Kirjoittaja Aihe: The Sopranos: Kolmelta | k11 | Paulie Gualtieri & Christopher Moltisanti  (Luettu 3829 kertaa)

Aladdin Sane

  • [ə læd ɪnˈseɪn]
  • ***
  • Viestejä: 737
  • just a lad :-)
    • tumblr
Nimi: Kolmelta
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: The Sopranos
Genre: Yleisdraama kevyin kauhuelementein. Ficlet (415 sanaa).
Ikäraja: k11
Päähenkilöt: Paulie Gualtieri & Christopher Moltisanti
Yhteenveto: Paulie säpsähtää hereille kolmelta aamuyöstä.
Vastuunvapaus: The Sopranosin oikeudet kuuluvat aivan muille tahoille kuin meikäläiselle. Minä en hyödy tästä mitään.

A/N: Kiipeän kerrostalon katolle ja huudan megafoniin että Christopher Moltisanti HBO:n palkitusta rikosdraamasta The Sopranos on koko New Jerseyn surkein pikku miukumauku

Anyway. Ficlet300 sanalla 069 (haha nice yliluonnollinen) sekä Valloita fandom IV The Sopranosilla. Tästäkin tein myös englanninkielisen version, jonka julkaisin Archive of Our Ownin puolella nimellä 3 O'Clock (T/K11). Koska Ao3 laskee tekstien pikkuteknisyydet hiukan eri tavalla kuin esim. MS Word, on tuon sanamääräksi merkitty 503. Se on paskapuhetta. Siinä on 500 tasan, minä laskin, ylimääräiset tulevat kellonaikojen merkinnöistä. Samasta syystä tämän suomenkielisen version sanamäärä on Archivessa olevinaan 416. Mitään seksuaalista merkitystähän tällä ei tietenkään ole, murisen vain periaatteesta.







KOLMELTA




Paulie säpsähtää hereille 2:59 aamuyöllä niin kuin hänen sisällään olisi käännetty katkaisijaa. Hän nousee istumaan vuoteellaan ja mulkaisee herätyskelloaan. Se vastaa kääntymällä minuutin eteenpäin.

Kello kolme.

Paulie valahtaa kalpeaksi. Hänen sydämensä muljahtaa. Hän puristaa kätensä nyrkeiksi, jotta ne eivät ala täristä. Vetää ilmeensä äreäksi, jotta se ei vapise.

Hän ei voi sulkea silmiään. On kuin hänen mielensä ei antaisi hänen.

Hän ei luota tähän hiljaisuuteen. Hän kuulee liikenteen, vesiputket, kellon.

Ja –

Hän ei saa vietyä kättään lampun katkaisijalle. Hän tuijottaa huoneensa nurkkaan, kaappinsa viereen, johon ikkuna ja katuvalot tekevät joka yö syvän varjon.

Tänä yönä, kello kolmelta aamuyöllä, Paulie ei luota siihen.

”Kuka vittu siinä on”, hän murahtaa. Kuulostaa vihaiselta. Hyvä. Sydän laukkaa ja sen mukana epävarmuus ja pelko. Hän ei luota tähän lainkaan.

Hän vetää henkeä, ja juuri –

Paulie räpäyttää silmiään. Varjo on syvä ja paikallaan ja –

Pyyhkäisee lattiaa.

”Kuka siinä on”, hän kysyy toistamiseen, kauhu kurkussaan nyt.

Hän ei voi tunnistaa. Mutta miten –

”Miten vitussa sinä olet siinä”, hän kysyy ennen kuin ehtii estää itseään.

Hän tunnistaa. Hän ei voi, mutta hän tunnistaa. Varjo on syvä, ja veri juoksee jääkylmänä tulvana hänen suonissaan, eikä hän uskalla liikahtaakaan.

Minä jouduin helvettiin, Paulie.

”Älä nyt vittu houri”, Paulie ärähtää automaattisesti.

Täällä ei ole ketään, Christopherin ääni huokaa surullisena ja väsyneenä. Kaikki ovat menneet. Minä istun ihan keskenäni. Pullotkin tyhjiä.

”Mistä helvetistä sinä puhut?”

Emerald Piper.

”Emerald Piper, mikä vittu on Emerald Piper.”

Sen piti olla meidän helvettimme. Mutta irlantilaiset ovat poissa, roomalaiset ovat poissa, Mikey Palmice ja Brendan Filone myös. Isää ei näy missään. Ei edes portsaria. Minut vain kipattiin tänne. Täällä on tyhjää.

Raskas huokaus ja narahdus kaikuvat huoneessa.

”No ei se sitten voi olla helvetti”, Paulie tokaisee. Christopher ei näy lopettaneen paskanpuhumista kuolemassakaan. ”Helvetissä on aina väkeä, se sanotaan Raamatussakin. Onko siellä edes kuuma?”

Täällä on huono ilma, Christopher sanoo. Ikkunat ja ovet ovat kiinni.

”Siinä sitten näet”, Paulie julistaa. ”Helvetissä on kuuma.”

Täällä ei ole kylmä.

”Ei ole – älä nyt vittu ala viisastella, Chrissy.”

En minä – mutta siis, onhan siitä jo muutama vuosi, Christopher huomauttaa. Ehkä ne halusivat vähän muuttaa paikkoja, vaihtaa järjestystä. En minä tiedä. Tai ehkä sinä olit oikeassa, ehkä se oli kiirastuli. Minä en päässyt pysähtymään siellä ollenkaan. Heittivät vain tänne.

”Chrissy – Chrissy. Sanoivatko ne sinulle – niiden pitäisi aina kertoa.”

Ovet ja ikkunat ovat kiinni, Christopher mumisee. Täällä ei ole ketään. Paulie?

”Mitä? Mitä?”

Kerro Tonylle.

”Kerro mitä?”

Kerro hänelle.

Paulie avaa silmänsä henkeään haukkoen. Vihaisesti hän mulkaisee herätyskelloaan.

Se näyttää tasan kolmea.

Varjo nurkassa on syvä ja paikallaan.
« Viimeksi muokattu: 16.07.2023 16:07:11 kirjoittanut Aladdin Sane »
ole minulle ihminen, kun toiset tappaa toisiaan
rakasta minua
minä rakastan sinua

JuusoLeevi

  • ***
  • Viestejä: 39
  • mä lupaan pysyy douppina hunaja
Vitsi mä innostuin kun törmäsin tähän. Tää on mun eka kosketus Sopranos-fanficceihin ja hyvä kosketus olikin! Tykkään hirveästi tästä tekstistä! Ja siitä, että tää on uskollinen hahmoille ja alkuperäismateriaalille. Ja hirmu kivasti rytmitettykin, ja mukavalla ja asianmukaisella tavalla ahdistava. Paulien sekoilu kaiken yliluonnollisen kanssa on eittämättä yks mun top 3 lempiasioista tässä sarjassa, ja hyvin toimii tässäkin. Luin (ja käänsin) author's noten poikaystävälle ääneen ja se sano että: "delete that". :-D
i don't mind the sun sometimes
the images it shows



Aladdin Sane

  • [ə læd ɪnˈseɪn]
  • ***
  • Viestejä: 737
  • just a lad :-)
    • tumblr
JuusoLeevi, kiitos hurjasti kommentista ja ihana että tykkäsit! Sopranosin yliluonnolliset elementit ovat minusta toteutettu sopivan hillitysti, että saattaapi olla mutta saattaapi olla olematta, mutta otetaan ne (tai ainakin hahmojen reaktiot niihin) kuitenkin tosissaan.

@ Poikaystäväsi: I'm right and I should say it!!!!1
ole minulle ihminen, kun toiset tappaa toisiaan
rakasta minua
minä rakastan sinua

JuusoLeevi

  • ***
  • Viestejä: 39
  • mä lupaan pysyy douppina hunaja
Mä tuun nyt kommentoimaan tätä uudestaan, sori, mutta pakko päästä kertomaan tästä :-D.

Linkkasin nimittäin tän tekstin enkkuversion sille edellä mainitulle poikaystävälle. Se ei oo ikinä lukenut fanfictionia, ja kun kerroin sille, et oon palannut tän harrastuksen pariin, sain vastaukseksi lähinnä nenännyrpistelyä. Sillä oli aika vahvat ennakkoluulot asiasta - ja totta kai oli, kun se ei oo mitään lukenut.

Mut tää teksti (tai siis se enkkuversio) avas sille ihan uuden maailman. Se vielä jälkeenpäinkin kerto mulle, miten vaikuttunut se oli, miten tää oli kun runoutta. Eikä ollenkaan sellasta mitä se fanficeiltä odotti.

Eli kiitos siitä :-D.
i don't mind the sun sometimes
the images it shows



Aladdin Sane

  • [ə læd ɪnˈseɪn]
  • ***
  • Viestejä: 737
  • just a lad :-)
    • tumblr
Hei ihan mahtava kuulla, JuusoLeevi! Periaatteessa ymmärrän ennakkoluulot kyllä (varsinkin käsitykset että fanfic on pelkästään ja ainoastaan sitä tai tätä), vaikka itse olenkin vuosikausia ryvettynyt ja marinoitunut fanfictionissa :D Ilo toimia tämmösenä pehmeenä laskuna tähän maailmaan, toivottavasti poikaystäväsi rohkaistuu joskus lukemaan ficcejä enemmänkin!
ole minulle ihminen, kun toiset tappaa toisiaan
rakasta minua
minä rakastan sinua

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Sopranosista en hirveästi tiedä, mutta ficci imaisi heti niin hyvin mukaansa ettei sillä väliäkään. Tykkäsin tarinan arkisuudesta, johon kauhu hiipi vähitellen mukaan. Rytmityskin oli tosi kiva, todella pätkitty, mikä osaltaan tehosti tunnelmaa ja Paulien ajatuksia ja tuntemuksia. Vähän itseäkin jännitti, kun Paulie alkaa tentata varjon "henkilöllisyyttä", etä mitä siellä on, kun nyt ei luotetakaan sen olevan vain pelkkä varjo (joka ilmestyy joka yönä).

Paulien ja Christopherin käymä keskustelu (tai "keskustelu") oli mielenkiintoinen. Onko Christopher helvetissä vai sittenkin jossain muualla? Vaikka yöllinen kohtaaminen ymmärrykseni mukaan lopulta paljastui uneksi, jäin miettimään, että oliko se sittenkin jotain muutakin, jotain yliluonnollista. Jos Christopher oikeastikin yritti kommunikoida Paulien kanssa, välittää tälle tärkeän viestin kuolemansakin jälkeen... Mutta mitä Tonylle pitäisi edeas kertoa? Tykkään siitä, että fici jää lopussa avoimeksi ja vapaaksi tulkinnoille. Tämä oli muutenkin kaiken kaikkiaan mukava lukukokemus, kiitos!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Aladdin Sane

  • [ə læd ɪnˈseɪn]
  • ***
  • Viestejä: 737
  • just a lad :-)
    • tumblr
Larjus, joo, koetin tässä vähän samaa mitä Sopranosissa itsessään tehdään - siinä on nimittäin jonkin verran varsin outoja ja ahdistaviakin hetkiä, joista ei koskaan selviä onko ne hallusinaatioita tai yliluonnollisia vai mitä kummaa, vaan kaikki jää hyvin tulkinnanvaraiseksi. Mutta kokijoille itselleen ne hetket on hyvin todellisia ja yleisesti ottaen ne myös näytetään silleen vakavissaan, kun taas selkeät unikohtaukset (joita myös on aika lailla) on enemmän semmosia koomisia ja absurdeja ja surrealistisia kuin unet usein tuppaavat olemaan :D

Kiitos kommentista ja ihanaa että tykkäsit! <3
ole minulle ihminen, kun toiset tappaa toisiaan
rakasta minua
minä rakastan sinua