Nimi: Muistikuvakollaasi
Kirjoittaja: Felia
Paritus: Sola/Aleksa
Ikäraja: S
Genre: Draama, femme, slice of life
Haasteet: Arkifest II
Yhteenveto: Se oli kuin valokuvakollaasi, johon heidän tähänastinen matkansa oli ikuistettu.
A/N: Täällä taas! Edellisen tekstin julkaisusta on vierähtänyt jo tovi, ja nyt vihdoin ja viimein sain aikaiseksi jotain uutta. 
Tutuilla hahmoilla jatkoin raapustelua, ja näihin tyttösiin on voinut törmätä ficeissä Suudelmia kaatosateessa (S) ja Muste ihollasi (S). Tämän tekstin myötä myös korkkaan Arkifest II -haasteen. En oikein osaa sanoa tästä mitään kummempaa; tätä oli hauska kirjoittaa. Toivottavasti ei löydy kovin paljoa aikamuotohäröjä, sillä en ole tottunut kirjoittamaan imperfektissä.
Muistikuvakollaasi
Tavalliseen tapaan aamu alkoi seinään viskatulla herätyskellolla.
Sola räpytteli unihiekkaisia silmiään, kierähti selälleen ja venytteli unen jäljiltä jäykkiä jäseniään. Kun näkökenttä ei enää näyttäny unihiekan sumentamalta, hän nousi ylös ja katse osui ensimmäisenä lattialla olevaan tummanharmaaseen herätyskelloon. Päällisin puolin se näytti olevan kunnossa, sillä ei hän sitä ollut niin kovaa seinään heittänyt, mutta olisi vain ajan kysymys, kun se sanoisi sopimuksen irti hänen käsittelynsä seurauksena. Hän otti kellon käteensä, laski sen takaisin vakiopaikalleen yöpöydälle ja laahusti sitten keittiöön laittamaan kahvinkeittimen valmiiksi.
Sola nappasi kaapista mukin ja laski sen tiskipöydälle kahvinkeittimen viereen hymynkareen noustessa koristamaan hänen suupieliään. Muki sattui olemaan Aleksan lempimuki – tämä joi siitä aina Solan luona majaillessaan. Haalistunut nallen kuva todisti mukin olleen käytössä jo pitkään, mutta Solalla ei ollut ollut sydäntä luopua mukista missään vaiheessa. Varsinkaan nyt hän ei luopuisi siitä mistään hinnasta.
Lämmin, miellyttävä tunne levisi Solan sisimpään, kun hän siveli mukia peukalollaan ja palasi mielessään siihen hetkeen, kun Aleksa oli ensimmäisen kerran käynyt hänen luonaan. Kohteliaana Sola oli kysynyt tältä, kelpaisiko kahvi ja tietenkin se oli kelvannut. Hän oli osoittanut kaappia, josta mukit löytyisivät ja Aleksa oli vähän aikaa tarkastellut mukivalikoimaa ja lopulta napannut käteensä kyseisen nallemukin.
”Tää on söpö niin kuin säkin”, Aleksa oli silloin todennut ja saanut Solan punastumaan. Sen päivän jälkeen Aleksa ei ollut koskenutkaan muihin mukeihin. Samalla muki oli saanut myös syvemmän tunnearvon. Ennen Aleksan kosketusta se oli ollut vain yksi vanha muki monien muiden joukossa, mutta nyt se oli paljon enemmän. Hetkinä, joina ikävä puristi rintakehässä, se helpotti oloa vähän samaan tapaan kuin lämmin halaus, ja samalla se muistutti niistä lukuisista yhteisistä hetkistä, jotka he olivat Aleksan kanssa jakaneet. Se oli kuin valokuvakollaasi, johon heidän tähänastinen matkansa oli ikuistettu. Tässä tapauksessa kollaasi ei tosin muodostunut valokuvista vaan muistikuvista, jotka olivat painuneet mieleen niin elävästi.
Hetken päästä Sola havahtui siihen, kun tuttua kahvinkeittimen porinaa ei kuulunut. Hän pudisti päätään tajutessaan, että oli unohtanut laittaa sen päälle. Hän painoi käynnistysnappia, etsi sitten puhelimensa käsiinsä ja tarkisti, oliko kukaan kaipaillut häntä. Näytön vasemmassa ylälaidassa oli merkki saapuneesta WhatsApp-viestistä ja hän avasi sovelluksen lukeakseen viestin.
Hyvää työpäivää, rakas. ♥Lämmin aalto hulmahti läpi koko Solan kehon, ja onnellisesti hymyillen hän kirjoitti Aleksalle vastauksen.
Kiitos. ♥ Ja hyvää koulutuspäivää sulle. : DVastaus saapui lähes heti pusuhymiön muodossa. Sola huokaisi tyytyväisenä, laski puhelimen sohvalle ja kiersi vaatehuoneen kautta vessaan vaihtamaan ylleen jotain töihin sopivampaa. Katsoessaan itseään vessan peilistä, Solan oli pakko mielessään todeta, että aamu oli kaikessa epätäydellisyydessään ollut täydellinen.
HAASTEET
18. Tavalliseen tapaan aamu alkoi seinään viskatulla herätyskellolla.
39. Kirjoita teksti, joka rakentuu jonkin jokapäiväisen esineen tai paikan ympärille, kuten esimerkiksi puhelimen tai vaikka työpaikan taukotilan.
