Nummelan ponitalli: Outoa (S, raapale)

[StarLight123]

Nimi: Outoa
Kirjoittaja: StarLight123
Ikäraja: S
Fandom: Nummelan ponitalli
Paritus/Hahmot: Siru Kantola, Repe Jussila/Kikka Lahti
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Merja Jalolle.
Yhteenveto: Sirun pohdintaa.

Outoa

Se oli outoa.

Oli outoa nähdä Kikka ja Repe yhdessä. Tai, no, oli hän siihen tavallaan jo tottunut. Olivathan he olleet ystäviä vuosia.

Siru oli seurannut kaksikon kissa ja hiiri -leikkiä lähempää ja kauempaa niin pitkään, että oli uskonut leikin jatkuvan aina. Siksi kai hänellä oli nyt niin outo olo.

Siru katsoi, kun Repe otti Kikan syliinsä ja vaimensi tämän heleän naurun suudelmalla. Hän käänsi katseensa pois. Tällaiset hetket vain muistuttivat häntä siitä, että hän oli menettänyt mahdollisuutensa, eikä uutta tulisi.

Silti Siru ei voinut antaa menneiden olla. Toivon kipinä sinnitteli hänessä yhä, vaikka kaikki hänen ympärillään käski unohtaa.

Outoa.

[Pahatar]

Olipa tämä kiva löytö, kun en ole ikinä ennen törmännyt Nummelan ponitalli -ficciin. Luin aikoinaan kyllä innolla noita kirjoja, ja oikein hyviä ne olivat ja sen vuoksi vieläkin ihan hyvin muistissa, vaikka siitä onkin jo aikaa.

Repe/Kikka on loistava pari, jonka välillä oli jännite koko ajan, vaikka Repellä olikin se tyttöystävänsä, ja vähän harmitti, kun pari ei sitten koskaan tainnut päätyä yhteen kirjoissa. Onneksi on ficcimaailma, ja tässä olikin toteutettu se, mikä kirjoista jäi puuttumaan. Mielenkiintoinen näkökohta, kun heitä katsotaan entisen tyttöystävän kannalta, ja varmasti se tuntuu juurikin oudolta, kuten tässä todettiin. Olisi varmaan aina hyvin outoa nähdä entinen rakastettunsa jonkun toisen kanssa, ja oikeassa elämässä olisikin ehkä parasta, ettei joutuisi sitä näkemään. Pakkohan se oli kuitenkin nähdä, kun tässä näillä kolmella oli edelleen yhteinen harrastus eli hevoset. Pahinta olisi varmaan juuri tässä kuvattu tilanne, että kaipaisi edelleen entistä poikaystäväänsä ja joutuisi katsomaan tämän uutta onnea ja suremaan sitä, mitä ei enää ollut.

Tämä raapale oli kiva, ja kertoi lyhykäisyydessään paljon, niin kuin raapaleen kuuluukin. Ja vaikka tämä oli hyvin toimiva juuri tällaisenaan, vähän harmitti, kun tämä oli näinkin lyhyt, sillä tästä parista ja kolmiodraamasta olisi ollut kiva lukea pidempäänkin. Kiitos joka tapauksessa tästä, toivottavasti kirjoitat lisää!

[Altais]

Voi miten hauska löytö tämä olikaan! Lukaisin tämän ekan kerran joskus aikaisin aamulla herättyäni, sitten nukahdin vielä ja uudelleen herätessäni ajattelin, että näin unta siitä, että täällä oli Nummelan ponitalli -ficci.  Mutta sitten se olikin oikeasti täällä, aivan parasta! Niin kuin Pahatar, myös minä tykkäsin hirnuisesti lukea Nummeloita tietyssä kohtaa elämääni. Ahmin joskus kauan sitten kaikki siihen asti ilmestyneet Nummela-kirjat. Itse asiassa tulee ihan nostalginen kesälomafiilis, kun alakouluikäisenä juuri kesäisin kannoin niitä kasoittain kotiin lähikirjastosta.  En ole kyllä minäkään koskaan aiemmin törmännyt niistä kirjoitettuun ficciin, mutta olisin tosi iloinen, jos innostuisit kirjoittamaan niitä lisää.

Minustakin Kikka/Repe on ihana paritus, ja aikanaan aina elättelin toiveita, että ne päätyisivät yhteen. Siksi heistä kirjoitettu ficci onkin ihan huippu. Sirun hahmo on mielessäni jäänyt hiukan enemmän hämärän peittoon, pitäisikin ehkä lukaista joskus pari kirjaa muistin virkistämiseksi. Mutta niinhän se taisi olla, että melkein kaikki tallin tytöt olivat lätkässä Repeen, ellen väärin muista.  Kiitos tästä sunnuntaiaamun piristyksestä!

[Larjus]

Täällä kans yksi, joka on posiitivisesti yllättynyt ja ilahtunut siitä, että tästäkin kirjasarjasta joku on kirjoittanut ficin! Mulla ei kyllä ole käytännössä yhtäkään muistoa tästä kirjasarjasta, vaikka kyllä mä lapsena jokusen näitäkin luin (tuli muutenkin luettua paljon heppakirjoja), mut eipä se haittaa, nostalginen olo iski joka tapauksessa.

Raapalemitta toimi tässä hyvin, ja tykkäsin myös outo-sanan toistumisesta. Eipä tuota Sirun olotilaa varmaan sen tarkemmin kuvata Hankala tilanne kyllä tuollainen, että tietää, että pitäisi unohtaa ja päästä yli menneestä, mutta eihän se niin vain onnistu. Varsinkin, kun sitten talleilla asianomaisia kuitenkin näkee. No, eiköhän asia jollain tavalla lopulta ratkea (pakkohan sen on, koska Siru joutuu joka tapauksessa tekemään valintoja, koska aikaa ei voi pysäyttää tai elää jossain tyhjiössä). Oon samaa mieltä Pahattaren kanssa, että tästä kolmikosta lukis mielellään lisää. Mahdollisuuksia ainakin olis vaikka mihin.

[StarLight123]

Suuri kiitos kaikille kommenteista! Ne toivat ison hymyn huulille.

Pahatar: En osaa sanoa muuta, kuin että tiivistit hyvin tunnelman, jota tällä tekstillä tavoittelin. Naulankantaan. Ja ihana, että tykkäsit! Lisää on suunnitelmissa, mutta jää nähtäväksi, tuleeko niistä suunnitelmista koskaan mitään konkreettista. Kirjoittamisessa vaikein asia tuntuu olevan se itse kirjoittaminen…

Altais: Et tosiaan nähnyt unta. Minäkin olen aikoinani Nummela-kirjoja raahannut kassikaupalla kirjastosta kotiin ja sitten marissut, kun olin nekin lukenut loppuun… Niin kuin kerroin Pahattarellekin, lisää on suunnitteilla, mutta saa nähdä. Kikka/Repe on kyllä suloinen pari. Siru jäi itse kirjoissakin sivummalle. Jos Sirusta haluaa lukea enemmän, niin ensimmäisinä tulevat mieleen Finnholmin kirous ja Rautahevonen, joissa Sirun tarina on enemmän keskiössä. Ja Repeltä ei ainakaan ihailijoita puuttunut. Tittahan se taisi vaihtaa ihan tallia, jotta pääsisi Repen vaikutuspiiriin. Hieno homma, jos sain paremmalle tuulelle!

Larjus: Heppakirjat olivat SE JUTTU silloin pienempänä. Kiva, että tykkäsit toistosta! Siitä tämä ficci sai oikeastaan alkunsa. Halusin käyttää juuri outo-sanaa jonkinlaisena tehokeinona, ja Siru-parka joutui kohteeksi... Mielestäni tämä kolmikko on dynamiikkansa puolesta täydellinen erilaisten ”kolmas pyörä”-tilanteiden tutkiskeluun, joten inspiraatiota kirjoittamiselle löytyy kyllä. Pidän sormia ristissä, että saan vielä jotain tuotettuakin.