Kirjoittaja Aihe: En ole mitään muuta kuin minä | S | 3,5 raapale | Tajunnanvirta  (Luettu 5506 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 439
  • ava by Rosmariini
Ficin nimi: En ole mitään muuta kuin minä
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Tajunnanvirta
Haasteet: The Dictionary of Obscure Sorrows - Huomaamattomien surujen haaste: Socha - muiden piilotettu haavoittuvuus, Originaalikiipeily (136. palapeli), Heinäseinä

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Neitsyt. Tytär. Vaimo. Äiti. Siunattu. Kuningatar.


Viettelijä. Huora. Valehtelija. Teeskentelijä. Myrkyttäjä. Noita.



Vetelen mielessä viivoja paperilla näkyvien listojen välille kuin kokoaisin palapeliä. Mietin mitä näistä olen itse ollut. Alemman rivin saa vetää vihreäksi kokonaan. Huora on ehkä vähän kyseenalainen, mutta menköön. Yläosasto onkin sitten heikommissa kantimissa. Neitsyt, vaikka siitä on jo aikaa ja tytär tietysti. On minua siunatuksi ja kuningattareksikin kutsuttu, mutta paskat minä niitä oikeasti ole. Huoneen takka rapsahtelee ja palauttaa minut todellisuuteen. Edessäni tuon julmetun listan alla on nippu, jossa on lueteltuna valtakunnan jokaisen naisen nimi ja sen perässä yksi noista sanoista. Venkoilen korkeaselkäisessä tuolissani, vaikka ei asentoni siitä yhtään parane. Jostakin myös vetää niin kuin kivilinnoissa on tapana. Siemaisen viiniä maljasta vältelläkseni tehtäväni aloittamista.
 
Minun tulisi tehdä valintoja. Naisten eliittijoukko. Lyhyiden faktojen perusteella. Nimi, arvoasema, ammatti. Tiedot saatu joko naiselta itseltään tai hänen holhoojaltaan. Kaikki huhupuhe sen sijaan on tiivistetty yhteen noista kahdestatoista sanasta. Irvistän huoneen seinälle siilautuvalle varjolleni. Kenen haavoittuvuus sanoihin kätkeytyy? Kaikkien naisten vai sen, joka kauniilla käsialalla ne kirjoitti? Kenties niiden miesten, jotka valitsivat sanat kuvaamaan toista sukupuolta ja lukitsivat samalla naiset häkkiin. Nostan ylimmän arkin, sillä pohdintani alkaa käydä turhan filosofiseksi. Minä jos kuka tiedän, että huhuista on ajoittain suuri apu. Viivaan yli kuningattaren ja prinsessojen nimet heti, heitä en aikonut joka tapauksessa valita.
 
Selailen pinkkaa ylimalkaisesti ja sotken muutamia nimiä pois ihan vain intuition perusteella. Minun lahjani on aina ollut, että näen haavoittuvuuden muissa ja käännän sen vahvuudeksi. Sen vuoksi minulla on kuolemaan asti uskollisia veljiä. Koska minä luotin heihin, vaikka he eivät olleet vahvoja. Kuka näistä naisista on vahva, kuka rikkoutuu helisten ensimmäisen heikon hetken tullessa. Se minun pitäisi tietää muka siitä, että jonkun tärkein ominaisuus on olla tytär. Tuhahdan ja kurkotan jälleen maljaa. Parhaat päätökset tehdään luonnollisesti humalassa. Naurahdan katkerasti, sillä minähän en koskaan juo itseäni humalaan.  Ehkä siksi – kiusaksi – minulle annetaan näitä vaikeita tehtäviä.

Kokoa, hallitse ja valista. Minun on opetettava, ettei heitä voi määrittää yhdellä sanalla, yhtälailla kuin opetan taistelemaan. Yö pimenee palapelin kuvan hahmottuessa minulle. Alan valikoida tiheällä kammalla.

Aamu astuu ikkunasta sisään. Ylin paperi saa uuden rivin. Uuden eliittijoukon tunnuslauseen.
 
En. Ole. Mitään. Muuta. Kuin. Minä.

"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 451
  • Ava Fractalta <3
Kommenttikampanjasta hei! Taidan olla nipin napin aikataulussa, joten pahoittelut siitä, että tämän kommentin jättäminen on venynyt.
Olen lukenut tämän tekstin jo useaan kertaan aiemmin tällä viikolla, mutta joka kerta mulle iski kommentoinnin vaikeus.

Yleisesti ottaen tykkään mystisistä teksteistä, joissa asioita ei ole selitetty juurta jaksain vaan omalle tulkinnalle jätetään tilaa. Tämäkin pieni pätkä luonnollisesti herätti monia kysymyksiä. Kuka on kertoja? Kuka on valinnut hänet tähän tehtävään ja miksi? Mikä on naisten eliittijoukko ja mitä se ajaa? Kysymyslista on oikeastaan aika loputon tän tekstin jäljiltä, ja tuntuukin, että tämä pätkä on kuin osa laajempaa kokonaisuutta. Vähän niin kuin olisin hypännyt joitakin sivuja eteenpäin ja valinnut juuri tämän kohdan tarinasta luettavaksi. Tästä syystä ihan ekalla kerralla tämän pätkän luettuani jäi vähän hassu fiilis, kun tuntui, etten tajunnut tästä paljoakaan. Mitä useampaan kertaan tekstin luki, sen paremmin siitä huomasi erilaisia piirteitä, ja alkoi ehkä osata täyttää aukkoja. Sitä alkoi ikään kuin hakea viitteitä siitä, mistä tässä tarinassa on oikeastaan kyse. Siinä mielessä tämä teksti on todella kiehtova, ja haastaa ainakin minut lukijana pähkäilemään tarinaa itsenäisesti ilman, että kukaan (kirjoittaja) ohjailee mun ajatuksia.

Tarinan kertojasta mulla on todella ristiriitaiset fiilikset. Jäin tässä pohtimaan tämän naisen asemaa tarinan yhteiskunnassa. Hän ei selkeästikään ole mikään siveyden perikuva, eikä ainakaan mikään aatelinen. Jollain tapaa mulle tulee kertojasta mieleen jokin hovissa työskentelevä/asuva tyyppi, ehkä neuvonantaja? Mä jäin pohtimaan, miten hän on asemaansa päässyt, koska kuitenkin ns. alarivillä on sellaisia sanoja kuin myrkyttäjä ja noita. Mun mielikuvissa tää tyyppi käyttää kyseenalaisia keinoja saavuttaakseen haluamansa, mutta sitten taas se, että käyttääkö se niitä keinoja tehdäkseen hyvää vai pahaa jää vielä oikeastaan epäselväksi. Jollain tapaa tässä tekstissä on mun mielestä myös vallankumouksellinen fiilis, koska kertoja poistaa pinkasta automaattisesti kuningattaret ja prinsessat, ja lisäksi tuossa lopussa avataan vähän tän kertojan tehtävää, mikä selkeästi on valistaa valittuja tyyppejä ja opettaa taistelemaan. Mä toisaalta pidän tästä kertojasta, mutta toisaalta taas en, ja sekin on musta aina tosi positiivista, koska suurimmaks osaks hahmot on niin kauheen mustavalkoisia, mutta tää on vähän kaikkia sävyjä mustan ja valkoisen väliltä ainakin vielä tässä vaiheessa tarinaa. Ehkä sekin fiilis muuttuisi, jos tätä tekstiä tosiaan olisi enemmän kuin tämän pätkän verran.

Jotenkin mulla on tunne, että tää kommentti jää tosi vajavaiseksi, mutta toivottavasti tästä saa edes jotain fiiliksiä irti siitä, miltä tää teksti mun näkökulmasta tuntui. Kiitos mielenkiintoisesta lukukokemuksesta! :)
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 439
  • ava by Rosmariini
Tikkis: Olitpa pohdiskellut paljon ja kysymyksiä varmaan herääkin. Kertoja on ennen kaikkea ulkopuolinen, joka on siis muualta pyydetty tähän yhteiskuntaan tuota joukko-osastoa kokoamaan. Kyse on näkökulmasta. Hänelle ei ole mitään hyötyä tietää, että joku on jonkun tytär, kaikki naiset kun ovat jonkun tyttäriä. Yritin ehkä vähän piikitellä patriarkaaliselle näkökulmalle ominaista tapaa asettaa naiset hyvin tiukkoihin ja ehdottomasti toisiinsa sekoittumattomiin kategorioihin. Kiitos hyvästä kommentistasi! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Kiinnostuin tästä tekstistä nimen perusteella, ja alku imaisikin minut heti mukaansa.

Tämä tarina täydentyy kiehtovasti pala palalta, vihje vihjeeltä. Nautin tässä tajunnanvirtamaisessa tyylissä siitä, ettei asioita selitellä auki, vaan lukijalle jää tulkinnanvaraa ja tilaa tehdä omia oivalluksia ja johtopäätöksiä. Esimerkiksi ympäristö rakentuu palkitsevasti lukemisen lomassa hienovaraisten mainintojen kautta. Korkeaselkäinen tuoli, kivilinnassa käyvä veto, maljasta siemailtu viini ja maininta valtakunnasta maalaavat heti mieleen eläväisen kuvan, vaikkei miljöötä tarkemmin kuvaillakaan. Samaten kertojan henkilöllisyys ja rooli avautuu vähitellen, niin että arvoituksellisuus pitää otteessaan ja mielenkiinto pysyy loppuun saakka. Kertojalla selvästi on valtaa, kun hänelle on uskottu tällainen vastuutehtävä ja hän kouluttaa valitsemiaan taistelijoita, mutta sen vallan juuret jäävät kiintoisasti hieman hämäriksi, ja lisäksi hänen suhtautumisensa vaikuttaa kiehtovan kaksijakoiselta. Kertoja vaikuttaa tiedostavan valtansa ja vastuunsa ja sen arvon, mutta samalla hän tarkastelee kriittisesti yhteiskuntaa, joka on hänen roolinsa asettanut. Ja sitä todella sopiikin tarkastella kriittisesti! Mainitsit aiemmassa kommenttivastauksessasi patriarkaalisen näkökulman piikittelyn, ja se välittyy tästä tekstistä osuvasti. Ketäpä yksi sana määrittelisi, vaikka naisia olisikin näennäisen helppoa lukita yksioikoisiin lokeroihin.

Aluksi ajattelin, että teksti olisi henkilökohtaista pohdintaa naiseudesta kertojan näkökulmasta, mutta tästähän keriytyikin tosiaan auki kaikenlaista kiintoisaa myös laajemmassa mittakaavassa. Jäin erityisesti makustelemaan tätä:
Minun lahjani on aina ollut, että näen haavoittuvuuden muissa ja käännän sen vahvuudeksi. Sen vuoksi minulla on kuolemaan asti uskollisia veljiä. Koska minä luotin heihin, vaikka he eivät olleet vahvoja.
On jotenkin levollinen ajatus, että usko ja luottamus saa heikonkin vahvistumaan. Se selvästi myös palkitsee ja maksaa takaisin, sillä mikä olisikaan vahvempaa kuin pysyä uskollisena kuolemaan asti. Kenties se on myös se syy, miksi kertoja sulkee heti kuningattaren ja prinsessat pois joukosta; hän haluaa auttaa heikommassa asemassa olevia löytämään itsensä ja koulia heistä esiin sisäisen vahvuuden. Jotenkin minulla on sellainen kutina, etteivät kertojalle tehtävän uskoneet tahot välttämättä edes täysin tiedosta kertojan lahjaa ja sitä, miksi hän onnistuu niin hyvin, mutta kertoja itse on löytänyt totuuden siemenen. On lohdullista ajatella, ettei kukaan ole - eikä kenenkään tarvitse olla - mitään muuta kuin oma itsensä.

Tämä oli vaikuttava ja ajatuksia herättävä lukukokemus, kiitos! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 439
  • ava by Rosmariini
Waulish:
Lainaus
Jotenkin minulla on sellainen kutina, etteivät kertojalle tehtävän uskoneet tahot välttämättä edes täysin tiedosta kertojan lahjaa ja sitä, miksi hän onnistuu niin hyvin, mutta kertoja itse on löytänyt totuuden siemenen.
He ovat kuulleet lahjasta ja ajatelleet, että tulepa tekemään meillekin sellainen eliittijoukko, senkin ihmenainen. Eli joo, he totisesti yksinkertaistavat prosessia ja näkevät sen mustavalkoisena, mitä kertoja taas ei tee, hän kun on prosessin jo tässä vaiheessa ainakin kerran läpikäynyt. Kiva, kun tykkäsit ja kiitos, kun kommentoit! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)