Harry Potter -ficit > Hunajaherttua
Draco tuoksui pakkaslumelta | S | teini-drarry, luihuis!harry
kaaos:
ikäraja: sallittu
mitta: fiklet
osallistuu drarryhaasteeseen
yhteenveto: jatkoa luihuis!harry -fikilleni, Kuihtuvissa kasveissa on verisuonten värit, S, mutta voi lukea myös itsenäisenä. Vanhaa kunnon teinislashia <’3
//vielä mainittakoon, että tässä AU:ssa Harryli siirtyi luihuiseen viidennen vuoden alussa, ei siis alusta saakka. Siksi rohkelikko-viittaukset.
Lukuiloa tämän hömpänpömpän kanssa!
Draco tuoksui pakkaslumelta
Harry valutti hieman herra Laventelin hiusrohtoa hiuksiinsa, hieroi sormillaan päänahkaansa ja nautti valmisteen hienostuneesta tuoksusta.
Peli oli sujunut hienosti ja päättynyt luihuisten voittoon, tietenkin.
”Weasleyn tyttö pelaa kyllä aina todella hyvin etsijää”, Draco totesi pukiessaan vaaleita ja pitkiä pellava-alushousujaan. Harry ei koskaan tulisi tottumaan puhdasveristen velhojen pukeutumiseen. Hän oli aivan tyytyväinen mustiin trikooboksereihinsa, kiitos vain.
”On kieltämättä ihanaa, että viimein edes jostakusta on minulle vastusta”, Harry virnisti ja Draco nipisti häntä kylkiluiden alta. Tietysti Harry kaipasi Dracoa vastaan pelaamista. Ja sitä adrenaliinia jota oli sykkinyt hänen suonissaan saadessaan haastaa nemesiksensä. Mutta oli Ginnykin kuuma vastustaja.
He kantoivat luutansa varastoon ja Harry nosti omansa telineeseen. Siriuksen lahjoittama Tulisalama oli aina viimeistellyt Harrysta voittamattoman. Toisinaan häntä suorastaan ärsytti lentää luudallaan, olisi ollut rehdimpää, että koulupeleissä eri joukkueilla olisi samanlaiset varusteet. Olisi nähnyt kunnolla kuka pelasi oikeasti hyvin ja kenen isä oli vain ostanut uudet aerodynaamiset asut koko joukkueelle.
”Haluaisitko sitten lentää tällaisella hapsuttimella?” Draco kysyi ja nyrpisti nenäänsä tutkiessaan koulun luutia.
”En varmasti”, Harry naurahti ja siveli Tulisalaman vartta, ”mutta tykkäisin reilummasta pelistä.”
”Kyllä minä sen tiedän”, Draco sanoi ja Harry oli kuulevinaan toisen äänessä lempeyttä, ”rohkelikko sinussa puhuu toisinaan.”
”En minä ole enää tippaakaan rohkelikko!”
”Voi olet kyllä, useammankin tipan. Sitä sinusta ei voi koskaan täysin poistaa”, Draco vastasi ja virnisti vahingoniloisesti.
”Haista nyt. Rohkelikoissa ei ole mitään muuta hyvää, kuin niiden kuuma etsijä”, Harry totesi haaveillen, mille Draco pyöritteli silmiään. Toinen tiesi Harryn vitsailevan ja kaipaavan usein rohkelikkoystäviään.
Harry sulki arvokkaan luutansa (joka ei kuitenkaan ollut enää kolmen vuoden jälkeen markkinoiden arvokkain) komeroon Nimbus2001 -luutien joukkoon ja Draco suikkautti sauvallaan lukitsemisloitsun.
He kävelivät vierekkäin keväistä nurmikkoa kohti linnaa ja illallista. Harryn vatsa mourusi jo. Hän päästi siepin lentelemään hihnaloitsulla varusteltuna. Loitsu oli todellisuudessa tarkoitettu lemmikkejä tai pikkulapsia varten, mutta Harry oli keksinyt hyödyntää sitä myös huispaustreeneissä. Hihnaloitsu ei päästänyt taiottua kohdetta loitsijan määrittelemää välimatkaa kauemmaksi. Tumma poika hyppeli välillä ilmaan nappaamaan siepin ja päästi sen taas vapaaksi.
”Addikti. Treenit päättyivät kirjaimellisesti vartti sitten”, Draco mutisi.
”Ajattelin pyytää Ginnyä ulos”, Harry kertoi yllättäen.
”Et voi olla tosissasi?” Draco vastasi ja nyrpisti naamaansa. Harrya nauratti. Nyrpeä Draco oli mitä liikuttavin ilmestys. ”Weasleyt ja Malfoyt ovat olleet kolmesataa vuotta verisukuriidoissa!”
”Potterit ja Weasleyt eivät ole. Tietääkseni? Toisaalta en tiedä mitään sukuni historiasta...”
”Mutta… Mutta Ginny on punapää..!
Harry hymyili Dracon skandaloituneille kasvoille ja nappasi siepin toisen korvan takaa.
”Minulla ei ole mitään punaisia hiuksia vastaan. Eikä minua kiinnosta sukuriidat. Ihan pöljää ylläpitää vihanpitoa siksi, että sinun isoisoisoiso...isosetäsi pilkkasi Ginnyn isoisoiso..isotädin haudanrauhaa. Tai jotain.”
”Walburg Weasley kieltäytyi verellä sovitusta avioliitosta Pierre Malfoyn kanssa ja… ja karkasi!”
”Voi hyvä Helga! No siinä tapauksessa ehdottomasti jätän väliin treffit kuuman etsijän kanssa. Siis koska ystäväni esi-isä sai rukkaset ihastukseni esi-äidiltä joskus dinosaurusten aikaan.”
Dracon posket lehahtivat ja hän tuhahti itselleen tyypillisesti. Harry tiesi, ettei blondi leppyisi aivan heti. Varsinkaan, jos Harry jatkaisi samalla linjalla.
Jäänharmaat silmät seurasivat iloisesti pyrähtelevää sieppiä ja pitkät, hoikat sormet saivat siivekkään kultapallon vaivattomasti kiinni. Draco sulki siepin taskuunsa ja lopetti Harryn leikin.
Vaaleat hiukset laineilivat pojan poskipäille ja alahuuli oli vääntäytynyt mutruun.
”Älä, jooko, pyydä Ginevraa ulos”, Draco sanoi hiljaa linnan ovien edessä ja kiiltonahkakengät potkivat hiekkaa kiviportailta.
”En, jos se typerä sukuriita on sinulle noin merkityksellinen”, Harry lupasi, vaikka häntä harmittikin hiukan. Ei hän olisi kuitenkaan voinut mitään muuta luvata, kun Draco näytti tuolta. Tavallaan Harrya ärsytti, että hänen paras ystävänsä käytti hyväkseen Harryn heikkouksia. Mutta sellaisia he luihuiset olivat.
”Idiootti. Luuletko tosiaan, että sen typerän sukuriidan takia?”
Draco astui niin vaarallisen lähelle, että Harry huomasi toisen tutun tuoksun. Se oli yhdistelmä suihkunraikasta ihoa, aavistus mäntysaippuaa ja toisen taikaa. Harryn mielestä Dracon taika tuoksui ja tuntui pakkaslumelta. Vaarallista ja kamalaa.
Draco pudisti katkerasti naurahtaen päätään ja kääntyi avautuneita ovia kohti.
”Draco…” Harry hengähti tarttuen vaalean pojan kaavuista. Toinen kääntyi, Malfoyn sukutaika hehkui ja kevätauringossa tuoksui kuulas pakkanen.
Harry kanavoi sisäisen rohkelikkonsa, suudellakseen hapuillen ihanaa ystäväänsä.
Fairy tale:
Ihanaa kun kirjoitat luihuis-Harrysta. Ja tämä oli söpöä, joskin ehkä saatoikin hieman tyrmistyä Harryn ajatuksista viedä rohkelikon kuuma etsijä treffeille tai jotain. Syystäkin Draco närkästyi.
--- Lainaus ---”Haluaisitko sitten lentää tällaisella hapsuttimella?” Draco kysyi ja nyrpisti nenäänsä tutkiessaan koulun luutia.
”En varmasti”, Harry naurahti ja siveli Tulisalaman vartta...
--- Lainaus päättyy ---
Hapsutin. ;D
Mutta voi kuinka söpö loppu tälle saatiin. Kun unohdetaan rohkelikot ja ollaan ihan luihuisten kesken, niin se kiva suudeltava ihminen löytyykin siitä ihan läheltä.
Vendela:
Oi ei kuinka ihana tämä olikaan :D
Minäkin olin aluksi hieman, että mitä ihmettä Harry oikein ajattelee! Dracohan on ihan siinä vieressä ja tyyppi höpöttää jotain Ginnystä ;D Mutta onneksi lopulta löytyi se entinen rohkelikko joka lopulta oivalsi kuinka asioiden kuuluu olla!
Luihuis!Harry oli kiva tuulahdus ja itselleni ennestään tuntematon. Tähän pitäisi varmaan tutustua tarkemmin :) Ihanaa kuitenkin että nämä kaksi olivat ystäviä ja lopussa jopa enemmän. Tuo Dracon tuoksu sai hymyn huulille, etenkin kun hänen taiallaan oli myös ominaistuoksunsa!
Kiitos tästä ihanasta iltapalasta, toi hyvän mielen :)
Vendela
hiddenben:
Miten ihanaa, että saan näin pian lukea lisää luihuis!harrysta! Ihan parasta! :D Tässä on ihanan keväinen tunnelma ja vaikka iloitsen lumesta ja pakkasesta, tämä herätti hieman jo sellaista keväistä kaipuuta. Ehkä myös siksi, että keväällä rakkaus ja ihastuneisuuden tunteet jylläävät ja tässä se on niin käsinkosketeltavaa.
Voi näitä kahta! Dialogi tässä on todella luonnollista ja kepeää, pidin Harryn kiusoittelusta, johon kuitenkin sekoittui ihan totuuksiakin. Draco puolestaan on tuo tutuksi muuttunut herkkis, joka kovin helposti reagoi kaikkeen Harryn kiusoitteluun :D Pidin myös kovasti siitä, kuinka hyvin olet saanut mukaan tähän niitä yksityiskohtia, jotka tekevät Dracosta pitkän kaavan puhdasverisen. Nuo valkoiset pellava-alushousut ja tapa suhtautua Weasleyn perheeseen, vaikka Draco tietääkin Harryn olevan oikeassa, peilaavat enemmänkin Dracon kasvatusta kuin luonnetta ja siitä tykkään! On myös mainittava, että tämä kohta oli varsin hymyilyttävä:
--- Lainaus ---”Ajattelin pyytää Ginnyä ulos”, Harry kertoi yllättäen.
”Et voi olla tosissasi?” Draco vastasi ja nyrpisti naamaansa. Harrya nauratti. Nyrpeä Draco oli mitä liikuttavin ilmestys. ”Weasleyt ja Malfoyt ovat olleet kolmesataa vuotta verisukuriidoissa!”
--- Lainaus päättyy ---
Sillä tässähän Draco (ainakin minulle) ilmiselvästi jo kuvittelee Harryn olevan osa hänen sukuaan ja siten aivan hänen ideaansa vastaan :D En tiedä, ajattelitko sen niin, mutta minä ainakin luin rivien välistä vähän sen kaltaista. Erityismaininnan ansaitsee myös Voi hyvä Helga! -ilmaus, joka on erittäin onnistunut mielenosoittaja :D
Lopun siirappisuus oli ihanaa luettavaa ja hymyilinkin koko ficin läpi. Tämä oli varsin piristävä ja hauska ficci, suuri kiitos tästä! :)
// Niin ja! Tuo, että ihmisen taika tuoksuu joltain on todella mielenkiintoinen lisä ja herätti uteliaisuuteni heti! Aion pitää sen mielessä ja pohtia asiaa enemmänkin, koska siitä voi saada mukaan jännittäviä uusia elementtejä tarinoihin!
Thelina:
Tämä sopi täydellisesti talvipäivän lukemiseksi :) tykkäsin monista samoista jutuista kuin aikaisemmatkin kommentoijat: dialogista, Dracon alushousuista ja hänen kauhistelustaan, kun Harry pohtii treffejä Ginnyn kanssa :D oli muuten hauskaa, että Draco kutsui Ginnyä Ginevraksi, puhdasveristen juttuja varmaan tuokin. Huispausyksityiskohdat ja Harryn ja Dracon ystävällinen naljailu olivat myös huippuja! Kiitos tästä, ihana tarina ja varsinkin loppu oli niin söpö :))
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta