Kirjoittaja Aihe: Musta kaljuuna | K-11 | synkkä draama | Peter/Remus | mikroja | 3/x  (Luettu 1237 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 654
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: synkkä draama
Paritus: Peter/Remus
Yhteenveto: Kuvaa aikaa ennen ja jälkeen, kun Peter siirtyy pimeän puolelle
Haasteet: Spotify Wrapped II (Billie Eilish – bad guy), Otsikoinnin iloja II (väriotsikko) ja Mikroficci-haaste #2

A/N: Sain idean tuosta biisistä. Mietin, kenestä pahiksesta olisi mielenkiintoista kirjoittaa. No, Peteristä tietysti. Remus tuli vähän jälkiajatuksena. Tämä paritus on kiinnostanut minua kuitenkin jo pidempään. Koin mikromuodon helpoimpana tapana lähestyä itselleni vieraampia hahmoja. Toivottavasti joku lukee ja tykkää!



MUSTA KALJUUNA

Kesä 1979


1 (42 sanaa)

Tupakansavuisessa pubissa on ahdasta ja äänekästä. Peter istuu nurkkapöydässä piilossa kaikkien katseilta. Hän hypistelee pronssista sulmua. Se on yhtä pieni ja mitäänsanomaton kuin hänkin.

Peter puuskuttaa tunkkaista ilmaa, hikoilee ja miettii, voisiko sulmusta tulla kaljuuna. Voimakas ja huomattava. Joku, jolla olisi merkitystä.



Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 654
2 (64 sanaa)

Äiti ei kysy Peteriltä, mitä hänelle kuuluu. Ei äitiä kiinnosta. Äiti kyselee vain Jamesista ja Siriuksesta. Joskus Lilystäkin. He ovat sellaisia ihmisiä, joita äiti ihailee pyyteettömästi.

Peter on pettymys. Heikkolahjainen. Kömpelö. Ruma. Äiti ei edes katso suoraan Peteriin, kun he puhuvat. Äidin katse viistää seinillä, jonne on ripustettu heidän sukunsa merkkihenkilöitä. Hekin katsovat Peteriä nenänvarttaan pitkin.

Peter tietää, ettei hän ikinä pääse tuolle seinälle.

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 654
3 (69 sanaa)

Remuksen asunnossa on nuhjuista. Hänellä ei ole juuri lainkaan huonekaluja. Teekin on laihaa. Peter juo kuitenkin.

”Oletko saanut töitä?” Peter kysyy, vaikka näkeekin jo vastauksen Remuksen laihasta ja lannistuneesta olemuksesta.

”En kuule hakemistani paikoistani ikinä takaisin. Miksiköhän”, Remus toteaa ja virnistää ivallisesti. Peter tietää, että hänen pitäisi tuntea suuttumusta ja myötätuntoa Remuksen puolesta, kuten kunnon ystävä.

Sen sijaan Peter on hyvillään, ettei hän ole tämän kiikkerän pöydän ainoa surkimus.