Originaalit > Sanan säilä

Työnsä orja | S, karmiva arki

<< < (2/2)

Crys:
Ooo vähän tää on hieno! Karmiva arki tosiaan! Tykkään kovasti tämmösistä mindfuck tyyppisistä tarinoista joissa ei oo loogista selitystä ja musta on hauskaa, että tää on niinkin "arkinen" koska yleensä tämmösiä käytetään ehkä enemmän kauhutrooppeina. Ja siis tässä on hienosti karmivuutta ilman että menee täysin kauhuksi :) eli tää teksti toimi hienosti tämmösenä, pidin! //ja otsikko best!

-Crys

Angelina:
Waulish tarjoili tätä Kommiksessa ja noin viitenä päivänä viikossa omaan työhönsä turhautunutta toi otsikko puhutteli kummasti, joten pakkohan tähän oli tarttua ;D

Siis hyi mikä paniikki iski itsellekin tätä lukiessa :'D MIKÄÄN ei olis niin kamalaa kuin se, ettei perjantai-iltapäivänä pääsiskään työpaikan ovesta ulos, vaan palaisi aina takaisin aulaan. Tässä oikein pysty tuntemaan sen, miten nuo alun haaveet hamppariateriasta, irtokarkeista ja kylmästä siideristä vaan hitaasti lipui läpi sormien, kun epätoivo jatkoi kasvamistaan.

Mäkin hetken jo toivoin, että paniikissa rikki hakatusta ikkunasta löytyy pelastus ja vapaus, mutta mitä vielä! Hyi hemmetti, toivottavasti en nää painajaisia tästä - onneksi oon tällä hetkellä itse etätöissä :D Ei mutta oikeesti, tosi hieno ja samaistuttava teksti, kiitos tästä!

flawless:
Tämä oli kyllä varsin painajaismainen! Oon lukenut tämän muutamaan kertaan ja toimii joka kerta, sama ahdistava tunne tulee joka lukukerralla. Voiko paljon sen kamalampaa kohtaloa kuvitella kuin sen, ettei pääsisi töistä pois :D Tässä oli tosiaan sitä arkista kamaluutta ja arjen kauhua, mikä oli tyylilajina oikein hyvin toteutettu ja tuohon haasteeseen aivan napakymppi. Tähän pystyi samaistumaan tosi hyvin, kuinka raskaan työpäivän jälkeen janoaa sitä vapautta (ja siideriä) ja kuinka pahalta se tuntuisi, jos ei sitä helpotusta saisikaan. Tässä oli tosi voimakas epätoivon ja ahdistuksen tunnelma. Tarinan kaari oli myös toteutettu tosi hienosti, päähenkilön tunteiden kirjo epäuskoisuudesta turhautuneisuuteen ja taistelusta luovuttamiseen olivat luonnollisen kuuloisia ja samaistuttavia reaktioita. Työkaverin toistuva kysymys myös oli tosi hieno ja karmiva elementti, oikein kylmäsi joka kerta. Draamanjanoisena melkein olisin kaivannut lopetusta pelkästään siihen lauseeseen, koska se oli jotenkin niin hieno ja kun se toistui niin sen vaikutus vaan voimistui joka kerta ja lopussa se varsinkin oikein kolahti. Tuli tosi epätoivoinen ja selkäpiitä karmiva fiilis siitä lauseesta, tosi hyvin oivallettu muutenkin tuo työkaverin reaktio kaikkeen, kuinka se sama tavallaan kiertää kehää - hieno elementti se saman kaavan toistuminen niin siinä kuin arjessakin. Upea teksti, kiitos!

Fiorella:
Tähän todellakin pätee tuo haasteen kuvaava nimi "karmiva arki". Mikä voisi olla karmivampaa arkea, kuin se ettei arki koskaan pääty ja viikonloppu koita? ::) Perjantai-iltapäivää vain ikuisuudesta toiseen...

Onnettoman päähenkilön ahdistus ja epätoivo kasvaa hienovaraisesti asteittain. Ensiksi hän itsekin ajattelee vain vähän erehtyneensä, olleensa ajatuksissaan... Sitten huomaa kaavan toistuvan, yhä uudelleen ja uudelleen, yrittipä pyristellä vastaan vaikka kuinka. Tällainen arjen kauhukuvio on yllättävän toimiva, varsinkin kun tapahtumia ei mitenkään selitetä. Myös Venla tuntuu seuraavan kummissaan työkaverinsa asteittaista romahtamista. Sekin on jännä, miten Venla on sopuisan avulias, mutta kuitenkaan ei ole yhtään avuksi mihinkään. Onko hän satunnainen sivullinen vai painajaistyöpaikan toinen uhri?

Nämä kehää kiertävät psykologisen kauhun elementit toimivat tässä erinomaisesti. Lukijakin alkaa pohtia kertojaminän ohella, mistä tässä oikein voi olla kyse. Ja vastausta ei anneta. Se on kiehtovan karmaisevaa ja mystistä myös lukijalle! ;) Teksti toimi hienosti ja täytti haasteensa hyvin!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu