Kirjoittaja Aihe: Kiero kamala ilo | S | hurt vailla comfortia | Eeli/Tino  (Luettu 1357 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Ikäraja: S
Tyylilaji: hurt vailla comfortia
Paritus: Eeli/Tino
Haaste: Originaalikiipeily (150. pahantuulinen) ja FinFanFun1000 (329. ivallisuus)

A/N: Piti kirjoittaa h/c:tä, mutta tulikin pelkkää surkeutta eikä lohdutusta lainkaan :< mutta sitähän se on välillä ja se on okei ♥︎




Kaikki palaute on tui ♥︎



KIERO KAMALA ILO

Mulla oli surkea olo heti, kun heräsin. Olin nukkunut huonosti ja nähnyt epämääräisiä painajaisia heittelehtiessäni unen ja valveen välillä. Eeli hymyili mulle peilin kautta, kun me pestiin hampaita, mutta mä käänsin pahantuulisena katseeni. Sen säteilevät harmaat silmät olivat viimeinen asia, mitä välitin nähdä tällä hetkellä.

Päätä ja niskaa särki. Pitäisi syödä aamupalaa, mutta mulla ei ollut ruokahalua. Ajatuskin syömisestä kuvotti. Olin varmaan kipeä. Tahdoin vain kiivetä takaisin vällyjen väliin ja homehtua sinne.

Eeli huomasi, että mulla oli kurja olla. Musta huomasi aina. En voinut sille mitään. Mulla vain oli sellainen naama, joka paljasti kaiken. Se pänni mua aina välillä, mutta etenkin nyt. En kyennyt pitämään mitään omana tietonani.

”Voisin tehdä sulle jotain hyvää”, Eeli tarjoutui.

”Mikään, mihin sä kosket, ei voi olla hyvää.”

”Nyt sä liioittelet”, Eeli sanoi raivostuttavan hyväntuulisesti eikä suonut mulle edes loukkaamisen kieroa iloa. ”Osaan tehdä esimerkiksi tosi hyvää kaakaota.”

”Erittäin vaikuttavaa”, naljailin vielä ikävämmällä äänensävyllä ja kävelin pois keittiöstä. Pyöritin olkapäitäni kävellessä, mutta niskajumi otti, pysyi ja kipeytyi entisestään.

”Onko sulla kipuja?” Eeli kysyi. Se pysyi mun kintereillä kuin tatti. ”Mä voisin hieroa –”

Silloin mun kärsivällisyys meni lopullisesti nurin.

”Voitko vittu vaan antaa mun olla?” ärähdin niin raivokkaasti, että Eelin ilme vihdoin valahti. Se tuntui kamalalla tavalla hyvältä. ”En jaksa sua nyt.”

Eelin kasvot sulkeutuivat. Harmaiden silmien tuike meni ja sammui.

Hyvä. Kärsi niinku mäkin.

”Okei.” Miehen ääni oli sävytön ja lattea. Se kääntyi ja palasi keittiöön. Mua alkoi heti kaduttaa, mutta ei tarpeeksi, jotta olisin halunnut pyytää anteeksi.

Niinpä menin sänkyyn ja pesiydyin sinne.