Kirjoittaja Aihe: Valeasu (S • pohdintaa uusista aluista • raapale)  (Luettu 4316 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 764
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50




S

Tämä pikkiriikkinen raapale osallistuu Tajunnanvirtaa III -haasteeseen. Tämä on kirjoitettu perinteisesti kynällä paperille, uudessa kodissa muuttolaatikoiden ympäröimänä ja Østerlandskin H. C. Andersen -teetä juoden. :) Olen aikeissa muuttaa toiselle puolen Suomea, jättää yhden ajanjakson elämässä taakseni ja tavallaan hypätä ilman laskuvarjoa, ja tuleva elämänmuutos inspiroi minua kirjoittamaan tämän tekstin.

// Tämä teksti sijoittui vuoden 2018 Finipikareissa jaetulle 2. sijalle Vuoden raapale/ficlet -kategoriassa, kiitos paljon! :-*




Minä en usko uusiin alkuihin. En usko syystuuleen, joka kietoutuu vaahteranlehtiin kuin petollinen rakastaja ja riisuu ne yksi kerrallaan, vietellen. En usko kevätaurinkoon, joka lumoavalla loisteellaan herättää hurmokseen kuin itsemurhakultin karismaattinen johtaja.

Ei – tarpeeksi monta kertaa olen nähnyt vuodenaikojen vaihtuvan ja seurannut, kuinka juolavehnät valloittavat puutarhan ja lupiinit ojanposken, vuosi toisensa jälkeen. Tarpeeksi monta kertaa olen aloittanut uuden elämän, joka onkin ollut vanha valeasussa. Vanhoihin tapoihin minä taivun kuin heinänkorsi tyvenessä, ja tyhjät lupaukseni minä lausun uhmakkaana kuin kiristyvä pakkanen: täältä minä tulen, tällainen minä olen, tämä on sieluni syvin ydin.

Enkä minä koskaan opi, ettei suon poikki kannata oikaista.
« Viimeksi muokattu: 24.02.2019 16:45:27 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Valeasu (S • pohdintaa uusista aluista • raapale)
« Vastaus #1 : 22.08.2018 10:15:08 »
Tämä oli hieno!

Tykkäsin tosi paljon. Teksti oli täynnä vertauksia, mutta ei raskaslukuinen tai aiheestaan eksyvä, kuten silloin saattaa käydä. jotenkin tuntuu heijastelevan omia fiiliksiä nyt, kun tahtoisi aloittaa uudelleen, olla sosiaalinen ja liikunnallinen ja sanavalmis - vaikka todennäköisemmin sitä käpertyy taas kuoreensa ja jää etäiseksi.

Lainaus
Enkä minä koskaan opi, ettei suon poikki kannata oikaista.

Tämä on upea virke tuohon loppuun. Hyrr, tuli oikein sellainen (kivalla tavalla?) kylmäävä tunne. Pidän pidän <3

Kiitos tästä :3


ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 764
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Valeasu (S • pohdintaa uusista aluista • raapale)
« Vastaus #2 : 22.08.2018 19:11:29 »
Isfet, voi kiitos, ihanaa että pidit! :) Jollakin hassulla tavalla olen itsekin ihan tyytyväinen tähän tekstiin, vaikka tämä on tällainen pikkuruinen ja nopsa rykäisy. Tämän kirjoittaminen oli tavallaan vapauttavaa. Pitäisi varmaan kokeilla useamminkin tällaista hetkeen keskittyvää tajunnanvirtaa. Teksti on tosiaankin vertauksia pullollaan, melkeinpä jokaisessa virkkeessä jotakin, mutta hienoa kuulla, ettei lukukokemus ollut kuitenkaan liian raskas. Voi että, kiitoksia paljon, kylläpä ilostuin kommentistasi! :-*


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 643
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Valeasu (S • pohdintaa uusista aluista • raapale)
« Vastaus #3 : 16.10.2018 11:29:08 »
Tervehdyksiä vaihdokkaista! (:

Ohoh. Sehän olikin. Wow. Jotain. Kiesus sentään, olin jo ihan, että tästä viimeisestä vaihdokas-kommentistahan tulee helppoa, kun vain pelkkä raapale luettavana, mutta no, guess again. :D

Olen lukenut tämän nyt jo kolmesti, ja joka kerralla tästä tulee vähän erilainen, mikä on todella viihdyttävää! En nyt oikein osaa heittää tähän mitään syväluotaavia tulkintoja tästä, mutta tämä oli kyllä tosi kauniisti kirjoitettu! (: Sillä lailla vähäeleisesti eikä mitenkään turhan koukeroisesti, mutta kuitenkin sanomatta mitään kovinkaan suoraan, vaan kaikki jää aika lailla sinne rivien väliin. Tässä kohtaa oli myös hyvä palata vähän tuohon selitykseesi, millaisessa tilanteessa tämän kirjoitit, koska se tekee tästä jotenkin vielä syvällisemmän!

Tätä on jollain tapaa todella vaikea kommentoida, koska itse ainakin koen tajunnanvirtatekstit jollain tavalla tosi henkilökohtaisiksi, niin sitten niitä ei kehtaa ihan hirveästi lähteä ronkkimaan. Minä kuitenkin tykkäsin tästä tosi paljon, joten kiitoksia että linkkasit tämän vaihdokkaisiin! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 764
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Valeasu (S • pohdintaa uusista aluista • raapale)
« Vastaus #4 : 18.10.2018 13:46:56 »
Lilla, iiks, ihanaa että löysit tekstistä uusia ulottuvuuksia jokaisen lukukerran myötä! Minun raapaleeni ovat usein aika yksioikoisia ja hetkeen keskittyviä, mutta tämä yksilö on tosiaan hieman erilainen ja tulkinnanvarainenkin eikä välttämättä helpoin luettava tai ainakaan kommentoitava, heh. Ihanaa, ettei tämä mielestäsi kuitenkaan ollut liian koukeroinen tai korukielinen! Minulla on taipumusta leikkiä kielellä välillä ehkä vähän liikaakin, etenkin tällaisissa lyhyissä teksteissä. Kiitos kovasti ihanasta kommentista, ilahduin siitä ihan valtavasti! :-* Mukavaa, että uskalsit kommentoida tekstin henkilökohtaisuudesta huolimatta. Henkilökohtaisia tekstejä on minustakin vaikea kommentoida, mutta sinä hoidit homman kotiin ainakin ihan täydellisesti!
« Viimeksi muokattu: 18.10.2018 13:50:30 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Valeasu (S • pohdintaa uusista aluista • raapale)
« Vastaus #5 : 16.02.2019 12:24:22 »
Kommenttikampanjasta heips! (ja suuret pahoittelut, että olen taas myöhässä)

Luin tämän mielestäni jo silloin, kun julkaisit, ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä on tosi hieno raapale. Oikeastaan niin hieno, että sen luettuaan jää ihan sanattomaksi. Täytyy nähdä vaivaa, että näkee kauniiden sanojen taakse, mistä tässä puhutaan ja silti jää sellainen epävarmuus, että onkohan sittenkään oikeilla jäljillä. Tiedän, että lukijalla on oikeus tulkita tekstiä haluamallaan tavalla, mutta jokin tässä raapaleessa ikään kuin dominoi niin voimakkaasti, etten aluksi edes meinannut uskaltaa olettaa mitään. Kertoja on jotenkin häkellyttävän itsevarma ja aikuismainen, siitä se ehkä johtuu. Hän sanoo asiat suoraan eikä anteeksipyytele mitään. Kaiken tämän lisäksi viimeinen lause on kaikessa pahaenteisyydessään todella pysäyttävä. Voisi verrata mikin pudottamiseen esityksen jälkeen, on se vain niin loistava.

Raapaleen teema on todella samaistuttava. Muuttaminen ja uudet alut, jep, kokemusta molemmista löytyy varmasti suurimmalta osalta. Kun jotakin tällaista tapahtuu/on tapahtumassa, sitä herkästi alkaa juuri lupailla, että tämän jälkeen itsessä tapahtuu muutos parempaan. Uusi alku --> uusi, parempi minä, ja elämästä tulee jollain tavalla entistä upeampaa tämän muutoksen myötä. Kun mielessään kuvittelee, millaista jokin tulee olemaan, se on aina fantasian tasolla, ja siitä tulee hirveästi odotuksia. Usein sitä sitten pettyy, koska ei muutos itsessään lupaa mitään. Se onkin oikeastaan

Lainaus
Tarpeeksi monta kertaa olen aloittanut uuden elämän, joka onkin ollut vanha valeasussa.

juuri näin. Todella hienosti ja osuvasti sanottu.

Onkin todella kypsää ja itsetietoista sanoa, ettei usko uusiin alkuihin. Olen samaa mieltä. Menneisyys on aina mukana, minne sitten ikinä meneekin, ja oikeastaan on vähän surullista toivoa sen jotenkin unohtuvan. Menneet tapahtumat ja muistot kuitenkin tekevät sinusta juuri sinut. Olisi osuvampaa sanoa, että aloittaa uuden luvun elämässään, ja se voi joko myötäillä jo aiempia lukuja tai ottaa uuden suunnan kuitenkaan menneeseen kajoamatta.

Lainaus
Vanhoihin tapoihin minä taivun kuin heinänkorsi tyvenessä, ja tyhjät lupaukseni minä lausun uhmakkaana kuin kiristyvä pakkanen: täältä minä tulen, tällainen minä olen, tämä on sieluni syvin ydin.

Tykkäsin tästä todella paljon. Tavallaan, vaikka puhutaan tyhjistä lupauksista, tuo rimpsu on silti ihana ja liikuttava. Sen voisi myös ajatella sellaisena, ettei enää valehtele itselleen vaan myöntää suoraan, että tällainen minä olen ja tyytyväinen siihen. Ja se on todella kaunis asia sanoa itselleen.

Lopun tulkitsen niin, ettei kertoja aivan pysy kannassaan vaan hän päätyy juurikin unelmoimaan aina uudelleen, että ehkä se on tällä kertaa toisenlaista eikä se yllätä, koska sellainen ihminen on.

Kieli oli kaunista ja vertauskuvat ihania. Aivan kuin kertoja olisi ollut yhtä ympäröivän luonnon kanssa. Se ehdottomasti lisäsi tämän vaikuttavuutta.

Kiitos hienosta lukukokemuksesta!
« Viimeksi muokattu: 16.02.2019 12:25:58 kirjoittanut Sokerisiipi »

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 764
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Valeasu (S • pohdintaa uusista aluista • raapale)
« Vastaus #6 : 24.02.2019 17:02:12 »
Sokru, voi että, menin ihan hämilleni näin ihanasta ja pohdiskelevasta palautteesta! Minäkin olen sitä mieltä, että tekstiä voi tulkita lukemattomin eri tavoin, jotka ovat kaikki yhtä oikeita, mutta täytyy kyllä ihan kuriositeettina todeta, että meidän tulkintamme tästä raapaleesta käyvät yksiin suorastaan häkellyttävän hyvin. Muistan tätä tekstiä kirjoittaessani pohtineeni monia samoja asioita, joita nostat kommentissasi esiin, ja samasta näkökulmasta ja samoihin lopputuloksiin päätyen. Aika hurjaa oikeastaan, mutta hauskaa myös! ;D Erityisesti jäin pureksimaan sitä, miten pohdit, että kyse voisi osittain olla myös itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on ja sellaisena kuin ihminen yleensäkin on. Minäkin näen tässä tekstissä sellaisen puolen.

Kiitoksia kovasti ihanasta kommentista, kylläpä se ilahdutti ja piristi! :-*


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Vs: Valeasu (S • pohdintaa uusista aluista • raapale)
« Vastaus #7 : 20.06.2019 02:06:16 »
"Kommentoi kaikki Wallen tekstit" -projekti etenee ja nyt oon täällä :3 Oon silmäillyt tätä ennenkin, mutta kommentti on jäänyt - raapale on joskus hankala mitta ja tajunnanvirta vaikea tekstilaji, joten ajatusten kerääminen on ollut jokseenkin haastavaa! Mutta nyt!

Tykkään tässä hurjasti siitä, kuinka voimakkaasti tämä elää luonnon ympärillä yksityiskohdissaan: vaahteranlehtiin kietoutuva syystuuli, puutarhan valloittavat juolavehnät (tämä oli muuten ihan hurjan nätti kasvinnimi, täytyi käydä oikein katsomassa että mikäs olikaan kyseessä!) ja uhmakas kiristyvä pakkanen sitovat tämän upealla tavalla vuosikiertoon, kuten tekstissä mainitaankin. Minuun vetoaa myös paljon se, miten rikot tätä nätisti maalattua luontomaisemaa petollisen rakastajan ja itsemurhakultin johtajan (herran jestas kuinka väkivaltainen, mielenkiintoinen lisä!) vertauksilla.

Tavallaan tämän teema yhdistettynä luontokuvastoon sai pohtimaan millaisia uusia alkuja luonnossakin on ja kuinka niitäkin on minäkertojan tavoin vaikea uskoa. Talveksi kesäkarvoituksensa tai vehreät lehtensä hylkäävät eläimet ja kasvit, tai tässäkin mainitun lupiinin rooli Suomen luonnolle vaarallisena vieraskasvina - vaikuttavat aidolta tai vaarattomalta, mutta pinnan alla piilee paljon syvempi merkitys. Eläimet ja kasvit palaavat normirooliinsa kesäksi, lupiini taas valtaa tilaa tavallisilta kedonkukilta; ei siis ihmekään, että kertojan on vaikea uskoa uusiin alkuihin, kun aina palataan vanhaan tai joudutaan pettymään.

Kiitokset, tämä oli mielenkiintoinen pieni tunnelmointipala! <3

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vs: Valeasu (S • pohdintaa uusista aluista • raapale)
« Vastaus #8 : 20.06.2019 13:52:27 »
Minulta ei irtoa mitään yhtä syvällistä pohdintaa, mitä aikaisemmilta kommentoijilta, mutta halusin silti käydä nopeasti sanomassa, että tämä oli tosi kiva raapale ja pidin siitä kovasti! Kertojan tuntemukset ovat hyvin samaistuttavia. Vähän samanlaista elämään ja ihmisiin turhautumista ja väsymistä sain kokea eilen itsekin :D
Lainaus
Enkä minä koskaan opi, ettei suon poikki kannata oikaista.
Tämä!!

Kiitoksia!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 764
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Valeasu (S • pohdintaa uusista aluista • raapale)
« Vastaus #9 : 26.06.2019 19:31:01 »
Oi mitä ihania kommentteja! :-*

Ronsu, kääk, vieläkö sinulla on projekti meneillään! ;D Hihi, en valita, olen vain hyvilläni kun jaksat lukea näitä meikän väkerryksiä ja vielä kommentoidakin niin ihanasti. Mukavaa, että pidit tekstin luonnonläheisyydestä ja vertauksista. Luonto on kieltämättä pullollaan uusia alkuja, joita on vaikea uskoa todeksi, kun niitä oikein pysähtyy miettimään! Ihminenkin on vain luontokappale, joka toistaa samaa vanhaa. Kiitos kovasti! :-*

Kosmorosmo, oi että, ihanaa että pidit! On aina mukava kuulla, että tekstiin pystyy samaistumaan. Itsekin samaistun tämän tekstin fiiliksiin, joissain elämäntilanteissa vähemmän ja joissain enemmän mutta aina kuitenkin jossain määrin. Suuret kiitokset! :-*


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Vs: Valeasu (S • pohdintaa uusista aluista • raapale)
« Vastaus #10 : 12.03.2023 14:33:10 »
Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitoista! Tämä valikoitui, kun katselin sinun -merkittyjä, merkityksellisiä tekstejä, kun valikoin luettavaa. Tässä minua kiehtoi jo otsikko, mutta ennen kaikkea kuvauksen "pohdintaa uusista aluista", joka itsellä puskee pintaan niin keväisin kuin syksyisin ja tämä puhuttelikin siksi kovaa. Tässä oli mielestäni hienoa luontokuvausta ja vahva teema itsestä ja tavoitteista, uusista aluista, joka onkin valeasussa. Mun on tosi vaikea sanallistaa tuota fiilistä, minkä raapale minussa herätti. Se on voimakas ja turhautunut, siis sillä tavalla, ettei koskaan opi. En tiedä, tykkäänkö eniten päähenkilön turhautumisesta, jos sitä sellaiseksi voi kutsua vai siitä, miten nivoit sen täydellisesti näihin vuodenaikojen vaihteluihin ja ympäristön kuvauksiin. On sääli, etten nähnyt tätä raapaletta jo aiemmin, mutta ihanaa oli löytää se nyt. Ehkä se kipristää vähän ikävästikin, mutta ei missään nimessä huonouttaa vaan samaistumista, sitä, miten hyvin tämä puhuttelee. Kiitos siis tästä, olen iloinen, että luin juuri tämän. Jos jotenkin höperösti tulkitsin tätä, pahoittelut, mutta vaikutti yhtä kaikki lukijaansa.


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”