Kirjoittaja Aihe: Free!: Australialainen avaruusolio (S, Rin, oneshot)  (Luettu 774 kertaa)

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Australialainen avaruusolio
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Free!
Characters: Matsuoka Rin
Genre: Arkinen drama
Rating: S
Disclaimer: En omista oikeuksia hahmoihin, enkä saa tämän kirjoittamisesta rahaa. Tuttu juttu.
Summary: Rin yrittää parhaansa mukaan sopeutua vieraaseen kulttuuriin ja kieliympäristöön, mutta olo on silti kuin muukalaisella.

A/N: Osallistuu haasteeseen Kielimuuri ja sen murtajat (kielinä japani ja englanti). Mua itseäni ainakin huvittaa jostain syystä suuresti se, että tää oli se fici, jota alun perin aloin kirjoittaa tuohon haasteeseen, mutta tässä välissä ehtikin tulla valmiiksi aika monta muuta ficiä :D No, tulipahan tämäkin lopulta valmiiksi, ja kivahan se vain on, kun jokin haaste inspiroi enemmänkin.

Ja jos joku fandomia tuntematon (tai joku joka tuntee muttei muista enää) eksyy tän lukemaan ja ihmettelee, kuka Lori oikein on, niin hän (ja Russell) olivat Rinin isäntäperhe silloin, kun tämä asui Australiassa.



Australialainen avaruusolio


Rin oli luullut muuttaneensa Australiaan, mutta perille päästyään hänestä oli pian alkanut tuntua, että ehkä kone oli sittenkin eksynyt kurssiltaan ja vienyt hänet ei vain uudelle mantereelle vaan kokonaan toiselle planeetalle. Hän oli luullut varautuneensa siihen, että Australia on kieleltään, kulttuuriltaan ja käytännöiltään aivan erilainen kuin Japani, mutta vasta Sydneyyn saavuttuaan hän oikeasti ymmärsi, ettei mikään ollut valmistanut häntä sellaiseen muutokseen.

Oikeasti Rin ei ymmärtänyt mitään.

Hän ei ymmärtänyt, miten asiat toimivat Australiassa, eikä osannut englantia siinä määrin, että olisi pystynyt kunnolla perehtymään kaikkiin eroihin. Joskus oli suurin piirtein mahdotonta ymmärtää, mitä muut oikein puhuivat. Kaikista raskaimmalta kuitenkin tuntui se, ettei hän osannut sanoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan kuin pintapuolisesti, jos sitäkään, sillä hänen sanavarastonsa ei yksinkertaisesti riittänyt rikkaampaan ilmaisuun. Japaniksi puhuminen taas oli yhtä tyhjän kanssa, koska silloin kukaan ei ainakaan ymmärtänyt, mitä hän yritti sanoa.

Vielä Japanissa asuessaan Rin oli ollut ylivoimaisesti luokkansa parhaimpia englannissa: hän oli uinut syvässä päässä kun muut olivat arkailleet kahluualtaassa, mutta Australiassa Rin tajusi, että englanti oli oikeasti valtameri, ja hän kahlasi vasta rantavesissä. Olisihan hänen pitänyt se sisäistää jo ennen muuttoaan, mutta hän oli ollut turhankin itsevarma kaksitoistavuotias, sydän täynnä unelmia, eikä sellainen oppinut mitään ennen kuin todellisuus iski päälle kuin hyökyaalto.

Alkuun Rin oli lohduttanut itseään sillä, että oppisi kyllä elämään Sydneyssä ja ymmärtämään kieltä enemmän, ja että uiminen olisi sentään samanlaista maasta riippumatta; hän osaisi kyllä uida niin Australiassa kuin Japanissakin. Mutta väärässä hän oli ollut senkin suhteen. Tai osasihan hän uida, ja hyvin osasikin, mutta australialaiset olivat selvästikin suunnilleen syntyneet vedessä, sillä heidän rinnallaan Rinistä ei koskaan tuntunut, että hän oli tarpeeksi hyvä.

Vaikka uiminen ja siinä menestyminen oli aiemmin ollut Rinille kaikki kaikessa ja tulevaisuuden unelma, jonka hän halusi saavuttaa edesmenneen isänsä vuoksi, Australiassa haaveet alkoivat haihtua. Tappiota oli vaikea niellä katkeroitumatta. Lopulta hän jättikin uimisen kokonaan ja vaihtoi altaat kirjastoon. Jos uinnista ei tullut mitään, ainakin hän voisi yrittää oppia englantia enemmän. Ehkä sitten hän ei enää tuntisi olevansa vieraalta planeetalta.


**


Aina Rin ei tiennyt, oliko hänen opiskeluyrityksistään paljoakaan hyötyä. Kirjojen ja harjoitusten ääressä hän luuli oppivansa ja osaavansa aina vain enemmän, mutta hänen joutuessa tosielämän tilanteisiin kaikki opittu tuntui leijuvan jonnekin kauas hänen ulottumattomiin. Kun kaverit välitunnilla keskustelivat toimintaelokuvasta, joka oli näytetty edellisiltana televisiosta, Rin ymmärsi keskustelusta parhaimmillaankin vain noin puolet, jos keskittyi siihen sataprosenttisesti. Ei ollut toivoakaan, että hän olisi voinut olla osallisena ja kertoa oman mielipiteensä elokuvasta, vaikka oli itsekin katsonut sen. Tai olisihan hän japaniksi osannut sanoa vaikka mitä, mutta turhaahan se olisi ollut, kun muut ymmärsivät vain englantia. Niinpä hän pysyi hiljaa ja yritti ymmärtää muiden puheista mahdollisimman paljon, kunnes lopulta alkoi maalata mielessään kauhukuvia siitä, ettei koskaan tulisi kunnolla ymmärretyksi niin kauan kun asui Australiassa. Hän alkoi ikävöidä takaisin kotiin Iwatobiin ihan vain jo siksikin, että saisi taas puhua japania muiden kanssa.

Kotiin Rin käveli tyhjin mielin. Joskus oli vain helpompi olla ajattelematta mitään ja keskittyä johonkin fyysiseen. Matka olisi taittunut huomattavasti nopeammin bussilla, mutta Rinillä ei ollut mikään kiire, ja Lori ja Russell olivat tottuneet siihen, että välillä hänen kotimatkansa venähtivät siitä oletetusta.

Rin ei varsinaisesti viivästellyt kotiin kävellessään, mutta päädyttyään tielle, jolta näki merelle, hän pysähtyi hetkeksi vain katsomaan sen suuntaan. Kaukana horisontissa ei näkynyt meren lisäksi mitään, mutta jossain siellä, tuhansien ja tuhansien kilometrien päässä, saman meren rannoilla, oli Japani. Iwatobi. Koti. Äiti ja Gou, Sousuke ja Haru, ja kaikki muut.

”Kyllä minä vielä palaan”, Rin mutisi itsekseen katse meressä. Hän muistutti itseään siitä, ettei ollut kirjoittanut kenellekään pitkään aikaan. Ehkä pitäisi.

Kotiovella Rin hädin tuskin pääsi sisään, kun Winnie jo hyppelehti hänen jaloissaan innokkaasti nuuskien ja haukahdellen. Sen innokkuus veti Rinin suupielet väkisinkin hymyyn. Hän nosti haukkuvan koiran syliinsä, ja se alkoi heti ylettyessään nuolla hänen kasvojaan.

”Hei, hei, ihan rauhassa Winnie”, Rin sanoi naureskellen, sillä koiran märät suukot kutittivat.

”Rin, sinäkö siellä?” Lorin ääni kuului keittiöstä.

”Joo!” Rin vastasi yhä innokas Winnie sylissään. Hän kuitenkin päästi koiran alas ja lähti laukku yhä olallaan keittiötä kohti. Winnie seurasi perässä.

Lori seisoi keittiötason edessä ja leikkasi tomaatteja salaattiin. Kattila porisi liedellä ja tuuletin humusi. Rin laski laukkunsa seinän viereen ja otti itselleen lasin astiakaapista. Winnie pyöri hetken hänen jaloissaan kunnes asettautui makuulleen hänen laukkunsa viereen kuin jäädäkseen vahtimaan sitä.

”Miten koulussa meni?” Lori kysyi katsahtaen Riniin, joka lasin otettuaan meni hakemaan appelsiinimehua jääkaapista.

”Ihan hyvin, niin kuin aina”, Rin vastasi kuin automaattisesti. Saatuaan mehupurkin käteensä hän jähmettyi hetkeksi tajuttuaan, että oli ajatuksissaan vastannut Lorille japaniksi.

Mutta…

Rin joutui pinnistelemään muistaakseen, mitä Lori oli sanonut, vaikka siitä olikin vain muutama sekunti. Oliko hän kuullut oikein?

Kyllä. Ei Lorikaan ollut kysynyt häneltä ”How was school?” niin kuin aina.

Tämän kysymys oli nimenomaan ollut ”Gakkou wa doudatta?”.

”Mitä?” Lori katsoi hymyillen Riniä, joka tuijotti häntä melkeinpä järkyttyneenä.

”Si-si-sinä puhuit japania!” Rin sopersi takaisin, vieläkin epäuskoisena siitä, mitä oli kuullut.

”Niin puhuin”, Lori vastasi.

”Mutta – mutta – miten?”

”Olen harjoitellut”, Lori kertoi. ”En minä paljoa osaa, mutta eihän se ole reilua, että sinä olet ainoa, joka joutuu puhumaan itselleen vierasta kieltä. Ajattelin, että on vain reilua tulla vähän vastaan.”

Rin ei ihan saanut selvää jokaisesta Lorin sanasta mutta uskoi kuitenkin ymmärtävänsä, mitä tämä tarkoitti. Hän vastasi naisen hymyyn.

”Joten… jos minä kerron sinulle koulupäivästäni japaniksi, ymmärrätkö?” hän kysyi istuessaan pöydän ääreen mehulasi kädessään.

”Ehkä vähän”, Lori sanoi. ”Kerro, niin kokeillaan.”

Rin katseli mehulasiaan hetken, vilkaisi sitten Loriin ja alkoi selittää japaniksi siitä, mitä oli koulussa tänään tehnyt. Hän aloitti kertomuksensa tarkoituksellisen hitaasti ja yritti muutenkin puhua mahdollisimman selkeästi, mutta pidemmälle päästessään hänen puheensa nopeutui takaisin siihen, miten hän normaalistikin puhui. Lori kuunteli hymyillen ja hapuili välillä vastareaktiota japaniksi, vaikka olikin selvää, ettei hän ymmärtänyt Rinin selostuksesta kuin pienen osan. Se ei kuitenkaan heidän keskusteluaan häirinnyt.

Puhuessa Rinin mieli tuntui kevenevän sana sanalta. Hän ei ollut tajunnutkaan, miten olikaan kaivannut omalla äidinkielellä puhumista niin, että joku oikeasti kuuntelikin (vaikkei ehkä täysin ymmärtänytkään). Eihän se tietenkään vetänyt vertojaan sille, että hän olisi taas Japanissa ja puhuisi japania muiden japanilaisten kanssa, mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänestä tuntui, ettei hän sittenkään ollut täysi muukalainen itselleen aivan vieraalla planeetalla.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Free!: Australialainen avaruusolio (S, Rin, oneshot)
« Vastaus #1 : 20.12.2020 16:34:33 »
Terveiset kommenttiarpajaisista! Tartuin tähän sillä kukaan ei ole sitä vielä kommentoinut, ja vaikka fandom on jälleen kerran täysin vieras, tarinaan on kuitenkin aika helppo samaistua. En ole itse ollut vaihtarina, mutta ollut tekemisissä vaihto-oppilaiden kanssa, joiden kohdalla englanti on ollut vieras kieli ja kommunikointi sen mukaista.

Lainaus
Vielä Japanissa asuessaan Rin oli ollut ylivoimaisesti luokkansa parhaimpia englannissa: hän oli uinut syvässä päässä kun muut olivat arkailleet kahluualtaassa, mutta Australiassa Rin tajusi, että englanti oli oikeasti valtameri, ja hän kahlasi vasta rantavesissä. Olisihan hänen pitänyt se sisäistää jo ennen muuttoaan, mutta hän oli ollut turhankin itsevarma kaksitoistavuotias, sydän täynnä unelmia, eikä sellainen oppinut mitään ennen kuin todellisuus iski päälle kuin hyökyaalto.
Tämä tunne on helposti ymmärrettävä, voi hyvin eläytyä siihen, miten parhainkaan oppitunti ei vastaa natiivien kanssa keskustelemista. Vertauskuva oli oikein osuva ja hahmotti Rinin fiiliksiä elävästi.

Lainaus
Kaukana horisontissa ei näkynyt meren lisäksi mitään, mutta jossain siellä, tuhansien ja tuhansien kilometrien päässä, saman meren rannoilla, oli Japani. Iwatobi. Koti. Äiti ja Gou, Sousuke ja Haru, ja kaikki muut.
Voi koti-ikävää... Siellä kaikesta kaukana, ihan eri kulttuurin ja kielen keskellä tuntuu varmasti kuin olisi ihan eri planeetalla. Sekä Japani että Australia ovat kaksi hyvin omanlaistaan saarivaltiota, joten ei ihme, jos niiden erilaisuus oikein korostuu.

Lainaus
”Olen harjoitellut”, Lori kertoi. ”En minä paljoa osaa, mutta eihän se ole reilua, että sinä olet ainoa, joka joutuu puhumaan itselleen vierasta kieltä. Ajattelin, että on vain reilua tulla vähän vastaan.”
Yllätyin melkein yhtä paljon kuin Rinkin, ja iloisesti. Tästä tuli tosi hyvä mieli toisen puolesta. :) Onpa Lorilta ajattelevaista ja ystävällistä huomioida toista tällä tavalla. :)

Lainaus
ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänestä tuntui, ettei hän sittenkään ollut täysi muukalainen itselleen aivan vieraalla planeetalla.
Voi miten ihanaa. Ehkä se kotiutuminen siitä kuitenkin lähtee, että välillä saa vähän henkäistä ja olla hetken tuttujen asioiden äärellä. :)

Toivottavasti tämän nostaminen saisi muitakin lukijoita huomaamaan, että aina ei fandomin tuntemus ole välttämättä tarpeen lukemista varten. :) Vähän kuin Rin tässä, voi hypätä rohkeasti ja kokeilla miten sujuisi.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Free!: Australialainen avaruusolio (S, Rin, oneshot)
« Vastaus #2 : 29.12.2020 11:19:28 »
Fiorella: Sinullahan oli jonkinmoinen hyppy tuntemattomaan sitten, ihan niin kuin Rinilläkin :D Aihe tässä on tosiaan aika universaali, joten ilman fandomtietämystäkin päässee mukaan. Minäkään en ole koskaan ollut vaihtarina tai asunut ulkomailla (vaikka niin lukiossa kuin amk:ssa oli siihenkin mahdollisuuksia), mutta voin hyvin kuvitella kulttuurishokit varsinkin jos ei kieltä osaa. Varsinkin kun Rin todella oli vain sen n. 12 Australiaan muuttaessaan (ei siis pelkkää vaihtarivuotta). Sen ikäisenä ei varmastikaan ole voinut olla helppoa jättää paitsi kotimaata myös omaa perhettä ja kavereita taakseen :< (Hän kyllä palasi Japaniin sitten lukioikäisenä)

Lainaus
Tämä tunne on helposti ymmärrettävä, voi hyvin eläytyä siihen, miten parhainkaan oppitunti ei vastaa natiivien kanssa keskustelemista. Vertauskuva oli oikein osuva ja hahmotti Rinin fiiliksiä elävästi.
Tosielämä eroaa yleensä hyvin paljon oppitunneista. Ja ei vedä vertoja oikeaan kieliympäristöön, onhan se ihan eri juttu puhua kieltä, joka on molemmille vieras, kuin kieltä, joka on ainakin toiselle se oma äidinkieli. Kiva että vesivertaukset upposivat, Free!stä kun on kyse niin ne on vähän niin kuin pakko (sarja pyörii (kilpa)uimisen ympärillä) :D

Kiva kuulla että pidit tästä 😊 Halusinkin kirjoittaa jotain, josta pohjimmiltaan tulisi hyvä mieli, vaikka alussa henkisesti vähän raskasta onkin.
Kiitos kommentistasi ♥
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Vs: Free!: Australialainen avaruusolio (S, Rin, oneshot)
« Vastaus #3 : 11.02.2021 20:41:45 »
Hei ja onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Olen huomannut, että olet ollut hurjan aktiivinen Kielimuuri ja sen murtajat -haasteessa, joten halusin valita sinulta jotain mukavaa luettavaa kommenttiarpajaisiin - ja tämän otsikko kiinnitti heti huomioni :D Pääsin käymään Australiassa toissavuonna ja siellä tuli huristeltua autolla muutaman kuukauden verran, joten palasin mielelläni näihin maisemiin. Ja on kyllä sanottava, että vaikka aussi-murre onkin suhteellisen helppo ymmärtää, en meinannut aina pysyä mukana kaikissa sananvaihdoissa :D Siksi osasinkin samaistua hieman Rinin kokemuksiin! Kuten myös tämän suhteen:

Lainaus
Kun kaverit välitunnilla keskustelivat toimintaelokuvasta, joka oli näytetty edellisiltana televisiosta, Rin ymmärsi keskustelusta parhaimmillaankin vain noin puolet, jos keskittyi siihen sataprosenttisesti. Ei ollut toivoakaan, että hän olisi voinut olla osallisena ja kertoa oman mielipiteensä elokuvasta, vaikka oli itsekin katsonut sen.

Kun vaihdoin kaksikieliseltä yläasteelta täysin ruotsinkieliseen lukioon, olin aivan samassa tilanteessa kuin hän, että ymmärsin kyllä kaiken, mistä puhuttiin, mutta ennen kuin ehdin muotoilla oman ajatukseni aiheesta, oli jo siirrytty seuraavaan :D Siinä mielessä tässä ficissä on erittäin paljon asioita, joista tunnistan itseni ja viihdyin tämän parissa mainiosti!

Rin on todella sympaattinen hahmo ja oli helppo heittäytyä hänen mukaansa. Tykkäsin kovasti noista veteen liittyvistä vertauskuvista, ja huomasinkin vastauksessasi Fiolle, että ne ovat osa fandomia, joten hyvää työtä senkin suhteen :D Pidin itsekin tuosta kohdasta, jossa Rin katselee merelle ja miettii kotia. Tuollaisia hetkiä tulee väliä, kun on kaukana kotoa! Haikeutta tasapainottaa kuitenkin täydellisesti tuo loppu ja Lorin huomaavaisuus ja oma-aloitteisuus oppia japania. Koko tuo dialogi hymyilytti kovasti ja oli hauska, miten Rin tajusi puhuneensa huomaamattaan japania :P Loppu oli jotenkin todella rohkaiseva! Ja niin totta, sillä sopeutuminen vieraaseen ympäristöön alkaa pienistä asioista :) Kiitos kovasti tästä, tämä oli hauska ja jollain tavalla myös kotoisa ficci luettavaksi!

between the sea
and the dream of the sea

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Free!: Australialainen avaruusolio (S, Rin, oneshot)
« Vastaus #4 : 12.03.2021 17:43:39 »
hiddenben: Joo se oli inspaava haaste se ;D Hahmojen toisistaan eriävät äidinkielet ovat oikein kiva aihe kirjoittaa, valinnanvaraa vaikka mihin! Olis tosi siistiä päästä käymään joskus Australiassa, mutta saapi nähdä, jääkö se mulla vain haaveeksi. Kiva kuiteskin kuulla, että tämän myötä palailit niihin maisemiin ja löysit vähän samaistumispintaakin Rinin kokemuksista! Voin vain uskoa, miten raskasta on, kun kielimuurin takia ei pysy keskusteluissa kunnolla mukana. Mulla tosin tuntuu olevan sitä ongelmaa ihan suomeksikin puhuessa, puheenaiheet vaihtuu ennen kuin ehdin jäsennellä omat sanottavani...

Vesiaiheiset vertauskuvat tulevat tosiaan pohjimmiltaan lähdemateriaalista, mutta Australiasta tulee muutenkin mieleen usein meri, rannat ja kaikki niihin liittyvä, joten moiset vertaukset sopivat mielestäni muutenkin tähän. Ja onhan se Japani juuri siellä meren toisella puolella jossain kaukana, kaukana... Haikeutta mukana, mutta se onneksi sai tasapainoa Lorin huomaavaisuudesta :3 Halusinkin tälle rohkaisevan lopun, koska olishan se aika ikävä, ettei mitään muutosta alkuun olisi nähtävissä, ja Rin vain joutuisi pärjäilemään koti-ikävän ja vieraasta kielestä ja kultturista johtuvan ulkopuolisuuden tunteen kanssa samaan tapaan kuin aiemminkin :/ Kyl mä liputan oikeestaan aina positiiviseen suuntaan kääntyvien loppujen puolesta! Varsinkin jos fici itsessään ei ole jo valmiiksi iloinen hyvän mielen teksti :)

Iso kiitos itsellesikin ihanasta kommentista ♥
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中