Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Yuri!!! on Ice: Lähempänä sinua (S, Otabek/Yuri, oneshot)

<< < (2/3) > >>

Larjus:
Thelina: Ihana kuulla, että arkisöpöily ja -höpöily vetävät myös muitakin puoleensa (koska itsehän oon niin heikkona sellaiseen). Musta on kaunis ajatus, että haluaa aidosti ymmärtää läheistään nykyistäkin enemmän ja sillä tavalla päästä "lähemmäs". Aattelisin, että kun äidinkielet ovat keskenään eri, toisen kotikieltä oppimalla sitä voisi tavoittaa, ovathan kielet niin vahvasti kytköksissä kulttuuriin ja myös puhujaansa. Olen kuullut monen useaa kieltä puhuvan toteavan, että heidän puhetapansa ja jopa käytös muuttuvat puhutun kielen myötä. En usko, että Otabekin kohdalla muutosta puhuttujrn kielten välillä juurikaan on (koska hän on kasvanut kaksikielisessä ympäristössä), mutta tykkään ajatella, että esim. hänelle on luontevampaa supista kaikkea romanttista höttöä kazakiksi :3 (minkä kyllä kuvittelen osin johtuvan siitä, ettei Yuri hänen sanojaan juurikaan ymmärrä :'D)

Pehmoja todellakin saa olla, ja paras vastaus pehmoiluun on pehmoilla itsekin! Ja kyllähän rakkauden osoituksiin kuuluu moisen hellyyden lisäksi myös pieni kiusoitteleva sanailu :3c Niiden välillä vaihtelu tulee molemmilta ihan luonnostaan, ja se onkin tärkeä osa heidän suhdettaan! Rakkautta ja läheisyyttä kun voi näyttää niin monin eri tavoin.

Ihanaa, että tämä sai hymyn huulillesi, koska kuten arvata saattaa, olin tätä kirjoittaessa itskein yhtä hymyä :3 Niin on pehmosta menoa näillä kahdella! Isot kiitokset!

Waulish:
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Valitsin tämän tekstin listauksestasi siksi, että nimi lupaili jotain suloista ja lempeää, jotain mitä minun teki mieli lukea juuri tähän hetkeen. Innostuin lisäksi, kun huomasin, että tässä tarinassa käsitellään kieliä ja niiden merkitystä ja opiskelua, sillä olen kielinörtti ja loputtoman kiinnostunut kielistä ja niiden asemasta muun muassa ajatusten ja tunteiden ilmaisukanavina.

Minusta on jotenkin sympaattinen ajatus, että opiskelisi itselle läheisen ihmisen puhumaa kieltä siksi, että saisi olla lähempänä tätä. Vaikka Otabekilla ja Yurilla on jo yhteinen kieli, voisi toinen yhteinen kieli silti tuoda heidän suhteeseensa jotain lisää, ikään kuin toisenlaisia tasoja, sillä kieli toisaalta heijastaa ja toisaalta taas muovaa tosi paljon ihmisten ajattelua ja itseilmaisua. Kazakiksi saattaa olla luontevaa ilmaista asioita ihan eri tavoin kuin venäjäksi. Selvästi Otabekin ja Yurin välinen suhde on hyvin läheinen ja lämmin myös venäjäksi kommunikoituna, varsinkin kun mukana on paljon myös fyysistä läheisyyttä ja kehonkieltä, joten siinä mielessä toisen kielen opettelu ei ole tarpeen. Ajatuksen tasolla uskoisin Yurin opiskeluyrityksen kuitenkin lämmittävän Otabekin mieltä! Minä ainakin arvostaisin, jos itselleni läheinen ihminen innostuisi opiskelemaan edes sanan pari minun (toista) äidinkieltäni. Voihan olla, että Yurin innostus jää hetkelliseksi, mutta täytyy kyllä nostaa hänelle hattua siitä, miten paljon hän on jo oppinut! :D Ei pelkästään yksittäisiä sanoja, vaan jopa lauseita niistä. Otabekin mahtaa olla hauskaa kuunnella Yurin yksinkertaisia toteamuksia omenasta ja päärynästä, aww.

Mieltäni lämmittää tässä tekstissä myös hahmojen välisen suhteen mutkattomuus ja välittömyys. Hahmot vaikuttavat olevan jotenkin tosi samalla sivulla ja sopivan toisilleen, muodostavan yhdessä ainutlaatuisen suhteen jonka kommunikaatio on ajan mittaan kehittynyt omanlaisekseen ja sellaiseksi, että molemmat sen tavoittavat ja ymmärtävät. Vaikka kiusoitellaan ja naljaillaan ja uhataan omenan heittämisellä, sanojen taustalla tuntuu väreilevän koko ajan syvää kiintymystä ja molemminpuolista arvostusta. Se herättää kiintoisan ajatuksen siitä, miten paljon muuta ihmisten väliseen kommunikointiin kuuluu kuin vain sanat ja niiden konkreettiset merkitykset.

Kiitokset tästä söpöstä yölukupalasta, tykkäsin! -Walle

hiddenben:
Kommentoin ihan pari viikkoa sitten Satakieli-ficciä, joten tuntui hyvältä mahdollisuudelta tulla lukemaan tämän jatko-osa kommenttiarpajaisten merkeissä! Ja voi että, miten söpö tämä olikaan! Otabek/Yuria on ollut todella kivaa lukea, olen ihan tykästynyt heidän väliseen kemiaan sinun teksteissäsi :) Tässäkin rakkautta ja pehmoilua riitti! Toivon vain, että jokaisen kazakiksi lausutun repliikin vieressä olisi pieni kaiutin, jota painamalla voisi kuulla, miten sanat lausutaan :D Nythän ne tulee luettua suomalaisittain eli niin kuin ne kirjoitetaan.

Tykkäsin kovasti tämän arkisuudesta ja Fairy tale oli kirjoittanut hyvin, että on ihana lukea tällaisia lyhyeen hetkeen tiivistyviä kohtauksia. Oli myös kivaa lukea Otabekin mietteitä Yurin aloitteesta opetella kazakkia ja huomata, ettei häntä oikeastaan ihan kauheasti haitannut menettää tuo salakieli. Ehkä juuri siksi, että Yuri ei oppisi kuitenkaan kaikkia sanoja ja Otabek saisi pitää kiinni salakielestään jatkossakin, vaikka omenan ja päärynän kaltaiset sanat ovatkin paljastuneet :D Tuo lopun lause oli kyllä todella hieno ja kruunasi ficin. On ihana, että joissain suhteissa kielimuuri ei ole ongelma vaan läheisyyttä voi löytää siitä huolimatta (ja onhan heillä muutenkin yhteinen kieli, eikö Otabek osaakin venäjää todella sujuvasti?).

Oi että, Yurin ja Otabekin sanailu on kyllä hauskaa ja tässäkin oli sopivassa määrin pientä naljailua :D Samalla kaikki nuo fyysiset rakkaudenosoitukset, etenkin tuo halaus ja tarjous kuoria toiselle omena, tekivät tästä ihanan pehmoficin. Tykkäsin kovasti, kiitos tästä! :)

Larjus:
Waulish: Kieliä käsittelevät ficit on minustakin mielenkiintoisia, ja siksi niitä onkin kiva lukea ja kirjoittaa. Ja minä kun tykkään arkisesta hötöstä niin tällaisilla ficeillä lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla :D Kiva lukea myös pohdintojasi tähän ficiin liittyen (ja muihinkin, tykkään lukea ajatuksiasi), kuten siitä, miten kielet vaikuttavat Yurin ja Otabekin suhteeseen. Kommunikointi onnistuu venäjäksi varsin sujuvasti molemmilta, mutta kyllähän kazakkikieli ja -kulttuuri on lyönyt leimansa Otabekiin, eikä Yuri siitä automaattisesti kaikkea tiedä/ymmärrä - mutta juuri siksi hän haluaakin ainakin yrittää :3

--- Lainaus ---Voihan olla, että Yurin innostus jää hetkelliseksi, mutta täytyy kyllä nostaa hänelle hattua siitä, miten paljon hän on jo oppinut! :D Ei pelkästään yksittäisiä sanoja, vaan jopa lauseita niistä. Otabekin mahtaa olla hauskaa kuunnella Yurin yksinkertaisia toteamuksia omenasta ja päärynästä, aww.
--- Lainaus päättyy ---
Joo ei se Yuri varmaan paljoakaan malta opetella, mutta elehän siinä on (Otabekille) loppupeleissä tärkein. Ajattelin sen niin, että Yuri on oppinut sanojen lisäksi tolleen yksittäisiä lauseita, mutta ei hän osaisi esim. soveltaa tuota lauserakennetta itsenäisesti (ehkä just ja just pystyis jonkun toisen hedelmän vaihtamaan omenan tilalle :D). Otabekilla on hauskaa joo, ja kyllähän tommoinen olon väkisinkin vetää pehmoiseksi :3


--- Lainaus ---Se herättää kiintoisan ajatuksen siitä, miten paljon muuta ihmisten väliseen kommunikointiin kuuluu kuin vain sanat ja niiden konkreettiset merkitykset.
--- Lainaus päättyy ---
Sehän se. Vaikka puhuttu kieli olisikin yhteinen, myös sanaton kommunikointi on tärkeää. Otabekilla ja Yurilla se hitsautuu hyvin yhteen, ja molemmat voivat olla omia itsejään toistensa seurassa. Luottamus toiseen on suurta, jolloin voi huoletta vähän naljailla ja kiusoitellakin, ja sekin kaikki kertoo vain läheisyydestä ja hellistä tunteista :3

Kiitokset mieltä lämmittävästä kommentistasi!


hiddenben: Tervetuloa taas tänne salakielten pariin :D Olen niin otettu kuullessani, että olet tykästynyt tapaani kirjoittaa heidän suhteestaan (OTP-feelsini ovat vahvat, ja se varmasti näkyy). Rakkautta ja pehmoilua riitää kyllä aina ♥

--- Lainaus --- Toivon vain, että jokaisen kazakiksi lausutun repliikin vieressä olisi pieni kaiutin, jota painamalla voisi kuulla, miten sanat lausutaan :D Nythän ne tulee luettua suomalaisittain eli niin kuin ne kirjoitetaan.
--- Lainaus päättyy ---
Arvaa vain, toivoisinko minä, että voisin sen tehdä :D Google-kääntäjästäkään ei voi mennä kuuntelemaan, kun sieltä puuttuu ääniraidoista kazakki kokonaan (ja sen suhteen muutenkin kyrilliset toimii paremmin, koska romanisointitapoja on muutamia erilaisia. Itse käytän turkkiin pohjautuvaa tapaa, ja sitä käyttää mm. Google-kääntäjäkin). Testailin äsken, miltä noi lauseet kuulostais Google-kääntäjällä turkin kielen kautta, ja ne on mun korvaan aika lähellä kazakkia (mut esim. men (minä) ja sen (sinä) se lausuu väärin. Mutta tältä sivustolta voi halutessaan kuunnella oikeat tavat (pitää vähän scrollata) ja muutenkin vähän miten kazakkia äännetään). Esim. kirjain J (ж) on suhuäänne (venäjässä sama kyrillinen romanisoidaa usein zh).
Nyt sain kyl itse hyvää hupia kun aloin lukea noita suomalaisittain ;D Noi Bul-alkuiset ei oo kyl ees kauheen kaukana... Mut jep ei oo meidän jep ;D


--- Lainaus ---On ihana, että joissain suhteissa kielimuuri ei ole ongelma vaan läheisyyttä voi löytää siitä huolimatta (ja onhan heillä muutenkin yhteinen kieli, eikö Otabek osaakin venäjää todella sujuvasti?).
--- Lainaus päättyy ---
Joo Otabek on kaksikielinen ja puhuu kazakin lisäksi venäjää yhtä sujuvasti ja aivan ongelmitta. Varsinaista kielimuuria ei siis ole (paitsi jos Otabek haluaa pehmoilla kazakiksi ;3)

Pehmofici tosiaan, koska näiden kahden välillä moinen naljailu on vain rakkautta. Ja onneksi sanoja on aina höystämässä hellät ja välittävät eleet, niin ei jää epäilyksen tasolle, miten läheinen suhde näillä kahdella on ♥

Iso kiitos kommentistasi! Ties vaikka päädyt vielä näiden kielieroihin keskittyvien Otayuri-ficien ääreen jatkossakin, koska niitä vielä jokunen on (ja ties vaikka sitä olis lisääkin jossain välissä tulossa :D Lisää Otayuria ainaksin.)

Vuorna:
Terve terve ja hyvää aamua Kommenttikampanjasta! Ilahdun aina erityisesti, jos saan lukea Otayuria kamppiksen kautta, ja olinkin aika varma, että joku sun Otayuri-ficci sopii sun antamiin raameihin. Valinnanvaikeushan siinä iski, mutta koska tykkään ihan superpaljon näistä sun Kielimuuri-haasteen teksteistä, oli valinta loppujen lopuksi aika selvä. Ja siis hei, arkisöpöilyä kieliä käsittelevässä tekstissä, mikä voiskaan olla parempaa. Oon tosi iloinen että näitä tykkäät kirjoittaa, koska mä suorastaan rakastan lukea näitä.

Ai että miten symppis ja söpö teksti! Yurin into opiskella kazakkia oli hellyyttävää ja semmoinen into sopii minusta tosi hyvin Yurille! Helppo kuvitella hänen haluavan opetella kazakkia Bekan takia – minusta tuo halu olla tavallaan lähempänä toista kielen kautta on erittäin inhimillistä ja ymmärrettävää, ihanaa että olit sen oivalluksen tähän sisällyttänyt. Vaikka Yurilla ja Otabekillä onkin yhteinen kieli, heillä ei ole yhteistä äidinkieltä, mikä luo kuitenkin pienoisen kielimuurin heidän välilleen. Tykkäsin myös siitä, miten realistinen lähestymistapa Yurilla oli kazakinopiskeluaan kohtaan! Mutta tosiaan siinähän tärkeintä oli se ajatus, ja ei siitä muutamien sanojen ja fraasien opettelusta mitään haittaakaan ole.


--- Lainaus ---Yuri oli sanonut, että voisi ehkä kazakkia ymmärtämällä olla lähempänä häntä, mutta Otabekista tuntui, ettei Yuri voisi enää mitenkään päästä yhtään lähemmäs.
--- Lainaus päättyy ---
Ää, miten söpöä. Sympaattista myös Otabekiltä ajatella näin, ja muutenkin myös se, ettei häntä vaivaa laisinkaan se, ettei Yuri osaa kazakkia. Sekin kyllä käy järkeen, miksi Yuria se vähän vaivaa, ehkä myös sen takia, että hänen ja Bekan kommunikointi tapahtuu Yurin äidinkielellä?

Mua kiehtoo ihan hurjasti tämmöiset kieliasioihin keskittyvät tekstit, pitää varmaan kanavoida tää kiinnostus kirjoittamiseenkin! Tässä tykkäsin myös Yurin ja Bekan sanailusta. Ulkopuolisen korviin se saattaa vaikuttaa vittuilulta, mutta oikeasti kysehän on vain rakkaudesta <3 Ja heille lämminhenkinen naljailu sopii vallan mainiosti! Tätä oli ihana lukea, arkisöpöily-Otayuri on aina kivaa ja tässä oli nätisti sekoittunut pehmoilu mutta myös semmoinen syvempi merkitys. Sun teksteihin on aina ilo tutustua, kiitos paljon tämänkin kirjoittamisesta!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu