Title: Rikkoo luonnonlakia
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Gokusen
Characters: Sawada Shin, Uchiyama Haruhiko ”Uchi”
Genre: Drama, omegaverse
Rating: S
Disclaimer: Tarinan hahmot eivät kuulu minulle. En ole saanut tämän kirjoittamisesta mitään korvausta.
Summary: Ei beetojen kuulunut johtaa alfoja.A/N: Rakastan Gokusenin dorama-versiota. Katsoin sen ekan kerran kun olin joku 13, ja tykästyin heti. Animeversion olen nähnyt myös (paljon myöhemmin), mutta se ei uponnut oikeastaan yhtään. Alkuperäistä mangaa en ole lukenut, eikä oikeastaan kiinnostakaan, olen liian kiinni tossa doramassa vieläkin
Ehdin pyöritellä tätä fici-ideaa päässäni tovin, ennen kuin lopulta onnistui tämän kirjoittaminenkin
Olis ollut kiva julkaista tämä jo ABO-haasteeseen, mutta oon auttamatta aivan liian myöhässä. Mut haasteen ulkopuolellakin sopii julkaista omegaverseä, ja tää fici on vielä siitä harvinainen kyseisessä genressä, että tää on täysin paritukseton!
Tämän kanssa kävi myös mun klassinen ongelma: sain suihkussa käydessäni mahtavat ideat kohtauksiin ja dialogiin, ja sitten kun pääsin koneen ääreen, niin kaikki oli ehtinyt jo pyyhkiytyä pois mielestäni. Myöhemmin kirjoittaessa kävi sitä, että visioin mielessäni hyvän virkkeen, mutta unohdinkin sen sitten
välittömästi! Oi ideat, miksi olette aina niin kieroja...
Mukana
Multifandom-haasteen neloskiekalla.
Rikkoo luonnonlakiaHeidän luokkaansa oli pelätty ja kammoksuttu siitä päivästä lähtien, kun he olivat aloittaneet lukion, eikä se tosiasia muuttuisi mihinkään viimeisenäkään vuonna. Toisaalta, aikuisten omaa syytähän se oli, kun olivat tunkeneet niinkin monta teini-ikäistä, hormonihuuruista alfaa samalle luokalle eivätkä edes tosissaan yrittäneet pitää heitä ruodussa. Beetoihin ja omegoihin saattoivatkin tehota jälki-istuntoon joutuminen ja puhelut vanhemmille, mutta alfoille ne olivat yhtä tyhjän kanssa, pelkkä vitsi. Alfat tarvitsivat todellista kuria ja auktoriteettia, ja sitä ei koulu heidän luokalleen antanut. Lopputulos oli täysin sen mukainen, ja olikin suorastaan ihme, etteivät he olleet vielä tappaneet toisiaan tai muiden luokkien oppilaita.
Toisaalta saattoi kai sanoa, että ihme heidän luokallaan olikin. Shin oli 3-D:n hiljainen johtaja, jota he kaikki muut tottelivat ja jonka mielipiteitä he kunnioittivat, erosivat ne miten paljon heidän omistaan. Shin oli se, joka piti heidän luokkansa edes jonkinlaisessa järjestyksessä. Olisikin voinut luulla, että tämä oli luokan kovin kundi, alfojen alfa, mutta totuus oli toinen. Shin pysytteli mieluiten hiljaa taka-alalla, vältteli konflikteja ja tappeluita (vaikka tositilanteessa olikin valmis vetämään muita turpaan) ja oli itse asiassa yksi luokan harvoista beetoista. Mutta siitä huolimatta hän hallitsi alfavoittoista, alati machoilevaa 3-D:tä paremmin kuin kukaan muu. Hän kykeni siihen mikä ei koulun miesvoittoiselta henkilökunnaltakaan luonnistunut.
Kukaan ei olisi kysyttynäkään osannut sanoa, miten juuri Shinistä oli tullut se, jota kaikki heidän luokassaan kuuntelivat ja kunnioittivat. Niin vain oli päässyt käymään kuin itsestään. Olihan vain luonnollista, että joku otti komennon, jotta edes jonkinlainen harmonia säilyisi, paitsi ettei ollut.
Ei beetojen kuulunut johtaa alfoja!
Sellainenhan rikkoi luonnonlakia!
Uchia ärsytti suunnattomasti Shinin asema luokassa. Olihan tämä hänen hyvä ja rakas ystävänsä, mutta silti. Hänen mielestään oli ehdottoman väärin, että heidän luokkaansa johti vaitelias, taka-alalla pysyvä beeta eikä heistä se kaikista vahvin alfa, joka pieksisi hiljaiseksi jokaisen vastaan väittäjän. Vielä senkin hän olisi voinut
jotenkin ymmärtää, että alfojen joukossa oleva ainokainen omega onnistuisi hurmaamaan pelkällä olemuksellaan muut kuuliaisiksi seuraajikseen, mutta mitäänsanomattomalla beetalla ei olisi pitänyt olla mitään mahdollisuutta saavuttaa johtajan asemaa.
Vahvoista mielipiteistään huolimatta Uchi ei itsekään ollut koskaan noussut Shiniä ja tämän auktoriteettia vastaan vaan hiljeni siinä missä kaikki muutkin. Ongelma taisikin olla heissä alfoissa, jos heitä nyt alfoiksi kehtasi enää kutsua, kun olivat antaneet beetan ryhtyä johtajakseen. Tilanteen pitäisi muuttua. Jonkun pitäisi haastaa Shin ja luoda luokkaan järjestys, joka luonnonlakienkin mukaan sinne kuului.
Shinin erikoinen johtajarooli ja sen oikeellisuus olivat jälleen Uchin mielessä, kun hän oli tämän ja muun kaveriporukkansa seurassa välitunnilla. He olivat juuri kävelemässä pihan poikki kohti sitä nurkkaa, jonka takana Minami ja muut kävivät salaa tupakalla, kun Shin pysähtyikin äkisti. Muut seurasivat välittömästi esimerkkiä. Vähän matkan päässä heistä olivat Kouji ja Ren suurin piirtein haastamassa riitaa rinnakkaisluokkalaisten poikien kanssa, luoja ties mistä syystä. Taisivat vain B-luokkalaisten naamat ja yleinen olemus ärsyttää heitä, eihän sitä enempää tarvittu vihamieliseen käytökseen. Shin oli kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että riitely ja uhittelu olivat lähtökohtaisesti turhanpäiväisiä aktiviteetteja, ja vaikkei hän varsinaisesti mennytkään mukaan konflikteihin, hän kyllä ilmaisi mielipiteensä luokkatovereilleen.
”Oda, Gamou, ei kannata edes nähdä vaivaa”, hän nytkin huikkasi Koujille ja Renille, jotka naksauttelivat jo rystysiään valmiina mottaamaan rinnakkaisluokkalaisia kuonoon.
Sen enempää Shinin ei tarvinnut sanoa, kun tilanne alkoi jo rauhoittua. Kouji ja Ren lopettivat uhmakkaan käytöksensä kuin seinään, ja B-luokan pojatkin perääntyivät. Uchi seurasi sitä kaikkea sivusta eikä ollut uskoa silmiään. Tuiki tavallinen beeta sanoo kahdelle alfalle muutaman sanan, ja heti kaikki tottelevat, vaikka ei edes suoraan käsketty! Shinin sanat olivat ehkä estäneet Koujia ja Reniä rikkomasta koulun sääntöjä, mutta nyt rikottiin sen sijaan luonnonlakia, ja Uchin mielestä se tuntui jopa isommalta rikkeeltä.
”Mitä sanavaltaa sinulla muka on?” hän tokaisi Shinille, kun ei enää voinut pysyä hiljaa.
Shin kohotti kulmiaan hieman, mutta muuten hänen ilmeensä pysyi yhtä innottomana kuin aina muutenkin.
”Miten niin?”
”Miksi
sinä puutut alfojen välisiin asioihin? Sinä olet vain beeta!”
Shin pyöräytti silmiään. Vaikka hänen ilmeensä ei sitä paljastanutkaan, hän oli selvästi huvittunut ystävänsä sanoista.
”Ja Oda ja Gamoukin!” Uchi sähähti seuraavaksi Koujin ja Renin suuntaan. ”Miksi te annatte pelkän beetan sanojen vaikuttaa itseenne tuolla tavalla!? Voi luoja sentään, tehän olette alfoja, hierarkian ylimmällä tasolla! Ei teidän kuulu noudattaa beetojen käskyjä millään muotoa. Olette suorastaan häpeäksi kaikille muille maailman alfoille! Ja tietenkään
tekään ette sano mitään. Mikä yllätys!” Viimeiset sanansa hän kohdisti hiljaa pysyneille Minamille, Nodalle ja Kumaolle, joiden kanssa hän ja Shin olivat olleet matkalla koulun nurkalle.
”Jonkun pitäisi haastaa sinut!” Uchi huusi vielä Shinille. ”Ja viedä sinulta vallan, jota sinulla ei pitäisi ollakaan!”
Hetkeen kukaan ei sanonut mitään. Uchi hengitti kiivaasti niin, että sieraimet värisivät, mutta pysyi hiljaa, oikein odotti muiden reaktiota sanoihinsa. Hän toivoi muiden jopa suivaantuvan hänen moitteistaan ja siten osoittavan hänen olevan oikeassa. Hän toivoi näkevänsä Shinin silmissä edes ripauksen huolta ja epävarmuutta.
Kun lopulta heistä joku puhui, se ei ollutkaan yksikään alfoista vaan juurikin Shin, eikä tämä näyttänyt säikähtäneen Uchin sanoja sitten niin lainkaan.
”Jonkun pitäisi haastaa minut, vai?” Shin toisti hiljaa. ”No, miksi et sitten itse tee niin?”
Moinen röyhkeys beetalta oli sekin taatusti vastoin luonnonlakia, ainakin Uchin mielestä, mutta hän hämmentyi saamaansa vastausta niin, ettei osannut sanoa siihen yhtään mitään. Hän tuijotti takaisin suoraan Shiniin ja toivoi vaikuttavansa pelottavan uhkaavalta kaikessa hiljaisuudessaan, vaikka todellisuudessa hän olikin vain hämillään koko tilanteesta.
”Okei, jatketaan”, Shin totesi sitten ja viittoi ystäviään seuraamaan häntä. Noda, Kumao ja Minami lähtivät heti hänen peräänsä, mutta Uchi jäi seisomaan paikalleen yhä tilanteen hämmentämänä. Ren ja Koujikin olivat jo keskittyneet kokonaan muihin asioihin kuin äskeistä kohtausta ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
”No, ala jo tulla sieltä, Uchi!”
Uchi säpsähti kuullessaan Shinin äänen. Tämä oli pysähtynyt huomatessaan, ettei Uchi seurannutkaan porukan mukana, ja huuteli nyt hänen peräänsä. Periaatteessa pystyi kai sanomaan, että Shin käski Uchia seuraamaan, vaikka todellisuudessa hän antoikin tälle kaiken päätäntävallan. Jos Uchi päättäisi jämähtää paikalleen pysyvästi tai lähteä kokonaan muualle, tämä saisi Shinin puolesta tehdäkin niin.
Mutta Uchista ei ollut muuta kuin nöyrästi tottelemaan Shinin kehotusta. Hän kiiruhti tämän ja muiden ystäviensä perään kuuliaisesti kuin hyvin koulutettu koira, vaikka olikin juuri hetkeä aiemmin meuhkannut siitä, ettei alfojen kuulunut olla beetojen käskytettävissä. Mutta sitähän he kaikki 3-D:llä olivat, ainakin kun kyseessä oli Shin. Uchi ei puheistaan huolimatta ollut poikkeus: hän oli yhtä lailla ”häpeäksi kaikille muille maailman alfoille” (kuten hän itse oli asian ilmaissut), eikä hänestä ollut haastamaan Shiniä ja tämän asemaa luokassa, vaikka tämä itse suorastaan kannustaisi häntä tekemään niin. Hän jos kuka rikkoi nimeämäänsä luonnonlakia omalla tekemättömyydellään.
Mutta ehkä hän olikin väärässä.
Ehkä poikkeustapauksissa beetat sittenkin saivat johtaa alfoja.
Tai ehkä sillä ei oikeasti ollutkaan mitään väliä, kuka oli beeta ja kuka alfa, vaan johtoaseman otti (tai sai) se, joka sen roolin parhaiten täyttäisi.
Sellainen loppupäätelmä kismitti Uchia enemmän kuin Shinin rooli heidän luokkansa johtajana. Mutta vaikka hän vihoittelisi asian takia mielessään miten paljon tahansa, hänestä ei olisi hievahtamaankaan hänen kaikkia luonnonlakeja vastaan sotivan johtaja-beetansa rinnalta.
Eikä sen tilanteen ehkä sittenkään tarvitsisi muuttua.
