Originaalit > Pergamentinpala

Tuoksuvien tuulien kaiho | K-11 | soft cottagecore lyhäreitä | 3/?

(1/2) > >>

Anni Katariina:
Nimi: Tuoksuvien tuulien kaiho
Ikäraja: K-11
Fandom: Originaali
Tyylilaji: soft cottagecore, lyhärit, tunnelmoiva
Yhteenveto: tunne vaniljakahvin aromaattinen tuoksu nenässäsi / hengitä syvään / kaikki tulee menemään hyvin
Haasteet: Lohtutekstihaaste

Soittolista:

Kiki's song (Mree)
If I could ride a bike (Chevy & Park Bird)
Love song (Anja Kotar)
Vanilla (Sunset Rollercoaster)
Love can do (Jim and the Povolos
Feel the same (Jim and the Povolos)
Somewhere only we know - (Keane)
So this is love (Ilene Woods, Cinderella's Song)
Beautiful now (Zedd ft. Jon Bellion)
Rewrite the stars (Zac Efron, Zendaya)
Unconditionally (Katy Perry)
Wildest Dreams (Taylor Swift, Taylor's Version)
Scars to your beautiful (Alessia Cara)
a dream is a wish your heart makes (Lily James)
Lavender's blue (Nursery Rhymes 123)
is that alright? (Lady Gaga)


Osat:

1. Toukokuussa saaristossa, S
2. Lokakuussa saaristossa, S
3. Helmikuussa saaristossa, S

Anni Katariina:
1. Toukokuussa saaristossa

Viimeisetkin jäät lähtivät viimein kokonaan kun kirsikka ja omena puhkesivat kukkaan. Uskalsimme pitkäksi venyneen alkujännityksen jälkeen katsella aamuvarhaisella peuran kanssa toisiamme silmiin oikein läheltä. Saat anteeksi että söit kevätkukkani, sillä mitä sinä luonnollesi mahdat sen enempää kuin minä omalleni.

Kun näin ensimmäiset sitruunaperhoset, vaihdoin viherkasvien mullat ja ruukut. Leivoin sitruunavaniljaleivoksia. Join kahvia kanssasi verannalla ja kuuntelin aaltoja, suhinaa, laulua, huminaa.

Suloinen odotuksen tunne rinnassa, tieto siitä että kaikesta huolimatta kesä saapuu taas hiljalleen.

hiddenben:
Olipa tämä ihastuttava lyhyt teksti! Tavoitat kyllä täydellisesti cottagecoren tässä tekstissä ja lohdullisuus on sitä kautta vahvasti läsnä, tämä teksti lämmitti sydäntäni kovin pilvisenä iltana :) Tästä muistui ennen kaikkea mieleen Eeva Kilven Punainen muistikirja, jonka luin aiemmin tänä vuonna. Siinä kirjailija on mökissään ja tarkkailee ulkona olevia peuroja, jutustelee niiden kanssa, seuraa niiden liikkeitä ja kirjaa sen kaiken muistiin. Tässä tekstissä on läsnä tuo sama tarkkaavaisuus - ja peura, tietenkin!

Pidin valtavasti siitä, että tässä luonto ja kevään merkit ohjaavat sitä, mitä ihminen tekee. Tuo Kun näin ensimmäiset sitruunaperhoset, vaihdoin viherkasvien mullat ja ruukut on ajatuksena niin ihana, että luonto antaa merkin, kun on oikea aika tehdä jotain. Myös sitruunavaniljaleivokset kuulostavat ihanilta ja nyt tekeekin mieli leipoa jotain raikasta ja makeaa ja nauttia se ulkona auringossa jonkun rakkaan ihmisen kanssa!

Tämän ensimmäisen tekstin ihanuus onkin juuri sen tunnelmassa ja mielikuvissa, joita se herättää. Ihana aloitus tälle sarjalle, toivottavasti osia tulee vielä monta lisää ♥ Kiitos tästä!

Thelina:
En olekaan aikaisemmin kuullut cottagecore-genrestä, mutta se sopii kyllä makuuni erittäin hyvin! Tämä sopi viikonlopun tunnelmiin ihanasti, kun omalla pihalla ja lähiympäristössä huomaa päivä päivältä enemmän kukkia ja kasveja. Peuran kohtaminen oli hienosti kuvattu ja pidin myös siitä, miten monenlaisia sävyjä aaltojen ääniin tuli tuossa lauseen lopussa: suhinaa, laulua, huminaa. Pienet kotityöt, leipominen ja kahvinjuonti tuntuvat arkisilta, mutta merkityksellisiltä, kun kertoja jakaa ne jonkun toisen kanssa. Hymyilyttävä teksti, kiitos tästä ja lisää toivon minäkin!

Anni Katariina:
Kiitoksia paljon kommenteistanne hiddenben ja Thelina. ♥ Tällainen cottagecore on minulle ihan uutta, mutta tunnelmoinnissa sentään jotakin tuttua. Toivottavasti teille maistuu myös tällainen pieni syysteksti. :3


2. Lokakuussa saaristossa

Vene keinuu enemmän kuin aikoihin, mutta kala silti syö. Syksyn lehdet leijailevat veteen asti, ja haluaisin jollakin alkukantaisella tavalla hypätä niiden mukana. En tee sitä, sillä Jaakko on heittänyt jo kivensä, enkä halua vilustua.

Rannalla poimin maahan pudonneet punaposket ja herukat. Ulkona tuoksuu suolavesi ja maatuvien lehtien miellyttävä kakofonia täyttää aistini.

Kaukaisuudessa laahaa laiska ukkonen, peltikatto rapisee sateessa.

Sisällä sytytän takan ja puhallan loimuihin hyppysellisen kanelia ja ruusupippuria lämmittämään henkeä.

Yön pimeydessä näkyy jo kirkkaita tähtiä, minkä vuoksi rakastankin syksyä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu