Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Varsin rujoa parisuhde-elämää | K11 | Sirius/Severus | parisuhdedraama

<< < (2/3) > >>

Thelina:
Tätä paritusta en muistaakseni ole lukenutkaan aikaisemmin, tai ehkä jonkin yksittäisen tekstin kyllä. Sopii kyllä mainiosti sellaiseen enemies to lovers -kuvioon, jonka tunnelma paistaa hyvin läpi kaksikon sanailussa ja toisaalta hurjassa kiihkeydessä.

Oli ihanaa ajatella, että kumpikin on saanut elää kaikkien tapahtumien jälkeen ja nyt ollaan yhdessä menossa Lilyn nimiäisiin! Tuo oli jännästi kuvailtu, että Sirius häilyi ihmis- ja animaagimuotojensa välillä. Tämän kaksikon parisuhde-elämään voi hyvin kuvitella kuuluvan helliäkin hetkiä, joiden vastapainoksi sitten taas on paljon rajumpaakin menoa ja sanailua, mitä olit tosi hyvin keksinyt tähän tekstiin. Ihan huikeaa, että rouva Musta oli muutettu ullakolle ja sai todistaa poikansa ja Severuksen suhdetta omin silmin (tosin en uskalla ajatella, miten tarkalleen Sirius asian esitti). Kiitos, tämä oli hyvä teksti!

Kelsier:
Eveliina L: Ehkä ajattelin, että Severus oli kuitenkin paljastanut muistonsa Harrylle ja vaikka tämä ei sitten kuollutkaan, niin Harry oli niin liikuttunut muistoista, että halusi nimetä Albuksen hänen mukaansa joka tapauksessa. Kiitos kommentistasi! :-*

Thelina: Etenkin ficeissä minulla on sellainen olo, että Sirius oli kelmeistä se, jolle muuttuminen oli kaikkein helpointa. Siksi hän pystyisi nyt aikuisena ihan kirjaimellisesti häilymään jopa jossakin välimuodossa. Sirius esitti asiansa tietysti suutelemalla puoliveristä miesystäväänsä varsin kiivaasti. Kiva, kun kommentoit! :-*

Sanderra:
Oii, Sirius/Severus on yksi ainaisia suosikkejani, vaikka siihen törmääkin melko harvoin! Tästä välittyi oikein hyvin juuri ne elementit, jotka tekevät parivaljakosta niin mielenkiintoisen; kaikki on niin hankalaa ja rujoa ja rajua ja ikuista sanaharkkaa ja silti he kuitenkin jotenkin pohjimmiltaan oppivat välittämään toisistaan  ::)


--- Lainaus ---Sirius mulkoili häntä ja kiersi kämmenensä hänen lanteilleen. ”Vihaan sinua paskahousu-Kalkaros. Niin paljon, että jos en rakastaisi yli kaiken, niin löisin sinua nyt keskelle naamaa.”
--- Lainaus päättyy ---
Tähän kiteytyy hienosti juuri se kaksikon keskinäinen dynamiikka  ;D

Tosi jännä ajatus tuo Thelinankin mainitsema häilyminen ihmis- ja animaagihahmon välillä! Omissakin mielikuvissani animaagius käy Siriukselta luontevasti ja helposti, joten ehkä tiukan paikan tullen koko olomuoto saattaa vähän heittelehtiä vaihtoehdosta toiseen  :D


--- Lainaus ---”Piskiseni, minä aion pystyä istumaan Pottereilla."
--- Lainaus päättyy ---
Hihii, rujoa parisuhde-elämää tosiaan!

Ja lopuksi saatiin vielä näpäytettyä vintillä homehtuvaa Walburgan muotokuvaa, äiti parka, mitä onkaan joutunut todistamaan  ;D

Kiitos tästä <3

Kelsier:
Sanderra: Äiti-parka ei ainakaan tällä kertaa joutunut minun mielikuvissani todistamaan mitään intohimoista suudelmaa kummempaa. Kiitos, kun kommentoit! :-*

Meldis:
Halusin valita arpajaisiin jotain oman mukavuusalueeni ulkopuolelta ja tällä oli hupaisalta kuulostava nimi. :) Enkä pettynyt! Olipas kivaa lukea ficci, missä Sirius ja Severus molemmat elävät ja mitä se tarkoittaa tulevaisuudessa. Enpä ollut ajatellut, että Severukselle olisi merkityksellistä, että Harry nimeää tyttärensä Lilyksi. Kuulosti jotenkin hauskan nostalgiselta, kun Severus kutsui Jamesia riiviöksi. :D Joskin oikein Siriukselta puolustaa Jamesia, en uskoisi, että hän kuuntelee kenenkään sanovan noin kummipoikansa lapsesta, olkoon taustalla kuinka läheinen suhde tahansa. Altais huomauttikin, että mitähän Severus tuumaa Albuksen toisesta nimestä. ;D

Oih, tämä kiusaaminen ja rakastava vittuilu oli koko tekstin helmi. Heti alusta tykästyin heidän kemiaansa, kun Severus käytti Siriuksesta sukunimeä suuttuessaan tälle. Siinä on aina jotain hellyyttävää ja hilpeää, kun parisuhteen osapuolet kutsuvat toisiaan sukunimellä, varsinkin silloin, kun ollaan suuttuneita toiselle. :D Sirius oli ihana, kun halusi varmistaa, että Severus olisi valmis lähtemään nimiäisiin. Tuntui jopa, että hän kehui heti alkuun, miltä tämä näyttäisi huivin kanssa, jotta saisi tämän paremmalle tuulelle ennen kuin kysyisi vaikeasta aiheesta. Vaikka se ei sitten toiminut, kun hän ajatteli, kun Severus vastasikin happamasti. :D Uhh, olen löytänyt uuden rakkauden jälleennäkemisseksiin, joten huomio siihen miellytti. Erinomaista, että molemmat huolehtivat, että jäljet siitä olivat kuitenkin peitettävissä ulkopuolisilta. ;)


--- Lainaus ---Severus olisi voinut vannoa, että Sirius häilyi sillä hetkellä ihmis- ja animaagimuotojensa välillä, sillä tämä osasi koirana ilmaista myötätuntoa paremmin kuin miehenä koskaan.
--- Lainaus päättyy ---

Voin niin kuvitella tämän, se, kun koira jotenkin onnistuu näyttämään epäröivältä ja niin näen, että Sirius osaisi tehdä sen paremmin koirana. :D


--- Lainaus ---”Piskiseni, minä aion pystyä istumaan Pottereilla. Et siis pääse jyystämään minua viideksi minuutiksi. Sen sijaan menet vaihtamaan tuon kaamean asuntekeleesi. Tiedän, että sinulla on siistimpikin.”

Sirius lähti mutisten jotain sen tapaista kuin kyllä äiti.

”Minä en ole sinun äitisi, Musta!” Severus huusi hänen peräänsä.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä sanailu! Tekisi mieli nostella enemmänkin, mutta sitten kommentti olisi pelkkää lainausta. Piskiseni on tosi herttainen ja kuulostaisi muussa kontekstissa ilkeältä, mutta Severuksen rakastavana vittuiluna se kuulostaa juuri oikealta ja siihen perään samoin Siriuksen äitittely ja lopulta Severukselta keitti yli. ;D Tuntui todella, että heidän rakkauden kielensä on toiselle pään aukominen. Tykkään niin heidän välisestä dynamiikasta ja Severus vielä lohduttaa Siriusta, kun ei ehdi pikaiselle, että voivat mennä haistattamaan paskat tämän äidille. Todellista rakkautta. :D
Kiitos tästä, oli erinomainen lukukokemus!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu