulujuttujen aikaan! Sellainen stressaa varmasti melkeinpä ketä tahansa. Ei siis mikään ihme, että Harrylla ja Dracolla on vähän kärsivällisyys koetuksella ja pinna kireällä, he ovat muutenkin joissain asioissa aika vastakohtia ja erimielisyyksiä riittää. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ehdi äityä miksikään suureksi kun kuuluu jo ensimmäinen anteeksipyyntö ja Harrya hymyilyttää. Dracon ensireaktio siihenkin on kyllä täysin ymmärrettävä, ärsyttäis muakin.
--- Lainaus ---”Niin. Kun sinä siis… Kun puhut yhteisestä tulevaisuudesta”, Harry totesi yhä hymyillen.
--- Lainaus päättyy ---
Awww ♥ Kyllähän yhteinen tulevaisuus ja siitä puhuminen laittavat asiat kokonaan uusiin mittakaavoihin.
--- Lainaus ---”Sängyssä ei ole yhtäkään muuttolaatikkoa”, Draco totesi jo raskaasti huohottaen.
--- Lainaus päättyy ---
XD
--- Lainaus ---Toinen niistä oli pepperonipizza; Dracon ehdoton suosikki,
--- Lainaus päättyy ---
Se on minunkin ehdoton suosikki! Ai että, nyt kun saiskin pepperonipizzaa... 🤤🤤 (sanon minä joka just söi päivällistä ;D)
Kiitos tästä todella mukavasta lukukokemuksesta ♥
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta