Ficin nimi: Älä kysy, älä kerro
Kirjoittaja: Ygritte
Ikäraja: K11
Fandom: Top Gun 1986
Pari: Pete “Maverick” Mitchell / Nick “Goose” Bradshaw
Genre: Haikea fluff. Onko tämä genre? Nyt on.
Osallistuu Valloita fandom-haasteeseen.
Laulu ja laulun sanat: Loverboy - Heaven in your eyes
Maverick katseli Goosea soittamassa pianoa, hymyillen iloisesti, vetäen ihmisiä ympärilleen laulamaan mukana. Sanat olivat tutut, mutta Maverick joutui silti taistelemaan palauttaakseen ne mieleensä. Hänen täytyi olla todella humalassa.
Maverick huojui pianon viereen ja nojasi siihen raskaasti välittämättä Goosen moittivasta katseesta. Ei hän nyt sentään koskettimille ollut hyppäämässä. Goose jatkoi laulamista, hänen ilmeensä pehmentyen:
“...but you helped me to see
now I know what my heart’s been lookin for
and what I’m feeling inside…”
“IN YOUR EYES!” Maverick enemmänkin huusi, kuin lauloi mukana, mutta yhtä kaikki. Hän huomasi Goosen hymyilevän hänelle lempeästi. Goose rakasti, kun Maverick lauloi tämän soiton mukana, joten Maverick vain korotti ääntään entisestään.
“I want to see your love again!
IN YOUR EYES…”
Maverick horjahteli, otti pianosta välillä tukea, huitoi käsiään ilmassa, osoitti niillä Goosea, ja lauloi herkkää rakkauslaulua tälle aivan estoitta. Ja Goose hymyili, silmät kirkkaina, laulaen mukana, vaikka hänen äänensä hukkuikin Maverickin epävireisten huutojen alle.
Goosen lopetettua soittamisen Maverick rojahti istumaan tämän viereen lyhyelle penkille pianon eteen, ja tuijotti silmät harittaen parasta ystäväänsä. Maverick hymyili leveästi, lähes kaikki hampaat näkyvillä, kiehnäsi Goosen viereen ja nojasi päänsä vasten tämän olkapäätä. Mikä oli helppoa, sillä Goose oli niin PIIIITKÄ, että Maverick saattoi vain kellahtaa häntä kohti, ja hänen päänsä lepäsi olkapään ja kaulan kuopassa.
Goose naurahti, kiersi kätensä Maverickin selän ympärille, ja piti ystäväänsä tukevasti paikallaan. Penkki, jolla he istuivat, ei nimittäin ollut pelkästään lyhyt, se oli myös uskomattoman kapea, ja olikin oikeastaan ihme, että Maverick pysyi sen päällä niin humaltuneena.
Maverick ei ollut varma kummasta hän oli enemmän sekaisin, kaikesta illan aikana juomastaan alkoholista, vai Goosesta. Oli helpompi syyttää alkoholia. Sillä kenelle hän voisi kertoa, että Goose oli hänen mielestään pitkä ja komea, ihana ja hurmaava, täydellisen lihaksikas ja hoikka. Rauhallinen ja kärsivällinen, määrätietoinen, mutta hauskaa seuraa, enemmänkin, kuin hauskaa.
“No niin, Mav, eiköhän ole aika viedä sinut nukkumaan.”
Maverick kuuli Goosen sanat ja nyökkäsi. Niin kaikki aina päättyi. He tulivat baariin juhlimaan, Maverick keskittyi pyörimään baaritiskillä muiden lentäjien kanssa, Goose otti muutaman drinkin, alkoi soittaa pianoa, jatkoi sitä aikansa, ja talutti sitten Maverickin heidän asuntiloihinsa.
Goose auttaisi Maverickia riisumaan, kestäisi tämän humalaisen höpötyksen siitä, kuinka hän oli maailman paras lentäjä, ja käskisi tämän nukkumaan.
Mutta ei tänä iltana. Maverick oli tehnyt päätöksen juuri äsken. Selvinpäin hän ei koskaan uskaltaisi, mutta tänään hän sanoisi sen.
Goose roikotti Maverickia käsipuolessaan heidän kävellessään. Ei Goosen tarvitsisi, Maverick olisi kyllä pystynyt itsekin kävelemään, mutta näin he aina tekivät.
Goose auttoi Maverickin kengät pois jalasta, istutti Maverickin omalle sängylleen ja oli juuri napittamassa tämän valkoista kauluspaitaa auki, kun Maverick tarttui tämän käsiin.
Maverickia ei edes jännittänyt. Goose seisoi hänen edessään, ääriviivat ehkä hieman sumussa, mutta kuitenkin. Huolehtivan ja tyytyväisen näköisenä. Sillä sitähän he olivat yhdessä? He olivat onnellisia ja huolehtivat toisistaan.
“Goose…” Maverick aloitti. Sana tuli hänen suustaan jotenkin hitaasti ja vaikeasti. Goose kuuli sen silti selvästi. Hän silitti Maverickin mustia hiuksia ja odotti.
“Minä rakastan sinua.” Maverick tunnusti ja hymyili. Jälleen samaa, leveää hymyään, joka paljasti melkein kaikki valkoisena hohtavat hampaat. Kuinka paljon hän rakastikaan Goosea.
“Minä tiedän.” Goose kuiskasi, ja jatkoi paidan nappien avaamista.
Maverick nyökkäsi. Tottakai Goose tiesi. Goose hymyili Maverickille, ja auttoi tämän kauluspaidan ja paidan pois päältä.
“Voitko nukkua minun vieressäni?” Maverick sanoi, kaatuen sängylleen, vetäytyen kippuraan. Yhtäkkiä häntä väsytti valtavasti. Hän tunsi Goosen kädet vyötäröllään, ne irrottivat hänen vyönsä ja avasivat housujen napit. Goosen sormet olivat viileät, Maverick säpsähti hieman hänen vetäessään housuja pois.
“Tottakai, Mav.” Goose sanoi, tuli makaamaan Maverickin viereen, ja kiersi kätensä tämän ympärille.
“Onko sinulla kylmä?” Goose kysyi huomattuaan, että oli unohtanut peitellä Maverickin. Maverick vain tuhisi tyytyväisenä ja painautui tiukemmin Goosea vasten. Hän ei vastannut heti, ja Goose luuli hänen jo nukahtaneen, kunnes Maverick liikahti hieman.
“Minä rakastan sinua, Goose.” Maverick mutisi hiljaa, ottaen Goosen kädestä kiinni. Goose puristi Maverickin kättä, mutta Maverick ei todennäköisesti enää huomannut sitä. Hänen hengityksensä oli muuttunut kevyeksi ja tasaiseksi, rauhalliseksi.
“Minäkin rakastan sinua, Mav.” Goose kuiskasi ja suuteli Maverickin niskaa.
Hetken maattuaan Maverickin vieressä hän nousi, riisuutui, ja meni nukkumaan omaan sänkyynsä. Ja päätti jälleen kerran, ettei kertoisi Maverickille mitään aamulla. Maverick ei muistaisi, eikä Goose koskaan kertoisi, eikä mitään pahaa pääsisi tapahtumaan.
