Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Multifandom: Sä oot niin kuin pakkanen | S | Ronja/Peppi

(1/5) > >>

Angelina:
Title: Sä oot niin kuin pakkanen
Author: Angelina
Fandom: Multifandom (Peppi Pitkätossu & Ronja Ryövärintytär)
Rating: S
Genre: fluffinen angst
Paring: Ronja/Peppi

Summary: “Kesään on pitkä aika.”

A/N: Raapale rakkaalle Inkulle ♥ Mun piti kirjottaa sulle juhannustaika, mun piti kirjottaa sulle joululahja ja mistään niistä ei tullut mitään. Istahdin tänään alas ja katselin mun haasteita, luin Seuraavaan elämään -biisin lyriikat ja näin kävi. Toivottavasti en pilaa sun fanonia näistä kahdesta, tai muutenkaan pahoinpitele hahmoja (femme on ihan hemmetin vaikeeta). Oot rakas ♥ Ja Vendelalle jälleen kerran kiitos esiluvusta ja avusta :3

Haasteet: Ime kappale tyhjiin (Jannika B - Seuraavaan elämään)


SÄ OOT NIIN KUIN PAKKANEN


“Minusta tulee seuraava ryöväriruhtinas.”

“Mm, tarkoitat kai ruhtinatar.”

“Sinä tiedät mitä tarkoitan, Peppi.”

Peppi sulkee silmänsä, vetää kirpeää pakkasilmaa syvälle keuhkoihinsa ja huokaa.

Ronja tarkoittaa, että heidän aikansa on käymässä vähiin. Pian hänen pitää palata takaisin kotiin Matiaksenmetsään, harjoitella tulevaa varten ja lopulta astua isänsä saappaisiin ryövärijoukon johtajaksi.

Peppi pitää moista ennaltamäärättyä kohtaloa typeränä, mutta hän ei sano sitä ääneen. Sen sijaan hän avaa silmänsä, kääntää katseensa ylös ja tuijottaa tummaa tähtitaivasta. Hänellä ei ole tapana vaipua synkkiin mietteisiin, mutta ajatus Ronjan lähtemisestä tuntuu pahalta, saa rinnassa puristamaan ikävästi.

Ronja painautuu lähemmäs hänen kylkeään ja automaattisesti Peppi kiertää kätensä tämän ympärille.

“Kesään on pitkä aika.”

Ei tarpeeksi, Peppi haluaa inttää. Hän haluaa huutaa ja polkea jalkaa, mutta tietää ettei se auta mitään. Ja Ronja tulisi siitä vain surulliseksi.

He tuijottavat yhdessä tähtitaivasta, hengittävät pakkasilmaa, eikä kumpikaan sano mitään.

Ronja kurkottaa painamaan suukon Pepin poskelle ja Peppi halaa tiukemmin.

Kesään asti.

Ingrid:
Siis. Mun on ehkä hiukan vaikeaa hengittää, koska tämä osui ja upposi - ja syvälle. Enkä tiedä mistä aloittaa, mulla on niin paljon sanottavaa mutta samalla oon ihan sanaton. Ehkä aloitan sanomalla kiitos. ❤️ Kiitos, että oon ollut sun mielessä ja kiitos että hyppäsit kauas omalta mukavuusalueeltasi minun takia. ❤️ Musta on ihan parasta, että kaiken Marvel femme -kipuilun jälkeen yhtäkkiä lätkäset mua Ronja/Pepillä - tämä on parasta pitkään aikaan! :D

Mulla on Pepistä ja Ronjasta ihan hirvittävän vahva fanon (heistä niin yhdessä kuin erikseenkin) ja olen siitä muistaakseni joskus sinullekin jauhanut suu vaahdossa. Mutta koska kyseessä olet sinä niin lähdin lukemaan tätä ilman mitään pelkoa siitä, että et olisi saanut hahmoista kiinni. Eikä tarvinnut pettyä. Molemmat tytyt ei voisi olla tässä enempää omia itsejään, juuri sellaisia, kuin miksi heidät olen omissa aatteissani muodostanut.

Peppi on oma aito itsensä - sellainen epämurehtija, joka ei omista ajatuksistaan huolimatta halua pilata Ronjan päivää, tai mikä tärkeintä, meneillään olevaa hetkeä. Vaikka Peppi haluaisikin kovasti inttää vastaan ja vaikka hänestä pientä kipuilua välittyykin niin siitä huolimatta hänestä huokuu sellainen tietynlainen mindfulness. ❤️ Ronja puolestaan on oma rehellinen, velvollisuudentuntoinen ja maanläheinen itsensä. Ehkä hieman vakavanlainen, kuten kuuluukin olla.

--- Lainaus ---Peppi pitää moista ennaltamäärättyä kohtaloa typeränä --
--- Lainaus päättyy ---
Dis. Niin peppimäistä - eihän Peppi suunnittele elämäänsä seuraavaa ateriaakaan pidemmälle!

Tästä huokuu ihanasti myös talvi ja pakkanen - minun lempparijuttuja!

Voi kauhea - kyllä sitä itse sietää kirjoittaa angstia ja kipuilua hahmoista, mutta sitten kun sitä lukee muiden tuottamana niin rinnassa puristaa ikävästi. Tämä tuli vielä sillä tavalla sopivaan aikaan, että olen viime aikoina kirjoittanut juuri tästä Ronjan lähtemisestä aiheutuvaa kipuilua ja tunteita, joten moodissa ollaan jo valmiiksi! Tavoitat tässä tunnelman kyllä kaikin puolin hyvin, ja vaikka kyseessä on lyhyt raapale niin olet saanut sanoihin ja eleihin sisällytettyä paljon tunteita ja ajatuksia.

Palaan tämän äärelle varmasti vielä useasti uudelleen, koska sait minun routaisen sydämen ehkä vähän sulamaan tällä pienellä tarinalla! Onnistuit siis yllättämään mut täydellisesti monellakin tapaa, mutta olen siitä kovin iloinen ja otettu.

Kiitos. ❤️

Violetu:
Awwww. Selvästi sun pitää kirjottaa lisää femmeä, tää oli niin söpö kaikessa fluffangstisuudessaan  :P
Silmäni saattoivat ehkä vähän kyyneltyä (apua, mitä tapahtuu).
Peppi oli kyllä niin oma itsensä heti alusta lähtien, pakko vähän saivarrella  ::)

--- Lainaus ---“Mm, tarkoitat kai ruhtinatar.”
--- Lainaus päättyy ---

Onneksi Ronja osaa selvästi käsitellä Peppiä, eikä lähde mihinkään juupas eipäs väittelyihin, vaan sanoo suoraan.
Hellyyttäviä oli myös Pepin mietteet, miten haluais polkea jalkaa jne, mutta tietää, ettei se kuitenkaan auta.
Pitäisi varmaan lukea Ronja Ryövärintytär uudestaan, joskus ala-asteella viimeksi siihen kirjaan koskenut ^^

Tää oli söps <3

~Violet

hiddenben:
Ihana pieni palanen Ronja/Peppiä! Olen ollut niin innoissani aina siitä lähtien, kun luin kai kesällä ensimmäisen Ronja/Pepin Ingridin kirjoittamana, joten ilahduin kyllä superpaljon, että joku muukin kirjoittaa heistä ja tavoittaa hahmot vielä näin hyvin! :) Tykkäsin tästä kovasti, sillä vaikka tässä on haikeutta, molemmat naiset ovat niin vahvoja, että tässä ei jää surulliseksi vaan jotenkin... toiveikkaaksi siitä, että kaikki kyllä järjestyy.

Olen samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa siitä, että Peppi on todella oma itsepäinen itsensä väittäessään vastaan ja halutessaan polkea jalkaa. Samalla olen kuitenkin iloinen siitä, että tässä näkyy Pepistä myös toinen, aikuisempi puoli. Sellainen, mikä tulee esiin, kun tapaa jonkun ihmisen, josta muodostuu se tärkein läheinen ja rakas kumppani. Vaikka Peppi todella on kaikkea muuta kuin murehtija, hänelläkin on tunteet ja tässä ficissä ne tunteet tulevat todella vahvasti esiin, se voimakas välittäminen, jolle Peppi ei ehkä ole edes osannut laittaa sanoja aiemmin.

Näiden kahden suhteessa mielenkiintoista on se, että he eivät voi olla jatkuvasti yhdessä sillä Ronjalla on vastuunsa ja Pepillä Huvikumpu ja omanlainen elämänsä. Se on heidän kahden kipukohta, josta riittää kirjoitettavaa. Tässä tykkään kuitenkin siitä, ettei kumpikaan naisista jämähdä miettimään tulevaisuutta, vaikka se huolettaakin, vaan palaavat takaisin tuohon yhteiseen hetkeen :) Kielellisesti tämä on myös hurjan kaunis ja pidin etenkin lopun lauseista. Tykkäsin tästä kovasti! Kiitos, että kirjoitit :)

Vendela:
Tää on kyllä ♥

Tykkään tunnelmasta ihan tosi paljon. Vaikka olenkin sellainen sokerihiiri että oksat pois, niin kyllä koskettavassa draamassakin on puolensa. Vaikka tämä vivahtaakin tuonne angstiin, niin silti näen tässä mahdollisuuden. Mitään ei ole vielä päätetty, kaikki on vielä edessä ja voi hyvin olla, että näillä kahdella on kuin onkin onnellinen tulevaisuus edessä. Nimim. ikuinen optimisti ;D

Mutta että menit ja kirjoitit näistä kahdesta! Wau! Inkku on tehnyt hyvä työtä jakaessaan Ronjan ja Pepin sanomaa täällä ja ihanaa huomata, että tätä myös tykätään lukea :) Itsekin olen kyllä todella ihastunut näihin tyyppeihin ja mielelläni luen heistä. Joten toivottavasti tämä ei jäänyt Angie sun ainoaksi kokeiluksi tässä fandomissa.

Kiitos!

Vendela

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu