Kirjoittaja Aihe: Aikalaismetsä /k-11/ seikkailu, horror/ Sisältää kuolemia!  (Luettu 1784 kertaa)

Emssy

  • Kunnia Karkki
  • ***
  • Viestejä: 10
  • Ajattelee suuria mutta nauttii pienestä.
Nimi: Aikalaismetsä
Kirjoittaja: Emssy
Ikäraja: k-11
Tyylilaji: seikkailu, kauhu
Varoitukset: sisältää kuolemia
A/N: Kirjoitin tässä eräänä iltapäivänä tällaisen pikku tekstin ja ajattelin että miksikäs ei?
 Voisihan tämän julkaistakin.. :D En oikein ole tästä mitään mieltä, kertokaa mitä ajattelette!
                                       

Vuosi 2008 Kesäkuun kuudes päivä maanantai klo: 12.06 aamupäivä:
Meidän porukka oli vastustanut ajatusta rippikouluun lähtemisestä jo alusta asti mutta sitten
 kun meidän vanhemmat sanoivat, että ne olivat ilmoittaneet meidät sinne, me huudettiin niille kuin viimeistä päivää. Ne pysyivät kuitenkin tiukkoina ja sanoivat vaan:” Sitten kun te tulette kotiin sieltä leiriltä, te olette varmasti yhtä mieltä meidän kanssa siitä että se oli elämänne paras kokemus” Seuraavaksi me viisi tajutaan istuvamme hikisessä ja kuumassa Onnibussi- merkkisessä linja-autossa kuuntelemassa ”tavallisten nuorten” kiljumista ja räkättämistä, ja päätymässä kokoajan lähemmäs sitä saamarin Aikalaismetsän leirikeskusta.
-Sami

Maanantai klo: 23.58 yö:
Me juostaan kädet käsissä pienenä porukkana kauas siitä rumasta leirikeskuksesta johon meidän vanhemmat ovat pakottaneet meidät viikoksi homehtumaan ja kuuntelemaan olematonta höpinää Jumalasta ja muusta paskasta. Meillä on ihan helvetin hauskaa ja me nauretaan niille hiirille jotka jäi nukkumaan sinne pikku kehtoihinsa turvalliseen leirimökkiin.  Me ei pelätä että me jäätäisiin kiinni koska nyt on yö eikä ne ohjaajat ole mitään penaalin terävimpiä kyniä. Tuskin ne edes tajuaisivat että me ollaan häivytty vaikka ne olisivat hereilläkin.
-Emma

Tiistai klo: 00.32 yö:
Me varastettiin niiltä idiooteilta kaksi myrskylyhtyä. Ne on nyt meidän ainut valaistus täällä pimeässä korvessa. Onneksi tämä yö on tyyni ja hiljainen, sillä jos täällä tuulisi, nämä eivät pysyisi päällä hetkeäkään.
-Juho

Tiistai klo: 00.48
Hemmetin Juho. Se ei antanut minulle ollenkaan lyhtyä vaikka minä kuljen porukan ensimmäisenä. Onkohan tuossa kuoppa? Ei kai, ehkä… Ei vit… AAAa!
-Sami

Tiistai klo: 01.13 yö:
Me löydettiin vihdoinkin jollekin polulle täällä metsässä. Me ollaan kyllä jo aika poikki kaikesta tästä rämpimisestä ja Sami satutti sen nilkan äsken koska se putosi kuoppaan ja nyt minä yritän auttaa sitä kävelemisessä. Se näyttää kyllä aika huonolta.
-Ville

Tiistai klo: 01.20 yö:
Edessä näkyy jotain... Se on joku tumma rakennus ja tosi iso sellainen. Se näyttää joltain kirkolta. Se on kirkko! Hei mennään tuonne jos se ei ole lukossa, Samin pitää päästä lepäämään! Kyllä mennään, alatteko te nyt jänistää?!
-Iina

Tiistai klo 01.45 yö:
Me päästiin vihdoin sisälle tänne kirkkoon, se ovi oli tosiaankin jumissa! Nyt me istutaan täällä lattialla pienten makuualustojen päällä. Minä ja Iina otettiin ne mukaan sieltä mökistä. Pojilla oli joku energiajuoma ja kaks suolakeksi pakettia. Minä tosiaan toivon että me löydetään jonnekin valta tielle huomenna, nimittäin noilla eväillä ei kauaa eletä.
-Emma

Tiistai klo 02.01 yö:
Meillä on tosi kylmä ja me ollaan painauduttu toisiamme vasten, jos se auttaisi edes vähän. Sami vaikertaa melkein kokoajan tuossa Villen kainalossa, koska sen nilkka on turvonnut ja alkaa jo tummua. Likkoja pelottaa kuulemma älyttömästi kun ne olivat vissiin kuulleet jotain ääniä silloin kun ne kiertelivät täällä sisällä. Minä en ainakaan usko että täällä olisi mitään pelottavaa.
-Juho

Tiistai klo 02.26 yö:
Tuolla alttarilla on oikeasti jotain! Se on, toi valkoinen juttu tuolla! Tuolla! Etkö sinä näe? Voi apua oikeasti se katsoo tännepäin. Ville älä nyt vittu mene sinne, se on jotain pelottavaa oikeasti! Ville!
-Iina

Tiistai klo 02.28 yö:
Mitä helvettiä Ville oikein tekee, miksi se pysähtyy tuonne? Voi ei, nyt se kirkuu ihan täyttä kurkkua! Voi apua, mikä toi on? Ville!
-Emma

Tiistai klo 02.30 yö:
Ville… Ville… Minusta tuntuu että se on… Mihinkä se valkoinen olio katosi? Jonkun on pakko mennä katsomaan. Ei kai se vaan tappanut…? Miksi Ville makaa tuolla? Älkää häipykö täältä, ette te voida jättää voi jättää minua tähän, en minä pysty kävelemään! Joku, auttakaa minutkin Villen luo!
-Sami

Tiistai klo: 02.35 yö:
Ville on kuollut. Se joku, tai jokin valkoinen juttu teki Villelle jotain kauheata ja nyt se on kuollut. Tämä on ihan hirveää. *nieleskelee itkua. * Tytöt ovat aivan hysteerisiä ja ne haluaisivat häipyä täältä ja vähän äkkiä. Niin minäkin haluaisin mutta… Mitä me tehtäisiin Villelle? Eikä Samikaan pysty kävelemään, ja vaikka pystyiskin, se on nyt ihan sokissa. Jotain täytyy tehdä, ennekuin se tulee takaisin.
-Juho

Tiistai klo: 02.40 yö:
Täältä ei pääse ulos! Täältä ei vhiihittu pääse ULOS! Kaikki ovet, ikkunat, luukut on lukittu. Kaikki. Sami makaa tuolla sen ruumiin luona hysteerisenä. Ville oli sille ilmeisesti tosi tärkeä. Minä en kestä tätä enää. Minä lähden etsimään sen... Mikä ikinä onkaan. Ja tapan sen.
-Emma

Tiistai klo: 02.55 yö:
Emma! Emma! Missä Emma on? Juho tiedätkö sinä mihin Emma katosi? Juho lähde nyt heti minun kanssani etsimään Emma, entä jos se olio on löytänyt hänetkin?! Ja Sami, piiloudu tuonne siksi aikaa kun käymme etsimässä Emman. Ja ota se äänitenauhuri itsellesi. Voi Emma minä halua uskoa että sinäkin... Juho tule jo mennään nyt heti!
-Iina

Tiistai klo: 03.10 aamuyö:
Ne jättivät minut tänne yksin tämän nauhurin kanssa. Olen piiloutuneena jonkun kaapin taakse ja minua pelottaa… pelottaa niin älyttömästi. Ville on kuollut. Miksi se tappoi juuri Villen? *itkua*
Enkä ehtinyt edes tunnustaa koskaan Villelle että minä… minä.. minä rakastin häntä! Ja nyt Emmakin on kadonnut. Entä jos Juho ja Iina eivät tulekaan takaisin ja se löytää minut?
-Sami

Tiistai klo: 03.20 aamuyö:
Ensin Ville. Sitten minä ja Iina löydettiin Emma hirtettynä sakastista. Ja nyt kun tulimme takaisin Samin luo.. Hänkin makaa täällä, puukotettuna rintaan. Iina itkee tuossa vieressäni, tämä on meille niin kamalaa. Miksi näin käy juuri meille? Mitä pahaa olemme tehneet tälle maailmalle. Minusta tuntuu että olen jo menettänyt toivoni, ei täältä surmanloukosta voi selvitä hengissä.
-Juho

Tiistai klo: 03.38 aamuyö:
Se tuli tänne. Tuossa se nyt seisoo. Se on aave, riivattu, henkiolento mikä lie, en tiedä. Se tappaa meidät molemmat kuitenkin. En ymmärrä miksi se ei jo tee sitä? Miksi se tuijottaa minua ja Juhoa?
AAAAaargh! Minä.. minä.. Juho.. me kuollaan..
-Iina

Vuonna 2013 eräs metsänhallinto yhtiö päätti kaataa Aikalaismetsän ja muuttaa sen peltomaaksi läheisille viljelijöille. Mutta kun metsässä tehtiin kartoitus, jotta tiedettäisiin, minkälaisia esteitä siellä olisi metsäkoneille, sieltä löydettiin vanha kivikirkko. Kun työmiehet murtautuivat sisään kivikirkkoon sieltä löydettiin vanha ääninauhuri. Nauhurin sisällön kuunneltuaan, työmiehet päättivät viedä nauhurin poliisi asemalle, mutta sille ei löytynyt ikinä mitään syytä, miten se olisi voinut päätyä vanhaan ja unohdettuun kivikirkkoon. Kirkko purettiin ja nauhuri on edelleen poliisilaitoksella odottamassa ratkaisua mysteerilleen.

A/N: tiedän huono lopetus mutta en oikein keksinyt miten tämän voisi lopettaa! Kertokaa mielipiteitänne tästä pikku pätkästä?:))
« Viimeksi muokattu: 10.05.2015 08:24:12 kirjoittanut Pyry »
We never really grow up, we only learn how to act in public.

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 356
  • Lunnikuningatar
Päädyin lukemaan tämän stalkkerinappulan kautta tähän törmättyäni. En juurikaan lue kauhua, mutta Aikalaismetsä oli hauska nimi ja tämän toteutustyyli mukavan erilainen, joten tämän luki läpi nopeasti. Pidin siitä, miten tässä kauhu ja arkisuus limittyivät, kuten vaikkapa tuon rippileirivastahakoisuuden ja poikien eväiden – suolakeksien ja energiajuomien – kautta. Näin lyhyessä tekstissä ne toivat tähän mukaan sellaista tarttumapintaa.

Oli myös hauskaa palata tekstin vuosiluvun kautta kolmentoista vuoden taakse ja pohtia, että mitäs silloin tapahtuikaan. Ja no, miljoona rippileiriä vetäneenä on tietysti ihan hauskaa, jos lähtökohtana ovat teinit riparilla – vaikka nyt heille kävikin huonosti. Toivottavasti Aikalaismetsän synkkä mysteeri vielä selviää!

Kiitos tästä tekstistä. :)


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.