Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus
The Witcher: Noiturin ja Bardin edesottamuksia, K-11 (raapaleita x24)
Violetu:
Otsikko: Noiturin ja Bardin edesottamuksia
Fandom: The Witcher
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, huumori, romantiikka, fluff, angst... vähän kaikkea (eli raapaleita).
Paritus: Geralt/Valvatti
Summary: Yhteistä matkantekoa, kasvi-isi!Valvatti, "murjottava" Geralt, ynnä muita kaksikon toilailuja ja tunteita.
A/N: Kerään tähän topiciin kaikki raapalejuoksuun kirjoittamani Witcher-rapsut. Nämä eivät varsinaisesti liity toisiinsa, ellei sellaista ole erikseen mainittu. Pyrin lisäämään aina useampia kerrallaan silloin kun lisään. Palaute olisi kivaa, vaikka nämä nyt eivät ehkä ole sitä viimeisen päälle hiotuinta tavaraa ::) Nauttikaa :D
***
Hunaja
Valvatti levitti paksulti hunajaa leivälleen ja hymyili Geraltille suupielet murusissa.
Geralt hautasi kasvonsa kolpakkoonsa piilottaakseen hymyn, joka pyrki nousemaan hänen suupieliinsä.
Tuntui hyvältä olla viikkojen jälkeen sisätiloissa, ei enää sateessa nukkumista, jäätäviä aamupesuja ja Valvatin hampaiden kalinaa yössä.
Eivät he olleet varsinaisesti rahoissaan vieläkään, mutta yhteiseen huoneeseen ja vuoteeseen heillä oli sentään ollut varaa. Ja leipään, hunajaan ja olueen.
Ilo oli tänä iltana halpaa. Geralt tiesi, että parin oluen jälkeen Valvatti epäilemättä virittäisi luuttunsa lauluun, ja ehkä heille liikenisi tavernan asiakkailta pari lanttia.
Ehkä jopa niin paljon, että he voisivat päättää iltansa kuumaan kylpyyn oman huoneensa yksityisyydessä.
Geralt hymyili leveämmin.
***
Karhunvatukka
Valvatti hoksasi matkalla karhunvatukkapensaan, ja pakotti Geraltin pysäyttämään Särjen, jotta he saattoivat kerätä kunnon eväät matkaan.
"Nämä ovat taivaallisia, maista!" Valvatti tarjosi matkakumppanilleen kourallista marjoja, mutta Geralt pudisti yrmeänä päätään.
"Ilman tällaisia turhia pysähdyksiä olisimme olleet perillä jo eilen", Geralt murisi kädet puuskassa.
"Sinä olet vain nälkäinen, siksi olet noin pahalla päällä", Valvatti pyöritti silmiään, "pääsisimme jatkamaan matkaa nopeammin, jos sinäkin osallistuisit keräämiseen. Geraaaalt."
Geralt ei jaksanut kauaa kuunnella Valvatin vaativaa marmatusta, vaan ryhtyi pitkin hampain keräämään marjoja.
"Maista nyt", Valvatti tarjosi uudelleen. Tällä kertaa Geralt otti marjan ennen kuin Valvatti ennätti taas ryhtyä pitkittämään hänen nimeään ärsyttävästi.
Maku oli pirskahteleva, eikä Geralt muistanut syöneensä mitään niin herkullista aikoihin. Hän yritti parhaansa mukaan esittää muuta, sillä muuten Valvatti ei ikinä sulkisi suutaan omasta nerokkuudestaan.
"Otatko toisen?" Valvatti tarjosi, ja tällä kertaa Geralt otti marjan lisäksi suuhunsa myös Valvatin sormenpäät.
Sillä tavoin toisen sai olemaan hiljaa yllättävän kauan.
***
Ikävä
Valvatilla oli ikävä Geraltia.
Se oli totuus, jota ei käynyt kieltäminen, ja joka otti Valvattia sydämen lisäksi antaumuksellisesti päähän.
Ensimmäisen kerran sydämensä särjettyään hän oli vannonut, ettei ryhtyisi siihen enää, ei päästäisi ketään niin lähelle, että toinen saattaisi jättää häneen jäljen.
Geralt oli vaikuttanut turvalliselta.
Millainen idiootti rakastuu sellaiseen henkilöön, joka ensitöikseen loukkaa, ja toisekseen iskee ilmat pihalle?
Valvatti, Valvatti oli juuri sellainen idiootti. Geralt oli komea, ja tämän syvä, muriseva ääni oli vetänyt Valvatilta polvet veteliksi joka kerta, kun toinen oli suunsa avannut.
Kuka olisi arvannut, ettei siinä ollutkaan kyse vain fyysisestä himosta, vaan lempo soikoon rakkaudesta?
Ei Valvatti.
***
Kuunlilja
Valvatilla oli uusi kasvi. Kuunlilja.
Geralt mulkoili kasvia synkästi.
Niin kuin Valvatin kämppä ei olisi ollut jo valmiiksi lähestulkoon viidakko.
Geralt inhosi jokaista uutta kasvia, jonka bardi kotiinsa kantoi. Uusi kasvi tarkoitti Valvatin omin sanoin aina "isyyslomaa", mikä tarkoitti, että Geralt joutui lähtemään retkilleen yksin.
Valvatti ei hennonnut jättää "vauvaa" kenenkään muun hoidettavaksi ennen kuin kasvi oli ollut hänellä vähintään pari viikkoa. Sinä aikana Valvatti lauloi kasville joka päivä, kasteli sitä millilleen oikean määrän ja oli muutenkin niin pedantti, että Geraltin hampaita kiristi.
Pahinta oli, kun jokin kasvi alkoi puskea kukkaa. Onneksi kuunlilja oli vielä liian pieni siihen.
Geralt huokasi.
***
Aalto
Aalto, joka löi rantaan, oli suurin tähänmennessä, ja Valvatti kirmasi sitä ilosta kiljuen karkuun.
Geralt pyöritti silmiään, mutta ei voinut estää hymynkaretta ilmestymästä huulilleen.
Valvatti oli pönttö. Bardi pelasi uhkapeliä aaltojen kanssa, vaikka tiesi, että hänen nahkahousunsa eivät kuivaisi yön aikana, jos pääsisivät kastumaan.
Geralt melkein nousi lähteäkseen hakemaan toisen pois vedenrajasta, jossa Valvatti nyt härnäsi jo seuraavaa aaltoa.
Toisaalta...
Geralt vilkaisi ympärilleen varmistuakseen, että he olivat rannalla kahden. Hän muodosti käsillään torven ja huusi Valvatille:
"Riisu housut!"
Valvatti pysähtyi katsomaan häntä suu auki. Aalto Valvatin takana kohosi yhä korkeammaksi.
"Mitä?!"
Aalto kasteli Valvatin päälaesta varpaisiin.
"Voi vittu", Geralt manasi.
***
flawless:
Hih, olipas söpöjä. Ihania pikkupätkiä, kivaa että kasasit nämä tällä lailla omaan topsuunsa! Raapalejuoksua on tullut seurattua vähän laiskasti, mutta se on tuottanut kyllä hirmu monia kivoja rapsuja, ja nämäkin kuuluivat ehdottomasti siihen kivojen joukkoon!
Erityisesti mua puhutteli kasvi-isi Valvatti, koska tuo oli jotenkin samaan aikaan ihan älyttömän ja toisaalta älyttömän sopivan kuuloista :D Ihanan omaperäinen idea, ajatus Valvatista hoivaamassa kukkasia suurella innolla on jotenkin aika valloittava ja suloinen. Geraltin yrmyily karhunvatukoille oli myös edellä mainittua älyttömän sopivaa settiä, voin niin kuvitella tuollaisen tilanteen jossa Geralt juroilee nälkäkiukkuisena. Pirskahteleva on myös aika hyvä kuvaus karhunvatukan mausta ja koostumuksesta! Geraltille luonteenomaiselta kuulosti myös se että piti esittää ettei ollut ees hyvää, hih. Sormenpäiden imeskely veikin tuon tekstin hassusta kuumaksi aika nanosekunnissa, uuh. Ei ihme että Valvatti hiljeni, kyllä mäkin menisin aika sanattomaksi ;) Viimeinen raapale oli ehdoton lempparini, ajatus Valvatista pöljäilemässä aallokossa oli jotenkin niin hyväntuulinen ja hassu että ihan hihityttää. Myös lauseella "Valvatti oli pönttö" saattoi olla muhun jokseenkin hilpeä vaikutus ;D Tykästyin kovasti tuohon elämäniloiseen aallokossa leikkimiseen ja tarinan kaareen nahkahousuista ja niiden kosteasta kohtalosta.
--- Lainaus ---Millainen idiootti rakastuu sellaiseen henkilöön, joka ensitöikseen loukkaa, ja toisekseen iskee ilmat pihalle?
Valvatti, Valvatti oli juuri sellainen idiootti. Geralt oli komea, ja tämän syvä, muriseva ääni oli vetänyt Valvatilta polvet veteliksi joka kerta, kun toinen oli suunsa avannut.
Kuka olisi arvannut, ettei siinä ollutkaan kyse vain fyysisestä himosta, vaan lempo soikoon rakkaudesta?
Ei Valvatti.
--- Lainaus päättyy ---
Oih ja voih. Tämä oli kyllä varsin hyvin kirjoitettu ja katkeransuloinen kohta. Pidin tästä kovasti, piti ihan lainata osoittaakseni että tykkäsin myös tästä vähän totisemmasta raapaleesta! Oli kivaa vaihtelua, kun näissä oli keskenään vähän erilaistakin tunnelmaa, ja tämäkin oli ihan yhtä onnistunut kuin hassuttelevammatkin rapsut.
Kivoja raapaleita, toivottavasti näitä tulee lisää!
Thelina:
Ihanaa, että teit näistä oman topicin! Olen tykännyt tosi paljon näistä rapsuistasi tuolla raapalejuoksussa <3
Ekassa pätkässä on ihanaa iloa ja lämpöä, makeaa hunajaa ja yhteinen vuode odottamassa <3 eipä ihme, jos Geraltiakin hymyilyttää ;) Karhunvatukkajutussa Geralt on aluksi ihanan juro, mutta lopussa jo pehmennyt taas Valvatin ansiosta. Ikävä puolestaan rusentaa sydäntä, voih! Kasvi- ja aaltotarina olivat hauskoja, voin niin kuvitella Geraltin pyörittelemässä silmiään Valvatille :D
Kiitos näistä, toivottavasti tulee vielä lisää Witcher-inspiksiä raapalejuoksuun tai muuten vain :)
Violetu:
Kiitos kommenteista <3
flawless: Raapalejuoksussa on just parasta, että se antaa luvan kirjottaa jotain niin randomia ja järjetöntä, kuten vaikka kasvi-isi!Valvatti tai kilpajuoksu aaltoja vastaan :D kivaa että tykkäsit ja kiitos kommentista^^
Thelina: Kivaa että olet tykännyt ^^ näyttää siltä, että lisää tulee edelleen, eiköhän vielä tämänkin jälkeen :D Kiva kun kommentoit ^^
A/N: Tässäpä lisää näitä. Tiedossa tällä kertaa AU-visiitti öisessä Helsingissä, huumoria, humalaa ja vähän kaipaustakin.
***
Neonvalo
"Tämä neonsade silmää kirvelee, diesel lemahtaa, yö kun yskäisee", Valvatti hyräili. Hän ei tiennyt, mistä oli kappaleen kuullut, mutta se oli ilmeisen tarttuva.
"Anna minulle noiturinrohtosi, ole minulle Geraltin enkeli..." Valvatti laittoi hiukan omia sanojaan väliin ja katsoi silmäkulmastaan Geraltia.
Noituri piti katseensa visusti märässä asvaltissa ja rytisti huuliaan siihen malliin, että hymy oli tulossa, mutta mies ei halunnut päästää sitä esiin.
"Ole hiljaa", Geralt murahti ja tunki kädet entistä syvemmälle taskuihinsa.
Valvatti pujotti käsivartensa toisen käsikynkkään ja jatkoi hyräilyään Geraltin mulkoilusta välittämättä.
"Kuka sanoi että askel painaa jo, olen kevyt kuin sudenkorento..."
Valvatti piti tästä uudesta paikasta. Uudesta ajasta, jos meluisien, outojen tavernojen neonvaloista ja tien mustankiiltävästä päällysteestä mitään saattoi päätellä.
”Viime yö veti routaan tämän maan, ja se maa on käärmeitä mustanaan...”
”Voisitko sulkea suusi?” Geraltin ilme oli vaarallinen, tämän silmät välkähtelivät oranssiaan liikkuvissa valoissa, joita tuntui olevan kaikkialla. Noituri ei ollut omassa elementissään, ja se selvästi hermostutti miestä hyvin paljon.
”Ei mitään hätää, musiikki toimii täällä samalla tavalla kuin kotipuolessa”, Valvatti rauhoitteli ystäväänsä taputellen tämän hartiaa. Hän yritti jättää huomiotta, miten Geraltin ärinä pisti hänen polvensa veteliksi jostain ihan muusta kuin pelosta.
”Minä voin ottaa ohjat, jos siitä on apua”, Valvatti nojautui painamaan suukon Geraltin poskelle.
”Hmh.”
Tanssiaiset
Valvatti oli seissyt korokkeella soittamassa luuttuaan koko illan.
Joskus hän vielä menisi tanssiaisiin siviilinä ja tanssisi aamuun asti, mutta se ei ollut tämä kerta.
Valvatti oli ollut omallakin mittapuullaan naurettavan tyytyväinen, kun Geralt oli heti kutsun saatuaan sanonut, että hän ei sitten tanssisi.
Ajatus Geraltista tanssimassa jonkun toisen kanssa pisti Valvatin sisälmykset epämukavalle sykkyrälle, ja hän yritti olla ajattelematta asiaa sen enempää.
”Etkö sinä haluaisi levätä välillä, minä voin soittaa.”
Essi oli vaivihkaa hiipinyt trubaduurin taakse, ja kohotti toiveikkaasti viuluaan.
”No kai minä sitten”, Valvatti kohautti olkiaan hetken mietittyään. Sormenpäihin alkoi jo soittaminen sattua.
”Sinun soittosi on niin sielukasta, muuten en suostuisi”, hän antoi käsisuudelman Essille ja loikki alas lavalta aikeinaan käydä tankkaamassa buffetpöydässä ja sitten ehkä pyörähtämässä pari kipaletta tanssilattialla.
Geralt istui kuningattaren vieressä, täsmälleen samassa paikassa kuin viimeksi Valvatin tarkistaessa. Noituri näytti kyllästyneeltä, mikä toisaalta oli tälle aika tyypillinen ilme.
Sekunnin Valvatti leikki ajatuksella, että pyytäisi Geraltia tanssiin.
Ei mihinkään sellaiseen typerään tanssiin, jossa miehet potkivat toistensa saappaita, vaan sellaiseen, jossa Valvatti voisi kietoa käsivartensa Geraltin niskaan ja hengittää tämän kanssa samaa ilmaa.
Ajatuksesta tuli niin kuuma, että Valvatin oli pakko löysätä kaulallaan roikkuvaa ruusuketta.
Osasikohan Geralt edes tanssia?
Siitä hän ottaisi vielä joku kaunis päivä taatusti selvän.
Kynsiä
Geralt puri hampaitaan yhteen, ettei olisi ärissyt silkasta turhautumisesta.
Edellinen peto, pieni ja sukkelaliikkeinen pirulainen, oli purrut häntä sellaiseen paikkaan, jota oli mahdotonta kynsiä matkaseuran huomaamatta.
Hän oli onnistunut kaatamaan rohtoa haavakohdan päälle, mutta nyt, kun haava alkoi parantua, iho sen ympärillä kutisi kuin syyhypunkeilla olisi orgiat sulkeutuvan haavabuffetin ympärillä.
"Geralt, mikä sinua vaivaa?" Valvatti kääntyi Särjen selässä katsomaan Geraltia.
"Ensinnäkin et koskaan anna minun ratsastaa Särjellä yksin, ja toisekseen näytät siltä, että tarvitset huussia reilussa minuutissa. Joten, mistä kiikastaa? Ehkä minä voin auttaa?"
"Pieni hetki", Geralt mutisi hampaidensa välistä, poikkesi lähimmän kolmen miehen levyisen männyn taakse ja hinkkasi selkäänsä puun karheaa kuorta vasten kuin kapinen karhu.
Polulta kuului tömähdys, eikä Geralt ennättänyt lopettaa toimintaansa ennen kuin kuuli Valvatin äänen aivan vierestään:
"Minulla olisi kyllä aloe veraa repussani, se auttaa tehokkaammin kutinaan kuin tuo... mitä sinä nyt ikinä oletkaan tekemässä."
Geralt päätti, että seuraavalla kertaa hän pyytäisi Valvatilta apua ensimmäisenä.
Taluttaa
"Tule, tännepäin", Valvatti yritti taluttaa humalaista Geraltia tavernasta takaisin heidän majapaikkaansa.
Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä Valvatti oli itse vähintään yhtä tukevassa tuiterissa kuin noiturikin.
He pysähtyivät ottamaan tukea läheisestä aidasta, kun pystyssä pysymisestä ei oikein meinannut tulla mitään.
"Minä ylitin itseni laululla tänään, enkö vain", Valvatti hipelsi Geraltin hiuksia tämän korvan taakse saadakseen noiturin harhailevan huomion itseensä.
"Ylitit kaikki tärkeät kynnyksetkin", Geralt mutisi, eikä Valvatti saanut ollenkaan kiinni, mistä toinen puhui.
Ei ennen kuin muisti äkkiä, miten oli saattanut tuijottaa Geraltia kaikki romanttiset balladit. Hupsista.
Oliko toinen muka tajunnut, mitä se tarkoitti?
"Tavernanpitäjän tytär oli upea ilmestys", Valvatti yritti pelastaa. "Niin runsaaseen poveen hautaisi mieluusti naamansa, ja vaikka muutakin."
Geralt tarttui Valvatin kasvoihin ja painoi ne rintaansa vasten.
Niin no, toisaalta.
Valvatin humalaiset kädet alkoivat räpeltää Geraltin takin solkia auki.
Mitä sitä turhaan puhumaan, jos saattoi painaa nenänsä Geraltin massiivisten rintalihasten väliin ja olla ihan hiljaa siellä.
Yksinäinen
Geralt laittoi leirin pystyyn metsänlaitaan suuren männyn juurelle.
Kevät alkoi näyttää ensimmäisiä merkkejään, maa vihersi ja tuuli oli lempeämpi. Ilma tuoksui siltä, että talvi tuskin viipyisi enää kauaa.
Sytyttäessään tulen Geralt tuli ihmetelleeksi, miten illassa olikin niin hiljaista. Linnut toki viheltelivät satunnaisia säveliään ja Särki hörisi tyytyväisenä saadessaan vihdoin levätä, mutta jokin tärkeä ääni puuttui.
Geralt kohotti katseensa kirkkaalle taivaalle, jonka turkoosiin vivahtava sininen toi hänen mieleensä yhden Valvatin doubleteista.
Ei Geralt ollut yksinäinen ilman bardiaan, mutta ajatus, että hän pian saisi tehdä matkaa yhdessä trubaduurin kanssa nostatti tuskin huomattavan hymyn noiturin huulille.
Valvatin ääni oli se, joka illasta puuttui.
flawless:
Jeee lisää rapsuja! Kivoja olivat taas, kiitos kun jaoit näitä tänne!
Kokoelman nimi on muuten aivan loistava! Kuulostaa ihanasti joltain perinteiseltä lasten tarinalta (saakohan tästä mun ajatuksesta yhtään kiinni, jotenkin vaan kuulostaa nostalgisen satumaiselta ja kivalta!) ja sopii kokoelman tunnelmaan musta oikein kivasti. Pidän tästä kokoelmasta kovin, kivaa kun näitä tuli lisää! Mä tykkään lukea raapaleita, kun ne ovat sellaisia kivoja pikku välipaloja ja kiireisten hetkien piristäjiä. Ja nämä kyllä piristivät, oikein kivoja! Mä niin tykkään siitä, miten kuvaat nämä hahmot teksteissäsi niin, että Valvatti on tuommoinen söpöliini hupsu ja Geralt mörisevä juro, oot vanginnut hahmojen luonteenpiirteet hyvin ja tulkinnut niitä teksteissäsi oikein paljon korostaen musta kivalla tavalla.
--- Lainaus ---Hän oli onnistunut kaatamaan rohtoa haavakohdan päälle, mutta nyt, kun haava alkoi parantua, iho sen ympärillä kutisi kuin syyhypunkeilla olisi orgiat sulkeutuvan haavabuffetin ympärillä.
--- Lainaus päättyy ---
Mä hihitin tälle ihan ääneenkin, niin oli pakko lainata :D Tämä oli ihan loistava kuvaus, tosi kekseliäs ja omaperäinen! Pisteitä myös kapisesta karhusta, hahaa. Voi Geraltia. Tuossa rapsussa olisi kyllä erinomaiset lähtökohdat jatko-osaan siitä, kuinka Valvatti levittää aloe veraa Geraltin selkään... tai vaikka vähän muuallekin ;)
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta