Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat
Piilossa elämältä | K-11 | Draco/Hermione | raapalesarja 8/?
Alice Katarina:
Päähenkilö/paritus: Hermione/Draco
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, draama, romance
Vastuuvapaus: J. K. Rowling omistaa kaiken hänelle tunnistettavan ja minä vain leikin.
Tiivistelmä: Sodan jälkeen Hermione on luopunut taikamaailmasta. Miten käy, kun yllättävä hahmo menneisyydestä repii haavat jälleen auki?
K/H: Olen jo vähän aikaa pyöritellyt päässä Dramionen kirjoittamista. Nyt Spurttiraapale V:n 31. kierros inspiroi tähän vähän synkkään tekstiin.
***
Piilossa elämältä
1 (150 sanaa)
Hermione sulkee silmänsä. Päänsärky hakkaa veitsen lailla ohimoissa. Kirjaston pölyn voi nähdä leijuvan ilmassa ja kaikkialla tuoksuu tunkkaisuus. Näinä hetkinä Hermione toivoo voivansa vielä taikoa, mutta sauvaan ei ole helppoa tarttua kaikkien niiden vuosiksi muuttuneiden kuukausien jälkeen. Harryn kuoltua he olivat kai kaikki halunneet unohtaa, ja tämä oli ollut hänen keinonsa. Hukuttaa itsensä turhaan työhön kaukana kaikista, jotka muistuttivat menetyksestä.
Hän puuskahtaa ja avaa jälleen uuden kirjaan. Työ faktantarkastajana ei ehkä ole sitä, mistä Hermione haaveili, mutta se elättää hänet ja tällä erää se saa riittää. Haaveensa olivat menettäneet niin monet muutkin, ettei niiden itkeminen ollut vain hänen yksinoikeutensa. Eikä Hermione oikeastaan jaksanut enää itkeä.
Oven kolahtaessa Hermione ei ensin nosta katsettaan, mutta sitten hän havahtuu jonkun istuessa pöydän toiselle puolelle. Vaaleahiuksinen mies ei näytä muuttuneen, vaikka viime kerrasta on aikaa. Hetkeen Hermione ei ole varma tunnistaako mies hänet, mutta sitten tuttu ivallinen hymy nostaa tämän toista suupieltä.
”Granger.”
”Sinä.”
2 (200 sanaa)
Ulos kirjaston kellarista ja koko homeisesta 80-luvun talosta päästyään Hermione voi kuvitella olevansa jälleen tyyni. Dracon näkeminen on hätkähdyttänyt jotain hänen sisällään. Menneisyyttä ei näköjään voi paeta täysin.
”Olen pahoillani, jos järkytin”, miehen ääni saa Hermionen puristamaan kätensä nyrkkiin.
”En olettanut näkeväni sinua täällä”, Hermione sanoo.
”Minä olen nykyään ministeriössä töissä. Jästiyhteistyön osastolla itseasiassa”, Draco naurahtaa hiukan epäröiden. ”Minun piti hakea täältä materiaalia. Vanhoja kirjoja, jotka kertovat kohtaamisista velhojen ja jästien välillä. Vaikka tietysti ne on luokiteltu fiktioksi.”
Hermione ei vastaa kiskoessaan takkiaan paremmin päälleen. Ajatus Dracosta hoitamassa yhteistyötä jästien kanssa saa pakostakin hymyn nousemaan hänen huulilleen. Siinä on tietynlaista runollista oikeutta.
”Vai niin alas olet joutunut. Eivätkö isäsi rahat riittäneet elättämään sinua?” Hermione viiltää ja kääntyy sitten lähteäkseen.
”Minä olen pahoillani”, Draco tarttuu häntä olkapäästä. ”Olin idiootti silloin. Sota muutti meitä kaikkia.”
”Selvästi”, Hermione pitää äänensä tylynä jatkaessaan kävelyä.
”Monet asiat ovat kehittyneet”, mies jatkaa puhettaan hänen perässään hölkäten. ”Sinä olet fiksu noita Hermione, sinusta voisi olla velhoyhteisölle suurta apua.”
”Ja aivan sattumalta satuit tänne mainostamaan?” Hermione tuhahtaa. ”Minä en ole tulossa takaisin. Olen tyytyväinen elämääni. Mikä sai sinut luulemaan, että jokin, mitä voisit sanoa, toimisi? Ron ja muut Weasleyt ovat yrittäneet. Miksi kuuntelisin minua nimitellyttä, valehtelevaa, väkivaltaista idioottia?”
Alice Katarina:
3 (100 sanaa)
Draco ei luovuta, mikä saa Hermionen ärtymyksen kasvamaan entisestään. Kahdenkymmen minuutin hiljaisen kävelymatkan jälkeen Hermione päättää vaihtaa taktiikkaa. Hän ei näyttäisi sille idiootille, missä asui. Vaikka se tuskin olikaan salaisuus.
”Mitä sinä haluat?” Hermione käännähtää ympäri saaden miehen melkein törmäämään itseensä.
”Tarjota illallisen ja keskustella”, Draco pysyy yllättävän tyynenä. ”Jos en saa sinua vakuutettua, luovutan.”
Hermione irvistää. Ajatuskin kokonaisesta illallisesta omahyväisen Malfoyn seurassa saa hänet aistinsa ylivirittymään. Toisaalta vaihtoehto kuulostaa paremmalta kuin sietää miestä ties kuinka kauan väijymässä häntä töissä ja kodin ulkopuolella.
”Hyvä on”, Hermione sanoo hitaasti. ”Mutta se saa olla viimeinen kerta, kun kuulen sinusta.”
”Sovittu”, Draco virnistää.
hiddenben:
Onpa mielenkiintoinen aloitus! Alun asetelma on ehdottomasti jännittävä ja poikkeuksellinenkin, vaikka toisaalta hyvin ymmärrettävä. Hermionen jästitausta auttaa häntä palaamaan siihen, mikä on tuttua ja on selkeä yritys löytää selkeyttä kaaoksessa. Mielenkiintoista kuitenkin, että hän ei suhtaudu ehdottoman kieltävästi taikuuteen tai ajattelisi sen olevan "pahaa" toivoessaan hetken voivansa taikoa kirjaston pölyt pois. Tässä ei ole tullut vielä kauheasti taustatarinaa esiin, joten mielenkiinnolla odotan, jos selviää, mitä kaikkea vuosien aikana on ehtinyt tapahtua!
Dracon tapaaminen on hieman outo, mutta olen samoilla linjoilla Hermionen kanssa siitä, että Draco yrittää saada houkuteltua Hermionen takaisin taikamaailmaan. Hermione kohtaa hänet kyllä todella jyrkästi :D Mutta sekin on kyllä ymmärrettävää! Dracon urakehitys yllätti ja uskon, että se tulee tekemään hänestä Hermionelle miellyttävämmän ihmisen. Jännittävää saada nähdä, mitä illallisella tapahtuu. Dracon rentous ja tyyneys herättävät myös hieman kysymyksiä ja odotan kyllä innolla, mitä hän aikoo ehdottaa. Kivaa, että aloitit tällaisen raapalesarjan! Jään odottelemaan jatkoa :)
Alice Katarina:
hiddenben, kiva että löysit tiesi tänne! Tämä oli vähän sattuman kauppaa koko raapalesarja, enkä ole itsekään ihan varma, mihin suuntaan kaikki vielä menee. Tarkoituksena on kuitenkin avata menneitäkin, mutta raapalemitta hieman rajoittaa sitä, miten paljon kerkeän taustoista kertomaan. ;D Tässä kuitenkin hieman lisää sekä Dracosta että Hermionesta. Kiitos kommentistasi!
***
4 (300 sanaa)
”Miksi sinä lähdit?” Draco kysyy ennen kuin tarjoilija on tuonut edes juomia pöytään. ”Jopa se typerys-Weasley palasi kouluun viimeiseksi vuodeksi.”
”Hyvä että aloitat haukkumalla ystäviäni. Loistava tapa saada minut puhumaan”, Hermione tuhahtaa.
”Anteeksi”, Draco jopa näyttää aavistuksen katuvalta, vaikka luultavammin se on vain teatteria. ”Sinulla oli yhdet Tylypahkan historian parhaista arvosanoista ennen kuin lähdit. Kuulin itse McCarmiwan sanovan, että sinulle oli tarjottu harjoittelupaikkaa ministeriön Taikaeläinten laitokselta jo kuudentena vuotenasi. Sitä ei ollut tapahtunut kellekään sen ikäiselle aiemmin. Ja sitten sinä vain katosit.”
Hermione hieroo aiemmin kirjastossa kolhimaansa rannetta värttinäluun kohdalta ja miettii, mitä olisi käynyt, jos hän olisi ottanut paikan vastaan. Vaikka se olisikin ollut mahdotonta, sillä jo kesällä ministeriö oli ollut Voldemortin hallinnassa, eikä hän olisi varmasti antanut kuraverisen työskennellä siellä.
”Minä en vain jaksanut sitä enää”, Hermione lopulta sanoo. Hän muistaa itkun ja huumaavan väsymyksen. Hautajaiset toistensa perään. Ja lopulta ystävällisen naisen, joka kertoi hänen vanhempiensa ajaneen kolarin asuttuaan kuukauden Australiassa. He kaikki kuolivat, vaikka Hermione teki mitä. Hän ei pystynyt estämään sitä taidoistaan tai kirjoistaan huolimatta. Eikä hän enää jaksanut yrittää.
Dracokin pysyy hiljaa tarjoilijan tuodessa heidän annoksensa pöytään. Nyt kun Hermione näkee toisen lähempää, hän erottaa hienoisia merkkejä ajan kulumisesta: juonteita ja tummat silmänaluset. Draco näyttää väsyneeltä. Ehkä jopa väsyneemmältä kuin hän itse.
”Vaikka sota on ohi, on vielä paljon asioita, jotka kaipaavat korjaamista”, Draco sanoo. ”Sinusta puhutaan edelleen. Velhoja ja noitia ei ole jäljellä niin kovin paljon. Jos minulta kysytään, antaisin sinun jäädä mädäntymään tänne tylsien jästien ympäröimänä, mutta me tarvitsemme jokaisen noidan ja velhon auttamaan selviytymisessä.”
”Nytkö sinä tarvitset kuraverisen apua?” Hermione naurahtaa pilkallisesti. ”En olisi uskonut tämän päivän koittavan. Minä en ole mikään työkalu, jonka voit kaivaa esiin, kun tarvitset sitä, Malfoy. Olen ihminen, jolla on oma tahto.”
”Sinä luulet edelleen tietäväsi kaiken paremmin kuin muut”, Dracon ääni kohoaa. ”Tämä oli typerä ajatus.”
5 (200 sanaa)
Kaikella on aina ollut järjestys Hermionen mielessä. Pelkkä Dracon saapuminen on kuitenkin saanut järjestyksen rakoilemaan. Miehen purkauksen jälkeen he eivät puhu pitkään aikaan. Syövät vain ja välillä vilkuilevat toisiaan.
Hermionesta alkaa tuntua kuin syynä olisi ennemmin kummankin periksiantamattomuus kuin se, että todella haluttaisiin olla hiljaa. Kumpikaan heistä ei ole luovuttavaa tyyppiä. Kun tarjoilija lopulta tuo laskun, Draco yskäisee hieman ja virnistää sitten yllättäen leveästi.
”Sehän muistutti menneistä. Silloinkaan en voinut antaa sinun voittaa.”
Hermionenkin huulille nousee aavistus hymystä, kun hän ojentaa pankkikorttinsa tarjoilijalle.
”Sinä olit ehkä ainoa, joka olisi voinut olla yhtä hyvä kuin minä. Siis jos olisit keskittynyt muuhunkin kuin kätyreidesi käskyttämiseen.”
Hetken he nauravat yhdessä.
”Tiedätkö, me kävimme kerran lasillisella Weasleyn kanssa” Draco sanoo maistellen sanoja. ”Ei meistä ystäviä tullut, mutta olemme kasvaneet molemmat sen verran, että se oli jopa kelvollinen tapa viettää iltaa.”
”Siksi kai minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, kun ministeriössä etsittiin henkilöitä, jotka voisivat yrittää värvätä paenneita, lähteneitä ja muualle muuttaneita takaisin. Ajattelin, että olisi aika antaa menneiden olla menneitä”, Draco jatkaa. ”Minä tiedän, ettet halua tulla, mutta sinusta voisi olla paljon hyötyä.”
Hermione puristaa huulensa yhteen ja miettii yksiötään, jossa kukaan ei odota häntä. Pitkiä, tylsiä työpäiviä ja vielä pidempiä vapaapäiviä ilman mitään tavoiteltavaa.
”Hyvä on.”
marieophelia:
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta!
Tällaiset AU-tarinat siitä, mitä olisi tapahtunut, jos Harry olisikin kuollut, ovat aina mielenkiintoisia. Rakennat AU-todellisuutta pikkuhiljaa, joten tähän ihan väkisinkin vähän koukuttuu. :) Draco työskentelemässä jästiyhteistyön osastolla onnistui ensimmäisenä yllättämään. Sen jälkeen jäin miettimään tuota Velhoja ja noitia ei ole jäljellä niin kovin paljon. Mitä ihmettä on mahtanut tapahtua ja kenen alaisuudessa Draco oikeastaan työskentelee?
Pidän Dracosta ja Hermionesta tässä. Molemmat ovat hyvin päättäväisiä ja sitä kautta suhteeseen, oli se sitten vihaa tai rakkautta, tulee paljon särmää. Tässä olikin hauskaa kuittailua, mikä on kummallekin hyvin luonteenomaista ja luo jännitettä, joka voi kehittyä mihin suuntaan vaan. Hermionen elämä jästimaailmassa vaikuttaa melko puuduttavalta, varmasti hän on kaivannut taikamaailman haasteita. Tuo tunne Hermionen voimattomuudesta kaiken kuoleman keskellä kosketti: hyvin inhimillistä, että hän on halunnut vetäytyä, jos on tuntunut, ettei vaan voi vaikuttaa tapahtumiin. Toisaalta hän ei kuitenkaan ole ihminen, joka jättäisi asioita kesken, joten loistavaa, että hän lähtee mukaan Dracon ehdotukseen.
Pidin kovasti tähänastisesta ja jään seurailemaan mitä tässä tapahtuu! :) Kiitos!
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta