Surkeiden raapaleiden sarja/ K-11/ Kokoelma raapaleita/Uutta 23.5.2022

[Bebe]

Raapalaiden kirjoittamisessa on se oma hohtonsa ja mieleni tekee niitä useammin kirjoitella. Tyhmältä tuntuisi tosin tehdä jokaiselle sadan sanan raapustukselle oma topikinsa, joten kokoan tänne tulevia raapaleitani. Ikäraja saattaa nousta, mutta lähdetään nyt sallitusta liikkeelle.

Toivottavasti pidätte näistä.


Disclaimer: Raapaleissa olevat hahmot sekä paikat ja sun muut kuuluvat J.K.Rowlingin luomuksiin. Minä en saa näistä minkäänlaista aineellista palkkiota tahi hyvitystä.
Ikäraja: K-11 tällä hetkellä korkein.

[Bebe]

Ficin nimi: Kolme kutsua Lilyn ja Jamesin häihin
Ikäraja: Sallittu
A/N: Pitkästä aikaan päädyin ficiä kirjoittamaan ja mikäs sen parempi aloitella kuin ihanilla raapaleilla <3
Idea on napattu Kolme kertaa kun... III- haasteesta



Petunia Dursley


Norsunluun valkea kirjekuori lepäsi postilokerossa. Pitkät, hoikat sormet kurottautuivat ottamaan sen varovaisesti esiin uteliaiden silmien alle, jotta saatettiin lukea sanat, "Herra ja Rouva Dursley".

Ensin hän luuli, että se oli kutsu hienoon juhlaan. Sellaiseen, johon pukeuduttiin iltapukuun ja jossa tapasi monia tärkeitä ja arvovaltaisia henkilöitä. Petunian silmät kiiltelivät innosta, sillä hänen mielessään avautui suora väylä sisäpiireihin.

Nainen tarttui paperiveitseen ja ujutti sen kärjen kirjekuoren reunan alle. Kirjekuori avautui siististi ja uteliaat sormet hapuilivat kutsua sen sisältä. Naama venähti, kun ensimmäiset sanat oli luettu. Kutsu se oli, mutta tapahtuma ei ollut lainkaan mieluinen. Typerä Lily.

Ääntäkään päästämättä putosi kutsu paperikorin pohjalle.



Sirius Musta


Illalla kotiin tullessaan Sirius Musta potkaisi kenkänsä eteisen nurkkaan ja takki lensi huolettomasti nojatuolille lojumaan. Päivän posti tiputettiin keittiönpöydelle odottamaan vielä hetken ennen kuin sitä ehdittäisiin tarkemmin tutkimaan.

Leveä, iloinen virnistys levisi miehen kasvoille, kun hän avasi erään kirjekuoren ja kutsu ilmestyi sen sisältä. Tätä hän olikin ehtinyt odottaa jo muutaman tovin.

Olihan Sirius toki jo aikasemmin saanut tietää, että James menisi naimisiin. Hän oli saanut tietää siitä ensimmäisenä, sillä olihan hän sentään tuleva bestman. Mutta kutsun saaminen konkretisoi asiaa vielä enemmän ja nyt oli varmaa, ettei James uskaltaisi enää siirtää häitään. Ei enää nyt, kun kutsut oli jo lähetetty.



Severus Kalkaros


Pimeän tultua Severus istui yhä keittiönpöydän ääressä. Hän vain tuijotti eteensä ja puristi kädessään valkeaa paperinpalaa. Välillä nyrkissä ollut käsi tärisi, aivan kuin mies olisi taistellut jotain tunnetta vastaan, joka jo hetken päästä meni ohi.

Ennen oli Severus rakastanut Lilyä. Katsellut tyttöä ja toivonut, että hän saisi olla se onnellinen mies, jota kohti Lily jokin päivä astelisi kirkon keskikäytävää pitkin. Se, jonka kanssa Lily vanhenisi ja harmaantuisi.

Toisin kuitenkin kävi. Lily löysi elämäänsä toisen prinssin jota rakastaa. Niin oli jäänyt Severuksen rakkaus vain puolikkaaksi. Hän oli puolikas prinssi, aina.

Ote herpaantui paperin ympäriltä ja kyyneleet alkoivat valua hiljalleen pitkin poskia.

[maigaro]

Olipas kivoja raapaleita

Jokasessa noista tuli kunkin hahmon ajatusmaailma esiin. Oli hyvin petuniamaista toivoa kutsua hienoihin juhliin ja samalla sisäpiireihin ja pettyä kun kutsu olikin vain siskon häihin. Sirius sen sijaan oli iloinen kutsustaan ja Severus taas surullinen.

Kiitokset kivoista pätkistä

[Herkkuoone]

Ooh! Raapaleita!

Tykkäsin kovasti tästä ideasta ja varsinkin siitä, miltä suunnalta olit lähtenyt sitä kohtaamaan. Hahmot, jotka kutsun häihin saavat ovat hyvin ennalta-arvattavia: sisko, bestman ja lapsuusajan ystävä, mutta hahmot ovat luonteeltaan hyvin erilaisia ja tunneskaala ei rajoitu vain yhteen osaan, iloon tai suruun, vaan löytyy lähes kaikkea siltä väliltä. Tämä korostaa loistavasti sitä, miten erilaiset ihmiset voivat suhtautua niinkin päinvastaisilla tavoilla samaan asiaan.

Henkilöiden reaktiot ovat hyvin IC-mäisiä ja voin hyvin nähdä sieluni silmin Petunian haaveilemaan kutsusta hienoihin, hienoihin juhliin, mutta putoavan sitten rajusti takaisin maan pinnalle, kun ymmärtää, että kutsu onkin vain kutsu siskon häihin. Tämä reaktio myös korostaa hyvin sitä, miten erikoinen Lilyn ja Petunian katkeruuden varjostama sisaruussuhde on: Petunia ei pysty iloitsemaan siitä, että hänen sisarensa menee naimisiin, vaan on pettynyt, kun kutsu ei ollutkaan käyntikortti sisäpiireihin. Lily-parka. Ei taida sisko saapua todistamaan hääjuhlaa. :<

Hihittelin Sirius-raapaleessa tuolle "nyt oli varmaa, ettei James uskaltaisi enää siirtää häitään."-kohdalle. Minun ajatuksiini ei mahdu sellaista aatosta, että James olisi siirtämässä häitä, koska poika varmasti hyppii seinille, kun saa mennä naimisiin elämänsä rakkauden kanssa - ennemmin voisin nähdä Lilyn häitä siirtämään. On myös ihan loogista, että Sirius on tiennyt asiasta etukäteen, eikä naimisiin meno tullut hänelle mitenkään yllätyksenä.

Severusta kävi sääliksi. Oikeasti. Ei varmaan tunnu kauhean mukavalta saada kutsua sellaisen ihmisen häihin, jota on joskus rakastanut. Se on täydellinen isku vasten kasvoja. Koko raapaleesta siis välittyi hyvin surullinen ja katkeransuloinenkin tunnelma - Severuksen ajatukset ovat lohduttomat ja saavat varmasti lukijan säälin puolelleen.

Hän oli puolikas prinssi, aina.

Ouw. :<

Oikein mukavia raapaleita ovat nuo kolme, jään innolla odottelemaan, että saan lukea niitä sinulta lisää! Kiitoksia näistä :>
~ Herkku.

[Bebe]

Heiii, kiitos vaan ihan kamalasti kommenteista. Ne lämmitti kyllä todella paljon mieltä.

Itse kyllä miettiin myös tuota, että lähettäisikö Lily Severukselle kutsua. Severus kuitenkin oli Lilyn ystävä ja kun sain kivan idean raapaleeseen, niin pitihän se ottaa mukaan... Vaikka kun ensimmäistä versiota miettiin, niin pelkäsin vähän, että tulisi aikalailla samalainen kuin Petunian osasta. Onneksi sitten muuttui se eka idea.

Täytyy kyllä myöntää, että tuo toistojuttu on tullut ihan huomaamattani. En kyllä ajatellut lainkaan, että jotain sellaista olisi.

Mut joo, kiitokset vielä paljon kommenteista. Nyt kuitenkin yksi raapale lisää.



Ficin nimi: -
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Ron/Harry
Genre: Angst, Romance
A/N: Kaverille joskus vuona pottu ja nakki kirjoittelin lyhyitä pätkiä. Satuin nuo lyhyet pätkät löytämään ja yhdestä niistä alkoi tehdä mieli nyt alkaa raapaletta muokkaamaan ja katomaan mitä siitä saisi aikaan. Aika paljon muutoksia tuo kyllä koki, mut ei voi mitään. Alkuperäinen pätkä on raapaleen jälkeen, niin näette mistä sitä oikein lähdin liikkeelle.

--__--__--

Salaa sinua kosketin, tunnustelin ihoasi. Sitä pehmeää silkkiä, kuin sormien alla olisi satiinia. Varovaisesti sinua poskelle suutelin, huulilla hieman leikittelin. Palvoen jäin sinua katselemaan, untasi vahtimaan.

Aamulla vihdoin itselleni myönsin sen, sinuun kohdistuvan rakkauden. Ymmärryksen suurenmoisen, kun olitkin enemmän kuin ystävä ikuinen. Tahdoin kertoa sinulle miten tärkeä oletkaan minulle ja kuinka sinua ihannoin.

Mieltäni kuitenkin aina vain kalvaa, mitä tunnetkaan minua kohtaan. Rakastatko sinä minua, niin kuin minä sinua? Minkä ympäri maailmasi pyörii, missä sen napa sijaitsee? Olenko minä sinun maailmasi? Minä, sinun oma punapääsi.

Unessa rauhallisessa sinä vieläkin olit, kun viereltäsi hiljaa lähdin. Päivää yksin jatkamaan, tunteitani sinultakin salamaan.


--__--__--



Salaa sinua kosketin, tunnustelin ihoasi. Niin pehmeä ja kimmoisa se oli. Varovasti sinua poskelle suutelin, katsoin sinua palvovasti; en halunnut herättää sinua.

Aamun tullen vihdoin itselleni myönsin, että sinua rakastin. Nyt yritän kertoa sinulle sen, että sinua ihannoin niin.

Tunneko sinä samalla lailla minua kohtaan Harry? Rakastatko sinäkin minua? Minua, sinun omaa punapäätäsi.

Unessa sinä vieläkin olit, kun viereltäsi lähdin. Päivällä taas teeskentelin, ettei minulla ole tunteita sinua kohtaan.

[Herkkuoone]

Oi, uusi raapale!

Täytyy nyt heti alkuun sanoa, että luulin aluksi, että julkaisit kaksi uutta raapaletta (kannattaisi varmaan opetella lukemaan kirjoittajien alkusanat) ja olin aika pettynyt, kun tajusin, että niitä olikin vain yksi. :< Olisi ollut mukavaa lukea toinenkin. Hauskaa, että halusit julkaista myös tuon alkuperäisen, jota olit lähtenyt parantelemaan. Näitä kahta verratessa näkyi nimittäin selvästi kehityksesi kirjoittajana. :>

Harry & Ron on aivan äärettömän suloinen parivaljakko ja heistä on aina mukavaa lukea. Toteutus; virkkeet ja lauserakenteet sulattivat sydämeni: niissä näkyy selkeästi runomaisuus, josta pidän teksteissä ihan mielettömän paljon. Tätä lukiessa tuli heti sellainen fiilis, että joku lukee runoa ääneen pääni sisällä. Tykkäsin hurjasti siis. :>

Yksi kohta nousi aivan ylivoimaisesti suosikikseni:
Minkä ympäri maailmasi pyörii, missä sen napa sijaitsee?
Tämä. Oh my. Sinun olisi kyllä pitänyt kuulla, millaisen "vau"-äännähdyksen päästin suustani tämän virkkeen luettuani. Tämä on yksi niistä asioista, joita voi kuulla usein puhuttavan, mutta kirjoitettavan näkee harvemmin. Vau! Apua, en osaa sanoa enää mitään järkevää, kun tämä lumosi minut ihan totaalisesti, että kaikki järkevät ajatukset katosivat kuin tuhka tuuleen.

Suuret kiitokset taas!
~ Herkku.

[Bebe]

Kiitos vain kommentista jälleen Vaikka mulla siihen kiittäminen vähän venyikin...
Tuo runomaisuus tuli tuohon jostain vain. Saattoi toki johtua, että tuolloin olin aikaisemmin päivällä työstänyt pitkästä aikaa yhtä runoficiäni. Ah, ehkä mää saan senkin joskus valmiiksi ja finiin laitettua, elämän pieniä haaveita.
Mut joo, pitemmittä puheitta kohti seuraavaa raapaletta!


Edit/ Huomasimpa sitten, että tämä oli sadas viestini. Mikäs sen parempaa juhlia sitä, kuin sadannessa viestissä sadan sanan mittainen raapale. Ihanaa.


--__--__--

Ficin nimi: Jano
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama
A/N: Näin yön kunniaksi teki mieli kirjoittaa pikaisesti jotain ja siitä tämä sitten lähti. Laatu on jotain aivan loistavaa, kuten aina yökirjoituksilla. Tällä raapaleella osallistun myös Sana/Kuva/ Lause 10 haasteeseen. Itse valitsin sanapaketin ja saadusta sanalistasta tähän raapaleeseen valikoitui sana Coca-Cola. Nauttikaa!

--__--__--


Se oli kesäisen lämmin päivä, kun Dudley Dursleyllä iski jano. Sellainen jano, joka lähtee vain tölkillisellä kylmää, raikasta Coca-Colaa. Tuolla elämän eliksiirillä, joka tahmasi hampaat ja pitemmän päälle takasi myös sen, että sitä pysyisi leveämpänä kuin pitempänä.

Mutta Dudleylla oli ongelma, sillä kylmän raikkaita Coca-Cola tölkkejä oli vain jääkaapissa ja jääkaapille oli usean kymmenen askeleen matka. Petunia oli ulkona kukkia kastelemassa ja tarkkailemassa naapureita juorujen varassa. Vernon oli tapansa mukaan töissä. Mutta entäs Harry? Turha sen avusta oli haaveillakaan, se oli niiden friikkikavereidensa luona vain.

Dudleylle jäi siis vain yksi vaihtoehto. Hänen vain täytyi unohtaa janonsa, kunnes Petunia tulisi sisälle.

[Bebe]

Ficin nimi: Joulukuusi
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama
A/N: Sana/Kuva/Lause 10 haasteeseen jälleen uusi raapale. Sanana tällä kertaa vihreä. Olkaa hyvät.

--__--__--

Pansy piti punaisesta. Hänellä oli punaisia kynsilakkoja ja huulipunia. Kotona hän käytti vain punaisia sukkia; kesäisin tavallisia, talvisin villaisia. Pansyllä oli jopa pieni sydämen muotoinen tatuointi, tietenkin punainen. Mutta kaiken ylinnä olivat punaiset, pallonmuotoiset korvakorut, jotka hän oli saanut mummiltaan osoitettuaan ensimmäisen kerran taikuuden merkkejä.

Punainen kuitenkin riiteli vihreän kanssa ja Pansy oli luihuinen. Kun Pansy pukeutui tupansa väreihin ja laittoi rakkaat korvakorunsa korviinsa, niin hän näytti aivan kävelevältä joulukuuselta. Vain kimaltava tähti hatun kärjestä puuttui. Varsinkin tupatovereissa tämä aiheutti runsaasti hilpeyttä sekä ilkuntaa ja aina se sai Pansyn naaman mutruun.

Rohkelikoilla oli kyllä paljon helpompaa, punainen oli heidän värinsä.


--__--__--


Ficin nimi: Todellisuus
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Neville/Luna
Genre: Draama
A/N: Omassa pienessä mielessäni Lunasta ja Nevillestä olisi pitänyt tulla pari. Tämä on jonkinlainen fiilistelyraapale aiheesta.


--__--__--


Lunalla oli retiisikorvakorut ja kermakaljapullon korkeista tehty kaulakoru. Hänellä oli likaisen vaaleat hiukset sekä hieman pullottavat silmät. Hän uskoi vakaasti sellaisiin asioihin, joihin muut sanoivat, "Eihän niitä ole olemassakaan!" Luna siis kaikenkaikkiaan oli outo, erilainen, kummallinen. Eikä edes kovin kauniskaan.

Mutta Neville ei nähnyt Lunaa samanlailla kuin muut. Hänelle Luna oli kaunis, herskyvä, suloisen mielikuvituksellinen. Hän näki tytön innostuneen kauneuden,  kun tämä kertoi ruttusarvisista niistaisikista. Kuuli tytön helkeävän naurun, kun joku kertoi jonkun hauskan jutun. Neville näki tytössä piilevän hyvyyden, ymmärtäväisyyden ja myötätunnon. Hän näki, mitä Luna oikeasti oli.

Kuitenkaan Neville ei koskaan saanut kerrottua Lunalle, millaisena hän tytön näki.

[Bebe]

Ficin nimi: Duo aina
Ikäraja: K-11
Genre: Angst
A/N: Alunperin tähän piti tulla kolme raapaletta otsikolla Kolme Kertaa Fredin haudalla, mutta en vain ole saanut kahta muuta raapaletta kirjoitettua. Tästä tuli siis vain yksiosainen ja tämän oli tarkoitus olla raapalesarjan toinen raapale. Ehkä minä vielä joskus saan kirjoitettua ne kaksi muutakin.
Tämä osallistuu myös Sana/Kuva/Lause 10 - Hasteeseen sanalla yksin

--__--__--


Yksin...
Kaksin...
Sekaisin...

Ei George tiennyt enää, mitä hän oli. Hän oli aina ollut osa kahden ihmisen kokonaisuutta. Osa hänen ja Fredin duoa, joka oli nyt julmalla tavalla hajoitettu. Hän tunsi olonsa niin yksinäiseksi ilman toista puolikastaan. Hänestä tuntui, että enemmän kuin puolet heistä oli kuollut Fredin mukana.

Joskus Georgesta tuntui kuin Fred olisi ollut hänen vierellään, niin kuin aina ennenkin. Soolo oli jälleen duo. Käden ojennus sivulle ja George palasi jälleen todellisuuteen. Sydän rikkoutui aina uudelleen ja uudelleen ja mieli vajosi sekavuuden syövereihin.

"Ei sinua ole korvattu," kuiskasi George ja hipaisi sormillaan veljensä hautakiveä. Joku oli tuonut sinne päivänkakkaroitakin.

[haryu]

Oooi että kun tää on ihana!! Niin täynnä tunnetta <3
Päivänkakkarat!! *fanityttökiljuntaa* anteeksi sekainen ihkutuskommenti mutta voi iik sentäön kun rakastuin!! <3

-Ways

[Bebe]

Kiitoksia paljon kommentista. Niitä on kyllä ihana aina saada. Tarkoitus olisi joskus tuohon kirjoittaa ne kaksi muutakin osaa, niin selviää mistä ne päivänkakkarat sinne haudalle on tullut. Mut nyt jotain aivan muuta.

--__--__--

Ficin nimi: Hammaspeikko
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama
A/N:  Pikaisesti kirjoitettu raapale, sillä bongasin spurttiraapale haasteen pikkaisen liian myöhään. Kokeilua josko saiskin vielä osallistua tälle kierokselle
Lisäksi sana-kuva-lause 10 osallistun tällä ja sanana tällä kertaa on karkkipaperi.

--__--__--


Nameista jokainen lapsi piti, eikä Hermione Granger ollut poikkeus. Hän ilahtui aina kun hänelle karamellejä tarjottiin ja nopeasti katosivat nuo sokeriset herkut ahnaaseen suuhun.

Vanhemmat olivat kuitenkin sitä mieltä, että ne vain pilasivat hampaat ja olivat erityisen tarkkoja siitä, mitä tyttö suuhunsa laittoi. Lauantaisia karkkipäiviä ei ollut, vain ksylitolipastilleja ruuan jälkeen.

Mummo sitten kerran toi Hermionelle kokonaisen karkkipussin. Hermione ihasteli noita ihania mellejä kauniissa käärepapereissaan. Ne olivat niin makoisan näköisiäkin, että täytyi hieman herkutella.

Unohtuivat loput karkit kuitenkin siihen, kun kova hammassärky iski. Isä kurkisti suuhun ja havaitsi sinne ilkeän reiän tulleen. Liikaa sokeria, siitä se johtui. Sokeri oli pahasta.

[haryu]

(se hieno tunne kun ei muista lukeneensa täältä mitään..)
Oho, aihe on kyllä mahtava!! (hyh, inhoan hammaslääkäreitä) Vähän käy Hermionea sääliksi kun raukka ei saa karkkia
Loppu oli aika surullinen. *voivottelee* mm.. Sokerin on hyvästä!!
T
Hermionen vanhemman vaikuttivat sellaisilta stereotypioiden hammaslääkäreiltä
Anteeksi kamala j kökköinrn kommentti, tykkäsin joka tapauksessa paljon

-Ways

[Bebe]

Ficin nimi: Kesäpäivien riemua!
Ikäraja: S
Hahmot: Luna
Genre: Draama
A/N: Moneen vuoteen en ole ficcejä kirjoittanut ja nyt yllättäen päätin lähteä mukaan spurttiraapaleisiin.

--__--__--


Punaista, kuplivaa juomaa. Luna katsoi maljassa olevaa nestettä haltioituneena, kuplien nousua pinnalle. Se oli makeaa ja hieman kirpeää. Luna tiesi sen, sillä hän oli salaa maistanut hieman. Hän halusi juomaa lisää, sillä se poksui ja kuplahteli hauskasti suussa. Se oli ihanaa, kuin lasten kesäpäivien riemua. Silkkaa iloa ja hauskuutta.

”Luna”, äidin pehmeä ääni kutsui. Luna kääntyi katsomaan ja silkka onnellisuuden riemu levisi tytön kasvoille. Luna juoksi äitinsä odottavaan syliin ja sulkeutui tämän halaukseen. Äiti silitti tytön hiuksia, harjasi ne letittäen samalla. ”Kultaseni, ihanaiseni”, äiti sanoi suukottaen tyttärensä otsaa. ”Maistellaanko yhdessä mehua?” Yhdessä he maistelivat ja kesän riemu oli täysin heidän.