Maanantaisukat (S, Ron/Harry)

[Siiseli]

Title: Maanantaisukat
Author: Siiseli
Beta: Beelsebutt
Paring: Ron/Harry
Genre:  fluff
Rating: S
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille – minä vain leikin niillä.
Summary: ”Miltä maanantai tuntuu nyt?”

Maanantaisukat

Jäätyneet joet muuttuivat kevään tullen iloisesti soliseviksi vesimassoiksi, jotka valloittivat aina uutta maata. Lehtipuut alkoivat vihertää. Ujosti pajunkissat kurkkivat suojistaan. Linnut aloittivat konserttinsa, kosioretket naaraiden luo. Kaislat heiluivat tuulessa ja majakka syttyi taas toimintaan jäiden väistyessä merestä. Pullistuneet purjeet ilmestyivät horisonttiin. Kaikki oli hyvin.

Jotkut eivät olleet tätä mieltä. Mustahiuksinen, polviinsa nojaava hahmo silmäili merta ja kuvitteli olevansa vapaa. Viileä tuuli sai kylmät väreet juoksemaan pitkin hänen vartaloaan. Sää oli hiukan kostea, mutta keväinen, aurinkoista päivää lupaava.

”Harry?”
Vaistomaisesti nimensä kuullessaan nuorukainen kääntyi katsomaan äänen suuntaan.
”Huomenta”, hän vastasi venytellen raukean oloisena.
”Miksi olet täällä niin aikaisin?” Ron kysyi hämmästyneenä ja istahti Harryn viereen.
”Halusin miettiä.”
”Ai, häiritsenkö?” hölmistynyt poika kysyi toiselta. Ronin hengitys tuoksahti kahvilta. Harry pystyi elävästi kuvittelemaan kuinka painaisi huulensa toisen huulia vasten ja maistaisi kahvin. Hetken hän tutki Ronin kasvoja: pojan pisamat olivat voimistuneet. Ne näkyivät nyt selkeästi, selvä kevään merkki.
”Harry?”
”Ei, et häiritse... Anteeksi, unohduin”, poika mutisi nopeasti vastaukseksi.

Ron silmäili Harryn sukan peittämää jalkaa ja antoi katseensa välillä pomppia omiin paljaisiin varpaisiinsa.
”Harry!” Ron huudahti yhtäkkiä, ”Miksi sinulla on maanantaisukat vaikka tänään on torstai?”
”Koska minulla nyt vain sattuu olemaan maanantaiolo.”
”Miksi sinulla on maanantaiolo?”
”Koska tuntuu maanantailta. Jotenkin synkkä ja vastenmielinen päivä. En pidä maanantaista. Maanantaisukatkin ovat tylsän väriset – masentavan harmaat”, nuorukainen puheli ja kuulosti hetken aikaan huolettomalta.
”Tehdäänkö maanantaista kiva?” Ron kysyi virnistäen leveästi.
”Ei maanantaista voi tehdä kivaa...”
”Ihan varmasti voi!”

Ron antoi ensin Harryn otsalle pienen pusun, seuraavaksi vuoronsa sai nenä ja lopulta kahvinmakuiset huulet löysivät tiensä toisen odottavia huulia vasten. Harry huokaisi nautinnollisesti ja Ron virnisti hänen huuliaan vasten.
”Miltä maanantai tuntuu nyt?”
”Yhtä masentavalta kuin aina”, Harry totesi ja naurahti, ”mutta torstai tuntuu hyvin ronmaiselta ja hyvältä. Ei ole enää maanantaiolo.”

[Beelsebutt]

Mä unohdin ne hienot huomiot, joita betatessa tuli mieleen mutta huomioin nyt uusia! \o/

Tyksin hirmuisesti tuosta epävarmuuden tunteesta alussa, kun ei ollut vielä ihan varma, oliko ne suhteessa vai ei. Siis siellä kahvintuoksahduksen paikkeilla. Ja jestas että sä kirjoitat Ronin hyvin! Näkee elävästi mielessään, miten sen päässä alkaa raksuttaa kun se huomaa Harryn "väärät" sukat ja miltei panikoi siitä <3

Juuri näin sen pitää mennäkin: Harry angstaa kunnes Ron tulee ja muistuttaa, mistä elämässä onkaan kyse. Ronmaisella tavallaan <3


Kiitos tästä
- Bbuttis

[Antelope]

Ooow, suloinen. :>

Jos totta puhutaan, olen aika yllättynyt reaktiostani - en ole ikinä oikein pitänyt kyseisestä parituksesta, mutta nyt se taisi korjaantua. Välttelin sitä aina loppuun saakka, mutta nyt hylkäsin kaikki "periaatteeni" ja tulin nyt katsomaan, että mikä tämä oikein on.   Kiitoksia sinulle, tämä oli toodella söpö.

Idea oli mielestäni todella kiva ja suloinen, vaikkakin jotenkin oli outoa nähdä Harry tuossa angstaamassa. Olisin kuvitellut sen olevan Ronin heiniä. Ron olisi ollut helpompi kuvitella maanantaisukat jalassa, koska se olisi ollut aika ronmaista. No, what ever, hyvin se meni näinkin.

Tykkäsin noista kahvinmakuisista huulista.

”Miltä maanantai tuntuu nyt?”
”Yhtä masentavalta kuin aina”, Harry totesi ja naurahti, ”mutta torstai tuntuu hyvin ronmaiselta ja hyvältä. Ei ole enää maanantaiolo.”

Hihi, kyllä Ron osaa. <3


Antelope

[Violetu]

Awwwsen^^
Tämä oli juuri sellaista ihanan kepeää, arkista, mutta kuitenkin samaan aikaan niin piristävää Harry/Ronia.
Yhdyn Bbuttikseen tuossa, miten oli kiva, ettei lukija voinut olla varma olivatko ne siinä ekassa kahvikohtauksessa suhteessa vai eivät.
Awww, maanantaisukat
Lopetuksesta tyksin myös hirmuisesti, Harry oli ihanan "ovela"(?), Ron oma höpsö itsensä^^ Jotenkin hämärästi tässä itsekin päätyi maanantaiolon valtaan välillä =DD

~Violet kiittää

[culliina]

Tästä taitaa nyt kehittyä tapa tämän ficin kanssa, mutta kun "awws" on vain niin hyvä ja osuva aloitus tämän kanssa... eipä siis poiketa säännöstä.

Awws, kuin suloista! Nimenomaan tuo, miten yksinkertaisesti ja arkipäiväisesti kaikki sujui. Itsekään en ennen Harry/Ronista ole tykännyt, mutta nimi oli niin söpö, että ei voinut kuin lukea En edes ajatellut, että jahas, taas tälläinen homo-ficci, kun jätit pois sen iänikuisen agstauksen "minua ei hyväksytä tälläisenä, nyyh!" joka on vain turhaa ja teatraalista eikä (ainakaan minusta) olleenkaan todenperäistä.

Ja nimenomaan tuo Antelopen lainaus oli minustakin kaikkein suloisin ja aivan ihana lopetus ^^ Lukisin mielelläni vaikka lisää, mutta ei pilata hyvää ficciä pituudella.

~Culliina

[Siiseli]

Bbuttis, kiitos kommentista ja siitä, että oot ihana <3

Antelope, rarry on ihanaa! Suosittelen tutustumaan paritukseen paremmin, mikäli olet onnistunut sen niin hyvin skippaamaan (: Kiitos kommentista!

Violet Baudelaire,  kiitän sinua kommentistasi. Mukavaa että pidit n___n

culliina, ihanaa, että pidit! Ei homot aina angstaa. Ne on söpöjä ja nimenomaan rarry on ihanaa. Kiitos kommentistasi!

[Arte]

Harry/Ronia! Nimi oli niin söpö että houkutteli paikalle.

”Ai, häiritsenkö?” hölmistynyt poika kysyi toiselta.

Ihanan Ronmainen! Muutenkin tämä koko keskustelu oli kivaa luettavaa, mukavan kevyttä ja soljuvaa.

”Yhtä masentavalta kuin aina”, Harry totesi ja naurahti, ”mutta torstai tuntuu hyvin ronmaiselta ja hyvältä. Ei ole enää maanantaiolo.”

Ihana lopetus! Maanantaisukat jalassa, vaikka on torstai. Ja oli niin söpöä, että Ron hämmästeli Harryn maanantaisukkia. En ole yleensä hirveän perso fluffille, mutta tämä oli tällaista tarpeeksi kevyttä söpöilyä!

Kiitos tästä! ^^

[Isfet]

Heh, olen tainnut lukea tämän jo aiemmin, mutten kuitenkaan ilmeisesti kommentoinut. Rarry on ihanaa, samoin pieni fluffy-söpöily <3

Hahmot olivat IC, varsinkin Ron oli oikein ronmainen. Harrynkin kyllä voi helposti kuvitella tuijottelemään hieman synkeänä aurinkoista kevätsäätä, jolloin kaikki muut hymyilevät. Ja maanantaisukat, hihiii! Kokonaisuudessaan oikein suloinen ja piristävä pätkä.

Ron silmäili Harryn sukan peittämää jalkaa ja antoi katseensa välillä pomppia omiin paljaisiin varpaisiinsa.
”Harry!” Ron huudahti yhtäkkiä, ”Miksi sinulla on maanantaisukat vaikka tänään on torstai?”

Ihana Pidin erityisesti katseen pomppimis ilmaisusta

[Larjus]

Oi mikä ihana pikkupakkaus Rarrya ♥ Munkin torstai tuntuu oikein hyvältä tämän lukemisen jälkeen ^^

Ekasta kappaleesta mulle tuli elävästi mieleen Muumilaakson tarinoita, ja kuulinkin sen mielessäni sillä kertojan äänellä ^^ Itse asiassa vasta siinä kohtaa, kun Ron alkoi puhua, Muumi-mielikuvat katosivat ja mieleni syventyi täysin Rarryn söpöön maailmaan.

Fiilaan Harryn maanantaioloa, joskus vain tuntuu siltä. Söpöä, että hän päätti ilmentää sitä maanantaisukilla Muistan kun joskus skidinä oli niitä sukkia (ja pikkareita) joissa luki eri viikonpäivät, ja mä olin aina niin tarkka, että niitä käyttää vain oikeina päivinä (vaikka päivät lukikin enkuksi, opin värien avulla tunnistamaan hyvin, mitä piti käyttää minäkin päivänä). Ja itse asiassa näin H&M:ssä sellaisia aikuisten koossa yksi päivä. En kyllä ostanut, koska sellaisten hohto on kyllä kadonnut jo aikapäiviä sitten Mutta ehkä yksi maanantaipari maanantaiolon ulkoiseen ilmaisuun vois olla kätevä... (niissä näkemissänikin maanantaisukat olivat muistaakseni harmaat!)

Ihana Ron kyllä, kun tuli piristämään Harrya ♥ Onneksi hän tietää, miten piristää toista. Ja Harrykin pääsi tuntemaan ne kahvin makuiset huulet omiaan vasten. (Tykkäsin muuten tuosta "lopulta kahvinmakuiset huulet löysivät tiensä toisen odottavia huulia vasten.", jotenkin se, että huulet olivat odottavat, oli musta söpöä ♥ Mut vähän sitähän Harry oli vain hetkeä aiemmin ajatellut.)

”Miltä maanantai tuntuu nyt?”
”Yhtä masentavalta kuin aina”, Harry totesi ja naurahti, ”mutta torstai tuntuu hyvin ronmaiselta ja hyvältä. Ei ole enää maanantaiolo.”

Voi että miten söpöä ♥ Ei se toisen piristäminen ja maanantaiolosta pois pääseminen onneksi vaadi aina niin paljoa ^^ Mielessäni Harry ja Ron jäivät söpistelemään vielä pitkäksi toviksi, mikä sopii tämän ficin suloiseen pehmeyteen :3

Kiitos tästä herkkupalasta ♥ torstaini tuntuu ihanan rarrymaiselta nyt ^^

[Kelsier]

Tämäpä oli hurjan söpö!
Tuli sellainen olo, että pojat ovat jossain majakkasaarella tai tuulisella luodolla. Semmoinen saaristolaisfiilis. Sitä vain lisäsivät Harryn harmaat sukat, jotka kuvittelin karkeiksi villasukiksi. Ylipäänsä ajatus, että päivillä on omat sukkansa oli ihana. Tämä tuntui kovasti Muumeilta; Muumi ja Nuuskamuikkunen voisivat käydä tämä ihan saman keskustelun, kivan filosofinen.

Kiva, kun kirjoitit!

-Kel

[Fredu]

Ronin pisamat on Harrylle kevään merkki! Niin söpöä! ♥u♥ Voin kyllä samaistua, että joskus vaan on maanantaiolo. Tai tiistaiolo, koska tiistai on vielä maanantaitakin pahempi. Maanantaisukat oli varsin hellyyttävä yksityiskohta ja etenkin kun se sidottiin niin tiivisti kiinni Harryn olotilaan. Harryn olotila ja alun kuvailu sai muuten mun päässä soimaan Myrskyluodon Maijan. Tykkäsin kovasti tämmöisestä pienestä arkihetkestä, jota Ron osasi piristää olemalla hyvin ronmainen. ♥

[Waulish]

Kylläpä tämä pieni söpöys sai minut hymyilemään ja nauramaankin! Otsikosta tuli heti mieleen mieheni, jolla on noita viikonpäiväsukkia, mutta joka tykkää pitää niitä eriparisina niin, että vaikkapa maanantaina toinen sukka on maanantain ja toinen tiistain. Ronissa sellainenkin herättäisi varmasti kummastusta niin kuin Harryn maanantaisukat torstaina!

Minusta on kamalan sympaattista, että Harry on pukenut maanantaisukat siksi, että hänellä on ankea ja harmaa maanantaifiilis. Maanantaille määrätyt sukat ovat luonnollisesti tunnelmaan sopivasti harmaat. Vaikka tämä teksti on kokonaisuudessaan hyväntuulinen ja hauskakin, on taustalta erotettavissa myös haikeita ja melankolisia sävyjä, kun Harry istuu itsekseen rannalla ja kuvittelee olevansa vapaa. Jotenkin tuo kuvitelma vapaudesta käy sydämeen ihan erityisesti, kun miettii Harryn hahmohistoriaa ja kaikkia ikäviä aikoja Dursleyillä, pienessä komerossa portaiden alla tai milloin missäkin. Vaikka hän on nyt aivan eri ympäristössä ja saa nauttia ystävänsä seurasta, ei kahleista irti pääseminen ole kuitenkaan aivan yksinkertaista.

”Miltä maanantai tuntuu nyt?”
”Yhtä masentavalta kuin aina”, Harry totesi ja naurahti, ”mutta torstai tuntuu hyvin ronmaiselta ja hyvältä. Ei ole enää maanantaiolo.”

Aww! Onneksi maanantai kääntyy lopultakin torstaiksi. Pusuttelu on mitä mainioin idea Ronilta.

Nautin kovasti tämän tekstin miljööstä, rannasta ja merituulesta ja etenkin keväästä, jonka kuvailu on niin kaunista ja eläväistä, että sen saattaa kuvitella vaivatta mielessään (esimerkiksi kuvaus pullistuneet purjeet ilmestyivät horisonttiin ilahduttaa minua suuresti, koska siitä välittyy niin värikylläinen mielikuva! ♥). Minusta on kiva ratkaisu, ettei tässä avata tapahtumapaikkaa tai -aikaa tarkemmin, vaan teksti jättää lukijalle tulkinnanvaraa. Olennaisinta on muutenkin hahmojen välinen lämminhenkinen suhde ja Harryn mielialan koheneminen.

Kiitos kovasti piristävästä lukupalasta, pidin! -Walle

[Vendela]

Voi että, olipas tämä ihanan suloinen

Kivaa, että Ron sai käännettyä Harryn ajatukset pois maanantaista ja tilalle tuli paljon parempi fiilis Tästä onkin varmasti hyvä jatkaa muihin puuhiin ja unohtaa kokonaan viikonpäivät

Tykkäsin tosi paljon siitä miten tässä tarina rakentui pitkälti dialogin varaan. Alussa annettiin vähän pohjatietoa mutta sitten tuli tuo dialogi mikä kuljetti tapahtumia hienosti eteenpäin Tällä ficillä on muuten ehkä yksi parhaista nimistä ikinä! Olen nähnyt tämän otsikon vilahtavan muutaman kerran ja joka kerta se on saanut hymyilemään vaikka en ole itse tekstiä lukenut ennen kuin nyt.

Kiitos tästä!

Vendela