Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Kahvila King´s Crossilla (Ginny & Luna, S)

(1/4) > >>

Linne:
Ficin nimi: Kahvila King´s Crossilla
Kirjoittaja: Linne
Fandom: Harry Potter
Ikäraja: S
Paritus: jos oikein siristää silmiä, näkee Ginny/Lunan
Summary: Ja jos valkeatukkaisen myyjätytön hymy saikin hänet punehtumaan, se ei missään nimessä ollut syy siihen että hän valitsi tämän kahvilan eikä persoonatonta kansainvälisen kahvilaketjun liikettä kadun toisella puolella.

Genre: Fluffiksi minä tätä väittäisin
A/N: osallistuu Tropes-haasteeseen tropella Coffeeshop AU. Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita!


Jotakin outoa siinä kahvilassa oli.
Tietysti siinä oli omat erikoisuutensa, niin kuin kaikissa kahviloissa: kupit ja lautaset olivat eriparisia, seinillä roikkui kummallisia mietelauseita ja kaikki pöydät oli maalattu sinisen eri sävyllä. Se ei kuitenkaan riittänyt selittämään, miten lista tiskin takana vaihtui kun sitä vilkaisi ennen tilausta ja sen jälkeen: miten tiskillä tuntui aina olevan juuri niitä leivonnaisia mitä kukin milloinkin kaipasi, vaikka ne vaihtuivat joka päivä: miten myyjä, aina sama valkeatukkainen tyttö, piti jo kädessään vaihtorahoja ennen kuin ehti edes nähdä miten suuri seteli asiakkaalla milloinkin oli kädessään.
Sieltä sai kuitenkin erinomaista kahvia ja se ajoi Ginnyn pieneen puotiin kerta toisensa jälkeen. Se ja ne jättimäiset korvapuustit, jotka levisivät lautasen reunan yli.
Ja jos valkeatukkaisen myyjätytön hymy saikin hänet punehtumaan, se ei missään nimessä ollut syy siihen että hän valitsi tämän kahvilan eikä persoonatonta kansainvälisen kahvilaketjun liikettä kadun toisella puolella.

***
“Maitokahvi ja croissant”, tyttö sanoi iloisesti, ojensi lautasen ja vaihtorahat ennen kuin Ginny ehti edes ojentaa hänelle rutistunutta viiden punnan seteliä.
“Kiitos”, Ginny mutisi, otti rahansa ja kahvinsa. Hänen ei oikeastaan pitäisi syödä croissantteja, valmentaja ei pitäisi siitä, mutta hän ansaitsi mielestään hiukan hemmottelua yliopiston luentojen jälkeen.
“Siellä alkaa pian sataa”, myyjä sanoi havahduttaen Ginnyn ajatuksistaan.
“Anteeksi?”
Tyttö katsoi häntä kummallisilla hopeisilla silmillään. “Siellä alkaa pian sataa. Haluaisitko lainata sateenvarjoa?”
Ginny vilkaisi ulos, missä aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta ja nyökkäsi.
Tyttö ojensi hänelle sateenvarjon tiskin yli. Se oli musta ja sitä koristi kummallinen kolmio, jonka keskellä oli suora viiva ja ympyrä. Hän pohti hajamielisesti, oliko se jonkun yliopiston ainejärjestön merkki.
Hän kiitti, lähti, eikä ehtinyt edes muutaman metrin päähän kun sade lankesi taivaalta kuin vesiputous.

***
“Latte ja vuohenjuustopiiras”, tyttö sanoi, laski korkean sinisen kupin tiskille ja laski vaihtorahat vuohenjuustopiiraan viereen. Ginny maksoi tyynesti, välittämättä siitä että oli ollut aikeissa maksaa huomattavasti isommalla setelillä mutta löytänyt taskustaan kymmenen punnan setelin heti tilauksensa jälkeen.
“Teillä mahtaa olla kiireistä”, hän sanoi ja vilkaisi ympärilleen. Kahvila suorastaan kuhisi väkeä. Osa oli pukeutunut omituisesti, kuin matkalla naamiaisiin.
Tyttö nyökkäsi tyynesti. “Syyskuun ensimmäinen on aina kiireinen päivä. Haluaisitko suklaata mukaan? Sinulla taitaa olla tänään lukukauden ensimmäinen tentti.”

***
“Mansikkakakkua”, tyttö sanoi lempeästi ja laski lautasen tiskille. Tällä kertaa siinä ei ollut vaihtorahoja.
Ginny hätkähti. “Mutta enhän minä-”
“Ei sinun tarvinnut. Näytät siltä, että tarvitset sitä.”
Ginny huokasi ja otti lautasen vastaan. Hän kieltämättä tarvitsi sitä.
Ajatus Deanista kirveli edelleen hänen vatsansa pohjalla, vaikka hän oli vakuuttanut itselleen, että näin oli parempi. Hän ei tarvinnut tätä enää, eikä tämäkään tarvinnut häntä. Kaikki rakkaus mitä heidän välillään oli ollut, oli kadonnut jo kauan sitten.
“Hän on ääliö.”
Ginny nosti katseensa kakustaan. “Hm?”
“Hän on ääliö, kun antaa sinun lähteä noin helposti. Älä jää pohtimaan häntä. Hänellä on oma polkunsa, joka on nyt paljon synkempi, kun hän päästi sinut menemään.”
“Ei se ihan noinkaan mennyt”, Ginny sanoi ja kauhaisi haarukkaansa kermaa ja mansikoita. “Mutta olet oikeassa…”
“Luna.”
Ginny nyökkäsi. Nimi sopi tytölle, joka oli kuin kaistale kuunvaloa. “Luna. Minä olen Ginny.”
“Tiedän”, tyttö sanoi kevyesti, eikä Ginny osannut enää edes ihmetellä.


***

“Punaviiniä ja patonki”, Ginny sanoi.
Luna nosti katseensa tiskistä, jota oli pyyhkimässä. “Mitä?”
“Punaviiniä ja patonki.” Ginny otti rätin Lunalta ja alkoi pyyhkiä tiskiä. “Vauhtia nyt, laita paikat kuntoon niin lähdemme.”
Ensimmäistä kertaa Luna näytti hämmentyneeltä. “Minne?”
Ginny virnisti. “Äläpäs yritä udella. Yllätys on puoli taikaa, eikö vain?”

Vendela:
Tulin lukemaan tämän Tropes-haasteen kautta ja kylläpä oli suloinen palanen :D

Pidin kovasti siitä, että tässä oli tuollaisia pieniä, lyhyitä hetkiä joista sitten nivoutui isompi kokonaisuus. Kahvilan erikoisuudet ja Luna oli kuvattu hienosti ja niistä tuli sellainen hyvä ja lempeä olo, mutta myös sellainen tietäväinen fiilis, että lukijana tiesi asioista enemmän kuin Ginny. Tykkäsin siitä, että olit tehnyt Ginnystä jästin ja Luna pysyi edelleen noitana. Tuo viittaus syyskuun ensimmäiseen ja Tylypahkan alkamiseen oli kiva yksityiskohta. Myös kaikki juomien ja syömisten mainitsemiset olivat kivoja.

Tämä oli oikein ihana pre-femme ja jätti mukavasti tulevaisuuden auki :) Selvästi näiden välille kehittyy jotain!

Vendela

Crys:
Oi, olipas ihana! En lukenut alkutietoja mutta siitäkin huolimatta tarinaan pääsi mukaan helposti vaikkei heti tajunnut tämän olevan AU. Onpas hauskalla tavalla kyllä toteutettu tuo haaste, se että kaksikosta vain Luna on noita. Tästä välittyi ihana ja lämmin fiilis, kiitos!

-Crys

marieophelia:
Tämäpä oli kiva! Lunan luonne tuli hienosti esiin hänen kahvilansa kautta, tekisipä mieli poiketa sinne! Lunan voi hyvin kuvitella kahvilan pitäjäksi :) Kiinnostavia myös nuo taikamaailman välähdykset jästi-Ginnyn silmin.

Tästä lopun kohdasta:


--- Lainaus ---Ginny virnisti. “Äläpäs yritä udella. Yllätys on puoli taikaa, eikö vain?”
--- Lainaus päättyy ---

mietin, jos Ginny sitten kuitenkin jollain tasolla arvasi Lunan olevan noita. Vai oliko taikamaiseen muotoon muutettu jästisanonta vain sattumaa? Aina parempi, jos ficci jättää paitsi hyvän mielen myös vähän pohdittavaa! :)

Kiitokset!

Hopearausku:
Oi että, tämä oli ihana!

Kahvila oli kuvattu hirveän viehättävästi ja kuulostaa juuri niin lunamaiselta kuin voi olla. Haluaisin kyllä itsekin poiketa siellä syömässä croissanttia ja kakkua ♥

Voi olla, että kyseessä on vain oma pieni sisäinen Ginny/Luna-intoilijani, mutta itse olin erottavinani tästä ficistä selkeän yhteyden näiden kahden välillä. Ihan hirveän suloista, että Lunan valloittava hymy saa Ginnyn punastumaan ja tuo, että Luna tuntuu vaistoavan Ginnyn vellovat tunteet eron jälkeen ja tarjoaa kakkua ♥ Ja ah, mikä lopetus, eihän tässä sydän kestä! Ihanaa, että Ginnykin pääsi jollain tavalla tilanteen päälle ja otti hänkin askeleita eteenpäin.

Kiitos tästä lukukokemuksesta, piristi kovasti sunnuntai-iltaa :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu