Originaalit > Sanan säilä

Dieselillä, bensalla ja Cheerioseilla (S • sananvaihtoa ja söpöilyä aamupalapöydässä, Samuel/Leevi • 3,5-raapale)

(1/4) > >>

Waulish:




S

FinFanFun1000 sanalla 892. kohtuullisuus
FinFanFun 20 vuotta: Juhlahaaste! (osallistu FinFanFun1000-haasteeseen)
Fluffy10 #4 sanalla keltainen
Originaalikiipeily sanalla 101. kohtuus
Salainen tehtävä (kirjoita S-ikärajan originaali ja julkaise se)
Aloin kirjoittaa tätä raapaletta Raapalejuoksuun Violetun tarjoamasta inspissanasta muro, mutten ehtinyt juuri alkua pidemmälle niin kuin en koskaan kyseisessä tempauksessa ehdi. :D Olen niin hidas ja jahkaileva kirjoittaja. Tällä kertaa sain tekstintyngän kuitenkin saatettua loppuun asti, jee! Mitään järkeä tässä lopputuloksessa ei kylläkään ole, eikä tällä ole varmaan minkäänlaista taiteellista arvoa, mutta sainpahan kirjoitettua edes jotain valmiiksi asti. Se on aina hyvä. Ja kuka tietää, ehkäpä tämä pikku pätkä saa hymyn jonkun muunkin kuin minun huulille! :)


Samuel ei saanut silmiään irti aamupalapöydän toisella puolen istuvasta Leevistä, tai tarkemmin ilmaistuna tämän aamupalasta. Tuoreena pariskuntana he eivät olleet vielä ehtineet jakaa keskenään kovin montaa aamupalaa, mutta Samuelille oli käynyt jo tuskallisen selväksi, millä Leevi tapasi aloittaa aamunsa: kulhollisella Cheerios-murorinkuloita, jotka Samuel saattoi tuoteselostetta vilkaisemattakin päätellä pelkäksi ravintoarvottomaksi hiilihydraattihötöksi. Samuel olisi ehkä pystynyt sulattamaan murot ravitsemustiedeopiskelijan karaistuneilla silmillään, jos Leevi olisi syönyt niitä maidon kanssa tai vaikka pelkiltään, mutta Leevi ei tehnyt niin. Leevi teki omalla tyylillään, joka helli hänen omalaatuisia makunystyröitään, ja nautiskeli muronsa appelsiinimehussa lilluvina. Senkin Samuel olisi ehkä pystynyt sulattamaan – huolimatta siitä, ettei mehu ollut edes täysmehua –, mikäli Leevi ei olisi kuorruttanut koko komeutta lorauksella juoksevaa hunajaa.

”Miun on kuule pikkasen vaikia sulattaa tuota siun aamiaista”, Samuel tunnusti lopulta, kun Leevin syömisen katseleminen oli saanut hänen vatsansa vellomaan ja hampaansa solidaarisesti syöpymään sokerista.

Leevi nosti katseensa Samueliin silmät yhtä kirkkaina ja iloisina kuin pirteänkeltainen murokulho. ”Ai? Täähän se vasta on heleposti sulavaa. Ei mittään vatsaa viäntäviä kuituja niin ko tuossa siun ruishässäkässä. Energijaaki on ko pienelle kylälle, mitä mie tarttenki het aamutuimaan, ko lähen altahille uusia ennätyksiä kauhommaa.”

”Heleposti sulavaa, mutta vaikiasti sulatettavaa”, Samuel mutisi ja hieroi otsaansa, jota oli alkanut kummasti kivistää. ”Jos miulta kysytään, siun verensokerit ampasee tuon seurauksena Puijon torniin ja tulloo rytinällä alas, aena sinne altaan syvvään päätyyn ja pohojaan asti. Että siinä on siulle sitä energijaa.”

”Yks käy dieselillä, toine bensalla, kolomas Cheerioseilla”, Leevi tuumasi ja jatkoi murojensa kauhomista hymyssä suin. ”Elä ressaa, ehä mie koko aekaa tällä viissiin syö. Aamusin vaan. Ohan se päevä jotenkuten käyntiin potkastava.”

Samuel tyrskähti ja pudisti päätään. Oli harvinaisen totta, että Leevi eli aamupalahetkiään lukuun ottamatta varsin terveellisesti. Leevi oli pitkän linjan vapaauimari ja vesipalloilija, joka tiesi kyllä ilman Samueliakin, mitä kannatti syödä ja milloin.

”Ruokaressi on tulevan ravitsemusterapeutin riesa”, Samuel sanoi. ”Enkä mie pahalla… Tahon vaan, että myö ollaan molemmat tässä vielä neljänkymmenen vuojen päästä aamupallaa mutustamassa.”

Samuel tunsi suupielensä kohoavan hentoon hymyyn, kun hän tajusi päästäneensä suustaan tulkinnanvaraisen toiveen yhteisestä tulevaisuudesta. Leevikin hymyili – ensin muroihinsa, sitten Samuelille. Samuel tunsi Leevin villasukan paljasta säärtään vasten, ja hän ajatteli, että pystyisi kyllä sulattamaan appelsiinihunajamurot tulevaisuudessakin.

Seila:
Olisi pitänyt säästää muro sana sulle, koska tämä oli niin suloinen! :D Ihanaa että sanan menettämisestä huolimatta tulit julkaisemaan tämän, koska tämä hymyilytti ainakin mua :3

Pidin tästä tosiaan tosi paljon ja erityisesti mua viehätti tässä miesten savon murre ja Puijon torni. Ah, osaisinpa/uskaltaisinpa itsekin kirjoittaa murteella (vaikka en tiijä mitä murretta mä puhun, kun asun etelässä, mutta perhe on kotosin justiinsa pohjosempaa/idempää ja sönkkään kaikkea sekasin :D). Jotenkin tuo murre toi tähän sellaista ihanaa persoonallisuutta ja myös suloisuutta.

Mutta siis anteeksi minkä kanssa Leevi syö niitä muroja? Appelsiinimehun ja hunajan? Joo, tota. Ei? :D Olisi kyllä tuossa tilanteessa niin Samuel, kurtistamassa kulmiani ja motkottamassa, että et sä tuosta mitään muuta saa kuin rutosti sokeria ja vatsanväänteitä. Mutta ehkä se Leeville sallittakoon, jos hän kerta syö muuten terveellisemmin. Hellyttävää kyllä, kuinka Samuel huolehtii, vaikka se varmasti välillä saattaa olla rasittavaakin, niin Leeville kuin Samuelillekin. Ihanasti todettu tuo, että joku käy dieselillä, toinen bensalla ja kolmas cheerioseilla. Se oli tälle myös oikein hauska ja sopiva nimi!

Ja aww tuo loppu! Oikein suloista, kuinka Samuel päästää suustaan tuollaisen toiveen tulevaisuudesta. Hih. Samuelin täytyy vaan tottua nyt näihin outoihin aamupaloihin. Ties mitä Leevi tulevaisuudessa keksii aamupalapöytään tuoda.

Kiitos paljon tästä suloisuudesta ja ihanaa, että julkaisit tämän! ♥

Waulish:
Seila, hyvä vain että ehdit ensin, koska tällä tavalla sain tämän lopulta aika moneen haasteeseen! ;D Lisäksi se sinunkin muroraapaleesi on aivan supersuloinen. Fanitan Rolle-kissaa!

Voi että, ihana kuulla että murre viehätti! Rakastan murteita ja murredialogin kirjoittamista, vaikkakaan ihan näin savolaisittain eivät minunkaan hahmoni yleensä väännä. Tuntui tavallaan hassulta kirjoittaa kaksi nuorta miestä murtamaan näin voimakkaasti, mutta toisaalta se tuntui myös sopivalta, koska olen niin murteiden puolesta ja toivoisin, etteivät ne häviäisi nuorisonkaan kielenkäytöstä. Kannustan kyllä sinuakin uskaltamaan kirjoittaa murteella, koska se on parhaimmillaan tosi hauskaa ja antoisaa! Eikä murteen paikkaansapitävyyttä tai oikeellisuutta tarvitse minusta stressata ollenkaan, koska kaikki puhujat ovat kuitenkin lopulta erilaisia. Minäkin kirjoittelen välillä ihan mitä sattuu!

Haha, minäkin samaistun tässä tilanteessa Samueliin. :D Murot appelsiinimehulla ja hunajalla kuulostaa niin ällöttävältä ja ennen kaikkea ällömakealta yhdistelmältä, että minullakin melkein vatsaa vääntää. Ihmisillä on kuitenkin joskus mitä omituisimpia makumieltymyksiä, ja minäkin veikkaan, että Samuelin täytyy vain tottua Leevin sellaisiin. Ei oikein auta järkipuhe, jos toinen on iät ja ajat nauttinut aamiaismuronsa tuohon tyyliin.

Kiitos kovasti ihanasta kommentista, kylläpä se piristi iltaani. :-* Tuntui kivalta saada tähän saman tien noin positiivinen kommentti, kun pelkäsin kirjoittaneeni jotain liian outoa ja vaikeasti lähestyttävää!

Felia:
Aww, tämä oli niin suloinen!

Vai Cheerios-muroja appelsiinimehun kanssa... Kuulostaa todelliselta sokeripommilta - ja sitä se onkin. ;D Oli hauskaa, miten Samuel kauhisteli kyseistä aamiasta, ja kaksikon sananvaihto siihen liittyen oli kanssa mukavasti huumorilla höystettyä. Tuo murteen käyttö oli kanssa kiva yskityiskohta! :D

Mitä tulee ihmisten makumieltymyksiin ruokien ym. kanssa, niin toisilla varmasti on moniakin erikoisuuksia - kuten tässä Leevillä. Kiva, että Samuel hieman kyseenalaisti tuota Leevin mieltymystä - ymmärrettäväähän se on, että toisesta on vähän huolissaan. Ruoka on kuitenkin tärkeä osa elämää ja ainahan se terveellisempi vaihtoehto on parempi. Onneksi Leevi kuitenkin taitaa muuten syödä terveellisesti kun kuitenkin jonkintasoinen urheilija on. :D Täytyy kyllä myöntää, että jollain tasolla pystyin samaistumaan Samuelin fiiliksiin - on tuttua, kun katsoo toisen syövän jotain sokerihöttöä tms. muuta epäterveellistä. ;D

Ja voi että, aww, tuo loppu! Samuelin vihjaus tulevaisuuteen... Ihanaa ja suloista. ♥ Lisäksi tämän tekstin nimi oli ihan mahtava ja osuva! Ah, tämä oli kyllä oikein kiva piristysruiske maanantai-aamulle! Suuret kiitokset ♥

Waulish:
Felia, jep, todellinen sokeripommi! ;D Vaikea kuvitella, miten Leevi pystyy aloittamaan jokaisen aamunsa vetämällä moisen tyhjään mahaan, mutta meitä on tosiaan joka lähtöön ja niin on makumieltymyksiäkin. Minäkin ymmärrän Samuelin huolen, mutta onneksi Leevi muuten syö ja elää terveellisesti, urheilija kun on. Ehkei ravintoköyhä aamupala loppujen lopuksi tuota ainakaan enempää fyysistä vahinkoa kuin henkistä tyydytystä, heh!

Ihana kuulla, että lukukokemus oli suloinen ja piristi maanantaitasi heti aamutuimaan! Jos tällä hömppätarinalla jokin tarkoitus tai merkitys on, se voisi olla juuri piristäminen ja hyvän mielen tuottaminen. :)

Kiitos kovasti sinulle ihanasta kommentista! :-*

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu