Kirjoittaja Aihe: Sherlock Holmes, Mitä kerroin Mycroftille jo aikaisemmin (S)  (Luettu 3220 kertaa)

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Alaotsikko: Sherlock Holmes, Holmes/Watson, spinoff, oneshot, drama/romance

Ficin nimi: Mitä kerroin Mycroftille jo aikaisemmin
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: Sherlock Holmes (yllätys, yllätys)
Genre: spinoff, drama/romance, one-shot.
Ikäraja: S
Paritus: Holmes/Watson
Vastuuvapaus: Conan Doylehan se omistaa, minä en missään muodossa, enkä rahaakaan saa.
A/N: Tästä piti alun perin tulla viimeinen raapale Baker Sreetin herrasmiesetsivä -ketjuuni, mutta tämä hiukan kasvoi ja tulee julkaistuksi nyt yksistään omana one-shottinaan. Tämän voi aivan hyvin lukea tietämättä raapaleketjustani mitään, mutta en nyt sano siitä mitään haittakaan olevan.




Mitä kerroin Mycroftille jo aikaisemmin


Koko päivän olen ollut aivan sisällä kemiallisissa kokeissani, mutta havahduin Watsonin nauruun hänen juodessa teetä lukiessa samalla Timesia. Kuitenkaan mikään lehdestä luettu juttu ei tainnut häntä huvittaa, sillä hänen keskittymiskykynsä oli ilmeisesti herpaantunut, eikä hän edes kyennyt lukemaan uutisia käsissään. Laskin kuuman koeputken alas pihdeistäni kysyäkseni mikä oli niin hauskaa.

”Ei mikään. Anna olla.”

”Watson, tiedät hyvin, ettei tuo ole vastaukseksi millään muotoa riittävä”, murahdan matalasti, varsinkin kun olen ärtynyt siitä että uteliaisuuteni heräsi. Watson yritti juoda teetänsä, eikä siitäkään näyttänyt tulevan yhtikäs mitään.

”Todellakin Holmes, tämä nyt oli ihan typerää ajatusleikkiä vain. Ei mitään järkeävää.”

”Sen täytyy olla mainio ajatusleikki, jos se kerran noin kirvoittaa naurut.”

Äh.

Watson keräsi itsensä taas kokoon ja syventyi lehteensä. Meni noin kymmenisen minuuttia kun hän vain tavalliseen tapaansa käänsi sivuja verkkaiseen tahtiin tutkien kaikkia niitä joutavia poliittisia uutisia ulkomailta, jotka häntä kiinnostivat itselleni käsittämättömistä syistä tavattoman paljon.

Luulen kuitenkin, että katseeni kymmenessä minuutissa porautui kuin porautuikin hänen sielunsa lävitse, sillä Watson laski lehden reunan hitaasti ali silmiensä rajan.

”Pitääkö minun nyt todellakin kertoa ennen kuin lopetat tuon painostamisesi?”

Annoin hymähdyksen toimia vastauksena.

”Voi, kuinka minua nyt hieman hävettää...” ystäväni kangerteli ja kulutti aikaansa keräten tyhjät teekupit ympäri huonetta pöydälle rouva Hudsonia varten. En antanut katseeni herpaantua hetkeksikään. Tiesin kaikki vivut joita käyttämällä saisin Watsonini toimimaan tahtoni mukaan. Tunnen hänet ehkä itseänikin paremmin, eikä hän pitkään keksi itselleen mitään korviketoimintaa pitämään itseään kiireisenä, jos en anna itseni herpaantua. Saan vastaukseni jos vain tahdon.

Ha! Kuten sanoin, ennen pitkää Watson joutuikin taipumaan, hän nimittäin aloitti huokaissen raskaasti:
”Lehdessä oli vain uutinen miten paroni Mariehoff kihlasi lopultakin nuorikkonsa. Häät pidetään ensi kesänä.”

”Jatka toki”, hoputin seuraillessani miten hän pyöritteli teelusikkaa hyppysissään.

”Niin, minä vain tuossa mietin että jos, öh,  minä... olisin ollut nainen... niin kuinka pian sinä olisit minut... um, kihlannut?”

Naurahdin antaen silmieni välähtää kuin kameran salamavalon magnesium.

”Yksinkertaista, rakas Watson, tietysti sinä päivänä kun Stamford esitteli meidät toisillemme”, vastasin etsiskellen piippuani jostain käteni ulottuvilta. Jätin muutaman koeputkellisen kiehumaan keittimeni siniseen liekkiin, mutta en tuhlannut niihin enää ajatustakaan. Watson nojautui minua kohden kuten aina ollessaan hämillään.

”Mutta Holmes, älä ole naurettava. Ei kihloja voi antaa summamutikassa ensimmäisellä tapaamisella. Ei sellainen nyt vain sovi.”

”Jatkan vain aloittamaasi ajatusleikkiä rakas ystävä”, vastasin ohimennen sytyttäessä piippuani. Tiesin katsomattakin ystäväni pyörittävän päätänsä kummeksuen, odottaen milloin aion paljastaa ajatusteni juoksun. Joskus minun tekisi todellakin mieli jättää yhtä sun toista selittämättä, sillä Watsonin ymmyrkäinen ilme hivelee itsetuntoani enemmän kuin mitä päätelmieni paljastaminen koskaan.

”Jos olisi ollut niin, että olisin tavannut sinun naisena, en olisi voinut muuta kuin naida sinut niin pian kuin suinkin.”

”Miksi niin?”

”Watson... käytähän nyt päätäsi kun sinulla sellainen on. Miten muuten olisit voinut muuttaa luokseni asumaan, ellet sitten kunniallisena aviovaimona”, näpäytin Watsonille takaisin. Hän taisi hiukan loukkaantua, olinhan toki ottanut hänen leikinlaskunsa turhankin tosissani. Tai tarkemmin ottaen, niin annoin vain ymmärtää, en nimittäin todellisuudessa ole aivan vailla huumorintajua.

”No en minä sitä nyt niin perusteellisesti miettinyt...” Watson mumisi mutristaen huuliaan ja vetäen otsansa kurtuille.

”Yksi asia jäi kuitenkin askarruttamaan..." pyörittelin kysymystä kielelläni. "Mikä tässä kuvitelmassasi oli niin huvittavaa?” kysyin vältellen suunpielieni vääntymistä pirulliseen hymyyn. Nostin jalkani sohvalle, vaikka jaloissani oli vielä likaiset kengät. Toivoin, ettei rouva Hudson asuisi pian sisään minua ojentamaan, huoneeni oli muutenkin ollut jo aikapäivät siivoamatta ja nyt sotken sotken vielä hänen huonekalujaan. Jonain päivänä ansaitsen vielä itselleni korvatillikan luunapin kera.

”Ei mikään” Watson yritti lopettaa keskustelun, vaikka tietysti tuo oli aivan turha yritys.

Nostin toista kulmakarvaani ja puhalsin ilmaan kaksi savurengasta.

”Sinulta ei sitten auta salailla mitään”, Watson huokaisi sitten ja heitteli ylitsevuotavan dramaattisesti käsiään. Hän otti teelautaselle unohtuneen puoliksi murentuneen keksin syöden sen pois kulkemasta. Kullankeltaisiin viiksiin jäi kiinni murenia, jotka rapisisivat siitä pikkuhiljaa liivin ja paidan väliin. Liikuttelin huvittuneena varpaitani onnellisena siitä, ettei moinen näkynyt kiiltonahkakenkieni suojista, tai viileän varjeltu olemukseni olisi tuhoutunut sen siliän tien.

”No hyvä on, kerrotaan sitten. Mietin veljesi ilmettä kertoessasi hypoteettisista naimisaikeistasi.”

Nyt vasta annoin itseni repsahtaa nauruun, mutta vain teräväksi hetkeksi. Mycroftin järkälemäinen mielikuva tosiaan oli hauska, tosin minulle ehkä täysin eri syistä kuin parhaimmalle ystävälleni. Mycroft nyt tukehtuisi pullaansa käytännössä mistä tahansa epätavallisesta, olihan hänen oma elämänsä tavattoman normatiivista.

”En usko, että se olisi ollut yhtään sen kummallisempi kuin silloinkaan kun kerroin asettuvani tänne Baker Streetille kanssani. Se oli sentään vuosisadan hämmästys, hän kun tuntee minut ja tietää, etten rakastu juuri koskaan.”

Watson oli hetken hiljaa.

”Juuri koskaan?” hän toisti painottuneesti.

”Niinhän minä sanoin”, totesin purren huultani, ettei hymyni olisi levinnyt liiaksi.

”Tarkoitatko... et voi olla tosissasi! Kerroit veljellesi rakastavasi minua ennen kuin tunnustit sen minulle!”, Watson vauhkosi tavoilleen niin tyypillisesti minun vain tuprutellessani piippuani aina yhtä rauhallisesti. Heilutin nilkkaani ja tutkailin kynsinauhojani, enkä myöntänyt mitään.

”Senkin ryökäle!” oli viimeisin asia mitä kuulin ennen kuin sain otsaani lattialta nostetun paperitollon saatteena ystäväni närkästyneitä katseita. Minä olin kuin en olisi huomannutkaan, vaikka kyllä viskasin paperin takaisin. Mahtaakohan rakkain ystäväni mököttää minulle pitkäänkin, vai leppyykö hän pian kuten Mycroftkin aikoinaan leppyi päästyään takaisin tutuille raiteillensa?

Hm, hmm... eikö olekin naurettavaa, että kaikki ihmiset jotka merkitsevät minulle yhtikäs mitään ovat niin helposti järkkyviä? Nyt on minun vuoroni nauraa ja odottaa milloin minulta taasen kysytään sille syytä.


FIN


« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 14:34:10 kirjoittanut Beyond »
Here comes the sun and I say
It's all right

Penber

  • Vieras
Vs: Mitä kerroin Mycroftille jo aikaisemmin (K-7)
« Vastaus #1 : 09.05.2010 23:43:49 »
Hah! Hyvä ettei tää jääny sellaseks lyhyeks. Eipä edes triplana tästä olis saanu näin hauskaa. Hykertelen täällä, vaikka miu piti mennä jo nukkumaan. Senkin... ryökäle!

Lainaus
Jonain päivänä ansaitsen vielä itselleni korvatillikan luunapin kera.

No niin ansaitsee! D:

Ihania sanoja, kuten joku paperitollo! Tai Holmes repsahtaa! Ei helmi!

Joo. Hyvää yötä. Ihan oikeesti.

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 526
  • The Uneartly Child
Vs: Mitä kerroin Mycroftille jo aikaisemmin (K-7)
« Vastaus #2 : 10.05.2010 08:10:37 »
Sunpitäisinähdämunilmejuurinyt.
*Virnuilee ja yrittää peittää typerän näköistä hymyä seisoessaan koulunkoneella*

Yksinkertaista, rakas Watson, tietysti sinä päivänä kun Standford esitteli meidät toisillemme”, vastasin etsiskellen piippuani jostain käteni ulottuvilta. Jätin muutaman koeputkellisen kiehumaan keittimeni siniseen liekkiin, mutta en tuhlannut niihin enää ajatustakaan. Watson nojautui minua kohden kuten aina ollessaan hämillään.
Ei elämä, mun aivoista kantautui wikipedia teksti:
Lainaus
Sherlock Holmesin tavaramerkiksi on laitettu lause ”Yksinkertaista, rakas Watson” (engl. Elementary, my dear Watson). Sitä ei kuitenkaan esiinny missään kuudestakymmenestä Doylen kirjoittamasta tarinasta.  ...
  jne.
Joo en ole lukenut Wikipediaa montaa kertaa xD

Täää oli kerrassaa ihana, josta tuo typerännäköinen bananii hymyni kertoo  ;D

Tää oli vaan niin loistava oikeen kuulosta.

Tää oli mun suosikki:
Lainaus
”Watson, tiedät hyvin, ettei tuo ole vastaukseksi millään muotoa riittävä”, murahdan matalasti, varsinkin kun olen ärtynyt siitä että uteliaisuuteni heräsi.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan

miisuli

  • Neiti Herrasmies
  • ***
  • Viestejä: 405
  • ava by Sokerisiipi
Tämäpäs oli herttainen ja hauska pätkä! ;D Aina näitä sun canoniin sijoittuvia juttuja, kun lukee, niin tietysti päähän piirtyy Jeremy Brett ja David Burke/Edward Hardwicke. Nämä olen kaikki lukenut vuosia, vuosia sitten, joten olipa mukava palata fandomiin ja juuri näihin sinun teksteihisi. Olivat varsinaisia helmiä silloin, kun oma Holmes-buumi oli korkeimmillaan. Edelleen iskevät yhtä mainiosti! ;D

Tässä tekstissä oli ehdottamasti parasta Watsonin kömpelö, mutta suloinen takeltelu ja Holmesin kaikkinäkevä korppikotkan katse. Miten Watson nyt ikinä kuvittelikaan, että pystyisi peittelemään yhtäkään ajatusta mestarietsivältä? Holmesin tunteiden tunnustaminen oli niin in-character kuin vain voi olla. Tässä tekstissä oli hyvin kuvannut henkilöiden keskinäistä kemiaa ja sitä, että Holmesilla on erinomainen huumorintaju (mikä mielestäni liian usein jää unholaan!). Watson oli herttainen koko tekstin läpi ja häneen samaistui paljon. Onneksi nämä "salatut" tunteet pääsivät viimeinkin myös arvoisan tohtorin tietoon. Mutta tietysti Mycroft oli saanut tietää suhteen todellisesta laadusta ensimmäisenä!
"You must have a twinkle in your eye, a naughtiness - and the audience must realize your mind is working faster than your words."
Jeremy Brett